Isois ja suku

Isoisä ja suku
Jukka Kemppinen

Isoisälläni oli tarve pitää suku yhdessä, yhdeksän lasta ja näiden lapset. Olin sitä mieltä, että se on suurenmoista. Sitten pidin sitä virheenä, koska lapset ja nuoret eivät itsenäisty. Sitten pidin sitä oikeana toimintana, koska ihmisyhteys on kallisarvoinen asia. Sitten pidin sitä virheenä, koska isoisä tuntui korostavan enemmän arvovaltaa kuin arvoa.
Suomessa on sellainen perinne, että omia lapsia ei saa koskaan kiittää eikä vanhempia arvostella. Sellaisesta syntyy vaurioituneita ihmisiä. Aikuisuus on käsitys omista ja toisten vahvuuksista ja heikkouksista. Ihmisen tarve kiistää omia heikkouksiaan on ainainen piirre.
Nyt olen taas sillä kannalla, että sukuyhteyden vaaliminen on erinomainen asia.
En ole tähän mennessä saanut selvää omista poliittisista mielipiteistäni enkä ole edes varma, onko minulla sellaisia. Mutta jos pitäisi ilmoittaa olevansa radikaali, liberaali tai konservatiivi, olisin merkittävän osan elämääni ehkä ilmoittautunut liberaaliksi. Se on surullista, koska tiedän, että liberalismin poliittinen aate katosi Euroopasta 1900-luvun alussa. Tiedän, että moniarvoisuutta harrastavat ihmiset ovat yleensä ensimmäisiä käännynnäisiä, kun hankitaan perustaa jokin uusi kiihkoileva liike, kuten fasismi.
Muuan konservatiivinen historiantutkija kiittelee Saksan Adenaueria, Ranskan de Gaullea ja Englannin Churchillia, ja sanoo, että he olivat suuresti arvostamiensa maanmiestensä heikkouksien eteviä tuntijoita. Hän jatkaa huomauttamalla, että nämä vanhoilliset poliitikot korostivat perheiden ja suvun  merkitystä, koska perhe ja suku ovat keinoja korruption vastustamiseen.
Olen miettinyt tuota väitettä. Se kuulostaa oudolta, kun esimerkiksi mafian tyyppinen rikollisuus tunnetusti organisoituu perheittäin. Kirjoittaja, hyvin puolueellinen ja mielipiteiltään jyrkkä Paul Johnson, saattaa kuitenkin olla oikeassa tässä asiassa. Korruptio tarkoittaa, että ihmiset saadaan rahalla tekemään jotain sellaista, mitä he eivät muuten tekisi. Huumausaineiden myyminen ja ihmisten tappaminen ei ole korruptiota, vaan rikollisuutta. Rikollisuus näyttää kulkevan jossain määrin suvussa. Ei se ole perimässä, vaan varhain opituissa käyttäytymismalleissa, kuten tietynlainen epäsosiaalisuuskin.
Sukulaisilla on toisistaan täsmällinen eli huono käsitys. Kuka tuntisi toisen heikkoudet paremmin kuin puoliso, tädit, sedät ja serkut? Normaalisti heikkouksista ja puutteista ei silti puhuta eikä olla tietävinään. Jos sivulliset huomauttelevat sellaisesta, omaa sukulaista kuuluu puolustaa kiivaasti.
Korruption organisaatiot ovat puolue, heimo, kuppikunta, salaseura – mutta ei suku. Ensin mainitut ovat yhteisiä keinoja kieltää totuus ja antautua itsepetokseen. Suku taas on todellisuuden kehto.
Luulen että en tästä erin muuta mieltäni. Isoisä oli oikeassa.