Catullus:
Vertaisin jumalaan miestä
tai, jos kohtalo sallii, jumalaa korkeampaan,
kun hän vierelläsi istuen näkee katseesi,
kuulee naurusi,
suloisen naurusi,
joka pehmeästi tappaa.
Kun näen sinut, Lesbia, ei muuta jää
* * *
Kieleni kangistuu, polveni pettävät,
liekkini lepattaa, korvissa jyskyttää iso ääni.
Silmiini syttyy pimeys yön.
Tuo keveys, Catullus, on turmiosi.
Riemuiten kierit aineettomassa unessa.
Jo muinoin kuninkaat ja kaupungit hautautuivat
siihen syliin.
Ille mi par esse deo videtur,
Ille, si fas est,
superare divos,
qui sedens adversus i
dentidem te
spectat et audit
dulce ridentem,
misero quod omnis
eripit sensus mihi;
nam simul te,Lesbia,
aspexi, nihil est super mi
vocis in ore,
Lingua sed torpet,
tenuis sub artus
flamma demanat,
sonitu suopte
tintinant aures,
gemina teguntur
lumina nocte.
Otium, Catulle,
tibi molestumst;
otio exultas
nimiumque gestis,
Otium et reges prius et beates
perdidit urbes.
Titus Petronius Arbiter:
Ranta ja meri kauniimmat kuin elämä!
Onni on astua maihin tänään ja tässä.
Päivä on korkea.
Tälle paikalle ennen
houkuttelin merenneitoja loiskuttamalla vettä.
Tuossa on lähteikkö.
Tuonne tuo tuuli levää.
Täällä asuvat muistot
ja sanaton hellyys.
Olen elänyt.
Muuttuva onni ei pysty
riistämään sitä,
minkä olen jo saanut.
O litus vita mihi dulcius, o mare! Felix
Cui licet ad terras ire subinde meas!
O formosa dies! Hoc quondam rure solebam
Naiadas alterna sollicitare manu!
Hic fontis locus est,
illic sinus egerit algas.
Haec statis est tacitis fide cupdinibus.
Pervixi; neque enim fortuna malignior unquam
eripiet nobis quod prior hora dedit.
Titus Petronius Arbiter:
Hylkää entiset seudut ja etsi uusia rantoja.Silloin
saat nähdä meret ja maat, maailman.
Purtesi taakse jäävät pohjoisen ilkeät viimat,l
ännen nouseva tuuli ja helteen levoton rauha.
Suuri on mies, joka vieraan rannan hiekalle astuu,
vierasta pelkäämätön, korkeamielinen mies.
Linque tuas sedes alienaque litora quare,o iuvenes,
maior rerum tibi nascitur ordo.
Ne succumbe malis; te noverit
ultimus Hister,te Boreas gelidus,
securaque regne Canopi;quique re nascetur
Phoebum caruntque cadentem;maior
in aeternas fit qui descendavit harenas.
- - - suom. Jukka Kemppinen
