Tietokauppiaat

Tietokauppiaat
Jukka Kemppinen

En kestä olla kehumatta erästä oikeusjuttua, joka ei ole vielä ylittänyt julkisuuden kynnystä.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi keskiviikkona 9.11.2004 lausunnon asiassa, jossa Suomessakin on meneillään sarja oikeudenkäyntejä englantilaisten vedonlyöntiyhtiöiden ja kansallisten veikkaustoimistojen kesken. Britit haluavat paljon rahaa siitä että meillä yritetään arvata rahapelissä, voittaako Manchester Liverpoolin, tuleeko turpiin vai onko tuloksena tasapeli.
Hiukan erikoiselta kuulostava vaatimus perustuu tekijänoikeuteen pari vuotta sitten liitettyyn tietokantojen suojaan. Kantajat väittävät, että kun he näkevät hirvittävästi vaivaa suunnittelemalla liigaottelujen ohjelman, näiden tietojen käytöstä on sivullisten maksettava.
Samantyyppinen oikeusjuttu päättyi Hollannissa pari vuotta sitten sellaiseen tulokseen, että sanomalehden on maksettava radioyhtiölle ohjelmatietojen julkaisemisesta lehdessä.
Mutta nyt EY-tuomioistuimen täysistunto katsoi kirkkaasti ja käsitettävästi perustellen, etteivät tietokannan suojan syntymiseen vaikuta taustafaktojen keräämisen kustannukset. Tähän voisi sanoa että entä sitten. Ei pidä sanoa.
Voi olla, että esimerkiksi suomalaisella valtion veikkausyhtiöllä olisi varaa maksaakin jotain, ja voi se niinkin olla, että ei tämä köyhään koske.
Meneillään on kuitenkin raju taistelu tiedosta eli niin sanotusta informaatiosta. Yhä useampi keksii keinoja siirtää ennen ilmaisena pidetyt faktat maksullisiksi. Tätä kehitystä vastaan on nousemassa onneksi korkeakoululaitos. Koulumaailma ei ole vielä herännyt. Opetusministeriö nukkuu.
Maailmalla käytiin jo todella raju vääntö ihmisen perimän eli DNA-sekvenssien maksullisuudesta tai maksuttomuudesta. Yliopistot voittivat kilpajuoksun pääomasijoittajien kanssa. Viimeksi mainituilla oli sellainen ajatus, että hepä patentoivat ihmisen geeni geeniltä ja ottavat muutaman kolikon aina kun yliopisto, tutkimuslaitos tai vaikkapa poliisi käyttää DNA-tietoa.
Turha korostaa, että kysymyksessä ovat todella isot rahat.
Mielestäni informaatiokauppiaat on rinnastettava asekauppiaisiin ja huumekauppiaisiin. He toimivat ihmiskunnan suuren osan vahingoksi. Ja puhe on nyt faktoista. Ero voi kuulostaa hiusten halkomiselta mutta ei ole sitä. Kun minä kirjoitan lehteen, saan palkkion kirjoitelmastani. Taustalla on tekijänoikeus. Palkkio on kohtuullinen mutta valitettavasti ei korkea. Kun kerron jotain kiinnostavaa, esimerkiksi tämän uutisen tietokantojen suojasta, sitä tietoa saa vapaasti levittää minulta mitään kysymättä. Tieto on yhteistä; tiedolle annettu sanallinen muoto on yksityistä.
Siinä meni hius halki. Tämän eron ylläpitäminen on silti järjellisen koulutuksen ja elinkeinoelämän perusedellytys.
Informaatio on nykyisen taloudellisen järjestelmän mahtava tuotannontekijä. Informaation muuttaminen kauppatavaraksi olisi tuho. Oppikirja maksaa niin ja niin monta euroa. Oppikirjassa esitetty toisen asteen yhtälön kaava ei maksa mitään. Eikä saa maksaa.