Varokaa liikkuvaa konetta

 

Sekä Reino Helismaa että Mark Twain kirjoittivat liikaa, koska he olivat ammatiltaan ja koulutukseltaan latojia. Sillä ei ole oikeastaan väliä, oliko kysymyksessä käsiladonta vai kone, kuten Linotype tai Monotype.

 

Muistan kun Otavassa alettiin ”naputtaa”. Yhtiössä oli mielenkiintoa uudenaikaisuuteen, ja valoladontaan siirryttiin hyvin varhaisessa vaiheessa.

 

Nyt kaipaisin kirjoituskonetta, mutta värinauhan löytäminen kuuluu olevan vielä paljon vaikeampaa kuin oikeassa kamerassa käytetyn filmin.

 

Huomasin taas, että eräs kirja (Stepanova, In Memory of Memory) on kirjoitettu koneella, ei tietokoneella, ei läppärillä eikä matkapuhelimella. Olen keräillyt tietoa, miten kirjoitetaan hyvin. Sakari Pälsi kirjoitti lyijykynällä puotipaperille. Miten loistava ”Pohjankävijän päiväkirja” on merkitty muistiin, sitä en valitettavasti tiedä. Lönnrotin kalevalaisia muistiinpanoja olen nähnyt; lyijykynä ja polven varassa, ja hänkin itse sopeutetulla pikakirjoituksella.

 

Rouva Nieminen oli niin hyvä että kirjoitti puhenopeudella sanelusta ja kerralla käytännössä virheetöntä. Toisaalta Borenius änkytti joskus. Espoon tuomiokunnan kansliassa urakoi välillä hurja nainen. Kävin ottamassa mallia ja pidättelin henkeäni. Haltijavelkakirjoihinkin kirjoitettiin koneella kiinnitystodistukset eli kohtalainen määrä numeroita ja merkkejä. Hän toi töihin oman koneensa, joka muistutti kuvassa esiintyvää.

 

Sukulaiseni, faktori, tuli paljastaneeksi minulle, että tänäkin päivänä on puhtaaksikirjoittajia. Yllättävän usein työprosessi on halvempi kirjoittamalla uudelleen kuin skannaamalla ja korjaamalla.

 

Kaikkein paras kirjallisuus on kuin piimää. Sitä ei lueta, vaan juodaan. Siitä tulee hyvä olo. Ja käymisprosessi lukijan elimistössä voi pysyä yllä vuosia, varmaan vuosikymmeniä. Luultavasti hiiva on ihmiskunnan suurin keksintö, toistaiseksi. Hiivat ovat yksisoluisia sieniä. Yksissä tuumin bakteerien kanssa ne osaavat valmistaa vaikka viinaa tai tulehduksia.

 

Hyvä vaihtoehto, jota moni romaanikirjailija on käyttänyt, on hankkia matkamustepullo ja kirjoittaa kaikki käsin, mahdollisimman epäselväsi, ja korjata loputtomasti. Tämän koulukunnan edustajia olivat Proust ja Juhani Aho ja  Tolstoi.

 

Shklovsky keksi termin ”ostranenie”, joka on keskeinen kaikessa taiteessa ja myös puusepäntöissä ja ruuanlaitossa. Jos puhutte palkkiota vastaan, suomentakaa ”vieraannuttaminen”. Se menee usein täydestä. Ajatus, tämä joka vaatii hidasta kirjoittamista, on jarruttaa havaitsemisen tai aistimisen automatiikkaa. Hyvä ammattilainen, esimerkiksi Tshehov, haluaa näyttää sinulle jotain. Hän osaa estää  sinua tyytymästä todeksi luulemaasi eli laiskaan havaintoon. Hän jarruttaa taiten niin että kuulet, vaikka yleensä vain luulet.

 

Gogol oli nero. Luovuuden perikuva Akaki Akakijevits (jolta varastettiin päällystakki eli viitta) oli ammatiltaan kopisti eli jäljentäjä eli puhtaaksikirjoittaja. Minulla muuten on – ylpeilläkseni minäkin, mokoma – sama koulutus. Olen aloittanut virkatuomarin urani kollaamalla uutterasti Korkeimmassa oikeudessa. Sana on oikeasta ”kollateroida”. Toinen lukee ääneen puhtaaksikirjoitettua tekstiä ja toinen seuraa konseptista. Välimerkit napautetaan lyijykynällä pöytään. Ei siis mustekynällä. Kops.