Mielipuolen päiväkirjasta

 

Sanoin auraustraktorin miehelle lähettäväni näitä reippaita lumikuvia ystäville Los Angelesiin. Neuvoin olemaan tiukkana palkkiovaatimuksesta, kun Hollywoodista otetaan yhteyttä. Hän lupasi pitää tämän mielessä ja kurvasi täyden kauhan kanssa taidokkaasti kahden auton välistä. 

 

Kotona puhaltelin näppini lämpimiksi ja menin lukemaan Léan väitöskirjaa. Heikin väittärin myöhäisversion olen jo lukenut ja nyt kaiketi hyväksyttynä painoon menossa oleva teksti on tekeytymässä.

 

Pääsen plagioimaan, koska aihe ei ole itäisen naapurimaan niin sanottu tuomioistuinlaitos, vaan rangaistukseen tuomitseminen yleisesti. Ei ole paljastus kertoa, että tuomarit ovat aika ihmeissään sovitellessaan esimerkiksi huume- ja väkivaltarikoksia toisiinsa.

 

Henkilökohtainen postityttömme toi myös jäykän kirjekuoren, jossa oli ystäväni Harald Haarmannin uusin teos maailman harvinaisimmista kielistä (Die seltsamsten Sprachen der Welt… ISBN 978 3406 76726 5) kertomuksin siitäkin, että kovin runsaasti lumen nimityksiä ei siis ole ”eskimoiden” eli inuitien puheessa, mutta saamen kielissä on, ja senkin tiedon, että somalin kielessä on yli sata kamelin nimitystä, joista jokin voi tarkoittaa ”lypsämistä varten oikealle kyljelleen asettuvaa kamelitammaa”.

 

Olen myös opetellut pakkosuomea. Työkaluni on laskea tällä Wordilla kirjoituksistani pilkkujen ja pisteiden suhde. Kirjoittamisessa ja säveltämisessä on sama ongelma, poljento. Huonoa asiatekstiä kuvaa virkkeiden tasalaatuisuus. Tuloksena on lapsekas palikkaleikki tai parhaassa tapauksessa alkeellinen räsymatto, jossa leveys on vakio ja kuteet väriltään ja tekstuuriltaan mielenkiinnottomia. 

 

Ennen kuin pääsen huolittelemaan kuolemisen käsikirjaa, mielipuolen päiväkirjani, siis tämä blogi, kuvastelee uskollisesti henkisten kykyjen haurastumista. Arvelemani reitti on yksitoikkoisuudesta sekoiluun.

 

Ystävä kertoi puhelimessa hyytymästä, joka oli vienyt hänen isältään ymmärryksen, puheen ja puhutun ymmärtämisen, mutta yllättäen säästänyt lukutaidon ja pitänyt kyvyn nauttia musiikista ennallaan. Olin hyvin kiinnostunut, koska jokin aivoverenkierrossa on minullekin lupailtu lähinäkymä.

 

Musiikin tiesin hyvin. Olen itse laulanut kuolevalle viikkokausia ja kokenut senkin, että aivokuolleeksi ilmoitettu yhtyi lauluun. Se oli virsi. ”Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme” on. Lapualainen koraali, samoin kuin mato-virsi (Minä vaivainen oon…).

 

Lisäisin hyvin tuttuun sävelmään tekstin mitallisuuden ja loppusoinnut. Havaintojeni mukaan ne ulottuvat sielun syvimpään hämärään. Toisin sanoen räppärit. Juice ja Eino Leino olivat oikeassa ja runouden modernismi kaamea erehdys. 

 

Sanojen sanottava eli kielen viesti on yhtä sekapäinen ajatus kuin olisi ”metsän tarkoitus”. Mitä tuo riuska mänty ja tämä juhlava kuusi tarkoittavat?

 

Kielien taito vaikuttaa sitkeältä. Eilen luin tuntikausia vaikeaa saksaa, ranskaa, englantia ja espanjaa. Ja virheellistä eli itse kirjoittamaani suomea. Neljäkymmentä virkettä ja niissä lisäksi 15 lausetta. Yleisimmät kirjaimet kuten kuuluukin a. i. t. n.