Vuosikymmenen lopulla kaikki alkoi muuttua, aivan kaikki.
Vakioselitys on väärä. Sillä ei pärjää enää ylioppilaskirjoituksissa. Vientiteollisuus.
Oikea selitys on koulutus. Tilastoissa sanotaan ”inhimillinen pääoma”. Eivät tehtaat toimi osaamattomin voimin. Sama koskee metallia ja koneita. Sama koskee ennen kaikkea sähköä ja puhelinta.
Ja iso asia on palvelut, kuten esimerkiksi liikenne.
Suomen tarina kuvaillaan oudosti. Me onnistuimme siinä, mikä on yleensä mahdotonta. Vedimme takamatkan kiinni ja olemme yllättäen kansainvälisesti ykkösdivisioonassa.
Helppo minun on puhua, kun olin, meinaan, itse mukana.
Luokkakokouksessa kerran jäin miettimään. Kaikki olivat nyt jonkin asteen opettajia, upseereita tai hoitoalalla. Hyvin suuri osa oli kaltaisiani maalta paenneita.
Se noin 50 vuoden takamatka Ruotsiin ja muuhun Eurooppaan tuntui 50-luvulla joka asiassa. Nuorisoa ei ollut vielä keksitty. Ripille päästyä ansaittiin rahat polkupyörään, otettiin ensimmäinen känni ja ruvettiin tanssimaan tangoa. Tytöillä oli patella-vyö ja poninhäntä.
Meillä 50-luvun nuorilla ei ollut minkäänlaista kasvatusta. Vanhemmilla oli kädet täynnä arjen asioita ja meitä keskenkasvuisia, hiukan vanhempien kielenkäytössä ”nyrkillä tapettavia” seilasi isoina lauttoina pitkin rapaista raittia.
Joku saisi miettiä sotien sosiaalihistoriaa eli jättää taistelut mainitsematta. Käytännössä kaikki miehet ja erittäin suuri osa naisista teki minkä voi ja oppi käytännössä tulemaan toimeen aivan oudon oloisten ihmisten kanssa. Rauhan tultua hyvin monet aloittivat hurjan ammatin hankinnan. Syntyperään perustunut yhteiskunta katosi alle kymmenessä vuodessa.
Työn palvominen ei ollut meillä protestanttista perua, vaan elämisen keino. Asutustoiminta ja paisuva palvelusektori johtivat ”valtiososialismiin”, joka sitten törmäsi kuin seinään 1991. Mutta silloin meillä oli joka tason osaajia. Joskus tuntui, että kaikki maan laestadiolaiset olivat kouluttautuneet sähköinsinööreiksi, ja heistä putkahteli kovan luokan tieto- ja tietoliikenneosaajia. Jopa teollisuuden tarvitsemia koneita oli opittu valmistamaan itse. Ja ns. tikunkeittäjät eli paperi- ja sellupuolen väki oli koulutettu itse.
Mutta myös 50-luvulla pinnan alla kuohui. Jotkut mielestään vastuunalaiset piirit yrittivät väkisin pitää kiinni 1920-luvun arvoista. He hävisivät ja onneksi maasta katosi herrasväki. Ei heillä ollut kuin liioiteltu käsitys merkityksestään.
Teknillisissä korkeakouluissa ihmettelin välillä, mitä minä täällä teen. Vastaus oli selvä. Pieni maa joko varastaa tai ostaa mahdollisimman halvalla tuottavuutta lisäävää teknologiaa. Isä jakoi 50-luvulla riitaisia kuolinpesiä. Minä opetin teknologiasopimuksia, patenteilla tai ilman. Pitkä matka. Silloin 50-luvulla patentitkin olivat koskeneet separaattoreita ja kultivaattoreita.
Hyvä kuvaus. Itäsuomen perämetsissä kuvattu tapahtui vuosikymmentä myöhemmin. Ja niitä riitaisia kuolinpesiä riittää tähänkin päivään.
VastaaPoistaMaat ja metsät on aika helppoa jakaa, samoin kuin rantatontit ja rantamökit, niillä on arvoa. Mutta 70-luvun jälkeen rakennettu rakennuskanta sivukylissä on ongelma.
Keinovalo kuvassa ulkomaalaista. Ruokala siellä on taas kuin pommin jäljiltä.
VastaaPoistaSemmoisia tsaarin selän takana ollaan aina vain. Meitä patentoidaan ulkomailla. Aivan kuin olisimme ujoja, estoisia.
Piristäisikö reipas ohjustehdas taloutta?
Entäs sellainen kompleksiteollinen sotilasjohtoinen sosiaalipolitiikka? Jos molemmat, ja täsmäpommipajat siihen vielä? Niin, ja älymiinat.
Reipas rynnäköinti ja 0,25 -vuotissuunnitelmat?
Aina maanantaisin paukahtelisi sitten jonkin verran, mutta toki jatkettaessa yhä vähemmän. Lääkkeissä löytyy.
Mallihan on tuttu ja saa aikaan hyväntuulisuutta kaikkialla. Eihän siinä ollut muuta vikaa kuin keskusjohtoisuus eikä siitä tulisi yhtään vaivaa meillä.
Koulutuspohja alkoi laajeta 50-luvulla, kiihtyi 60-luvulla ja teki loikan 1972-77 peruskoulun myötä. Vuonna 1950 ylioppilaita oli 4000, 1960 6500 ja 1980 jo 30.000. Tärkeä rooli oli maksuttomilla kunnallisilla keskikouluilla, joita perustettiin syrjäisemmille seuduille alkaen 1946 ja laajemmin 1958 lähtien uuden kansakoululain myötä.
VastaaPoistaArkielämässä kehitys näkyi koneistuksessa 50-luvulla. Maatalouskoneet lisääntyivät ja vähitellen myös autot. Veljeni sai Volkswagenin vuonna 1956, se traktori olikin kolme vuotta aikaisemmin. Lukiossa parilla pojalla oli joskus käytössään isän auto tyttöjen ajeluttamiseen, toisella Skoda ja toisella vaikeasti saatava länsiauto, kuplafolkkari. Sillä hän tuli kerran luokkakokoukseen, vanhojen autojen harrastaja.
Ihan 1960-luvun alkua. Luokkatoverillani oli jo keskikoulun neljännellä luokalla käytössään Mini, jolla käytiin välitunnilla tupakalla vähän kauempana, kun uskonnonopettaja oli niin paha kyttääjä. Viidennellä hän haki sillä ruokatunnilla Alkosta viinaa halukkaille. Neljännellä vasta harva joi.
Poista(oik. maataloustyön koneellistaminen)
PoistaKoneistus on eräs metallialan työnkuvaus, lastuavan työstön työt. Viisikymmenluvun jälkeen ei käden ja silmän yhteispeliin eli nk. manuaaliseen työstöön ole tehty merkittäviä parannuksia eivätkä työstöön käytettävien koneiden valmistuksen parannukset ole mullistavia. Parhaat koneet perustuvat sotia edeltävään koneenrakennusoppiin ja ovat suunnitellut ja valmistetut sotien jälkeen, eurooppalaisen osaamisen ollessa yhä edelläkävijänä.
Numeerisesti ohjattujen työstökoneiden kehittymisen tarpeen voi katsoa alkavan kaasuturbiinin kaksoiskaarevien pintojen työstämisen tarpeesta.
Kaikilla on kotonaan varmaankin vipuhana? Sen sisäosat on valmistettu NC-koneella. Lähes kaikkien muoviesineiden muotit myös.
Nyt voidaan piirtää ja suunnitella mallinnusohjelmilla kappaleita ja tulostaa ne vaikka kirjastossa. Metallisten kappaleiden tulostus on jokapäiväistä teollisuudessa. Luovuudestaan huolissaan oleville sanonkin lohduksi että kirjaston (Oodi) printtereillä lujuudesta on tingittävä. Parhaat ritsatkin sai komposiittirunkoon kiinnitetystä kirurgian kumiletkusta. Keskustakirjaston koneet ovat mielekkäästi kategoriassa VMP eli vain mielikuvitus pilaa, tai vai menikö pieleen.
Maatalouskoneiden puoleen, meillä on lujasti pajoja joiden tuotteiden keskinäisiä synergiaetuja syömme päivittäin, elintarviketeollisuus on mekatroniikan suurempi asiakas. Automaattipitsakioski on tässä katsannossa reliikki, paitsi logistisesti jossa se olisi erinomainen keksintö jos niitä saisi pienempinä ja kotiinkuljetettuina.
Ei liene yllätys etten kokisi haitaksi olutputkijohtoa välille panimo - asunto, hiilidioksidin (hui kun paha, muka) voin järjestää laillisin keinoin. Eikä sitten sitä kämppää Keravalta.
Kaikki tämä aikuisopiskeluna pätevikkö kun olen, ja sairaalloinen petraaja, systeemisessä mielessä. Keski- ja ammattikoulun syy, peruskoulu syytön. Laajassa katsannossa varsin vahvasti insinöörivetoinen maa, ja ylitarkkuudesta kärsivä bitintarkka pakkolaitosmentaliteettia hipova tyrkkimissysteemejä tappiin saakka hiova typerehtiminen tulee jättää järkyttävän paljon vähemmälle mikäli on aikomus saada nuorempaa porukkaa toimimaan optimaalisesti.
Kiteyttäen: teknikkopula (teknikko = engineer).
Nättiä: Vennaskond, Insener garini hüperboloid. Tätä lisää, vakka ei kaikilla oliskaan blondipassia. Tietenki mulla on.
PoistaSilti: suosin trumpetinsoiton taitajaa, Gabriellas song. Tavattoman kauniilla tavalla osattu. Ilmaisukyky! Taide ja taiteilija. Tälle olen heikko.
PoistaSodasta selvisi hengissä nuoria miehiä, jotka pitivät kätevyydellään ilmassa rikkiammutut mersut ja brewsterit. Sodasta selvisi järjissään naisia, jotka pitivät hengissä sirpaleiden silpomat haavoittuneet sotilaat. Rauhan tultua kai jokainen omalla tavallaan ymmärsi, että rauhasta voi selvitä, jos on selvitty sodastakin. Valtio otti tehtäväkseen antaa töitä kaikille kynnelle kykeneville saadaksemme rakennettua junat ja laivat korvaukseksi päällekäyneelle viholliselle. Ihmisillä riitti uskoa selviytymiseen.
VastaaPoistaNyt elämme aikaa, jossa osaamisemme on parempaa kuin koskaan mutta usko selviytymiseemme on koetuksella. Valtio on ottanut tehtäväkseen lukea madonlukuja vuosi ja vuosikymmen toisensa perään. Poliitikot pelottelevat hyvinvointiyhteiskunnan romahtamisella ja yritykset peloissaan irtisanovat viimeisiä työntekijöitään. Tuotantomme on ulkoistettu kiinalaisille ja rahamme on päätetty antaa Euroopan elvytysrahastoon. Nykypäivän nuori ei ymmärrä paikkaansa kilpailuyhteiskunnassa ja yrittää turvautua mielenterveyspalveluiden apuun, jos sellaisia vain jostain löytyisi.
Sitten on niitä nykypäivän sventuuvia ja rokkia, jotka avaavat läppärinsä ja toteavat pystyvänsä valloittamaan vaikka koko maailman. Jos ei kovilla niin softalla ja pelialustalla. Korona voi olla taivaan lahja. Tiukan paikan tullen ihmisten on pakko selvitä. Elvytysrahasto saattaa tuhota ne maat, joiden laariin kaadetaan. Niin kävi Neuvostoliitollekin. Katkerat isänmaallisen sodan sankarit punaisen torin paraatissaan tajusivat voitettuaan sodan hävinneensä rauhan kilvan.
Kiitos! Kun täällä ampuu hernepyssyllä kommentin, niin sen saa tykin suusta takaisin - ja se on ihan oikein. Tämä kohta - ”Nuorisoa ei ollut vielä keksitty. Ripille päästyä ansaittiin rahat polkupyörään, otettiin ensimmäinen känni ja ruvettiin tanssimaan tangoa. Tytöillä oli patella-vyö ja poninhäntä” - on mahtava kuvaus juuri siitä, miten nuoriso keksittiin tai miten he keksivät itse itsensä 50-luvulla. Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä ja siksi ensikäden tiedot ajasta sitä ennen kiinnostavat paljon. Kiitos myös Eija G:lle hienoista 50-luvun muistikuvista!
VastaaPoistaOlen ymmärtänyt, että 50-luku hypätään nopeasti yli - kun pakolliset asiat coca colasta, Armista ja Ankasta on mainittu - sen takia, että se oli monella tapaa kipeä ajanjakso. Samaan aikaan kun Kemijoki valjastettiin ja Energiakomitea perustettiin ydinvoiman käyttöönoton valmistelemiseksi, sotainvalidit pyörittivät kioskeja henkensä pitimeksi. On vaikea kuvitella, millaista oli elää atomiajan sarastusta, kun samaan aikaan heikossa asemassa olevilla meni todella kurjasti - vastasyntyneiden elinajan odote oli 63 vuotta ja ruuan kerjääminen ja avustuspakettien lähettäminen oli maan tapa. Ihminen ei yleensä muistele kivuliaita asioita.
Mutta entä tämä 50-luvun politiikka! Sitä ei voi ymmärtää mitenkään tästä päivästä käsin. En puhu nyt Kekkosesta tai Kremlistä vaan siitä, mitä kaikkea tapahtui samaan aikaan toisaalla: SDP:n suuri skisma ja SMP:n syntyhetket. Luin joskus mummolan ullakolla Vennamon isoisälleni kirjoittamia kirjeitä pientalonpoikien puolueen perustamisesta ja ihmettelin, mistä niissä oli kysymys. Asiat, joista niissä puhuttiin, eivät enää aukene tässä ajassa - mutta sen ymmärsin, että Vennamon oli täytynyt omin käsin kirjoittaa satoja ellei tuhansia vastaavia kirjeitä. Käsittämätöntä!
Satoja ellei tuhansia bloggauksia on jo kokomoinen homma mutta pari - kolmetuhatta kommenttia, spostia, twiittiä jnpp. mitäs se nyt, pyh? Otettaessa huomioon kirjoittamiseen käyetty aika nuorempi väki ahkeroi aivan pirusti enemmän kuin itse huomaa. "Livettäminen on niin raskasta." Tähän on tultu ja hyvä se, ehkä kirjaimellisesti turhan virheetöntä tosin. Kannattaa olla yhteyksissä.
PoistaV. Vennamo sai bännin eduskuntaan. Huippua.
Vuonna1938 syntyneenä, sotavuodet köyhässä mummolassa pienessä talossa sotaa paossa viettäneenä, voin sanoa, että kyllä meitä kasvatettiin. Meidän "oletettiin tietävän", miten ollaan siivosti. Koulussa jatkui tapakasvatus. Vasta 1950-luvun puolivälissä alkoi nuorisokulttuuri pukeutumisessa. Alettiin matkia siinä Amerikkaa. Saman ajan Yhdysvalloissa koulussa ja kodeissa nuoret käyttäytyivät hyvin, koulussa tytöillä piti olla hame, farmarihhousut kuuluivat vapaa-aikaan. Tiedän tämän, sillä olin lukuvuoden 1956-1957 AFS-stipendiaattina Amerikassa. Vuonna 1959 lakkiaiset olivat ainakin Savossa siistit, pari poikaa humaltui. Tytöt eivät tupakoineet eivätkä käyttäneet alkoholia vielä yliopistossakaan. Vappu oli siistiä Esplanadilla kävelyä.Vasta 1960-luvun nuoriso villiintyi.
PoistaMuuannen youtube-videon kommenteissa vertailivat amerikkalaista ja suomalaista koulutusjärjestelmää (oliko ihan yliopistoja).
VastaaPoistaAmeriikassa lähdettiin yhden kirjoittajan mukaan siitä, että rikkaita hölmöjä ei pidä laskea ihmisten ilmoille vailla koulutusta. Meillä taas oli/on sen verran vähän porukkaa, että kaikki pitää yrittää kouluttaa, että yleensä mistään tulisi mitään.
Ja illan pormestariuutisesta sen verran, että väärä puolue tai väärä sukupuolue eikä tarpeeksi voimakasta setämieskerrointa.
VastaaPoistaNuorisomuotia olivat ainakin Helsingissä ns. lättähatut pojilla, itse litistetyt lierihatut ja tytöillä villamyssyt. Puhuttiin villamyssymisseistä. Musiikki etelässä oli jazzia tai muuta amerikkalaista. Lähiliikenteen kiskobusseja alettiin kutsua lättähatuiksi.
VastaaPoistaSpede tuli kouluuni Kuopiosta, jossa oli jäänyt kaksi kertaa samalle luokalle. Hän aloitteli tulevaa show-miehen uraansa teini-illoissa, joihin järjesti ex-tempore -lavaohjelmaa tunniksi niin, että porukka pääsi tanssimaan. Minäkin pääsin mukaan sinne jo 14-vuotiaana, kun oli keskikoulun viimeisellä.
Kuplafolkkarilla ajellut poika laajensi työurallaan isänsä konepajan maailman kolmanneksi suurimmaksi teräspalkkiyritykseksi. Toinen luokkatoveri perusti oman bussifirman ylioppilaskirjoitusten aikaan ja siitä tuli maan kolmanneksi suurin. Kolmas tuleva yrittäjä oli sen Ponssen perustajan veli, josta tuli menestyvä apteekkari ja tehtailija. Perillisten tulot näyttävät olevan nytkin yli miljoonan luokkaa. Yritteliäisyyttä ihmisissä oli.
OKBoomersien hätä saada rokote kuollutta RNA-virusta vastaan on kuvaavaa.
VastaaPoistaMitään emme ole 1940-luvulla alkaneen elämämme varrella oppineet.
Onneksi kaksi meistä (Hovi ja Peltola, molemmat emeritus-professoreja "alalla") ovat malttinsa säilyttäneet.
Emme elä silkkitietä tänne tulleen ruton (niitä on 13) aikoja, viittä miljoonaa roomalaista ei kuolema uhkaa eikä Lontoon 1666 rutto syö meitä.
Vain perillisemme eli lastenlapset ja heidän lapsensa odottavat että lakkautetut lääkintöhallitus ja sosiaali- ja terveysministeriön valta puhdistavat meidät hiljaa haudattaviksi ja yli 50%:sti tuhkattaviksi.
Tuhkamme sirotellaan Pallas- ja Ukko-Sokosti-tuntureilta tuuleen, josta se ei viimeisenä päivänä enää muutu ylipainoiseksi ja sydäntautiseksi saituriksi, joka koko elämänsä keräsi itsestään muistuttavia sankaritekoja, blogeja ja neuvos-arvonimiä (3200€).
1944-1952 syntyneitä on eniten, 560 000, mutta ei meillä enää ole kuin jälkiviisaan pahalta haiseva rooli.
Siitä ja välikädestä kirjoitti jo ammoin kuollut sotkamolainen äkäiseksi tunnettu mies.
Toinen kirja oli Havukka-ahon ajattelijasta, toinen viruksesta.
"Älkää peljätkö" sanoi perimätiedon mukaan muuan, josta maaherra puolestaan totesi "viaton olen minä tämän kuolemaan".
Jatketaan paaston aikaa, Jeesuksemme on noussut kuolleista ennenkuin meillä kuntavaaleissa äänestämisen mahdollisuus on.
Montakohan kertaa?
Noinikkään. Kuinka ei Rauhanpiippu olisi ajankohtainen? Veikko Huovinen piti sitä pääteoksenaan. Olen yhä siihen ihastunut, liiaksikin.
PoistaCOVID-19 torjuntatoimissa meillä on jokin kumma hilloamisaate havaittavissa. Aivan kuin reippaasti medialle pläjäytetty asiantuntijoiden ylimmän tason toimenpidesuositus olisi jokin mielipide. Pakostakin muistan varusvaraston vääpeliä joka ei luovuttanut vatusteita helpolla. Jotenkin:'Vai vielä geneveriä! Sillä pestään sotasairaalan lattiat ja kohta siinä seilataan kanootilla.'tuo mieleen kampanjoinniin kankeuden ja torjuntatoimien vähäisyyden, kirjo on suppea. Mitä vikaa on tomerassa vastahyökkäyksessä? Voitto?
Pirtulla pruiskitaan ja kaupoissa rampataan, kiimaiset kuluttajat perustuslailla pestyinä. Niinpä kohta talouksissa loppuu se talouselämän henki kun nappikauppiasvalta saa johtaa taistelua. Jos henki kulkee ollenkaan.
Olematta missään puolueessa tai kuppikunnassa pidän koko suomalaisen yhteiskunnan tilan kannalta erittäin huolestuttavina niitä syitä, joiden vuoksi Piha ehdokkuudestaan luopui.
VastaaPoistaKirsi Piha osoitti suvaitsevaisuutta puoluekumppaneitaan kohtaan, vaikka nykyään kaikki puolueet ovat ”rajat kiinni” -linjalla.
VastaaPoista"Olematta missään puolueessa tai kuppikunnassa pidän koko suomalaisen yhteiskunnan tilan kannalta erittäin huolestuttavina niitä syitä, joiden vuoksi Piha ehdokkuudestaan luopui."
VastaaPoistaEli olet erittäin huolestunut nykypoliitikkojen (ennen kaikkea naissellaisten) herkkähipiäisestä narsismista ja prinsessakäytöksestä, jossa loukkaannutaan niin maan perusteellisesti, jos joku ilkeää olla eri mieltä asioista kuin prinsessa itse?
Toisaalta tuosta kaikkialle yhteiskuntaan levinneestä ja pesiytyneestä uhriutumisen jalosta taidosta on syytäkin olla huolissaan. Siinäpä vasta tauti ja rutto, jonka rinnalla koronakin kalpenee....
Persut, nuo uhriutumisen mestarit...
PoistaHeh, arvasin heti, että asiallinen kommentti ensimmäiseksi saa asiattomalle tasolle viedyn persulaisen töksäytyksen.
PoistaOlen alkanut ymmärtää että persu ei ole puoluepoliittinen määre vaan verbi jolla tarkoitetaan absurdia resiprokaalisuutta l. ite oot, suomeksi.
PoistaOlin jo alun perin sitä mieltä, että henkilöön keskittyvä pormestarimalli oli iso virhe. Politiikka kun jo muutenkin on ollut menossa aivan liian henkilökeskeiseksi oikeiden asioiden sijasta. Ja nyt nähtiin sekin, millaista riskiä yhden ihmisen varassa toimiminen merkitsee. Äkkiä vaan takaisin vanhaan parempaan ja varmempaan malliin.
VastaaPoista"Persut, nuo uhriutumisen mestarit..."
VastaaPoistaPerussuomalaisista kun vähänkin poikkipuolista sanoo, heti pöllähtää ilmoille parvi Mestarin persekärpäsiä ja uhkailee sanojaa strykniinillä ja Helvetin tulella.
Aika velikultia olette!
Eikä edes tarvitse sanoa heistä, mutta uhriutuvat silti, kuten nytkin on nähty.
PoistaSaakutin Mikis, tule pois sieltä Helvetin tulista, strykniiniä et saa syödä!
PoistaKuvassa kommunistista aatetta levitettiin isoilla palopommeilla. Helsingin yliopiston päärakennuksen ns. vanhan puolen juhlasalin ym. tuhosivat. Stalin lähetti terveisiä Leniniltä.
VastaaPoista