Kolikynä

 

Lauri Viita kirjoitteli Aaltosen kenkätehtaan työmaalla säkeitä ja loppusointuja laudanpätkälle timpurinkynällä. Kirvesmiehenä häntä pidettiin keskinkertaisena. Arvostelijat yrittivät olla samaa mieltä hänen runoistaan, mutta esimerkiksi ”Alfhild” jäi elämään (Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta…)

 

Piirtäjä nimimerkki Caran d’Achesta katso lähemmin Kaukoranta – Kemppinen, Sarjakuvat. Samassa yhteydessä esitellään R. Töppfer ja etenkin kotiraamatuista tuttu Gustav Doré. On mahdotonta käsittää sitä käden taitoa ja työn määrää. Tämä Vuoren Pekka taitaa olla liki viimeistä sukupolvea, jolla on tuo piirtämisen taito hallussaan meidän maassamme.

 

Periaatteessa vastustan siivoamista. Saman henkinen tuntuu olevan Maria Stepanova (In Memory of Memory). En yllytä lukemaan, vaikka olen samaa mieltä kuin The Guardianin arvostelija: luultavasti seuraava todella suuri venäläinen kirjailija eli painii samassa sarjassa kuin Tolstoi ja Tshehov.

 

Kirjoituksen kuvaan (Tolstoi) on vangittu viisaus, että on annettava sanoille aikaa. Stepanova puolestaan menee Proustin oivalluksen mukaan. Esineet puhuvat. Joskus ne puhuva paremmin kuin ihmiset. Ja mitä arkipäiväisempi tavara, sen parempi.

 

Kuka voi kiihdyksiin joutumatta käydä läpi kirjoituspöydän laatikon? Koska otimme talteen äitini säästämät tavarat, löysin kortit, joista opin lukemaan. Ja että västäräkki on Motacilla alba. Peltirasiassa on hyödyllisiä nappeja, neppareita ja koukkuja, joille voi tulle joskus tarvetta. Napit ratkottiin vaatteista ennen kuin kangas siirrettiin rievuksi, ellei sitten ollut taas räsymatto tekeillä. Lattiallani on parikin mattoa, joiden kuteiden alkuperän muistan ja osaan selvittää.

 

Stepanova tekee palvelun tulevaisuudelle kirjoittamalla esiin elämää kaikesta sankarillisuudesta riisuttuna, koska hänellä on uskomaton kyky kirjoittaa innostavasti jopa tätivainajan säästämien sanomalehden sivujen vuosikymmenten takaisista sääennusteista.

 

Kolmannen pois suljetun laki ei ole koskaan pitänyt paikkaansa. Se on muka logiikan perusta. Ei ”A ja ei-A”. Tosi tai epätosi. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole.

 

Hahmot saadaan näkyviin karkeistamalla eli hukkaamalla tietoa. Aika on emergentti ilmiö. Eräiden tunnettujen mutta vaikeatajuisten yhtälöiden mukaan jokin voi olla + tai – tai sekä + että -.

 

Parhaat taiteilijat ovat vanhastaan käsittäneet, että satunnaisuus eli sattumanvaraisuus on maailmankaikkeuden ja siihen kenties liittyvien muiden maailmankaikkeuksien piirre.

 

Jos käytämme kynää ja paperia, voimme hyvin lähteä siitä, että seuraus aiheuttaa syyn. Tämän tiedämme ennestään kvanttimekaniikasta ja runoudesta. ”Kolkuttakaa niin teille avataan.” Sisään astuttuasi et ole kuitenkaan poissa sieltä mistä tulit. Ollako vai eikö olla? Vastaus on nolla.