Putkeen

 

Tuttu putkimies koputteli paisuntasäiliön kylkeä ja todisti, että tavallista kausi-influenssaa. Sanovat vain, että koronaa – mutta Maailman terveysjärjestö ja Sanna Marin on jo vedetty oikeuteen. Saavat maksaa omistaan. Kumma etteivät kaikki näe, että lääketehtaat tässä ovat takana.

 

Kysyin pannuhuoneen mittareita muka tutkien, että hyvinköhän nämä pelittivät, ja ystväni vastasi kuin Esko Kivikoski, että kyl---lä.

 

Minä olin jo päättänyt kirjoittaa, näkevätkö amerikkalaiset mitään eroa vuoden suosituimpien viihdeohjelmien välillä. Ykkönen oli eilinen Super Bowl eli amerikkalaisen jalkapallon ratkaisuottelu ja kakkonen presidentinvaali erinäisine sivuilmiöineen.

 

Biden voitti 31 – 9 mutta ainakin yksi haastettu ratkaisu katsotaan vielä videolta.

 

Neil Gabler pohti klassikkoteoksessaan ”Life: the Movie” (1998), miten ja miksi todellisuus muuttui USA:ssa elokuvaksi, ja päätyy Astorin mellakoihin New Yorkissa 1841. Olin ottanut tuon kirjan esiin, kun porukat Capitolilla esiintyivät ja käyttäytyivät aivan kuin elokuvassa tai ”tosi-TV:ssä”, enkä tyytynyt selitykseen, että he riehaantuivat luulemaan esiintymään miljoonille puolustaessaan totuutta ja oikeutta. Siinä oli muuten aivan samoja kuvia ja asentoja kuin Talvipalatsin valtauksessa Sergei Eisensteinin elokuvassa. Tosin elokuva on tässäkin tapauksessa teos, jonka tehtävänä on antaa mielikuvia siitä, mitä muka tapahtui. Ja muistaakseni Ranskan vallankumouksessakin katupoika kiskotteli valtaistuimen silkillä.

 

Olen eri mieltä kuin Neil Gabrel ja useimmat suuret filosofit. ”Arkitodellisuus” on syitä, minkä kulloisetkin putkimiehet – anteeksi, piti sanomani vallanhaltijat – taivuttavat meidät näkemään, pihdeillä ja pitimillä. Todellisuutta ei ole olemassa. Kysykää kissalta, tai muurahaiselta. Kysykää haukalta tai kyyhkyseltä.

 

Sama Michael Pye, joka kirjoittaessaan muun muassa todistelusta ja tuomioistuimista varhaisella keskiajalla sanoo, että silloin uskottiin kirjoitusta, ei kirjoituksen sisältöä, mainitsee myös, että ainakin kolmannes edelleen tallessa olevista keskiajan asiakirjoista on väärennettyjä. Cambridgen yliopiston varhaisten asiakirjojen mukaan kuningas Arthur ja taikuri Merlin toimivat toinen rehtorina ja toinen dekaanina laitoksessa, jolla oli tarve todistaa olevansa ainakin 500 vuotta vanhempi kuin Oxford, Pariisi ja Bologna.

 

Nähdessään kissan tai kaalinpään sen ajan ihminen kertasi nopeasti mielessään, mitä pyhät isät ja Platon tästä sanoivat. Monikaan ei sanonut, että katsos perkele, jos kompastui kiveen, vaan ajatteli, että mikä on Jumalan kätketty sanoma, ja selasivat Psalttarista syyn, miksi tässä oli miehellä nyt nokka veressä ja kenkä lytyssä.

 

Näin tämän Santa Monicassa. O.J. Simpsonin oikeusjuttua – kuka muistaa sen vielä – välitettiin ja lähetettiin sadan kamera- ja radioryhmän voimin. Kuljin siitä joskus ohi ja näin, että ne kuvasivat toisiaan. Mitä joku O.J. oli tehnyt ja mitä tuomari oli mieltä, peittyi näkymättömiin, koska valetapahtuma pyöri. Jossain vaiheessa prinsessa Dianan murheellinen kohtalo oli johtava uutinen. Sitten tulivat markkinoille nämä Putimet, Borikset ja Trumpit, joilla oli 30-luvun edeltäjiensä kyky luoda todellisuutta eli siis ajanvietettä esimerkiksi näytösoikeudenkäynneistä, vankileirien saaristosta ja juutalaisten pieksemisestä kadulla. Vanhat hyvät ajat määräävät ymmärryksemme uusista hyvistä ajoista. Niin se on, pojat.