Kuin kuuta

 

Juuri nyt on tapa odottaa sitä tai tätä ”kuin kuuta nousevaa”.

 

Kiinnostavaa. Arvaan että moni ei tiedä kuun vaiheista tai että ”uusikuu” tarkoittaa ”ei kuuta” (näkyvissä).

 

Asialla ei ole pienintäkään merkitystä. Kellot ovat halpoja. Kuun vaikutuksista kohtaloihin ei ole todisteita. Minua huvitti aikoinaan ”sporalogia” eli tähdistä ennustamisen ja siis horoskoopit naurettavaksi tekevä letkaus. Tähdet ja kuu vaikuttavat yhtä vähän kohtaloon kuin Helsingin raitiovaunujen sijainti syntymähetkellä.

 

Isäni joka istui hellan edessä järjestelemässä vesiä, kertoi mielellään, että kiljaisin ensimmäisen kiljaisuni juuri samalla hetkellä kun elokuvateatterin generaattori käynnistyi. Se ääni kuului ja tärähdys tuntui koko talossa. Jos koneen käyttäjä oli tarkka, kello oli 18.40. Kohta vastukset alkoivat hehkua ja hiilet eli kaarivalo käännettiin palamaan. 

 

Ongelmattomiksi arvioidut synnytykset hoidettiin kotona koko 40-luvun. Kunnan kätilö oli Rauha Lehtonen. Rauhan päivä 29. joulukuuta oli syntymävuotenani uudenkuun päivä, ja syntyessäni kuu laski pian puolen yön jälkeen.

 

Koulussa eräs opettaja sanoi hiukan ilkeästi, että tuo Jukka on kuin kuu, joka loistaa toisen valoa. Tuo palasi mieleeni 1960-luvulla, kun luin Saarikoskea: kun hän kantaa sangossa kuuta, se on ensin valoa vain…

 

En osaa selittää, miksi kuva on niin miellyttävä. Joku katso takaa kaivolta tultaessa, kun kuun kuvajainen sattuu vesisankoon. Kirjoittaja ajattelee, että noin tuo – arvaan että nainen – kantaa sangossa kuuta.

 

Arvellaan että otsikossa mainittu sanonta liittyisi uskomuksiin. Kylväminen ja moni muukin asia tuotti kansanuskon mukaan tuloksen, jos se tehtiin kuun noustessa. Oliko yläkuu tarpeen, sitä on paha sanoa. Mutta kuusta ei pidä katsoa kellon aikaa, koska kuulla on oma kalenterinsa, mikä tunnetaan muutamissa uskonnoissa hyvin.

 

Wikipediasta luen, että Saudi-Arabiassa ovat niin hurjia, että käyttävät kuukalenteria myös valtionhallinnossa. Tähän meidän muiden kalenteriin verrattuna kuukausi on kuusta mitaten lyhyt (29-30 päivää) ja kalenteri kiertää 33 vuodessa kaikkien vuodenaikojen ympäri.

 

Asiani? Jankutus: Kirjailijaliiton pitäisi ottaa asiakseen koota verkkoon valikoima Suomen runoista.  Valikoinnin lisäksi olisi hankittava luvat. Juuri Kirjailijaliitto oli remmissä, kun julkaistiin ”Suomen runotarta”, viimeisin painos 1990. (En ole jäsen, vaikka olisi sitä kaunokirjallista tuotantoa. Aikoinani pelkäsin, että joutuisin töihin, kuten isäni. Ja kun lakimies joutuu töihin, asiat ovat aina ikäviä ja usein myös työläitä.)

 

Kommentoija kysyi minulta, tunnenko uutta lyriikkaa. On häpeä sanoa että hyvin ylimalkaisesti, koska tunnetusta syystä sekä kuljeskelu kirjastossa että maleksiminen kirjakaupassa on jäänyt. Ruotsissa muuten on muhkea kirja ”Svensk lyrik”, jossa on nuorempaakin tekstiä. Itse nide on kirjapainotaidon mestarinäyte (red, Möller – Schiöler, 1071 s.).

 

Kuvassa Lorca. Mielleyhtymä ”La luna soma: Cuando sale la luna – Kun kuu hyppää…)