Sivun näyttöjä yhteensä

26. helmikuuta 2021

Nykyaika


 

Erinomainen kommentti – alkoiko nykyaika eli modernismi Suomessa myöhään eli 1960-luvulla? Saammeko kiittää eräitä myötäkäymisiämme juuri siitä? Jatkokysymys on omani.

 

Nykyaika on kuitenkin jo ohi. Sivuuttaakseni taiteen ja kirjallisuuden, joiden modernismi nousi Suomessa 1950-luvulla ja katosi henkeään pidätellen, viittaan etenkin yhteiskuntatieteisiin. Kommunismi lopulta kaatuikin, sosiaalidemokratia oli ehkä aate, mutta sekin katosi. Vanhan- ja uudenaikainen kirkko ryömi samoihin koloihin kuin syntyperän tukema yhteiskunnallinen järjestys. Aaro Hellaakoski julisti: ”Rautahepo ja automobiili…” Voimansa antoi sähkö ja hiili.

 

Suomen uudenaikaisin mies Erik Allardt kuoli alle vuosi sitten. G.H. von Wright meni hänkin niin pitkälle, että kirjoitti ikävän ajankohtaisista asioista.

 

Saksasta, Ranskasta, Italiasta ja Suomesta puuttui yksi sukupolvi esimiehiä. Ne olivat hävinneet sodan ja munanneet itsensä perinpohjaisesti. Suomessa hallitsi Macchiavellin oppilas Paasikivi, joka teki uusille idän ystävilleen sen palveluksen, että painoi oman entisen kokoomuspuolueensa vuosikymmeniksi kulisseihin, ja perässä armeijan, polisiin ja oikeuslaitoksen.

 

Hänen suosikkinsa suoritti sen taitotempun, että nosti agraaripuolueensa vanhoista aatteistaan riisuttuna politiikan keskiöön. Joku lukija saattaa muistakin, että seuraaviksi sangen suurivaltaisiksi valtiomiehiksi laittautuivat Ahti Karjalainen ja Paavo Väyrynen. Minua paljon vanhemmat sanoivat, ettei ”sossua” voi äänestää. Sana tarkoitti demaria. 

 

Urho Kekkosen taitavuutta on kiitetty paljon ja syystä. Ehkä samalla on hiukan unohtunut, että Kekkosen presidentiksi tuloa seurasi kaksi erittäin suurta tapahtumaa, yleislakko Suomessa ja Unkarin kansannousu. Mahdollisen ja mahdottoman rajat tulivat kerralla selviksi. 

 

Suomen modernisaation voi esittää hyvin yksinkertaisesti. Kun jalkapallokentän jojoisia tasaisia alueita ei oikein ollut, suojeluskuntaleikki pesäpallo sai suosiota ja oli monin paikoin sotasukupolven tunnus ja suosikki.

 

Tällä hetkellä Suomessa on ainakin 260 jäähallia ja 73 000 rekisteröityä pelaajaa. Ensimmäinen peliin tekojäällä pelattiin Tampereella 1956 ja ensimmäinen arvo-ottelu Tampereen Kissanmaalla 1965. Aikanaan lähestyttiin uudenlaista viihdettä, ja peli ja seuratoiminta oli kallista. Se ei liioin sopinut kaikille, kuten oman aikansa muoti hölkkä tai esimerkiksi hiihto, jota omana aikanani ei opetettu armeijassa, koska perustaitoa pidettiin itsestään selvänä.

 

Joku toinen voisi sanoa, että televisio se oli, joka teki Suomesta toisenlaisen. Itse en osaa nähdä asiaa noin suoraviivaisesti, koska tunsin alaa ja olin televisiossa töissä vuodesta 1966. Mainos-TV oli eräänlainen, joidenkin kauhistelema pikku syöpäläinen laillista esivaltaa edustaneen Yleisradion kyljessä.

 

Mitähän se edustaa se ilmatorjuntatykin lavetti, joka on edelleen paikallaan radiotalon ja L-talon välissä? Paitsi että Pasilassa ja Käpylässä oli lujat patterit.

 

Muutos on valtava. Kaikki osaavat englantia, ainakin auttavasti. Pitkä matematiikka on lukiolaisten omatakin mielestä hyödyllisin aine. Ja pitkä fysiikka tulee perässä. Kielet ovat kaukana perässä.

28 kommenttia:

  1. Jatkaakseni edellisen blogin 30-luvun pituutta koskevaa kommenttiani.

    Sodan jälkeen siirtoväki ja sodasta palanneet passitettiin takaisin maalle viljelemään pientiloja. Kylissä ei tainnut koskaan ennen eikä jälkeen olla niin paljon väkeä kuin silloin kun suuret ikäluokat olivat kansakouluiässä.

    Viljelymenetelmät olivat perinteisiä. Hevosten määräennätys saavutettiin 50-luvun puolivälin tienoilla. Isoilla savotoilla lienee osuutensa tähän.

    Modernisminkin alku taiteessa ja kirjallisuudessa ajoittuu 30-luvulle, mutta kyseessä oli 60-luvulle asti äärimmäisen harvoja koskettanut ilmiö. Tavoissa ja muutenkin elettiin pitkätukkiin ja partaradikaaleihin asti "Saako maisterille olla kahvia"-tyyppisessä luokkayhteiskunnassa. James-farmareiden tuloon asti ihmiset näyttävät kuvissa samalta kuin 30-luvulla, aluksi tavarapulan vuoksi vain nuhjuisemmilta.

    AW

    VastaaPoista
  2. Mielestäni 1960-luku oli tavattoman positiivinen aikakausi joka jatkui vielä 1970-luvulle hyvän matkaa. Valtava kehitysusko ja positiivinen asenne oli laajasti esillä Suomessa mutta eritoten USA:ssa. Edeltävä 1950-luku oli kamppailun ja murroksen aikaa ja edusti raatamista ja puutetta monessa perheessä. Mutta seuraavalla vuosikymmenellä elintaso alkoi kohota ja nuoret eritoten havaitsivat että maailmassa on muutakin kuin kylän raitti ja työmaana navetta ja pelto. Uusia ennennäkemättömiä asioita pulpahti pintaan, kuten Rock-and roll, Beatles ja avaruuslennot ja matka kuuhun. Kuultiin aivan uudenlaista musiikkia, kuten Ennio Morriconen sävellykset ja lukemattomat muut. Nämä positiivisina seikkoina rakensivat nuorten maailmankuvaa ja vaikuttivat tuleviin vuosikymmeniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1960 -luku oli tavattoman haitallinen, koska silloin meihin istutettiin järjetön amerikkalaisen ja pakkoenglannin ihailu.

      Poista
    2. Tähän sopii kivasti 70 -luvun mollaaminen, silloin kun meitä jamesfarkkuisia Hurriganisoitiin. Osaako kukaan peruskoulua?

      Mä en haldaa ku parii kolmee kieltä ja jeesusvanhaa rantahurrii, surkeesti sitäki. Yks tyyppi näiltkulmilt osaa heittää mitä vaa sil on asiaa kerta sen faija oli stydimpi ku monen muun, Hande on sellanen kielimielinen heebo. Kai kaikki hiffas ku Tonnin stiflat posahti kehiin et ei siinoo löysää. Tarttisko olla joku toinenki styge siltä valottaa vähä kuin sillä on tota biisidaijuu? Käviskö Dumari-rap? Tsiigasin s3n dokkarin netistä missoli ton Oodin väsäys just sillon ku siit oltiin päättääs. Repesin siinä ku se byrootantta heitti lopuks et kyl nää taiteenki puolelta tulevat palautteet on hyvii tai jotain, emmä jaksa muistaa mut se kieli, siis! Jos sitä kieltä sais blandattuu ja sais sellases spraypullos ni sillä vois putsaa niitä vihreitä vessoja mitä sanotaan narkkihotlaks ja bungaa satatuusenii tsibale.

      Remuhan on kunkku mut vähä väsy, emmä tiä ketä ei ois ku on tonki määrän duunannu kaikkee.

      Peruskouluks tää kääntys vaik et vittu ku ahistaa ja redbullii ei saa ku mulle ei myyty, onks kellää mitää? Ryhmäytymisen (4-5 min.yhteisruikutusta) jälkeen:

      1. Anteeks. Vositsä heittää yhen röökin?
      2. Hei, pummaa rööki jooko?
      3. Vittuuks siinä kyyläät?
      4. Lähetään vittuun, tää on perseestä.
      5. Apuu mun akku loppu!

      Vapaavuorihan sanoi juuri ettei saa syyllistää, nuorissa on toivo ja kaunein mahd. tulev. & visiointi- ja innovaatiokyky. No perkele, niin kai... mut ne pläägät, tsiigatkaa.

      Poista
    3. Meihin? Keneen meihin? Englanti on kieli siinä missä ruotsi tai saksakin. Aika paljon laajemmalla alueella käyttökelpoinen vain.

      Poista
    4. Perustelu? Itse en sellaista havainnut. Pakollinen saksan kielen opiskelu oli työlästä mutta lopulta palkitsevaa. Englannin kielen oppi nopeasti ja vaivatta. Kouluissa ei amerikkalaisuutta ihailtu millään tavoin.

      Poista
    5. Nimetön katsoo asiakseen parjata joka välissä englannin kieltä. Se on erittäin käyttökelpoinen yleiskieli, jota kaikki osaavat ainakin jossain määrin. Eräskin ihminen kertoi iloisena, että hän oli oppinut englantia 50-luvun kunnallisessa keskikoulussa, ja saattoi suuntautua ATK-alalle heti, kun se oli ajankohtaista. Perusenglannin lisäksi itse kukin voi hankkia niin laajan kielitaidon kuin haluaa, mikä estää.

      Poista
    6. Englanti on paska kieli, josta on tullut meille paha kommunikaation ja maailmankuvan rahoittaja tässä yhä kansainvälistyvämmässä maailmassamme.
      Silti sen ylivaltaa Suomessa ei saa näemmä arvostella, koska aivopesu.

      Poista
    7. paskoenkku on top 1 kieli mitä sit stop asiaan stop

      Poista
    8. PAKKOenglanti on top 1 kieli ainoastaan haitallisuudessa. Se syö sekä suomalaisten kielitaidon että suomenkielenkin.

      Poista
    9. Miksi englantia ei saisi parhaat, nythän alkaa olla monia elämän aloja joissa se on syrjäyttänyt suomen kielen lähes täydellisesti.

      Poista
    10. tosiasia stop broken english yhtäläisyysmerkki pidgin english puhutuin kieli stop asia ei selvinnyt stop

      Poista
  3. Jotain outoa siinä on, että 50-luvusta ei saa pätevää pohdintaa täällä eikä muuallakaan. Se vain sivuutetaan. 1940- ja 1960-luku vetävät puoleensa kuin magneetit Suomen lähihistoriassa. Se on sääli monella tapaa, varsinkin yhteisen muistin kannalta. Ajanjakso juoksuhautojen ja transistoriradion välissä on silti kiinnostava. Parhaat voimat tekivät silloin kulttuurin ja teollisuuden aloilla enemmän kuin monet muut sukupolvet sen jälkeen yhteensä. Onneksi historialla ei ole amnesiaa, asiaan palataan vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuuteni 50-luvulla oli onnellinen ja vapaa! Muistan äitinkin iloisena ja vapaana ja aina kauniina. Jopa mummuni ja vaarini tuntuivat nuorilta vaikka olivatkin jo eläkeläisiä.

      Poista
  4. Yksi tärkeä vuosiluku oli varmaan 1952, kun sotakorvaukset oli saatu maksettua ja teollisuuden pyörät saattoivat pyöriä omaan laskuun, uusituin konein raskaassa teollisuudessa ja tekstiiliteollisuuskin oli päässyt vauhtiin. Venäjälle vietiin hyvällä voitolla.

    Einari Vidgren meni vielä savottaan isänsä kanssa 1954 14-vuotiaana, mutta alkoi vaatia omaa hevosta, että saataisiin jotain tulosta. Viimein isä uskaltautui ottamaan lainan, ja poika sai hevosensa. Enpä tullut panneeksi mieleen vuotta, jolloin hän otti itse lainaa ja osti ensimmäisen traktorinsa, luultavasti aikuistuttuaan, mutta pian hän oli Suomen suurin metsäkoneyrittäjä ja perusti Ponssen 1970 omaa valmistusta varten.
    Metsästä se kehitys ja taloudellinen nousu myös lähti, kaikkialla rakennettiin, ja vientiteollisuuskin kai alkoi vetää.

    Vanhin veljeni oli perustanut maansiirtofirman, ja muistan, että 1956 hän osti ensimmäisen ison traktorinsa David Brownin Englannista. Nuffield oli seuraava. "Ei Savossa sellaisilla peleillä ajeltu, Zetorilla korkeintaan," sanoi ylväästi eräs kartanonherra täällä Uudellamaalla. Ei pelkästään pienillä pelloilla, mutta monilla alkoi olla yritystoimintaa siinä sivussa.

    50-luvulla luettiin paljon kirjallisuutta, eihän kaupoissa edelleenkään ollut paljon ostettavaa eikä vielä ollut varaa mihinkään kulutusjuhlaan. Se alkoi kai vasta 70-luvulla. Ensimmäiset seuramatkat alkoivat 50-luvun lopulla, bussilla Etelä-Eurooppaan telttamajoituksella. Vasta 60-luvulla Kalevi Keihänen alkoi viedä suuria joukkoja Espanjaan.

    Urho Kekkonen ja vuosi 1956 oli varmaan jonkinlainen vedenjakaja. Areenassa on aika mielenkiintoinen elokuva "Das schweigende Klassenzimmer" itä-Berliinistä sinä vuonna.

    VastaaPoista
  5. "Kekkosen presidentiksi tuloa seurasi kaksi erittäin suurta tapahtumaa, yleislakko Suomessa ja Unkarin kansannousu. "

    Kai tästä alkoi monien ylipäälliköiden yleinen ajattelu että parempi suloine suomettuminen kuin sota.

    VastaaPoista
  6. Jatkan vielä, kun Chrome pätkii ja hävittää koko ajan tekstiäni. Vuosi 1952 oli merkittävä sikälikin, että Suomi alkoi avautua ulospäin. Olympialaisten aikaan saatiin hämmästellä ensimmäisiä tummaihoisia ihmisiä. Kahvia saatiin maahan ja Coca-cola rantautui. Armi Kuusela valittiin Miss Universumiksi, ja siitä alkoi idolien palvonta. Häntä seurattiin kaikissa lehdissä, ihmiset menivät tapaamaan häntä junalle, jolla hän ajoi filippiiniläisen Gilinsä kanssa Suomen halki. Rakkaus puhkesi missimatkalla, ja naimisissa oltiin jo muutaman viikon kuluttua. Onneksi tämä Gil oli varakas ja kunnon mies. Siis oikea prinsessa-satu.

    Varsinaista nuorisomuotia ei vielä ollut, mutta jotain varovaisia yritelmiä kuitenkin. Tytöillä oli leveät hameet, mielellään kellohelmat, jotka veivät paljon kangasta, alla kohottavat alushameet, kapea vyötärö ja ballerinat. Elokuva-Aittaa muistan lukeneeni, se oli jonkinlainen nuorisolehti. Vuosikymmenen lopussa Urpo Lahtinen perusti Hymy-lehden, joka keskittyi vähitellen juoruihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja jotkut kohta varmaan panee omaan hoitotestamenttiinsakin että ne haluu sitten kauniin ja lempeän kuoleman ja tippaan lonkeroa eikä mitään kirkasta.

      "Se oli vuonna viiskytkaks ku mä olin jonossa sellaselle kiskalle missä myytiin..."

      Pitäskö tää tuotteistaa? Meinaan jengi delaa ja ei sille voi mitää. Ni mä kelasin et parempaa litkuu, kerta ei voi tietää jos vaik se viimenen öljynvaihto tulee itelleki ykskaks ni ei sit ota niin paljon pattiin. Ja sit ku olis sellanen hänsfriitsydeemi ni voi blogettaa oikee kunnolla!

      Poista
    2. No no, Iikka H, ei tässä vielä tiputukseen olla menossa, vaikka kukapa mitään huomisesta tietää, niin sinä kuin minäkään.

      Poista
    3. Ravinnon saaminen on turvattava ja vaikuttaa vahvasti siltä ettei soylent green tule riittämään. Mikrobiologia kykenee valmistamaan bakteereilla pihvin sinilevistä mutta se ei ole riittävä tulos. Tipoittain annosteltua tietoa on joka paikka pullollaan, hahmottamiseen on tarpeen fermisoida.

      Kiitollisuuttaan saa osoittaa valitsemalleen taholle ettei ole kenties joutuva kokemaan nälkää mutta omantunnonarkana en ole tässä asiassa yksin saati epäkohteliaisuuttani hyväksyvä nonottelua, anteeksi kauneimmin.

      Kuka on milloinkaan saanut hyväksyntää ja/tai suosiota ottamalla asiakseen kysyä epämiellyttävien totuuksien ollen selviä mutta lausumattomia, vaiettuja että: kauan kestää?

      Greta Thunberg. Joku ei hoksannut, kuka? Vaviskaapas vähän, vellihousuiset pikku söpöliinit, kiva typy, hehe - eikö?

      Poista
  7. Kun tuolla olympialaisissa on kohta pussijuoksuakin, niin Suomi voisi ehdottaa kaukalopesäpalloa. Pelattiin sellaista hiekkakuopan pohjalla jääkiekkokaukalossa, jota kunta ei korjannut kesäksi pois. On vähän sukua biljardillekin. Päätyjen korkeat verkot pitivät pallon aika hyvin pelattavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pipolätkääpäs. Tietysti nyt joku nutimummomenttaalielvis keksii et hei mä rupeenki valmentaan pipolätkän junioreita. Ihan et kuule rupee, siinä ku ei oo sääntöjä eikä ikärajoi. Se on kato alunperin retro.

      Tässä ku oli viimeks oikeen kunnolla liukasta ja jäätti aivan aidosti niin olo oli kuin kuin jalassa olis ollu saippuapalat. Joku oli heittäny jotain kivensiruja tähän stadiks haukuttuun kaukaloon ettei voinu skrinnaakkaa kunnolla. (Jäättäminen = botskit menee pluts botneen joskus, ekaks laaksiin ja sit kluppistapuliluikkaa puuhpäähpööh kurlur plüpp, justiinsa tuolla nyyfaunlandin nurkilla vaik) Runsaasti tuulilaseja meni klesaks ku jengi ryskäs ja piikkas. Nää uudet ei kestä ku niissä on sellanen pinnoite. Muovikassilla lämpöstä (rumpstempperatuur) vettä vaan ja sillä sivellen.

      Poista
  8. Tuon 1960-luvun suomalaisen "modernismin" pohjasyyn voisi tiivistää professori Kimmo Rentolaa lainaten seuraavasti: Suomen oloissa historiallisen mullistavan elinkeinorakenteen muutoksen + koko läntisen maailman arvokumouksen yhteenosuminen.

    Suomen oloissa tuo muutos näkyi meille yhteiseen kansaan kuuluville konkreettisesti vaikkapa lauantai-iltaisin näin nerollisella tavalla: Donner: "Mitä pahaa on pornografiassa?" Lenita Airisto: "Niin, en tiedä - - jos se on huonoa pornografiaa?" Donner: "No mutta silloinhan se ei olekaan oikeaa pornografiaa. Ja jos joku ei pidä erotiikasta, niin menköön kirkkoon!" - Ja me kaikki, poikasetkin, nauroimme Kauko Saarentauksen johdolla niin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo vuosia sitten luin jonkin tutkimuksen, jossa todettiin, että papaeilla olisi kaikkein kovin stondis. Ns sanottu kielletty hedelmä saisi himot ylikierroksille.

      Poista
    2. Ei sitten ollut kypäräpastorin omaa kokemusta/ ylpeilyä 😃

      Poista
  9. Ne on niitä persujen "tutkimuksia".

    VastaaPoista
  10. "Liukas kuin papin mulukku"

    VastaaPoista