Sivun näyttöjä yhteensä

5. joulukuuta 2016

Pasifismi II



Rauhanaate määritellään sodan kautta. Pasifismi tarkoittaa, ettei pidä koota eikä aseistaa joukkoja ja ryhtyä surmaamaan toisia ihmisiä.
Ehkä tutun merkin takia eilen keskustelu ohjautui ydinaseiden vastustamiseen. Vaikka aihetta koskeva filosofia on ikivanhaa ja muuankin kuuluisa tutkielma (Grotius) 1600-luvulta, Napoleonin sotien jälkeen 1830-luvulla alettiin ajatella, että elämän ehdot voivat edistyä muillakin keinoilla.
Ajattelijat tietenkin unohtivat, että muuan edistyksen ehdoista oli avuttomien siirtomaiden ryöstely.
Sen kunniaksi, että sota viisastuneiden valtioiden kesken oli yhteisesti todettu mahdottomaksi, koska se on mieletöntä, syttyi ensimmäinen maailmansota 1914 ja sen jälkeen toinen. Kolmannelle ei ole annettu nimeä, koska väkivaltaisuuden muodot ja mutkat ovat niin moninaiset, että teollisuusmaissa ajatellaan elettävän rauhanaikaa, vaikka eräässä vaiheessa Balkanilla ja nyt Lähi-Idässä surmataan ihmisiä teollisessa mittakaavassa.
Mitä sotia Afrikassa on meneillään, siitä ei edes kerrota, koska aihetta ei pidetä kiinnostavana.
Mielipiteiden ja mielikuvien sota ei vain laannu. Aika harvoin kuulee nykyisin sadan vuoden takaista kehotusta hirttää viimeinenkin riistäjäporvari viimeisen papin suoliin. Suhteellisen harvoin kuulee selitettävän, että ongelmat johtuvat kapitalismista. Tuon sanan kirjoittaminen tuntuu vähän kankealta. Meillä on muun muassa tässä maassa markkinatalous, oikeastaan sekatalous, ja hyvin monien mielestä pääomat ja elinkeinotoiminta ovat sinänsä tarpeellisia asioita.
Vähän tutkittu ja erittäin sekava käsite ”työ” on kyllä huulilla. Työtä on saatava ja työttömyys on paha asia. Jotkut harvat sanovat, että työn luonne ja sisältö on muuttumassa rajusti, mutta yleensä selitykset tuosta muutoksesta jättävät kuulijan ymmälle.
Onko esimerkiksi eläkeläisen harjoittama itsepintainen blogin kirjoittaminen työtä? Rahaahan tästä ei saa.
Tänäänkään ei tuntunut työltä, vaikka kello on kovin paljon. Syy on sähkö, tai oikeastaan sähkön puute, pysäköintipaikkamme pistorasioista, joita käyttäen autoja voisi lämmittää. Puoli päivää asiaa on selvitelty sähkömiehen kanssa, mutta taitaa olla kesken edelleen ja ainakin yksi osa eli kolme tolppaa uhmaa ymmärrystä. Emme tiedä, mikä niillä on.
Kellon eturientoisuuden vuoksi keksin, että petkutanpa taas lukijoita. Tämä saa olla tämän päivän ja huomisen kirjoitus samalla kertaa. En aio paneutua Linnan juhliin. Kuulun valitettavasti niihin, joiden mielestä kvanttikemia on helppotajuisempaa. Ehkä oli kohtalokasta olla siellä kerran, aikoja sitten. Heti havaitsi, ettei se ole Linnassa sen kiinnostavampaa kuin televisiosta. Tulee vain hiki, varpaille astutaan ja eteenpäin pyrkivät kanalaiset käyttävät kyynärpäitään, kuten yhteiskunnassa on muutenkin tapana.
Olen kuullut, että jääkiekossa ja politiikassa on riidanrakentajia. Heidän tehtävänsä on sekoittaa vastapuolen toiminta ja saada parhaassa tapauksessa aikaan tappelu. Alalla on kuulemma synnynnäisiä lahjakkuuksia.
En ehkä ollut edes juristi, kenties en edes ylioppilas, kun tunsin asianajajien ammattikunnan tarinaperinteeseen kuuluvan mainoslauseen; sata vuotta sitten asianajajien mainokset täyttivät sanomalehtien etusivuja. Se kertoo paljon sanomalehdistä ja asianajajista. ”Työmiehen” etusivulla oli joka päivä Asianajotoimisto Tanner & Hakkila.
Legenda väittää, että joku olisi myynyt itseään lauseella ”Sotkuiset asiat selvitetään ja selvät asiat sotketaan.”
Kokemukseni perusteella en voi leimata tuota toimintaperiaatetta mahdottomaksi. Se ei kuitenkaan rajoitu asianajajiin. Eräskin pormestari osasi hukata toisen kalossinsa, vaikka istui vihreän veran takana nappiskengät jalassa kaukana kaiken maailman kalosseista (joita valmisti Nokia)…
Olen eri mieltä roomalaisen oikeude klassikkojen kanssa. Monen kirjan nimenäkin on ”Ars boni et aequi”. ”Lainoppi on jumalallisten ja inhimillisten asioiden osaamista, järkähtämätöntä ja pysyvä halua tehdä jokaiselle oikeutta, hyvän ja kauniin taito.”
Juuri halua tehdä oikeutta jokaiselle ja etenkin itselleen on niin monien riitojen, kilpailujen ja sotien syy. Perinne, jonka haluaisin leimata amerikkalaiseksi, ja jonka mukaan periksi antaminen on heikkouden merkki, on tuhoisa. Se on melkein yhtä ikävä ilmiö kuin kilpaurheilu, jossa vähän väliä unohtuu toiminnan tarkoitus, leikki.
Pasifismi kakkonen on sovun rakentamista, rauhan tekemistä. En oikein osaa pitää totena ajatusta, että pasifismi olisi aate. Mielestäni se on toimintatapa. Ettei käytä tuli- eikä teräaseita ihmisiin eikä eläviin eläimiin, tuntuu oikealta. Ydinaseet eivät kuulu tähän yhteyteen. En usko, että niiden käyttämiseen tarvittaisiin lupia.
Sana kompromissi on kompromettoitu. Siihen on onnistuttu uittamaan ajatus epätäydellisestä, jotenkin sopimattomasta, veltosta. Haluaisin ymmärtää sen sananmukaisesti. Kompromissi on yhteinen lupaus, alkujaan yhteinen lupaus alistua välittäjän ratkaisuun, siis turvautumatta voimakeinoihin.
Suomi on kompromissi. Itsenäisyys on kompromissi. Oikeassa oleminen on hulluutta. Jokainen riemuvoitto muuttuu ennen pitkää itkuksi.
Inhosin nuorempana sanontoja ja sananparsia. Ne olivat mielestäni latteita kuin mitkä. Nyt tunnen yhä suurempaa vetoa käyttää itse sellaisia.
Siis toinen juristien ja muiden huonojen ihmisten (Luther sanoi, että lakimiehet ovat huonoja kristittyjä), viljelemä ajatus:
Laiha sovinto on aina parempi kuin lihava riita.


21 kommenttia:

  1. ”Onko esimerkiksi eläkeläisen harjoittama itsepintainen blogin kirjoittaminen työtä? Rahaahan tästä ei saa.”

    Työttömän harjoittama itsepintainen blogin kirjoittaminen voidaan tulkita TE-toimistossa työksi ja se saattaa siten johtaa sanktioihin eli työttömyystuen katkaisuun. Itse asiassa työttömän kohdalla melkein mikä tahansa aktiivisuus voi johtaa työttömyystuen katkaisuun, mm. opiskelu (vaikkei olisi kuin muutama tunti viikossa) tai kirjan julkaiseminen (vaikkei toisi tuloja – kuten useimpien kirjojen kohdalla on). Mitenköhän muuten tuo kirjan julkaisemisesta rankaiseminen suhteutuu sananvapauteen? TE-toimiston päätöksistä ei ole valitusoikeutta. Miten se sitten puolestaan suhteutuu kansalaisen oikeuksiin, perustuslakiin jne?

    Kirjoituksen otsikko Pasifismi II toi välittömästi mieleen Eduskunta III:n, eli Susanna Kuparisen ajankohtaisnäytelmän, jonka vielä hetki sitten saattoi katsoa Ylen Areenasta. Hyvä näytelmä olikin. Suosittelisin sitä katsottavaksi itsenäisyyspäivänä paljon enemmän kuin Tuntematonta sotilasta (vastenmielinen ja typerä ”perinne”, jonka jäljet eivät ole pitkät). Mutta siis Kuparisen ja kumppanien näytelmä ei ole enää katsottavissa tällä hetkellä. Näytelmästä jäi mieleeni askarruttamaan montakin kohtaa, joista yksi oli sen alkupuolella maininta, että työvoimatoimistojen (olivat kai vielä tällä nimellä) virkailijoita oli viralliselta taholta ohjeistettu ”olemaan suhtautumatta työnhakijoihin sympatialla” ja käyttämään sanktioita. Tämä ohjeistus annettiin muistaakseni edellisen hallituksen aikana. Mitkähän ovat olleet ohjeistukset nykyisen hallituksen aikana? Tuskin ainakaan inhimillisempiä. Mistähän löytyisi oikeamielinen välittäjä työnhakijoiden ja TE-byrokratian välisten suhteiden kitkakohtia tasoittamaan? Ammattiyhdistyksistä ei ole tehtävään ilmoittauduttu, vaikka pitäisi. Kompromisseja olisi syytä tavoitella.

    Linnan juhlien sijaan ehdotan kuunneltavaksi radio-ohjelmia. Sopivat hyvin kuunneltaviksi kynttilänvalossa. Suosittelen vakavamielisille Erehdysekspertti-sarjasta ohjelmaa ”Itsepetoksen anatomia” ja huvittelunhaluisille ohjelmaa ”Suomalaisten one-linereiden historia”. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille säädyille!

    http://areena.yle.fi/1-3810907

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinaat. Että työttömille radion kuuntelua kynttilänvalossa. Kiitos varmaan kai sanoo monisatatuhatpäinen joukko. Sen voin näyttää toteen, tätä kommenttia vakavamielisille näyttämällä. Anonymiteetti, köyhän turva.
      Ei sillä, saahan sitä sanoa, olen sanomisen oikeutta puolustava mies mutta jokin maku tästä kommentista jää. Jokin sellainen joka pani kirjoittamaan että jouluhauki on posliinia, syytä voi vain arvailla. Se on sitä eikä miniän perseen leviämistä. Itsenäisyyttä vaan ja kaikkea muuta mukavaa.
      Ammateissa näkyy yksinkertaistaen jako kahteen, kalastaja tai eroottinen puhelinääni. On selvää kumpaan ryhmään kuuluu suuri osa ja se osa on kasvamaan päin. Syyksi epäilen sitä ettei kaloissa ole sarjanumeroita. Anonyymiä ruokaa.
      Tosi elämä onkin pelottavaa eikä sovi läheskään kaikille.
      En suosittele.
      Jos yhteiskunta - me kaikki yhdessä - jättää halpamaisesti joukon jäsenistään ei siinä voi käydä kompromisseja vääntämään ja suosittelemaan huumorin parantavaa vaikutusta. Ei ennen kuin ylhäinen työvoimaviranomainen antaa luvan olla kuin muutkin. Tästä on kyse, erittäin täsmällisesti ilmaistu ja kuten kommentissa näkyy, sitä luullaan käyttökelpoiseksi huolenaiheeksi joka kestää linnan juhlien ajan.

      Jo se nyt on perkele, ei ilkeä kirjoittaa enempää. Jää vielä linnan juhliin kutsuttu väki peloissaan matkasta kohti oikeudenmukaisempaa ja säällisempää kohtelua arvostavaa työmarkkinavoimaa ja miten heidän silloin kävisi? Radion ääressä, kynttilän valossa

      Poista
    2. Meinaat. Että työttömille radion kuuntelua kynttilänvalossa. Kiitos varmaan kai sanoo monisatatuhatpäinen joukko. Sen voin näyttää toteen, tätä kommenttia vakavamielisille näyttämällä. Anonymiteetti, köyhän turva.
      Ei sillä, saahan sitä sanoa, olen sanomisen oikeutta puolustava mies mutta jokin maku tästä kommentista jää. Jokin sellainen joka pani kirjoittamaan että jouluhauki on posliinia, syytä voi vain arvailla. Se on sitä eikä miniän perseen leviämistä. Itsenäisyyttä vaan ja kaikkea muuta mukavaa.
      Ammateissa näkyy yksinkertaistaen jako kahteen, kalastaja tai eroottinen puhelinääni. On selvää kumpaan ryhmään kuuluu suuri osa ja se osa on kasvamaan päin. Syyksi epäilen sitä ettei kaloissa ole sarjanumeroita. Anonyymiä ruokaa.
      Tosi elämä onkin pelottavaa eikä sovi läheskään kaikille.
      En suosittele.
      Jos yhteiskunta - me kaikki yhdessä - jättää halpamaisesti joukon jäsenistään ei siinä voi käydä kompromisseja vääntämään ja suosittelemaan huumorin parantavaa vaikutusta. Ei ennen kuin ylhäinen työvoimaviranomainen antaa luvan olla kuin muutkin. Tästä on kyse, erittäin täsmällisesti ilmaistu ja kuten kommentissa näkyy, sitä luullaan käyttökelpoiseksi huolenaiheeksi joka kestää linnan juhlien ajan.

      Jo se nyt on perkele, ei ilkeä kirjoittaa enempää. Jää vielä linnan juhliin kutsuttu väki peloissaan matkasta kohti oikeudenmukaisempaa ja säällisempää kohtelua arvostavaa työmarkkinavoimaa ja miten heidän silloin kävisi? Radion ääressä, kynttilän valossa.

      Poista
  2. entisen tyttöystävän kanssa - kun ne pahuksen tunteet eivät vain ottaneet kuollakseen - totesimme mökötyksen jälkeen jotenkin noin, parempi laiha .... pidän siitä nyt. paaluttaa hyvin, minkä elämä on opettanut.

    VastaaPoista
  3. Pasifismia on se, ettei Hieronymus Boschin, Simo Puupposen ja Veijo Meren tuotannossa betonimylläreiden (Lauri Viita) asiassa ammuta vaan muunnetaan se korkeakulttuuriksi. Siitä Suomi ja koko oksidentin ja orientin moderni mielenterveys-hostiliteetti on luopunut.
    Jäljistään maapallo tunnetaan - sisältä ja ulkoa.
    http://anttiliikkanen.wordpress.com - viimeinen juna Helsingin pitäjän kirkonkylästä.

    VastaaPoista
  4. Ad Omnia: Rauhanpuolustajat r.y.:n menneisyyttä koskenut kysymys yllätti. Tässä mm. Wikipedian artikkeli vastaa yleistä käsitystä, jonka mukaan suuri osa johtohenkilöistä oli SKP:n vähemmistöläisiä ja rashoitus tuli Moskovasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti on jo sukupolvia, jotka eivät tiedä, että Rauhanpuolustajat oli ry. Sadankomitean jäsenet ja muut riippumattomat pasifistit eivät siksi mielellään puhuneet itsestään "rauhanpuolustajina".

      Vuoden 1958 harakanvarvas on nimenomaan ydinsodan vastustajien ja sadankomitealaisten rauhanmerkki. Jos nyt nuoremmille rautalangasta vääntäisi: mikäli Kylmän sodan aikaan olisi ollut pakko valita, olisimme valinneet Lännen, "rauhanpuolustajat" olisivat valinneet Idän.

      vuorela, tampere

      Poista
    2. ja Suomen opetusminsiteriöltä ym. kuten muillakin tukeen oikeutetuilla. Fyrkkaa tuli myös keräyksistä, joiden luvat ovat yhä arkistoissa, koska jengi oli palavasieluista aatteensa kanssa.
      (Missähän lie ny ollu tollane kyssä?)

      Btw. Pasifsimi on prinsiippi, periaate, muun argumentoinnin ja ”tekemisen” takana.
      tuossa tekemisen korostuksessa on joku katolinen tai pikkuporvarillinen sävy, jossa inehmo ohjautuu ulkoa, ja ikään kuin ansaitsee uroteolla olla se mikä on.
      Vanhan maailman kaikuja.
      Sanonpa vielä että klo 11 tv-uutisissa Lohela veti ylös Snellman-kortin. Se mitä hän siteerasi oli vastakohtaista ulkokultaisuudelle; Snellmanin ajan vanhankansan ihmisiä enemmän se puhui tämän ajan pinnallisuudelle, iski tulta juuri nyt.

      Poista
    3. Näiden pasifismi-kirjoitusten alkusanat koskivat Tuomiojan rintamerkkiä. Olen pitänyt sitä Sadankomitean tunnuksena. Sadankomitea ja Suomen Rauhanpuolustajat ovat kaksi aivan eri järjestöä, joiden päämäärä on kyllä sama. Kysymys lähti liikkeelle tästä. Lieneekö Rauhanpuolustajilla rintamerkkiä?

      Poista

  5. Järki jäässä. Mieli kirkas. Ja kohta sulaa. Pyörteitä likaa ja sameaa. Pysyttelinkin jonkun päivän täältä poissa. Mutta lipsuin lukemaan ihan kirjoja. Lankeemus. Yhdessäkin selitettiin sitä Pyhää allianssia, kristillistä yhdistyineitä kansakuntia, Wienin ei niin fiiniä vaan tuskaista puolta. Vastuu hallittavien sieluista ja ruumiista oli sälytetty meidän Aleksanterillekin. Sotaväkensä oli Pariisssa ja Napoleon Elballa ja St. Helenalla. Ja ihmisten takaraivoissa mistä kohta taas pääsisi irti.

    Tässä välissä Lönroth samosi kalevalaisessa mielenmaisemassa ja tuotti kartan, jota ilman olisin kosmopoliittisempi ja chickimpi ja muutenkin mukiin menevämpi. Takapajuvitsaksiin hirttäytyneenä kävin Kajaanissa Juha Luukkosen Tuntematonta katsomassa. Se oli vuosi puolitoista sitten ja asiansa oli Tuntemattoman kaatuneet ja haavoitunet ja vinksahtaneet. Taiteilijat painoivat päälle kolmisen tuntia ja puhki olin.

    Kun sitten selvisin Ämmänkosken rannoille osuin vanhan pappilan portaille. Kyltti kertoi Lönrothin majailleen vierashuoneessa 1830-luvulla ja käyneen kirjeenvaihtoa (ja vierailleen) Pietarin oppineissa piireissä. Asiana oli Aleksanteri Tsaarin kansakunnat ja ihmispolot lapsineen ja äiteineen ja isineen. Näiden kulttuuri eikä niinkään elukkamainen solu- tahi dnaelämä.

    Karjalaisten lauluelämä elinkeinot ja peljot ja toivot olivat kirjeiden sisältöä. Asian esilläpitämistä ja vaalimista suosi Hallitsija. Ja seuraava Nikolaikin. Sitten se oli Pyhä allianssi ohi täältäkin ja ilo irti. Ensi talvena Juha Luukkonen tekee arvattavasti mestarillista näyttämötaidetta Pohjantähden Kolmasosan tiimoilta ja kai 100 v. Suomi 2017 saakka. Kerron sitten. Jossakin maakunnassa se tietysti on eikä mahalasku Hesassa, remonttirojun seassa.

    Johan tässä asiaakin eli mielenylenysvinkki tuli välitettyä, joten vain pikkasen lisää sotimisesta. Nyt imperialismi ei ole tuskaista rauhoittamista kuten Pyhän allianssin miehillä, vaan riemukasta vapautuksen rahaa. Tehtaat tonne, rahat mulle, roro-lallaa. Marketit tulvii ja ihmiset riemuitsevat.

    Kyllähän tällainen nettiavarrus vetää nöyräksi ja kiitolliseksi. Mitäpä olisi päivien kierto jos pitäsi otsansa hiessä leipä ansaita tai selkävaivaisena lääkäreittä, kuten Jussi tuskailla. Parasta minusta hänen kohtalossaan oli nopea poispääsy kun voimat raukesivat. Nythän täältä ei ylös lasketa, vaan alle. Hoivaa-vaan.

    Olen niin syvästi kiitollinen tästä puuskahdussijasta Kemppiselle ja muulle kylänväelle että päätän Tanneriin ja Hakkilaan. Olikohan herrojen toverien Lakiasiaintoimisto isoltikin näitä työmarkkinakysymyksiä ja joustoja? Isäntävalta ja kotikuri palkollisten jms. yli oli entisiltä mantaalilaisilta ja porvarioikeutetuilta riistetty valtiopäivillä Pariisin kommuunin säikäyttämänä. Koitti talousgeometrian aika ja ruoskan sijasta logiikka puhui.

    Nyttemmin on edetty kumilankaisiin taseristikoihin. Muistatko lasten leikkiä: kumilankaa silmikoitiin sormiin mitä jänskimmin kiepein ja 3 D häkkyröin. Isoina etevimmät kuminaamat uittavat leikki leikkinä viattomat häkkeihinsä! Jos sen verran järki liikahtaisi vaikka ilkkuen universumin valioilla tänne jalkainsa juuriin katsahtamaan, sertifikoiduilla määräävillä tahoilla siis, että putkahtelisi rahvasluokan itseymmärryksen rakennusleegoiksi hypoteeseja rahanvallasta ja sen suopeudesta sallia lukea ja syödä ; käydä lääkärissä ja kirjoittaa toiveita nettiin? Vai onko tämä jo suupoikki valmiskuluttaa, se Paratiisi. Kai sitten.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  6. Onko esimerkiksi eläkeläisen harjoittama itsepintainen blogin kirjoittaminen työtä?
    samaa...smaa mietin mietin.

    Rahaahan tästä ei saa.
    Hyvä. raha ainakin omalta osaltani on aiheuttanut pääasiassa vain ongelmia kun sitä on vähäkin enemmän kuin kohtuullinen tarvis.

    pysäköintipaikkamme pistorasioista, ...
    YIT, rakentajista kunnianhimoisin, ja lie osaavin, menee liian pitkälle ekopisteiden kalastelussa: sähkötolpan ajastinkelloon saa poweria vain kaksi tuntia, vaikka pakkasen liikkuessa parissa kympissä ja yli, tarve on 3h.

    VastaaPoista
  7. Pasifismi on Kristuksen peruslähtökohta. "Älkää tehkö pahalle vastarintaa".

    Bob Dylan vastaanottaa lauantaina edushenkilöidensä kautta Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Patti Smith laulaa Dylanin kappaleen "A Hard Rain's A-Gonna Fall" (1962).

    Vuonna 1962 kylmä sota oli muuttumaisillaan kuumaksi. Maailmanloppu oli lähellä. Muistan 7-vuotiaana kansakoululaisena vaistonneeni sen. Ensimmäinen oppimani venäjänkielinen ilmaisu oli Novaja Zemlja. Siellä oli edellisenä vuonna tehty kaikkien aikojen suurin maanpäällinen ydinkoe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merkillepantavan yksityiskohdan lisäys, sallinet? Ydinlaskeuman saastevaikutus oli varsin pieni. Anrei Saharov oli eräs merkittävimmistä ydinfyysikoista mitä tulee poliittiseen puoleen. Enimmäkseen asia on edelleen samoin, marttyyri oli Oppenheimer ja Edward Teller keinoja kaihtamaton ja korskea hierarkian peto. Mutta Saharov, hänen uransa oli jännittävä ja kummeksun kuinka taitavasti hän luovi saadakseen aikaan Tsar-bombaan vaadittujen spesifikaatioiden optimoinnin. Erittäin tasapainoinen älykkyyksien osa-alueiden yhdistelmä hänellä oli, mutta silti. Neutronipommin kehittäjän jeremiadia ei ole painettu, se on vain netissä. Sitä voisi käyttää kouluesimerkkinä väliinputoajan kohtalosta. Verrattain roisia luettavaa.

      Poista
  8. "Onko esimerkiksi eläkeläisen harjoittama itsepintainen blogin kirjoittaminen työtä? Rahaahan tästä ei saa."

    Sehän on sitä yhteiskunnallista työtä, jossa tuotantovälineet on otettu työväenluokan (tai ainakin sen edustajan) haltuun.

    VastaaPoista
  9. Parempi elokuva Itsenäisyyspäiväksi

    Calamari Union kuvaa paljon paremmin suomalaisuutta ja erityisesti suomalaisen miehen sisintä kuin Tuntematon.

    VastaaPoista
  10. Blogistin määritelmä linnan vieraista "eteenpäin pyrkivät kanalaiset" on aivan loistava, huippuluonnehdinta ja legenda jo syntyessään. Aforismien Nobel-ainesta!

    VastaaPoista


  11. Sotien syy saattaa olla epäkohteliaisuus. Usein kyseessä on pelkän kotikasvatuksen aihe.

    Markku Into

    kiiruhda hitaasti,
    älä jätä kesken yötä,

    kun jälkinäytös rävähtää,
    olet uskottu mies,

    aamulla sinun on annettava
    meille uusi oppi

    Painunmpa halpaan kaljabaariin ja käärin äänen käheyttäviä sätkiä rähisten sisäisesti joskun rakennellen valtavia tuulentupia Siperian lakeuksille kotimaisesta vaivaiskoivusta. En ole huudellut liksojen perään. Minulta näyttää puuttuvan kyky ottaa vastaan vittuilua joka tulee automaattilausuntona ja jost ei voi valittaa... sitä saavat nauttia. Pakkotyö sanoi pyöveli.

    Itsenäinen aihe: Presidentti Koivisto ei ollut kansanedustajana.

    So what...

    VastaaPoista
  12. Filosofointi on siis lapukkeessa. Missäs päin se saa olla tehty ja paljonkos se sais vähimmillään maksaa?

    Minä niin pidän Lapinlahden Linnuista. Platalla parhaat. Nyt - anteeksi, kiitos suvainnette etten keskeytä itseäni - nyt Essential J. C. kaksoiskompaktipyöriö jonka vanha tuttu Bob n' John on sitä ihtiään.

    - Quélle filosofié.
    - Ei-ei, Tissot.
    QUE

    VastaaPoista
  13. Oli se varmaan pienen osan maailmaa edistyksen ehto, että voitiin ryövätä siirtomaiden luoononvaroja.

    Mutta eihän se siirtomaavaltaan tainnut kuitenkaan loppua. Yleensäkin voittoprosentit pysyivät suurina niin kauan kuin raaka-aineita ja energiaa saatiin halvalla maista joiden väestö ei kyennyt pitämään puoliaan, kun harvalukuinen valtaeliitti oli kansainvälisten yritysten voitelemaa.

    Nyt kuitenkin alkavat maailman rajat tulla vastaan. Kenenkähän selkänahasta meidän suomalaisten eläkeläistenkin eläkkeet kiskotaan tilanteessa, jossa tuottava ja eettinen sijoittaminen ovat toisensa poissulkevia vaihtoehtoja?

    VastaaPoista