Sivun näyttöjä yhteensä

8. joulukuuta 2016

Kirjojen määrä




Sitä en ollut tullut ajatelleeksi, että toisin kuin e-kirjan lukeminen ja äänikirjan kuunteleminen, painetun kirjan lukeminen näyttää siltä mitä se on, lukemiselta, kirjan oikealta käyttämiseltä.

Lasten ja nuorten vertailututkimusten yksi peruste, vastaus kysymykseen paljonko kotona on kirjoja, tuntui vain vitsikkäältä. Mitäpä se nyt todistaisi.

Usealta taholta ilmoitetaan, että se ennustaa koulun valintaa, koulumenestystä, korkeakouluun pääsemistä, ammatin valintaa ja menestymistä ammatissa.

Ei voi olla totta?

Ehkä kannattaa silti miettiä. Väitetään että noiden asioiden kesken on selvä positiivinen korrelaatio. Se ei ole koskaan sama asia kuin syyn ja seurauksen suhde. Tyypillisesti mitattava ja mitattu voivat johtua jostain kolmannesta tai useista muista syistä.

Paistinpannujen lukumäärä keittiössä ei varmaan kerro mitään, eikä tieto, kuinka monta prismaa ja palloa on olohuoneen kristallikruunussa. Lasten voinnin kannalta auton kilowattien lukumäärä taitaa olla yhtä yhdentekevä tieto kuin vääntömomentti.

Laulusta ja soitosta alkaen pienet ja isot lapset pyrkivät toimimaan vanhempien mallin mukaan. Tietysti on poikkeuksia, mutta tämä on yleislinja.

Entisessä ihmiset parempiin ja huonompiin jakavassa yhteiskunnassa jopa hyvät laulajat ja ”musikaaliset” nimettiin lopullisesti ennen kouluun menoa tai viimeistään ensimmäisellä luokalla. Keskuudessamme on vielä aikoinaan epämusikaalisiksi luokiteltuja solisteja ja kapellimesareita.

Nyt tuollainen ajatus tuntuu yhtä oudolta kuin olisi luokitella esikoulun lapset niihin jotka oppivat uimaan ja niihin jotka eivät opi, kokeilematta ja uimahallissa käymättä.

Eilen entinen laulun opettaja puhui sellaisia, että nyt kaikkien meidän tuntemamme Saara Aalto erosi oppilasvaiheessa toisista etenkin henkisiltä ominaisuuksiltaan, joihin kuului muun muassa itsepintainen pitkäjännitteisyys.

Olen tuntenut liian paljon ihmisiä, jotka ovat olleet niin ”lahjakkaita” eri asioissa, että ovat päätyneet pitämään harjoittelemista tarpeettomana. Itse kannatan sitä oppia, jonka mukaan lahjakkaimmat saattavat päästä alkuun jo kymmenen tuhannen harjoituskerran jälkeen. Eikö joku Björn Borg sanonut hakanneensa pikkupoikana tennispalloa autotallin oveen viisi vuotta kahdeksan tuntia päivässä? Ja autotallin ovi voitti jatkuvasti 6 – 0.

Mielenkiintoista, että ammattilaisille nyt hitaasti aukeava Aspergerin syndrooma (katso Tony Attwood) viittaa hätkähdyttävän samanlaiseen toistamisen pakkoon…

Näinäkin päivinä on kirjoitettu syrjäytyneistä, ja on kirjoitettu myös syrjäytymättömistä, eli kansainvälisten oppimistutkimusten tuloksista.

Se erinomaisista tuloksistaan kuuluisaksi tullut kirkkonummelainen lehtori, Rossi, sanoi television lyhyessä filminpätkässä, ettei oppilaaseen voi kaataa tietoa sisään. Häntä on tuettava, jotta hän oppisi oppimaan.

Itse asiassa suunnilleen samaa on toisteltu Suomessa pian sata vuotta, mutta siinä on kyllä ollut suun tunnustusta, sydäntä vailla.

Yliopistoissa esimerkiksi oikeustieteellisen ongelma on ollut tuo veden kantaminen kaivoon. Muinainen virkatutkinto kummittelee. Opiskelijan on tiedettävä lait, niiden sisällöt knoppeineen ja lisäksi eri perustein arvovaltaa saaneitten selitysteosten luonnehdinnat, mieluummin niin että adjektiivitkin tulevat oikein. Ymmärtääkö opiskelija näin tavoittelemastaan tiedosta mitään, sitä ei ole kaikin ajoin eikä kaikissa aineissa edes kysytty.

Vero-oikeus on suurelta osin tuollaista. Ei siinä ole olemassakaan mitään syvempää tietoa. Verolait ovat olennaisesti kulloinkin lainsäädäntömyllyn läpi päässeitä varain hankintakeinoja. Joskus tietenkin oikein mietitään, esimerkiksi välittömien verojen kohdentamista tai varallisuusveron progressiota.

Kuvaukset lukukinkereistä – jollaisilla olen kuulemma itsekin ollut mukana – kertovat katekismuksen sisältä luvusta ja eräiden opinkappaleiden osaamisesta ulkomuistista. Historioiden mukaan pidettiin suorastaan pahana, että maanmoukat joskus kokoontuivat hengellisten kirjojen ääreen etsimään viisautta tai johdotusta.

Syrjäyhtyneistä nuorista sanotaan, että he vain kyyhöttävät omissa oloissaan pelaamassa jotain peliä tietokoneella. Sama luonnehdinta olisi oikea väitöskirjan tekijöistä.

Näiden kahden ero on paradigma tai sen puuttuminen. Paradigman voi ymmärtää tässä yhteydessä poluksi. Tieteellisen opinnäytetyön tekijä valitsee ja jopa löytää ehkä itse reittinsä, mutta kyllä maasto ja välineet, siis esimerkiksi sukset ja siteet, valitaan neuvojen ja kokeilujen perusteella.

Olottomuuteen painunut nuori on oman itsensä varassa, ja se juuri on pahaksi. Seurauksena on henkinen arottuminen ja autioituminen.

Kirjat, siis ne paperille painetut ja kansiin sidotut, ovat eräänlaisia transistoreita. Monessa mielessä ne ovat kuin ihmisiä. Virta kulkee toiseen suuntaan, siis lukijalle, ja vahvistuu. Kirja säätää pienellä signaalilla huomattavasti suurempaa signaalia.

Tämän takia olisi edullista, että jokaisessa kodissa olisi miljoona kirjaa.

Kun tuo on epäkäytännöllinen tavoite, niin miten olisi tuhat tai sata.

Nykyiset kustantajat ja kirjakauppiaat suhtautuvat kilpailevaan mediaan juuri samoin kuin oikeistopopulistit Venäjään. Kun se nyt on suurvaltaa, sen tahtoon on taivuttava ja sen teot on tunnustettava oikeiksi silloinkin kun ne ovat vääriä.

Ei lukutaito ole kadonnut mihinkään.


23 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Määrä on hyvä, lukeminen parempi. Kun lukee paljon, maku ja laatu - vaikeimmat asiat - alkavat pikkuhiljaa hahmottua. Miten sitä voisi auttaa nykymaailmassa?

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Eivät ne kirjat siellä hyllyssä mitään lapsiin vaikuta. Mutta se että lapsille luetaan, on merkittävä arvovalinta.

    Selvästikin hyllyssä olevat kirjat kertovat kirjan arvostuksesta, vaikka voivat ihmiset arvostaa kirjaston kirjojakin. Tilastollisesti kuitenkin lukevalla ihmisellä lienee enemmän kirjoja hyllyssään kuin lukemattomalla.

    Kodissa jossa arvostetaan kirjaa lapsille luetaan ja seurauksena lapset itsekin myöhemmin lukevat. Näyttää, että myös isien hyvät teot, eivät vain pahat, vaikuttavat, jos ei nyt ihan kolmanteen ja neljänteen, niin ainakin seuraavaan polveen.



    VastaaPoista
  3. JK: "...kuin oikeistopopulistit Venäjään. Kun se nyt on suurvaltaa, sen tahtoon on taivuttava ja sen teot on tunnustettava oikeiksi..."

    Miten tämä kuulostaa niin tutulta?

    Ai niin, sitähän kutsuttiin vanhoina hyvinä aikoina Paasikiven-Kekkosen-linjaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lässyn lässyn, se oli Suomen tie - ja siitä hyöytyivät kaikki. Ja vieläkin voidaan pitää silmällä mallia, joka vakautti olot seksortoisten aikojen jälkeen.

      Poista
    2. Enhän muuta kai väittänytkään?

      Tosiasioiden tunnustaminen on yhä viisauden alku.

      Poista
  4. Jos jokaisella metrisellä Lundia-laudalla on 50 kirjaa, siis enimmäkseen pahvikantista repeilevää roskakirjallisuutta, niin tässä töllissä on karkeasti 2500 kirjaa, Harry Potterit mukaanluettuna, ja tyttärestäni tuli kustannustoimittaja. Tosin myös lakitieteen lakittama. Itse en useinkaan ymmärrä edes mitä luen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laskeppas muutama hyllyllinen.Onko tosiaan noin ohutta kamaa? Runokirjoja pääasiassa? Jussi H.




      pääasiassa

      Poista
    2. Kyllä hän sanoi jos, ei kun. Kokemukseni on että normilundia pura - muuta - kokoa ottaa 10 h / omistaja jos järjestys säilytetään. Ammattimiehenä en muuta sano. Siksipä muuttomieheltä sellaista ei edellytetäkään. On muuttopalveluja joissa kaikki tulee huomioida ja järjestää paikoilleen, teollisuuden koneiden muutot, diplomaattiperheiden irtaimisto, ja muita mutta nämä tavalliset asteikon päiksi nimeten.

      Runoissa on puolitoistakertainen tietotiheys, sanoisin.

      Ohuudella on etunsa, kirja sopii taskuun, luentokansiosta en huutele koska Milla Paloniemi aloitti marginaaliin piirtelemällä ja kaiketi kuuluisin ratkaisematon Pierre Fermat:in teoreema on marginaaliin kirjoitettu. On myös Raamattuja joissa on ristiinviittauksia vilisemällä kuten jehovantodistajien käyttämä, se ei paljoa kulu minulla. Toisaalta ei myöskään vanha Dorén kuvineen.
      Saksan taskusanakirja ja samankokoinen venäjän pikkupunainen ovat tärkeimmät käsikirjat, nykyisin.
      Isäni ammattikirjaston saa riuska mies ylös maasta mutta kauas ei sitä kanna moni. Ei ole tarpeenkaan, vielä harvempi hyötyisi niistä.

      Toimeksi vain ja divarikierrokselle, kateus on hyvä voimavara kun sen taiten suuntaa.

      Jerry Cottonit ovat tosiaan kirjoja, kuten Pekka Lipposet ja Kalle-Kustaa Korkit. Onko muilla Poikien toivekirjaston "kasvattavia" kirjoja joissa seikkailee Valkoinen torakka? Niillä voisi pelotella kirjaston nuorilta tädeiltä krapulan ja iskiaksen pois suit-sait. Reipasta ja rohkeaa ja selvää tekstiä. Kyllä tulisi pikkutädit silmille, ei paras kokeilla.

      Poista
    3. Kyllä hän sanoi jos, ei kun. Kokemukseni on että normilundia pura - muuta - kokoa ottaa 10 h / omistaja jos järjestys säilytetään. Ammattimiehenä en muuta sano. Siksipä muuttomieheltä sellaista ei edellytetäkään. On muuttopalveluja joissa kaikki tulee huomioida ja järjestää paikoilleen, teollisuuden koneiden muutot, diplomaattiperheiden irtaimisto, ja muita mutta nämä tavalliset asteikon päiksi nimeten.

      Runoissa on puolitoistakertainen tietotiheys, sanoisin.

      Ohuudella on etunsa, kirja sopii taskuun, luentokansioista en kehtaa puhua koska Milla Paloniemi aloitti marginaaliin piirtelemällä ja kaiketi kuuluisin ratkaisematon Pierre Fermat:in teoreema on marginaaliin kirjoitettu. On myös Raamattuja joissa on ristiinviittauksia vilisemällä kuten jehovantodistajien käyttämä, se ei paljoa kulu minulla. Toisaalta ei myöskään vanha Dorén kuvineen.
      Saksan taskusanakirja ja samankokoinen venäjän pikkupunainen ovat tärkeimmät käsikirjat, nykyisin.
      Isäni ammattikirjaston saa riuska mies ylös maasta mutta kauas ei sitä kanna moni. Ei ole tarpeenkaan, vielä harvempi hyötyisi niistä.

      Toimeksi vain ja divarikierrokselle, kateus on hyvä voimavara kun sen taiten suuntaa.

      Jerry Cottonit ovat tosiaan kirjoja, kuten Pekka Lipposet ja Kalle-Kustaa Korkit. Onko muilla Poikien toivekirjaston "kasvattavia" kirjoja joissa seikkailee Valkoinen torakka? Niillä voisi pelotella kirjaston nuorilta tädeiltä krapulan ja iskiaksen pois suit-sait. Reipasta ja rohkeaa ja selvää tekstiä. Kyllä tulisi pikkutädit silmille, ei paras kokeilla vaikka pääasiassa tulisikin, en kiellä etteikö olisi varmempaa laskea lapsia tekemisiin testit läpäisseiden tätiläisten käsiin.

      Poista
  5. Äänikirja on lukukokemus siinä kuin painettu kirjakin, tosin erilainen. Mutta ei huonompi eikä parempi, erilainen ja joissakin tilanteissa paljon toimivampi.
    Äänikirjan vaikutusvaltaisin puolestapuhuja on Radio Suomi. Ei siinä matka taitu eikä mieli rauhoitu, kun kuuntelee puolijauhoista juontolätinää, älyttömyyksiä ja lässytystä, huonoa äidinkieltä.
    Kun tyrkkää äänikirjan soittimeen, saa nauttia sanataiteesta ja maisemista. Tärkeät kuulutukset tulevat kyllä läpi.

    VastaaPoista
  6. Laulusta ja soitosta alkaen pienet ja isot lapset pyrkivät toimimaan vanhempien mallin mukaan. Tietysti on poikkeuksia, mutta tämä on yleislinja.
    ehkä. mun esi-isäni olivat jotain suurmiehiä, mutta minusta taisi tulla se kuulu poikkeus; olin teini, lie 13 v. kun se yks kiekko Led Zeppelin II kolahti kuin halolla olisi motattu. Toinen sfääri outoine imaginaatioineen. Mutsi sai raivarin - jokainen seksuaalisuudesta nauttinut ihminen ton tunnistaa, mitä se Zeb-albumin avausraita markkeeraa (ja olinha mä vanhempien hetekasinfonioita kuunnellut koko ikäni).
    No nii,
    Sillä tiellä ollaan - olin lahjakas, mutta vanhempien malli tykkäs jotta "hyvä poika meni hukkaan". Olen mä sittemmin laajentanut näkemystäni mutta ei originaali kipinä mihkään oo hävinny.

    VastaaPoista
  7. Kyllä vain pari vuotta nuorempana on todettava että Jukka kirjoitta usein aivan järkevää kansantajuista tekstiä. Itse olen nyt vasta eläkeukkona ehtinyt kirjoja enempi lukemaan. Sanoisin historiasta intohimoisesti kiinnostuneena että vasta K Päätalon tuotannon kokonaan luettuani ymmärsin monien asioiden oikean laidan. Samoin Matti Hurmeen Mommila antaa vasta kunnollisen ymmärryksen minkälaisessa mailmassa 1917 elettiin ja vielä nostan yhden nimen 1800-luvulla älykkäästä kansankirjalijasta. Heikki Meriläinen olisi opiksi vielä tänä päivänä. Hänen tuotantonsa jäi jostain syystä Aleksis Kiven varjoon vaikka ansaitsisi vähintään yhtä suuren arvostuksen. Oletteko lukeneet. Onko näiden teosten tunteminen sivistystä. Minulle on t Paki

    VastaaPoista
  8. Uran luomisessa pitkäjänteisyys on tietenkin tärkeää, mutta kun on kyse taidealasta, on ilmaisu eli tulkinta kuitenkin asian substanssi. Ja tässä suhteessa Saara Aalto ei ole onnistunut. Hän ei selvästikään itse edes ymmärrä ongelmaa, sillä yhä edelleen hän näyttäytyy lähinnä tahtoihmisenä eikä valloittavana musikaalisena tulkitsijana. Tältä pohjalta ei hänelle voi povata kovin pitkää menestystä musiikin alalla, musiikkiteatterin alalla ehkä enemmän.

    VastaaPoista
  9. Oman kokemuksen mukaan kirjojen näkeminen hyllyssä on lapsena samankaltaista kuin metsän näkeminen ikkunasta - tuolla on pakko olla jotain jännää.

    VastaaPoista
  10. Pisa- sun muista tutkimuksista.
    Lehtitietojen mukaan tutkimukset osoittavat että pojat syrjäytyvät oppimisesta enemmän kuin tytöt.

    Joitakin kysymyssarjoja on julkaistu ja ne ajatteluttavat:
    - tiedämmekö,ovatko tutkimuskysymysten laatijat enimmäkseen naisia, miehiä vai tasapuolisesti kumpiakin?
    - ottavatko tutkimukset huomioon ns EVVK-kertoimen eli "ei vois vähempää kiinnostaa". Kysymysten sanamuodot viittaavat siihen että EVVK-kertoimen arvo vastaajien mielessä on suuri.
    - OAJ ja erityisesti sen puheenjohtaja lausuu koulusta, oppilaista ja opetuksesta mielellään ja paljon. Koska OAJ:n puheenjohtaja on viimeksi opettanut koulussa?

    = kyselyiden tulokset ja todellisuus voivat erota toisistaan tilastotieteen keinoista huolimatta.

    VastaaPoista
  11. Juuei. Kuinkas sitten kyky nähdä kivessä hahmoja aurinkoisena päivänä, allonharjan murtuessaan pyyhkäisemässä vaahdon pitsissä rakkaansa mietteliäs profiili ja ja...

    Puhutaan yhdistelmälääkityksestä, sananen siitä. Kuinka monta kahden "komboa" saadaan yhden bissen ja yhden biisin avulla luoduksi?

    Rolls Roycen moottorin teho ei ole olennainen tieto.
    Olympus M 1 marine 10 000 kW.. (~ 16 000 hv.)

    .. .. .. .. ..

    Lukuset! 30 000 turjakek-korttia lähti tänään postin uljaaseen kyytiin.
    Pois pois postin tieltä, Posti se kulkee keskellä tietä.

    ALUETUKKA
    www.pyymyymala.blogspot.fi

    VastaaPoista
  12. Tuo 10 tuhatta harjoituskertaa on yleistysharha.

    VastaaPoista
  13. Miten voisi opettaa lapsille pitkäjänteisyyttä ja onko se ylipäätään mahdollista vai jotenkin synnynnäistä, sitä voisivat kasvatusoppineet miettiä ja valistaa muutakin kansaa. Kun joku lapsi jaksaa odottaa vaikka vartin saadakseen sitten kaksinkertaisen makupalan niin toinen haluaa heti kokea, näitä kokeitahan on nähty.

    Saara Aalto on iloinen, sympaattinen, empaattinen, määrätietoinen ja kunnianhimoinen energiapakkaus - sellaisiahan se suomalaiset? Ei haittaa, jos sellainenkin kuva leviää. Tulkintaa ehtii vielä opetella. Iloinen tuulahdus tässä syksyn pimeydessä. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokea mielihyvää, piti olla. EG

      Poista
  14. Olisi pitänyt lähettää se autotallin ovi Wimbledoniin tennisturnaukseen. Ja miksei myös Australian avoimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missähän Agassin peruukki pelaa?

      Poista
    2. Fuskasin pikkuisen, pelasin molempia puolia, molemmat kommentinkommentit on mun. No pirhana kun automaattiovi. Pitihän mun kokeilla kuinka hyvä se on.

      Ei vaiskaan, välillä vaan jää toi nicki veks, ne on tuolla pitkin ja poikin. Voishan ne ettiä mut ku ne on vaan kommentteja niin eipä ole väliksi. Valeitahan aikuisten suusta enimmäkseen tulee.

      Poista