Sivun näyttöjä yhteensä

19. joulukuuta 2016

Lisää joustoa






Ajattelin ettei minun tarvitse puuttua kaiken maailman perustuslakikysymyksiin, koska asiasta on jo kirjoitettu kaikki tarpeellinen ja ylikin.

Ei vain ole.

Tosin yllättävän pätevä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Lapintie huomautti, että toisin kuin perustuslakivaliokunta, perustuslakituomioistuin pääsisi ongelmiin kiinni vasta jälkikäteen eli liian myöhään.

Se on totta. Mutta luulen, että tarvittaisiin molemmat.

Jos Yhdysvalloissa käy ilmi, että joku on perustuslain asiantuntija, muuta lakimiehet kääntävät selkänsä. Siellä perustuslaki ja sen tulkinta ovat jo kauan sitten muuttuneet salatieteeksi niin ettei alan asiantuntijoita pidetä oikein normaaleina.

Suomessa perustuslakivaliokunta on toiminut yleisesti ottaen hyvin. Joskus sitä sureksii poliitikkojen huonoa mainetta. Äänestäjät eivät tiedä, miten hurjasti kansanedustajat paiskivat töitä valiokunnissa, ja ne työt ovat usein huomattavan vaivalloisia ja epäkiitollisia.

Ylimääräinen näkökohta oikeuskansleri Jonkan esiin nostamaan näkökohtaan on toisaalta se, että laintarkastuskunnan lakkauttaminen muutamia vuosikymmeniä sitten oli huonosti harkittu toimenpide. Tosin tuo elin ei käytännössä oikein toiminut, koska korkeimpien oikeuksien jäsenet, jotka palvelivat määräajan tuossa tehtävässä, suhtautuivat siihen yleensä tervetulleena lepotaukona.

Nykyisin on kuitenkin jäänyt vähälle vanha käytäntö kysyä neuvoa viisaammilta. Sen ymmärtää. Neuvoja voi olla vaikea saada, koska ainakin alan virkamies ajattelee syystä jääväävänsä itsensä, jos menee vastaamaan esimerkiksi juuri valtioneuvosto suunnasta tuleviin kysymyksiin.

Ennen oli suorastaan tavallista, että kun käsillä oli ongelmallinen asia, lain valmistelija otti vedokset povitaskuunsa ja näytti niitä Pörssiklubilla tutulle professorille ja kysyi, että mahtaakohan tämä mennä näin läpi.

Tuollainen tapa oli juuri lainvalmistelussa. Koskaan en ole kuullut, että hovioikeudenneuvos kysyisi korkeimman oikeuden suunnasta, että mitenkähän tällainen ja tällainen ongelma olisi hoidettavissa. Liioin korkeimman oikeuden suunnelta ei ähätellä, että te siellä alhaalla ratkaisitte asian päin seiniä, mutta onneksi me oikaisimme.

Osa asianajajista – esimerkiksi isäni – oli sitä mieltä, että puhelin on verraton oikeuslähde. Kun tuli tenkkapoo, soitettiin arvostetulle kollegalle ja kysyttiin neuvoa. Vastauskin yleensä saatiin. Luulen, että näitä kysymyksiä esitettiin mm. Rotarfy-klöubin kokouksissa, mutta aina kahden kesken, ääntä madaltaen.

Ajatelkaa nyt – olen itse ollut kuitenkin kuuloetäisyydellä, kun ongelman kuullut professori on sanonut tunnetulle ja kalliille asianajajalle: sinä olet väärässä.

Mikä ajan, vaivan ja kustannusten säästö!

Toisin kuin epäillään, asianajajista parhaat eivät ole uusien juttujen eivätkä lihavan laskutettavan tarpeessa. Heillä riittää työtä, ja rahaakin on. Kun he ovat kuitenkin tavallisia ihmisiä, kyllä heitä harmittaa huomata liian myöhään, että ajettava asia on väärä eli vailla menestymisen mahdollisuuksia.

Nyt tuntuu hetkittäin siltä, että hallitsevat valtiosääntöoikeuden professorit ja ainakin yksi hallinto-oikeuden professori vetävät turhan tiukan rajan kollegiaalisessa kanssakäymisessään.

Sitä en usko, että he olisivat oppineet norkoilemaan lausuntopalkkiota. Valtionsääntöpuolella ei yleensä ole sellaista maksajia.

Suorastaan ihanteellinen oli tilanne, jossa professori oli professori, rouva oli korkeimman oikeuden jäsen ja poika vielä asianajaja.

Tässä ei ole ilkeilyä eikä ironiaa. Oli meitäkin, lähisukulaisia, sekä tuomareina että asianajajina ja vielä pitkä rivi serkkuja syyttäjinä ja poliiseina.

Suomessa tuomioistuinten toiminnan laillisuuden yksi lukko on juttujen jakaminen eri jaostoille. Siihen on lähes mahdoton vaikuttaa. Jos joku haluaisi saada juttunsa käsitellyksi ”hyväntahtoisessa” kokoonpanossa, se ei käytännössä onnistu.

Viimeksi eilen kysyin nuorehkolta henkilöltä, millaisia juttuja hän nyt istuu määräaikaisena käräjätuomarina, ja vastaus oli tuttu, millaisia milloinkin.

Jotkut harvat maallikot ihmettelevät tohtorinväitöksiä. He eivät tiedä, että väitöskirjan hyväksyminen edellyttää ennakolta toimitettua tiukkaa tarkastusta, ja lisäksi joku professori on ohjannut tutkimustyötä parhaansa mukaan.

Siksi on äärettömän harvinaista, että väitöstilaisuudessa tulisi esiin seikkoja, jotka oikeasti vaikuttaisivat tutkimuksen hyväksyttävyyteen.

Joskus väittelijä voi olla vähän lujilla, jos vastaväittäjäksi eli opponentiksi päätyy oman professorin vannoutunut vihamies. Paljon useammin fiksuj opponentti jättää väitöstilaisuutta varten hihaansa pari raflaavaa huomautusta, esimerkiksi tutkimuksesta puuttuvan lähdeteoksen, julistaakseen sen sitten kovalla äänellä kaiken kansan kuullen.

Siitä kaikki käsittävät, että vastaväittäjä on tehnyt työnsä ja väittelijä on vasta aloitteleva, vihreä vesa.

Mutta perustuslakiasioissa olisi kovin hyvä, jos ongelmat voitaisiin miettiä etukäteen perhepiirissä. Silloin tällöin ne kysymykset ovat oikeasti vaikeita ja tulkinnanvaraisia. Perustuslain puolella sellaisia ovat esimerkiksi kunnalliseen itsehallintoon liittyvät asiat.

Tapaan kuuluu paheksua ankarasti vähemmistöön jääviä tulkintoja. Se suotakoon. Mutta siinä on oltava kaikkien asiassa mielipiteen esittäneiden kanssa samaa mieltä, että perustuslain ja ihmisoikeussopimuksen sotkeminen on vakava asia. Tapasin ennen kertoa luennoilla, miten Saksan parhaat juristit liukuivat ennen sotia järjen valtakunnasta ja päätyivät mm. arvioimaan, että juutalainen syntyperä oli sellaista pahennusta herättävää käyttäytymistä, joka oikeutti vuokrasuhteen purkamiseen.

13 kommenttia:

  1. "Tapaan kuuluu paheksua ankarasti vähemmistöön jääviä tulkintoja. Se suotakoon. Mutta siinä on oltava kaikkien asiassa mielipiteen esittäneiden kanssa samaa mieltä, että perustuslain ja ihmisoikeussopimuksen sotkeminen on vakava asia. "

    Luin perustuslaissa luetellut ihmisten muidenkin kuin kansalaisten oikeuksista. Luettelo on mittava. Velvollisuuksiakin olisi kohtuuden nimessä oltava.

    Maailmalla varmaan tunnetaan perustuslakimme hyvin. Miten muuten on selitettävissä, että kaukomaiden ihmiset löytävät Tornion ja Rajajoosepinkin kautta tiensä tänne pohjoiseen maahan kylmään sohjoiseen. Moinen houkuttelu oikeuksilla on edesvastuutonta. Tulijoita käy sääliksi. Etelän lämpöönhän täältä jokainen kynnelle kykenevä järkevä ihminen pyrkii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvàhàn tuo on kysymàttàkin jos Pààministerikin lupaa talonsa asuttavaksi. Hòlmòjàhàn ovat jos eivàt tule.

      Poista
  2. Minulle käsittämättömät saivartelut sikseen, mutta näkeekö kukaan siinä mitään huolestuttavaa, että oikeuskansleri ilmaisee julkisuudessa huolensa perustuslain noudattamisesta ja pääministeri ilmoittaa autoratiivisesti, ettei mitään ongelmia ole?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymys kuuluu, onko oikeuskansleri ilmaissut huolensa riittävän selvästi aikanaan valtioneuvostolle. Jos näin on ja häntä ei ole kunnolla kuultu, pääministeri on mielestäni toiminut moitittavalla tavalla.

      Poista
    2. Pääministerillä ei taas "ole käynyt pienessä mielessäkään" että hänellä olisi ongelmia käsissään. Ben Z puolestaan onnistui hämmentämään asiaa aika hyvin A-studiossa kertomalla raflaavia Jonkan ulostulon taustoista..

      Poista
  3. Perustuslain turvaama yleismaailmallinen elatuspykälä pitäisi poistaa. Eihän ole kohtuullista, että kuka tahansa ihminen voi lampsia Suomeen ja päästä turvapaikkaprosessin kautta täysien palvelujen ja sosiaalietuuksien piiriin. Ulkomaalaisia ihmisiä on nimittäin yli 7 miljardia.

    VastaaPoista
  4. Jutku römysi kämpään pystyyn perimällään - on sekin syrjintää!
    iteäni, herkkää oikeustajuani korpeaa pahiten kaksinaismoraali.
    Näemmä joku SM-liigan kurinpitoelin katsoo ilta toisensa jälkeen sormien läpi törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön täyttäviä tekoja ja niistä seuranneita ruumiinvammoja, mutta auta-armias mihin se tarttuu ja langettaa pelikieltoa - säädytön ele matsin ratkaisseen voittomaalilaukauksen tuuletuksessa!
    liekö sillä merkitystä että Joonas Rask pelaa HIFK:ssassaa? Ei ei.
    Luulishan tuon että ilmaisunvapautta edustaa esittää mieskuntoon viittaavaa elesymboliikkaa - ilosta! (Jorma Uotinen muuten on osana taidettaan tehnyt saman).
    Mutta se ei mahdu minun oikeustajuuni että kaukalossa pelin omien sääntöjen vastaisesti lihaskunnoltaan tosi kovat miehet mättävät toisiaan turpaan olan takaa myös tikattavia vammoja aiheuttaen, ja virallinen syyttäjä ei tähän jostain syystä puutu, ei sanallakaan.
    Jos nakkikioskilta miestä viedään lasarettiin, syyttäjää se kiinnostaa eri tavalla.

    VastaaPoista
  5. Kristityiksi itseään väittävät vaativat pakolaisten lapsille oikeutta kuolla nälkään Suomessa.

    Kun ne 7 miljardia ovat tunkeneet itsensä tänne, laitetaan me rajat kiinni ja muutetaan itse palamupuihen siimekseen kun siellä kerrasnkin on tilaa.

    VastaaPoista
  6. "... laintarkastuskunnan lakkauttaminen muutamia vuosikymmeniä sitten oli huonosti harkittu toimenpide. Tosin tuo elin ei käytännössä oikein toiminut, koska korkeimpien oikeuksien jäsenet, jotka palvelivat määräajan tuossa tehtävässä, suhtautuivat siihen yleensä tervetulleena lepotaukona."

    Arvoisa blogisti imartelee nyt oikeusneuvoksia. Sain aikanaan puuhattaessa laintarkastuskunnan lakkauttamista tehtäväkseni selvittää miten paljon lakiehdotuksista olisi pitänyt lain mukaan pyytää laintarkastuskunnan lausuntoja. Käytäntö oli että ko. elin antoi lausuntoja suunnilleen enintään viitisen kappaletta vuodessa. Selvitykseni päätyi siihen että niitä olisi pitänyt pyytää noin parikymmentä vuotta kohti. Syynä lienee ollut se sama mikä nytkin: lausunnonantajat tuppaavat tekemään lainvalmistelijoille ikäviä huomautuksia ja kysymyksiä. Se taas olisi kiusallisesti viivästyttänyt asian eteenpäin menoa.

    VastaaPoista
  7. Vaikka kiltit setämiehet ratkovat vaikeita juridisia ongelmia syvällisimmin perhepiirissä, on tavallisen ihmisen käsitys perustuslain olemuksesta edelleen romanttisen idealistinen. Usko oikeudenmukaisuuden olemassaoloon riipppumatta poliittisista suhdanteista on heidän mielestään yhtä perusteltu kuin pääministerin, arkkipiispan ja valtaeliitin usko Jeesukseen. Häneen uskotaan joko lapsen lailla tai viran ja käytännöllisyyden takia. Tämä usko, uskottelu, oikeuttaa moraalisesti kaiken vallankäytön maassamme. Sisältö pysyy samana, vaikka vallankäyttäjä puhuisi yleishumanismista Jumalan sijaan ja ilmoittaisi olevansa vain nimikristitty (-uskova). Valta saadaan Jumalalta eikä äänestäjiltä. Näin meille tolkuttaa tämäkin hallitus.

    Perustuslain katsotaan, kenties naivisti, olevan yhteiskunnan heikompiosaisten turva vahvempia vastaan. Se on perälauta ja yleissitovuus veljeyteen. Se on tasa-arvon manifesti koulutukseen ja takuu yhdenvertaisuudesta lain edessä.

    Nykyhallitus ei oman ilmoituksensa mukaan lainkaan seuraa maamme valtamedioita. Niissä on pitkään pohdittu vallan tähtisikermän ponnisteluja muuttaa perustuslaki joustavaksi kuin huutolaisen selkä. On selvää, että koko poppoo puhuu totuuden vastaisesti väittäessään 'ei huomanneensa' tätä käytyä keskustelua. Luulisi rukousaamiaisilla ja vastaavilla hartaushetkillä korvien punoittavan kuin melonin sisus, vaikka Väinämöisen pipo hedelmän päällä pyrkisikin viemään huomion toisaalle.

    Tietenkin voimme ajatella, että hallituksen silmissä suojattomimpia kansalaisia ovat raskaimmin verotut. Heidän taakkaansa on siis perustuslain hengessä kevennettävä. Tämä toimi on ollut näkyvää. Hallitus on myös ansiokkaasti kepittänyt yhä useamman käyttämään yhä vähemmän noita raukoilta kerättyjä verirahoja. Samalla hallitus on viisaasti lisännyt taakankantajien veronmaksukykyä erilaisin tuin ja veronkevennyksin, joita ei kaikkien onneksi tarvinne ottaa alempien kansanryhmien käyttöön. Näin kannustetaan tätä joutoväkeä yritteliäisyyteen, joka pitkässä juoksussa panee yhden ja toisenkin hengästymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väinömöisen pipo! Tätä käy kiittäminen. Hyvänen aika, tämä tuo mieleen Kamusen.

      Poista
  8. Niin ne pykälät ja tuomarit. Ikävä on todeta että harvassa muista ammateista voidaan käyttää niin paljon suvereenista valtaa. Näin on aina ollut. Ihmiskunta on opetettu tottelemaan lakia ja laki tulee (tuli ennen) jumalalta ja tuomari oli jumalasta seuraava ja hänen tulkintansa oli aina olevinaan ainoa oikea. Valitettavasti nämäkin vallankäyttäjät ovat tavallisia kuolevaisia vaikka usein kuvittelevatkin istuvansa korkeilla erehtymättömillä istuimilla. Itselläni on kokemuksena lukuisia päätöksiä joissa on (sovellettu) lakia virheellisesti. Jopa kerran hovioikeus palautti asian käräjäoikeuteen saatesanoin "että on noudatettava lakia" Tämä oli käräjäoikeuden tuomarilta (päässyt unohtumaan)

    VastaaPoista
  9. Kemppinen kirjoittaa kuin läppärilläni minun sanelustani, mutta voisi vaihtaa tuomarin lääkäriin.

    Konsultaatio on kirjallinen, vastuuta sisältävä ja vähän siirtäväkin kysymys ja vastaus, mutta mentorointi rotary- tai RT-klubin (vanh. OT-) kokouksissa tai niiden jatkoilla on juuri sitä, mistä tässä on puhe.
    Olisiko sittenkin haimasyöpä ja ei kai niitä...
    "Ei, koetapa vielä näin".

    Tai: Kuoli, mutta oliko dolus vai culpa?
    "Kumpaakin, hyvä veli, armas laiho peittää kyllä tuloksen, tähkäpäissä täysikuu".

    VastaaPoista