Sivun näyttöjä yhteensä

12. joulukuuta 2016

Muistutus humanisteille




Hyvä ajatus, että professorit Ilkka Niiniluoto ja Tuomas Heikkilä julkaisivat kirjan, joka on hyökkäys humanismin puolesta.

Arvovaltaisempia ja osaavampia tästä teemasta kirjoittavia ei maasta löydy vähällä.

Silti kampanjoinnin alussa eli juuri nyt pistää silmään pelottava virhe.

Humanistisen tutkimuksen yksi keskeinen kohde on luonnontiede, eivätkä yhteiskuntatieteet ole vähemmän tärkeitä.

Esimerkiksi matematiikan historia ei ole matematiikkaa. Se on historiaa. Koska matematiikkaa on hiukan asia sinänsä, ja aina joku huomauttaa, ettei väittämiin nojautuva järjestelmä ehkä ole tiedettä, kun tiede tutkii todellisuutta, vaihdetaan esimerkkiä ja mainitaan kemian historia.

Erittäin hyvä yleissivistys ei taida sisältää esimerkiksi tietoa, koostuuko koko olemassa oleva ympäristömme maapallollamme molekyyleistä. Kaikki koostuu atomeista ja pienin jakamaton yksikkö on molekyyli. Niinhän?

Ei niin. Ionisidoksellisten yhdisteiden rakenneyksikkö on hila eli kide. Molekyylejä ei ole. Keittiönne on täynnä esimerkkejä. Ruokasuola ja useimmat metallit ovat sellaisia.

Kaikkiaankin sellainen ajatus, että fysiikka, kemia ja biologia ovat eri aineita, vanhentui parikymmentä vuotta sitten. Ne tukeutuvat laajasti toisiinsa ja käyttävät suoraan toistensa menetelmiä.

Fysiikka ja kemia ovat selvittäneet yllättävän pitkälle mm. solujen ravinnonsaannin ja lisääntymisen eli siis kaiken elollisen hengissä pysymisen mekanismeja. Esimerkiksi lääketiede hyötyy suuresti tiedosta, miksi jokin lääke vaikuttaa ja etenkin miksi se yllättäen lakkaa vaikuttamasta.

Viesti esimerkiksi immuunijärjestelmän käynnistämisestä vieraan hyökkäyksen torjumiseksi voi olla joukko molekyylejä, joita fyysisesti tuhatjalkaisen tavoin liikkuvat nuppipäiset protonit työntävät solun sisällä kohdealueelle. Sähköiset signaalit ovat osa käskyjärjestelmää kuin tietokoneessa.

Maailman muurahaisten aivoissa on muuten enemmän kytkiminä (synapseja) kuin maailmassa on transistoreita. Jos tietokoneet ennen pitkää voittavatkin ihmiset kytkentöjen määrässä, muurahaisten voittaminen ei ole edes näköpiirissä.

On mieluisaa, että kohta alkavan Suomen 100-vuotisjuhlan yhteydessä Suomen perustaminen eli synty tulee mieleen. Tuomas Heikkilän suuri tieteellinen työ koskee nimenomaan Henrik-piispaa ja ensimmäistä ristiretkeä, joiden annettiin kauan ymmärtää siirtäneen Suomen kansakuntana kansakuntien joukkoon vuonna 1155.

Kaksi pyhäinjäännöksinä säilytettyä luuta on todellakin ajoitettu 1100-luvulle. Henrik-nimisestä piispasta ei legendan tarkoittamalta ajalta ole liioin selvyyttä. Keskiaika ja seuraavat vuosisadat pitivät piispaa takapajuisen maankolkan sivistäjänä. Lalli, joka sukeltaa esiin vasa 1600-luvulla, nostettiin suomalaiseksi sankariksi 1800-luvun lopulla. Tappoihan hän ulkomaalaisen! Siitä voi keskustella, voiko Henrikiä pitää maahanmuuttajana – mutta miksikä ei?

Ennen kuin joku innostuu ottamaan tämän todesta, on hyvä tietää, että Lalli ja kirvesmurha Köyliön järven jäällä on luultavammin dramaturginen sepitelmä kuin tositapahtuma. Yksikseen ilman asemiehiä hevosteleva kirkkoruhtinas on yhtä outo ajatus kuin hiihtävä ryöstömurhaaja. Kirkkoja ja kristittyjä täältä löytyy selvästi ennen perinteistä ajankohtaa.

Heikkilän teos keskiajasta on esimerkki humanistisesta tutkimuksesta.  Toisaalta taas on aihetta huomauttaa, että kieli, kirjallisuus ja historia olivat niin kauan niin keskeisessä roolissa alemmassa ja ylemmässä opetuksessa, että heilahdus luonnontieteiden suuntaan oli sekä ymmärrettävä että tarpeellinen.

Samalla kun tieteellinen tutkimus on sijoittunut kohtalaisen luontevasti verkkoon, Suomesta on kadonnut tietokirjallisuus. Käsillä on kaksi ongelmaa, miten saataisiin ihmiset lukemaan jotain järkevää ja toiseksi mistä tuota järkevää lukemista saisi. Vähänkään vieraamman alan englanti on kohtuuton este melkein kenelle tahansa.

Tämän hetken valetotuus-ongelma on humanistien aluetta. Filosofian koulutus auttaisi paljon, ja käyttäytymistieteiden samoin.

Ei ehkä ole totta, että ihmiset ovat muuttuneet sosiaalisen median myötä entistä hullummiksi. Sekin on mahdollista, että tutkimustiedon eli tieteen vähättely ja yksityisten ihmisten nimissä esitettyjen päähänpistojen korostaminen palvelevat jotain tiettyä etua.

Tässä yhteydessä on puhuttu syystä kybersodasta. Mutta on helpompiakin esimerkkejä juuri humanistien luoman ja ylläpitämän lähdekritiikin merkityksestä asioihin, jotka ovat tärkeitä tässä ja nyt.

Esso, oikeastaan Exxon, sai USA:n presidentinvaaleissa merkittävän voiton. Se on käyttänyt määrätietoisesti tupakkateollisuuden rakentamaa kyseenalaistamisen tekniikkaa. Tupakkateollisuudessa tiedettiin tupakan ja keuhkosyövän yhteys viimeistään vuonna 1953. Käytännön toimia tupakoinnin rajoittamiseksi onnistuttiin viivyttämään 40 vuodella esittämällä hajanaisia tutkimustuloksia ja väittämällä, että syy-yhteys on kyseenalainen.

Juuri tällä hetkellä on meneillään kova taistelu. Fossiilisten polttoaineiden vaikutus ilmastonmuutokseen on väitteen mukaan epäselvä; asia on keskeneräinen; johtopäätösten aika ei missään tapauksessa ole käsillä. Ainakin kolmentoista osavaltion syyttäjät valmistelevat ehkä kaikkien aikojen suurinta joukkokannetta mm. Exxonia vastaan, ja kuinka ollakaan, senaatista käsin näitä syyttäjiä uhataan erottamisella. Tämän päivän Washington Postissa Trump ilmoittaa: kukaan ei todella tiedä, onko ilmasto muuttumassa. Outo väite. Exxon tietää, ettei varsinaista huolen aihetta ole.

Vastuuton teollisuus hykertelee käsiään aina kun tutkijat saadaan tappelemaan keskenään. Silloin he eivät ehdi sotia ihmisten (ja eläinten ja kasvien) puolesta.




22 kommenttia:

  1. Ad Omnia: lähde: The New York Review of Books, Dec. 2016 - The Rockefeller Family Fund vs. ExxonMobil - runsain kirjallisuusviittauksin.

    VastaaPoista
  2. "Käsillä on kaksi ongelmaa, miten saataisiin ihmiset lukemaan jotain järkevää ja toiseksi mistä tuota järkevää lukemista saisi. Vähänkään vieraamman alan englanti on kohtuuton este melkein kenelle tahansa."

    Todistan väkevästi ettei ole. Ei vain pidä jäädä sanaan makaamaan. Viimeistään kolmannella kerralla se on jo tuttu. Toki tiedekirjani tuppaavat olemaan perin kansantajuisia, myös englanniksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Englanti on vielä siitä hyvä kieli että tätä nykyä hyvät sananselitykset ovat vaivatta käsille saatavissa. Esihistoriallisena aikana oli turvauduttava erilaisiin englanti-suomi-sanakirjoihin joiden sisältö on keskimäärin täysin onnetonta.

      AW

      Poista
  3. Ilmastonmuutoksen epäileminen on tietysti vastuutonta sinänsä, mutta osittain se on myös hämäystä. Siitä väiteltäessä on helppo unohtaa, että uusiutumattomat hiilivedyt ovat uusiutumattomia. Viimeistenkin rippeiden kaivaminen käy taloudellisesti kannattamattomaksi muutamassa vuosikymmenessä.

    Ollaanpa Kiinan systeemistä muuten mitä mieltä hyvänsä, ainakaan se ei rajoita kaikkien mahdollisten energianhyödyntämiskonstien tutkimista ja kehittämistä.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  4. "kukaan ei todella tiedä, onko ilmasto muuttumassa. Outo väite."
    ?
    Outoa ja outoa.
    Miksi sitten IPCC tarvitsi ihan ikioman tilastoanalyysin algoritmiryppään tuottamaan datasta halutunlaisia käppyröitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä tuo kirottu ilmasto ole sittenkään suostunut noita käppyröitä seuraamaan, vaikka vuosia on kulunut! Aina löytyy onneksi joku uskottavalta vaikuttava selitys, esim joku tulivuorenpurkaus tms.

      Poista
    2. Tottele pallo perkele kun Tiedemiehet määrää, gr.

      Poista
  5. Jukka kirjoitti: "...Exxonia vastaan, ja kuinka ollakaan, senaatista käsin näitä syyttäjiä uhataan erottamisella. Tämän päivän Washington Postissa Trump ilmoittaa: kukaan ei todella tiedä, onko ilmasto muuttumassa. Outo väite. Exxon tietää, ettei varsinaista huolen aihetta ole."

    Ja mikä parainta, valtion sihteeriksi eli kuten meilläpäin sanotaan ulkoministeriksi eli maan hallituksen (jos sitä nyt semmoseksi voi sanoa) kakkostapiksi on ehkä kehkeytymässsä Exxonin ykköstappi Rex Tillerson. Ministeri ja kanisteri samassa paketissa. Kustannustehokasta ja kaunista!

    VastaaPoista
  6. "Siitä voi keskustella, voiko Henrikiä pitää maahanmuuttajana – mutta miksikä ei"
    Pitäisikö virolaisten sitten pitää ritarien johtajina Viron vereen upottaneita ja viideksi sadaksi vuodeksi orjuuttaneita saksalaisia piispoja maahanmuuttajina? Ehkä vertailu ei olekaan mahdtoton. Epäselväksi jää kuka tässä on humanisti.

    VastaaPoista
  7. "Tämän päivän Washington Postissa Trump ilmoittaa: kukaan ei todella tiedä, onko ilmasto muuttumassa. Outo väite. Exxon tietää, ettei varsinaista huolen aihetta ole."

    Kovasti hänelle tuntuu aiheesta neuvoja satelevan. Luulisi ainakin niiden vetoomusten tehoavan, jotka vetoavat hänen liikemiesvaistoonsa.

    https://blogs.scientificamerican.com/observations/an-open-letter-from-scientists-to-president-elect-trump-on-climate-change/?WT.mc_id=SA_WR_20161207

    VastaaPoista
  8. Entäpä jos kysymyksessä ei olekaan median kriisi? Jospa kontrafaktualismi onkin tällä hetkellä ennen muuta tieteen ongelma, ja media vain heijastelee sitä: faktoilla ei ole enää niin väliä

    Tieteen kriisistä puhutaan maailmalla jo yleisesti. Siihen on tultu, kun mallintaminen tietokoneilla on korvannut perinteisen mittauksiin perustuvan empiirisen tieteen. Garbage in, garbage out! Play Station –tiedettä. Tietokoneleikkien tuloksena on luovuttu tieteelle olennaisesta kokeiden ja tulosten toistettavuuden vaatimuksesta. Falsifioituvatko väärät hypoteesit enää niin kuin pitäisi?

    Usko tiedeyhteisön itsekorjaavuuteen on kärsinyt, kun paljastui kuinka tarkoitushakuisesti vertaisarviointia käytettiin ilmastotieteissä. Samanlaisia toisiaan suojelevia tiedemiesten leirejä näkyy myös lääke- ja ravitsemustieteen piirissä. Hollantilaistutkijoiden äsken tekemässä selvityksessä paljastui, että 2 prosenttia haastatelluista tiedemiehistä myönsi syyllistyneensä tiedevilppiin ja 34 prosenttia tunnusti oikaisseensa mutkissa tai sortuneensa vastaaviin kyseenalaisiin temppuihin. https://www.statnews.com/2016/12/01/plague-science-research-fraud/

    Tieteen kriisin täydentää etenkin ilmastotieteen parissa omaksuttu yksimielisyyden, konsensuksen hyve. Konsensus on poliittinen käsite, joka ei kuulu tieteen piiriin. Galileokin olisi säästynyt tuomiolta, jos hän olisi alistunut konsensukselle. Epäily on suurin hyve tieteen piirissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Epäily on suurin hyve tieteessä". Näin juuri ehdottomasti, ilman epäilyä ja kyseenalaistamistahan tiedettä ei olisi, vain seisova lammikko. Mielenkiintoista, että "ilmastonmuutos" ja nimenomaan ihmisen aiheuttamana, on täysin ulkona kaikesta tieteen perustana olevasta tieteellisestä kritiikistä. Sitä ei mitenkään sovi myöskään alan tutkijoiden epäillä joutumatta ilman mitään muita perusteita mustalle listalle; skeptikko! Eihän tiede näin toimi, politiikassahan tällainen taas on "normaalia".

      Poista
  9. Journalisti Mooneyn jos kenkä luulisi tietävän syitä, on tutkiskellut kirjain (1. bestselleri) muodossa:

    Chris Mooney: Republican War on Science, Basic Books, 2005.
    Chris Mooney: The Republican Brain: The Science of Why They Deny Science - and Reality, Wiley, 2012.

    Kun joutais joskus lukemaan..

    M

    VastaaPoista
  10. Onhan tuo hiilen poltto mainio asia ainakin venakoille, jààt pohjoisesta poistuvat kiusaamasta ihmisià, edes jàànmurtajia tarvitse hankkia. Meren pinnan nousu takaa ettei vanhoista kivistàkààn tarvitse murehtia. Trumppi varmaan laskeskelee kààrivànsà suhteellisen tukun kahisevaa nàiden, mahdollisesti kahdeksankin vuoden aikana ja sen jàlkeen hoitakoot toiset siivoamisen?

    VastaaPoista
  11. "Hyvä ajatus, että professorit Ilkka Niiniluoto ja Tuomas Heikkilä julkaisivat kirjan, joka on hyökkäys humanismin puolesta"

    Olematta kovin kepulainen en voi välttyä ajatukselta, että kyseessä on yhtyä YLEn ym muiden toimittajien paheksuntaan "insinööri nyt muka pääministeri".

    Kehtasi tehdä häkäpönttöautonkin ja kakkaran (ympyrän muotinen laskutikku, joka sopii kätevästi lentohaalarin taskuun). Ja vielä rikaskin.
    Kehtaa olla vielä Kempeleestä, josta yritykset yrittävät viedä hyviä tuotteita maailmanmarkkinoille. Eiväthän toimittajat kaikessa humaanisuudessaan suinkaan tarvitse insinööritaidoilla hankittuja vientituloja.

    http://etn.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=5575:suomalainen-toiminnallinen-muovi-menee-japaniin&catid=13&Itemid=101

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin. Toimittajakunnan Sipilä-viha ja -kauna ovat eeppisellä tasolla. Ylittävät jopa tavanomaisen kepu- ja persuvihan tason. Ja se on todella paljon se.

      Kauheinta olisi, jos Sipilä ja hänen hallituksensa edes jossakin määrin onnistuisi siinä, mitä se on ohjelmaansa kirjoittanut maan pelastamiseksi.

      => Kaikki voimat tuota vastaan, keinoista viis. Lautakasataktiikka taas kunniaan, leimamainen ja mustamaalaus vauhtiin. Nyt on hätä.

      Poista
    2. Nyt kun käänne parempaan on tapahtunut, kiirehtivät maailmanparantajat jo kirkumaan, ettei se Sipilän ansio ainakaan ole, että olisi se tapahtunut muutenkin!

      Poista
    3. Ahneus kateus ja oikeutus. Siinä nykynuorien toimittajien lähtökohdat. Asioiden paisuttelu ja valheellinen vääristely on arkipäivää. Kun yhdessä ajetaan väkeä solidaarisuudesta parrikaadeille saadaan yleensä aikaan pääasiassa pahaa jälkeä joka hävettää jälkeenpäin. Mutta se suomalainen uho sillä mennään eikä siinä mikään järki enää merkitse mitään. Säälittävää on nyky journalismi.

      Poista
  12. Niiniluodon ja Heikkilän hyökkäys on muuten vapaasti luettavissa:

    http://irfrome.org/wp/wp-content/uploads/2016/12/humanistisentutkimuksenarvo.pdf

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  13. Ilmastonmuutos on väärin lobattu, kun siitä on tehty uskon asia, peruste halveksia vääräuskoisia. Ilmasto on todella globaali kaoottinen järjestelmä, toisin kuin Suomessa epäonnistuneiden betonivalujen syy. Ennuste kaaoksen tilasta 100 vuoden kuluttua on epäuskottava.

    Kehotan lukijoita perehtymään laajaan ilmastoa kuvaavaan tietomäärään ja perustamaan uskonsa siihen. Joka osaa suoralta kädeltä sanoa, mikä määrää laajojen kuumien erämaiden sijainnin, on jo keskimääräistä paremmin valistunut. Nehän eivät ole päiväntasaajalla, missä aurinko paahtaa eniten, vaan...

    VastaaPoista
  14. Yksi parhaita historian kirjoja joita olen koulun jälkeen lukenut on "The History of Mathematics in Finland 1828-1918" by G. Elfving, Societas Scientiarum Fennica Helsinki 1981. Suosittelen lämpimästi. Teksti etenee mukavasti ja kertoilee mukaansavievällä otteella tuon ajan matematiikan tutkijoista ja professoreista. Kuvataan heidän tutkimiaan asioita yleisluontoisesti ja kerrotaan myös se, että joku proffa virkaan päästyään ei sitten koskaan julkaissutkaan mitään vaikka oli lupaava tutkijana. Niin taisi käydä melko usein koska virka taisi laiskistaa ja tieteellisen uteliaisuuden kadottua ei sitä enää helpolla saa takaisin. Olen lukenut myös aivan vastaavan opuksen fysiikan historiasta sanotulta aikakaudelta mutta sitä en voi suositella kellekään, onpahan vaan tylsää luettavaa. Tästä jää paljon jälkiajatuksia.

    VastaaPoista
  15. Mitä nyt on tuota uskaltanut tuumiskella niin joku kumma sitä Yhdysvaltoja vaivaa, eletään kuin siat pellossa viimeistä päivää, tai ainakin toiseksi viimeistä.
    Meidän jälkeemme vedenpaisumus...

    Se on se turbokapitalismikin melkoinen ympäristörasite. Ja kun ne yrittää flöitata itteään niin että ilskottaa katella, ei muuten mutta luulisi järjen sanovan että "Eppäilenpä ettei sitä päätetä valkoisessa talossa miten koko maaplaneetan ilmasto käydä ryskää...". Eipä. Vapaan maailman johtaja.

    VastaaPoista