Itsekehukokous

Kokouksen historia olisi selvitettävä, mietin joskus, kun nukun kokouksessa.

Suomessa uusi käytäntö alkoi 1860-luvulla, kun kuntakokouksista säädettiin asetuksella. Muutamia kymmeniä vuosia myöhemmin luultavasti nuorisoseuraliike ja sen jälkeen työväenliike ottivat käyttöön tämän kummallisen tavan, jonka vertauskuva on puinen nuija.

Yksi istuu pöydän takana ja koputtelee. Tehdään oikein päätöksiä. Joku voi saada niin sanotun puheenvuoron.

Edellinen vaihe oli epämääräisen joukon seisoskelu jossain pellolla tai linnanpihalla. Jos oli pidettävä äänestys, se tarkoitti ääntä. Eniten metelöivät saivat tahtonsa läpi.

Vielä vilahteleva arvonimi ”salaneuvos” tarkoittaa salaisen neuvoston jäsentä. Britanniassa sen nimi on Privy Council ja Saksassa se oli Geheimrat. Tehtävä oli toimia hallitsijan neuvonantajana.

Meillä Suomessa on hauska muisto varhaisista kokouksista. Teollisuusasioita mietti aikoinaan porukka, jonka keskeinen työkenttä oli kaivostoiminta eli vuorityö. Tuon elimen, eräänlaisen ministeriön jäsenet olivat vuori-neuvoksia.

Perinteisesti Suomessa tuomioistuimet eivät pidä kokouksia, vaan istuntoja, ja kokoontuessaan ratkaisemaan hallinnollisia kysymyksiä, täysistuntoja. Ruotsiksi nimitykset ovat latinaa, session ja plenum.

Neuvostoliiton oli tarkoitus toimia kokouksien (soviet – ”soveetti”), joihin kaikki oikein ajattelevat työläiset saisivat osallistua, mutta toisin kävi.

Mielenkiintoinen uudehko järjestely on ”purku”. Etenkin epäonnistuneen toimenpiteen jälkeen yhtiön hallitus, poliisilaitos tai mikä tahansa elin voi ”purkaa” tapahtuneen, ja ajatus on hakea järjestelmällisesti keinoja ottaa opiksi.

Jos Saksa ja Itävalta-Unkari olisivat pitäneet kunnollisia sotaharjoituksia, ensimmäinen maailmansota olisi voitu välttää.

Selvitettäessä, miten ihmeessä Suomi selviytyi Talvisodasta, on joskus tapana jättää maininnatta YH eli ylimääräiset harjoitukset eli sotaharjoituksiksi naamioitu liikekannallepano. Vaikka joukot ja aseet olivat hyvin asemissa, ensimmäinen ja toinen sotaviikko menivät hulinaksi. Suvilahtikin poltettiin vahingossa. Ilman näitä harjoituksia olisi käynyt kalpaten.

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa käsitettiin liian myöhään, ettei liikekannallepano ollut teknisestikään pysäytettävissä. Junia ei voi pysäyttää mihin tahansa. Miehet suuttuvat kun eivät saa ruokaa eivätkä juomaa. Junien kääntäminen on hyvin hidasta ja vaivalloista. Ja parin päivän kuluttua erilaisten uhkavaatimusten esittämisestä Euroopassa oli monta miljoonaa miestä junissa, ja hevosia melkein yhtä paljon.

Minkähän takia liikeyritykset eivät pidä karttaharjoituksia ennen syöksymistä erilaisiin kampanjoihin?

Sotilaiden kehittämä tekniikka voisi olla oivallinen apu. Myyntityössä logistiikka ja etenkin ”iskujen” ajoitus on joskus ratkaisevaa.

Suunnittelu tuli muotiin 1970-luvulla ja meni muodista seuraavalla vuosikymmenellä. Olisiko aika ottaa seuraava erä. Muistan miten muiden ohella Yleisradio kehuskeli PTS- eli pitkän tähtäyksen suunnitelmillaan.

Oli ystävällistä ilmoittaa epäonnistumisen syy etukäteen. Pitkän tähtäyksen suunnittelu ei ole oikein mahdollista, ellei sitten tarkoiteta sitä, että perustetaan ilmasotakoulu niin kauas länteen, etteivät venäläiset jaksa lentää niin pitkälle, ja armeijaa palveleva kirjapaino Keuruulle niin sakeaan metsään, etteivät vainolaiset löydä sitä.

Jos halu ajaa vielä kerran ympäri Jäämeren tie kasvaisi vastustamattomaksi, pitäisin karttaharjoituksen. Yöpyminen, syöminen ja kahvittelu olisivat kriittisiä asioita. Ruijan rannassa on tuota kaikkea tarjolla kalliilla hinnalla, mutta onko juuri silloin, kun tarvitaan. Ja miten hoidetaan matkailussa niin miellyttävät yllätykset ja ylimääräiset ohjelmanumerot.

Otsikko tarkoittaa, että kriisin käsittelyn lisäksi onnistumisia voisi eritellä kokouksissa. Miten me tämän teimme? Miksi onnistuimme näin hyvin?

Isotkin firmat kuittaavat myötäkäymiset viittailemalla epämääräisesti vahvuusalueisiinsa. Historiaa kirjoitetaan vasta kun tilanteet ovat muuttuneet täysin.

Sellainen epäily on herännyt, että Länsi-Metron rakentamisessa on luotettu enemmän konsultteihin kuin suunnitteluun. Konsultti on henkilö tai firma, joka tekee virheitä, nostaa niistä palkkion ja katoaa kuvasta.

Harjoittelu ilman suunnitelmaa ei välttämättä tuo tulosta. Hiljan haastateltiin urheiluohjelmassa nuorta miestä, joka tuli kertoneeksi syyn myös siihen, miksi hyökkäyssota 1941 tuli niin kalliiksi, että miehiä kaatui enemmän kun ratkaisun vuonna 1944.

Tuo urheilija kertoi oppivansa nyt, milloin on oltava harjoittelematta eli levättävä. On aika helppoa harjoitella itsensä rikki. Elimistön palautuminen ponnistuksen jälkeen ottaa aikansa. Se on selvää fysiologiaa.

Maininta 1941 operaatioista huonona liikkeenjohtona tarkoittaa, että hyökkäyksiin käytettiin kovin paljon joko liian kokemattomia tai liian väsyneitä joukkoja. Elleivät everstit ja kenraalit olisi pitäneet väärin kiinni kuvitellusta kunniastaan, he olisivat vaihtaneet väkeä ja teettäneet eri yksiköillä sen, minkä ne osasivat parhaiten.

Huvittava esimerkki on esikuntapäällikkö Alpo Marttinen Talvisodan Suomussalmella. Hän jätti upseerikaverinsa Ouluun ja Kemiin ihmettelemään ja hankki luottomiehikseen Oulun Osuuskaupan johtajan, joka selvitti nopeasti kahden läänin elintarvike- ja varustevarat, ja tie- ja vesirakennushallituksesta muutaman insinöörin, jotka hankkivat käyttöön aurauskaluston. Sitten tulivat remmiin metsäteknikot, ja kohta aurattiin Raatteen tien suuntainen ajoura näennäisesti sankkaan metsään. Ja loppu on historiaa.