Sivun näyttöjä yhteensä

29. syyskuuta 2016

Ryhmy



Ryhmy on rypyliäinen muodostuma etenkin puussa. Ihossa oleva epätasainen paikka, etenkin ihottuma.
Hyvin usein sotien ajan valokuvissa esiintyy yksikön tai osaston komentaja kummallinen kepakko kädessään. Ne olivat muotia. Niitä sanottiin komentosauvoiksi.
Vanhempaa perua on ryhmysauva. Olen itsekin valmistanut sellaisia. Katkaistaan leppä sopivalta korkeudelta ja lapion avulla kaivetaan juurakkoa esiin. Normaalisti löytyy heti lapsen tai aikuisen nyrkin kokoinen ryhmyinen juurinystyrä, joka on täynnä piikkejä tai oikeastaan pieniä kartioita. Kuvassa näkyy juurinystyröitä, mutta hiukan etsimällä löytää käteen sopivan.
Sitä leppää ja ryhmyä on hyvä liottaa jonkin aikaa vedessä ja sitten se kuoritaan varovasti puukolla. Kuori irtoaa helposti. Sen jälkeen se kuivataan ja ryhmysauva viimeistellään varovasti.
Sellainen sauva kourassa ukot ennen kuljeskelivat. Kun sen kääntää ylösalaisin ja uhkaa kalauttaa ryhmypäällä, saa yleensä sanansa kuulluksi ja myös tahtonsa läpi.
Sodan aikana sauvaan veistettiin osaston nimi ja kukaties taistelupaikkoja. Joskus siihen kiinnitettiin osaston merkki; sellaisia oli runsaasti käytössä.
Tiedä häntä, onko tämä kotimainen mutta myös Saksassa nähty versio sukua ratsupiiskalle eli raipalle, joilla vanhan polven upseerit läpsyttelivät kiiltäviä saappaanvarsiaan. Myös virkamiespiireissä sauva kuului kunnialliseen pukeutumiseen. Myös ylioppilaat hankkivat ylioppilaslakin yhteydessä ylioppilassauvan, jossa oli pyöreä metallinen nuppi. Sellaisen kanssa keikaroiminen oli sangen suosittua. Ainakin jos metallipalloon oli valettu lyijyä, sauvaa saattoi käyttää yhteenotossa Siltasaaren sakilaisten kanssa.
Kun mies täytti 50 vuotta eli hänestä tuli vanhus, oli sopivaa ja kunnioittavaa kerätä rahaa ja ostaa hänelle koukkupäinen kävelykeppi, jossa koukku oli hopeaa. Isosisäni kellokaupassa myytiin sellaisia ja niitä tuotiin kaiverrettavaksi.
Kävelykeppi, arkisin siis rottinkinen, kuului herrainvaatetukseen samalla tavalla kuin lierihattu. Kävelykeppi katosi yhtäkkisesti, eikä kukaan ole kaivanut sitä.
Jalkavaivaiset käyttävät nykyisin mummo-mallia, jossa kädensija on vaakasuora, kämmenpohjalle mukava. Niitä näkee ihmisillä joka päivä, ja ne tekevät tehtävänsä tiloissa, joissa kyynärpäähän ulottuva kyynärsauva ei ole tarpeen.
Koko lapsuuteni kirjavoittaneet kainalosauvat ovat täysin kadonneet, Käytin itsekin sellaisia, vaikka en ollut sotainvalidi. Laskin Kallion sahan sillankaiteeseen, kun toisilla pojilla oli sälesukset. Suksi pysyi ehjänä, jalka ei.
Invalidisäätiöstä jaeltiin kainalosauvoja muun muassa amputoiduille vammaisille, ja niitä todella näki. Kuvaan kuului, ett tyhjä housunlahje oli viikattu ja kiinnitetty hakaneulalla.
Nuo hyvin tutut kuvat kuuluivat aikakauteensa melkein kuin pyykkipoika opettajan oikean housun lahkeessa. Polkupyörien ketjunsuojukset tahtoivat putoilla maailman turuille. Nimenomaan puvussa ja pikkukengissä pyöräilevä tarvitsi sen pyykkipojan, ettei lahje olisi mennyt ketjun väliin kenties valitettavin seurauksin.
Sauva on myös hallitsijan ja kirkkoruhtinaan merkki. Piispansauvan kummallinen muoto on peräisin paimenilta. Siinä ammatissa lammasta tartuttiin koukkupäällä takajalasta. Hallitsijan sauva oli valtikka. Sellaisia käytettiin monta tuhatta vuotta. Kalliista koristeista huolimatta laite toi mieleen lyömäaseen, jolla voi kolkata kanslerin tai suurvisiirin.
Hallitsijan muut, pelikorteista tutut, vallan merkit olivat kruunu ja valtakunnanomena. Yleiskieli on säilyttänyt tuon valtikan, vaikka ei esinettä. Joissakin kotitalouksissa kuuluu olevan ”naisvaltikka”.
Yliopiston rehtoreilla on hiukan naurettavien viitan ja kunniamerkkikäädyn lisäksi sauva. Siitä tulee mieleen koulumestarin keppi, jolla kirjaimellisesti taottiin tietoa oppilaan päähän.
Katselemme televisiosta erilaisia viestijuoksuja. Selostajat eivät koskaan mainitse, millaista viestiä ne joukkueet kiidättävät. Viestikapula on joka tapauksessa putki, jonka sisään sopisi mainiosti rullalle kääritty paperi tai pergamentti.
Viestejä todella kuljetettiin kapulan sisään käärittynä. ”Kaikki miehet aseisiin. Hunnit hyökkäävät.”
Marsalkan sauva muistuttaa suuresti viestikapulaa. Voi ainakin kuvitella, että kapulan sisällä olisi ollut korkean tahon allekirjoittama julistus, johon oli kirjoitettu, että tämän kantaja onkin sellainen mies, että kannattaa uskoa kerrasta-
Pitäjissä eräissä Suomen osissa käytettiin oltermannin sauvaa, jonka kiidättäminen talosta toiseen oli yksinkertaisimmillaan kokoontumiskäsky. Niitä sauvoja ovat museot väärällään. Ne on yleensä koristeltu taidokkain leikkauksin.
Ministeri Jaakko Numminen teki muistaakseni nuorena miehenä lisensiaatintyöhön oltermannilaitoksesta. Olen nähnyt valokuvia, joissa hänellä on itsellään kädessä eräänlainen oltermanninsauva.
Kyllä kansliapäällikölle sopisi sellainen laajemminkin. Veronmaksajatkin pääsisivät vähällä, jos käytettäisiin halpoja materiaaleja.
Viimeisen tulee alhaisin. Onnen käännettyä lopullisesti selkänsä ihminen joutuu tarttumaan kerjurin sauvaan. Kuva-aiheena sekin on hyvin tunnettu. Luultavasti sauva, eräänlainen korento, oli tarpeen vähien tavaroiden kantamiseen nyytissä.
Melkein kaikkien tunteman australialaisen laulun ”Walzing Matilda” yhteydessä esiintyy usein kuva keppikouraisesta kulkurista. ”Matilda” on kuitenkin selässä oleva nyytti, jossa on peitteen tapainen. Sanoissa mainittu ”billabong” on lampi, juottopaikka, johon kulkuri hukuttautuu, nälkään, väsymykseen ja ikävään.
Ryhmy

Ryhmy on rypyliäinen muodostuma etenkin puussa. Ihossa oleva epätasainen paikka, etenkin ihottuma.
Hyvin usein sotien ajan valokuvissa esiintyy yksikön tai osaston komentaja kummallinen kepakko kädessään. Ne olivat muotia. Niitä sanottiin komentosauvoiksi.
Vanhempaa perua on ryhmysauva. Olen itsekin valmistanut sellaisia. Katkaistaan leppä sopivalta korkeudelta ja lapion avulla kaivetaan juurakkoa esiin. Normaalisti löytyy heti lapsen tai aikuisen nyrkin kokoinen ryhmyinen juurinystyrä, joka on täynnä piikkejä tai oikeastaan pieniä kartioita. Kuvassa näkyy juurinystyröitä, mutta hiukan etsimällä löytää käteen sopivan.
Sitä leppää ja ryhmyä on hyvä liottaa jonkin aikaa vedessä ja sitten se kuoritaan varovasti puukolla. Kuori irtoaa helposti. Sen jälkeen se kuivataan ja ryhmysauva viimeistellään varovasti.
Sellainen sauva kourassa ukot ennen kuljeskelivat. Kun sen kääntää ylösalaisin ja uhkaa kalauttaa ryhmypäällä, saa yleensä sanansa kuulluksi ja myös tahtonsa läpi.
Sodan aikana sauvaan veistettiin osaston nimi ja kukaties taistelupaikkoja. Joskus siihen kiinnitettiin osaston merkki; sellaisia oli runsaasti käytössä.
Tiedä häntä, onko tämä kotimainen mutta myös Saksassa nähty versio sukua ratsupiiskalle eli raipalle, joilla vanhan polven upseerit läpsyttelivät kiiltäviä saappaanvarsiaan. Myös virkamiespiireissä sauva kuului kunnialliseen pukeutumiseen. Myös ylioppilaat hankkivat ylioppilaslakin yhteydessä ylioppilassauvan, jossa oli pyöreä metallinen nuppi. Sellaisen kanssa keikaroiminen oli sangen suosittua. Ainakin jos metallipalloon oli valettu lyijyä, sauvaa saattoi käyttää yhteenotossa Siltasaaren sakilaisten kanssa.
Kun mies täytti 50 vuotta eli hänestä tuli vanhus, oli sopivaa ja kunnioittavaa kerätä rahaa ja ostaa hänelle koukkupäinen kävelykeppi, jossa koukku oli hopeaa. Isosisäni kellokaupassa myytiin sellaisia ja niitä tuotiin kaiverrettavaksi.
Kävelykeppi, arkisin siis rottinkinen, kuului herrainvaatetukseen samalla tavalla kuin lierihattu. Kävelykeppi katosi yhtäkkisesti, eikä kukaan ole kaivanut sitä.
Jalkavaivaiset käyttävät nykyisin mummo-mallia, jossa kädensija on vaakasuora, kämmenpohjalle mukava. Niitä näkee ihmisillä joka päivä, ja ne tekevät tehtävänsä tiloissa, joissa kyynärpäähän ulottuva kyynärsauva ei ole tarpeen.
Koko lapsuuteni kirjavoittaneet kainalosauvat ovat täysin kadonneet, Käytin itsekin sellaisia, vaikka en ollut sotainvalidi. Laskin Kallion sahan sillankaiteeseen, kun toisilla pojilla oli sälesukset. Suksi pysyi ehjänä, jalka ei.
Invalidisäätiöstä jaeltiin kainalosauvoja muun muassa amputoiduille vammaisille, ja niitä todella näki. Kuvaan kuului, ett tyhjä housunlahje oli viikattu ja kiinnitetty hakaneulalla.
Nuo hyvin tutut kuvat kuuluivat aikakauteensa melkein kuin pyykkipoika opettajan oikean housun lahkeessa. Polkupyörien ketjunsuojukset tahtoivat putoilla maailman turuille. Nimenomaan puvussa ja pikkukengissä pyöräilevä tarvitsi sen pyykkipojan, ettei lahje olisi mennyt ketjun väliin kenties valitettavin seurauksin.
Sauva on myös hallitsijan ja kirkkoruhtinaan merkki. Piispansauvan kummallinen muoto on peräisin paimenilta. Siinä ammatissa lammasta tartuttiin koukkupäällä takajalasta. Hallitsijan sauva oli valtikka. Sellaisia käytettiin monta tuhatta vuotta. Kalliista koristeista huolimatta laite toi mieleen lyömäaseen, jolla voi kolkata kanslerin tai suurvisiirin.
Hallitsijan muut, pelikorteista tutut, vallan merkit olivat kruunu ja valtakunnanomena. Yleiskieli on säilyttänyt tuon valtikan, vaikka ei esinettä. Joissakin kotitalouksissa kuuluu olevan ”naisvaltikka”.
Yliopiston rehtoreilla on hiukan naurettavien viitan ja kunniamerkkikäädyn lisäksi sauva. Siitä tulee mieleen koulumestarin keppi, jolla kirjaimellisesti taottiin tietoa oppilaan päähän.
Katselemme televisiosta erilaisia viestijuoksuja. Selostajat eivät koskaan mainitse, millaista viestiä ne joukkueet kiidättävät. Viestikapula on joka tapauksessa putki, jonka sisään sopisi mainiosti rullalle kääritty paperi tai pergamentti.
Viestejä todella kuljetettiin kapulan sisään käärittynä. ”Kaikki miehet aseisiin. Hunnit hyökkäävät.”
Marsalkan sauva muistuttaa suuresti viestikapulaa. Voi ainakin kuvitella, että kapulan sisällä olisi ollut korkean tahon allekirjoittama julistus, johon oli kirjoitettu, että tämän kantaja onkin sellainen mies, että kannattaa uskoa kerrasta-
Pitäjissä eräissä Suomen osissa käytettiin oltermannin sauvaa, jonka kiidättäminen talosta toiseen oli yksinkertaisimmillaan kokoontumiskäsky. Niitä sauvoja ovat museot väärällään. Ne on yleensä koristeltu taidokkain leikkauksin.
Ministeri Jaakko Numminen teki muistaakseni nuorena miehenä lisensiaatintyöhön oltermannilaitoksesta. Olen nähnyt valokuvia, joissa hänellä on itsellään kädessä eräänlainen oltermanninsauva.
Kyllä kansliapäällikölle sopisi sellainen laajemminkin. Veronmaksajatkin pääsisivät vähällä, jos käytettäisiin halpoja materiaaleja.
Viimeisen tulee alhaisin. Onnen käännettyä lopullisesti selkänsä ihminen joutuu tarttumaan kerjurin sauvaan. Kuva-aiheena sekin on hyvin tunnettu. Luultavasti sauva, eräänlainen korento, oli tarpeen vähien tavaroiden kantamiseen nyytissä.
Melkein kaikkien tunteman australialaisen laulun ”Walzing Matilda” yhteydessä esiintyy usein kuva keppikouraisesta kulkurista. ”Matilda” on kuitenkin selässä oleva nyytti, jossa on peitteen tapainen. Sanoissa mainittu ”billabong” on lampi, juottopaikka, johon kulkuri hukuttautuu, nälkään, väsymykseen ja ikävään.

10 kommenttia:

  1. Täällä odotellaan kieli pitkällä milloin Kemppinen kirjoittaa Jari Tervon uudesta kirjasta, kuten lupasi hiljattain. Olli Ainola teilasi kirjan, tai oikeastaan Tervon, maanrakoon Iltalehdessä. Jokos kirja on luettu?

    VastaaPoista
  2. Fredrik Suuri kirjoitutti loma-asuntonsa julkisivuun tekstiarvoituksen "SANS, SOUCI." josta linna ja lukemattomat jäljitelmät ovat saaneet Sanssouci-nimen. Itse tekstin, joka siis ranskaksi aukikirjoitettuna kuuluu "Sans virgule souci point" merkityksestä on esitetty monta, yleensä seksuaalissävytteistä tulkintaa (virgule on paitsi pilkku myös "pikku keppi". Mutta lapsena liikaa satuja ja Tinttiä lukeneena minä väittäisin että kyse on juuri "valtikasta", varsinkin kun muistan lukeneeni että tuon talon tapoihin kuului nimen omaan, että työasioista ei sen seinien sisäpuolella saanut mainita.

    AW

    VastaaPoista
  3. Britit. Silloin harvoin kun ei sada, on sateenvarjo dandyn valtikka. Vielä harvemmin myös murha-ase. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Georgi_Markov_(toisinajattelija)
    -timo

    VastaaPoista
  4. Kiitos ryhmysauvan teko-ohjeesta! Teen sellaisen ensitilassa. Vaikka kuulunkin nykyään enemmän Siltasaaren sakilaisiin, niin kyllä mökillä omilla tiluksilla tallusteltaessa on oltava jatsarit jalassa ja ryhmysauva kädessä. Sillä voi hätistellä naapurin akkoja ja muita asiattomia kauemmaksi.

    VastaaPoista
  5. Omassa kielessäkin on paljon sanoja ja yhdyssanojen osia, joiden alkuperää ei tunnista. Ryhmysauva oli toki tuttu ja sitten Ryhmy ja Romppainen. Appivanhempien rakennuttamalla kesämökillä on kaksi vanhaa ryhmysauvaakin, ja niitä he käyttivät lähtiessään liikkeelle kallioiselta mäkitontiltaan. Nyt huomaan, että minäkin taitaisin tarvita sellaista. Rinne on käynyt jyrkemmäksi. EG

    VastaaPoista
  6. Tuplat! Ainakin nyt perstaina kello 9.54 Mäntsälässä näkyy kahtena. En ole ottanut aikoihin.

    VastaaPoista
  7. Krakovassa eräs opiskelijankloppi esitteli meille kokoelmaansa kävelykeppejä. Niiden sisään oli rakennettu miekka.

    VastaaPoista
  8. Nyttemmin arvoituksellisesti vaienneelta Peter Englundilta on essee "Hieromasauvan historiasta" (nide Hiljaisuuden historia).

    VastaaPoista
  9. Omistan ryhmysauvan, jonka alapäässä on kumitulppa ja yläpäässä pässinsarvi. Keppi on tehty 1950-luvulla, ja lakattu sen aikaisella kunnollisella lakalla. Sarvessa on tekijän ja alkuperäisen omistajan, pappani, nimikirjaimet.

    Pappa sai 60-vuotislahjakseen mustan hopeakoukkuisen kepin, kuten tapana oli. Otin sen esille omilla synttäreilläni 8 vuotta sitten, kun arvelin ihan oikein, että semmoista en lahjaksi kuitenkaan saa. Tuli Fiskarsin halkokirves.

    VastaaPoista
  10. Oltermannilaitosta on tutkinut myös Reino Kallio. Pohjanmaan suomenkielisten kylien oltermannihallinto. Studia historica Jyväskyläensia 23. Jyväskylä 1982.

    VastaaPoista