Luulin etten keksi edes
oikukasta asiayhteyttä. Siellä Joensuussa oli eilen salissa ainakin kolmesataa
ihmistä. Kuulemma oli tavallista, että kirjallisuudesta puhuttaessa iso
auditorio tuli täyteen. Tutustuin äkkiseltään useisiin epätavallisen fiksuihin ja
mukaviin ihmisiin.
Lentokoneessa
torkkuessani mietin, miksi Helsingissä ei ole tällaista, eikä edes Kirkkonummella.
Vastaukseksi esitetään tietysti, että ihmiset eivät tule. Helsingin
kirjamessuilla käyneet voivat vähän kummastella sitä vastausta.
Ja siellä oli puhumassa
kirjailija joka sanoi jo pelkäävänsä. Hän oli ollut edellispäivänä Kajaanissa
tekemässä dokumenttielokuvaa. Nämä rajatapaus-ihmiset, jotka siis ajelevat nyt tilausbusseilla
eri puolilla Suomea osoittamassa mieltään ja linkoamassa tappouhkauksia ”pettureille”,
näyttävät tietävän, mitä tekevät.
Kuuntelin tarkoin ja
kuulin oikein. Ne jotka eivät ole heidän kanssaan samaa mieltä, ovat siis
pettureita. Vähän niin kuin Pietarissa muotiin tullut Mannerheim, jota lehden
mukaan sanotaan maanpetturiksi, kertomatta minkä maan.
Maanpetturi on hyvin
samanlainen sana kuin ”kansanvihollinen”.
Nyt sain käsiini sen
kriinologien uuden tutkimuksen, jonka mukaan runsas kymmenen prosenttia
suomalaisista, etupäässä nuoret miehet, pitävät muun muassa tuomioistuimia
puolueellisina, eliittiä suosivana ja siten luultavasti ”kansan” äänelle
kuuroina.
Kirjoitin joskus, etenkin
poikkeusaikoja ajatellen, että tuomioistuinlaitoksen keskeinen tehtävä on
viivyttää asioiden käsittelyä, jottei kansan terve oikeudentunto pääsisi
toteutumaan. Tuo oikeamielisyys ja jämerät vaatimukset on sama asia kuin
lynkkausmieli, ja se tiedetään, että ellei sitä etsittyä oikeaa lynkattavaa
löydetä, vedetään sitten lyhtypylvääseen naapuri tai ohikulkija.
Ne joilla on niin vähän
mieltä, että heidän on oikein osoitettava sitä, eivät lue eivätkä ota vastaan
tietoa, vaikka heille maksettaisiin siitä.
Olen toistellut
esimerkiksi Ian Kershawin kirjan kohtaloa – sitä ei suomenneta, koska se ei
menisi Suomessa kaupaksi, toisin kuin muissa maissa.
Tuossa kirjassa, kuten
erittäin monissa muissa, kerrotaan sama tarina Euroopasta. Olin itse jo syntynyt,
kun Euroopassa oli nykyisten 1 – 2 miljoonan asemesta yli 20 miljoonaa
koditonta pakolaista. Osa heistä oli vahvasti aseistautuneita ja osa oli
tottunut huvittelemaan ampumalla ihmisiä, mielellään naisia ja lapsia. Lisäksi
Keski-Euroopassa kulki joitakin miljoonia neuvostosotilaita, joilla oli Stalinin
lupa ”huvitella” etenkin kukistuneen Saksan mailla. Asianomaiset eivät
tietenkään aavistaneet, että jos henki olikin säästynyt, edessä oli 12 vuotta
Siperiaa. Stalin rankaisi ulkomailla vierailleita, kuten näitä Saksan
voittaneita sotilaita. Solzhenitsyn kertoo asiasta lähemmin.
Lukeneisuus ja
oppineisuus ei mitenkään estä ihmisiä tekemästä hirveitä. Parantamalla
koulutusta ei paranneta maailmaa. Asia ei kuitenkaan ole vailla merkitystä.
Olen siis itse liikkunut Euroopassa, jossa oli melkein turvallista nukkua
rautatieasemalla ja jossa sai liikkua kutakuinkin missä vain.
Suomessakin harrastettiin
sivistystä siinä määrin, että edelleen vaietaan hienotunteisesti esimerkiksi
siitä, että 1918 punaisissa oli suurehko joukko täysin villiintyneitä
rikollisia ja valkoisten puolella pienehkö joukko samanlaisia. Eräistä
valkoisten puolen himomurhaajista tuli muuten myöhemmin ”kunniallisia
kansalaisia”, ainakin omasta mielestään. Tunsin pari, jotka kehuskelivat
kuulumisellaan rangaistusretkikuntiin.
Voi olla että
tosiasioiden aikakausi on ohi, kuten The Economista antoi ymmärtää (post-truth
politicis).
Voi olla harhaluulo, että
harhaluulot leviävät erikoisen nopeasti. Silti olisi paikallaan pyrkiä
levittämään tietoa tosiasioista ja tehdä se tasapainoisesti.
Viimeistään Suomi 100
vuotta -asiayhteydessä olisi tehtävä aito ponnistus, että tosiasioiden
levittäminen helpottuisi.
Törmään jatkuvasti
siihen, että tyrkytän jotain kirjaa, joka minulla on itselläni Kindle-muodossa.
Tietokirjan lukeminen edes englanniksi ei ole aivan helppoa eikä yleensä ota
onnistuakseen. Kindlessä muuten on paljon vanhoja kirjoja hintaan 0 dollaria.
Suomessa sähkökirjat ja
äänikirjat eivät oikein leviä.
Rahasumman pienuuteen
nähden valtion olisi luovuttava kokonaan kantamasta veroa näistä tuotteista,
siis ennen kaikkea kirjoista eri muodoissaan. Suomentamistukea olisi
kohennettava edes sille tasolle, jolla muistan itsekin sen olleen.
Meillä on ainakin
joitakin kymmeniä osaavia ihmisiä, jotka suomentaisivat ainakin ruotsista tai
englannista, jos siitä saisi tuollaisen peruskoulun opettajan palkan suuruisen
palkkion. Nykyisinhän ei saa, yleensä ei edes kustantajien kautta.
Väitän ettei Suomella ole
varaa sellaiseen.
Näinä päivinä erikoisen
mielenkiintoni kohde on äänikirja, koska tiistaina pidämme pienen julkistamiskirjan
äänikirjojen ja kirjojen yhdistelmälle. Katso jälleen kerran https://www.jaakoonjutut.fi/
Tiedän siis kolikon
tarkkuudella, miten kallista tuollainenkin toiminta on, ja olen selvillä tuen
mahdollisuuksista. Periaatteessa niitä ei ole.
Suomenkielinen pienproosa
sisältää loputtomasti kiinnostavaa aineistoa, josta osa on jo skannattu.
Suomenkielistä runoutta ei tahdo saada mistään eikä millään. Tekijänoikeus on
kehitetty sellaiseen suuntaan, että julkaisuhankkeet kaatuvat pelkoihin.
Jossain voisi olla 69 vuotta sitten kuollut tekijä, joka voisi panna pahakseen…
Näinkin kävi, kun
järjestelmää kehitettiin suurituloista ja musiikin ehdoilla. Ennen puhuttiin
pienilevikkisten puolesta. Puhuisin edelleen.
Oikeudenkäyntien kalleuden takia en yhtään ihmettele, että 'runsas kymmenen prosenttia suomalaisista, etupäässä nuoret miehet, pitävät muun muassa tuomioistuimia puolueellisina, eliittiä suosivana ja siten luultavasti ”kansan” äänelle kuuroina'. Ihmettelen sitä, että vain kymmenen prosenttia.
VastaaPoistaAlkuaan syy miksi en hankkinut Kindleä oli se, että erään kokoamani kirjasen minun olisi pitänyt ensin lähettää jonnekin, että sen tiedostomuoto olisi sopinut laitteeseen.
VastaaPoistaHankin CyBook Ben 3:n, joka sekin vanheni heti kun markkinoille tuli WLAN:lla varustettu Sonyn Ereader. Pelaa hyvin ja oli edullinen.
Viidessä minuutissa nappasin sinne Gutenbergista Sodan ja rauhan kolme osaa. Piti virkistää muistiani parissa kohtaa.
Sängyssä e-kirja on kevyt pitää. Fontin koon voi valita. Sanakirjakin löytyy sormen kosketuksella.
Monia kirjaston kirjoja voi tilapäisesti huonojalkainenkin lainata e-kirjaan näppärästi.
Etuja on monia. Lukuisissa muutoissamme kirjalaatikot ovat olleet viheliäisimmät. Voi olla kuitenkin, että mikään sukupolvi ei niistä eroon pääse.
Helsingistä tulee etsimättä mieleen venäläisen kirjallisuuden seuran yleisöluennot. Nyt on menossa venäläinen runous. Tupa tapaa olla täysi.
VastaaPoista"Olen siis itse liikkunut Euroopassa, jossa oli melkein turvallista nukkua rautatieasemalla ja jossa sai liikkua kutakuinkin missä vain."
VastaaPoistaAika entinen ei koskaan enää palaa.
Demokratiassa on periaatteessa, meillä neljän vuoden välein, itseään korjaava koodi.
Jotakin on muuttunut perusteellisesti. Alakerrassa asuva rva B, joka liikkuu rollaattoria käyttäen yritettiin ryöstää alaovellamme viime viikolla.
Vaimoni joutui neljä vuotta sitten kauppakeskuksessa hieman vastaavaan tilanteeseen, jonka monitorista nähnyt vikkeläjalkainen vartija ehti torjua.
Sain tietää siitä vasta seuraavana päivänä kun poliisi soitti ja kysyi oliko vaimollani vaatimuksia kyseisen tapauksen suhteen.
Aika monella alkaa olla omakohtaisia kokemuksia jo sen verran, että turvasumuttimet menevät kaupaksi.
Mutta rikkauttahan tämä vain on ja sitä suvaitkaamme.
Itsellänikin alkaa olla joltisenkinlainen kokoelma sähköisiä kirjoja.
VastaaPoistaEnglanniksi kaikki, koska suomenkieliset ovat kovasti tyyriitä.
Eilen oli Akateeminen täynnä, kun Jari Tervo oli kohtauspaikalla.
VastaaPoistaTekijänoikeuslainsäädännön päivittäminen digitaaliseen aikakauteen olisi kaikkien etu. Taustalla olisi hyvä olla kansainvälinen normi.
No nyt on siis Suomen ensimmäinen poliittinen murhakin sitten 30-luvun nähty (tosin tutkitaan kuolemantuottamuksena).
VastaaPoistaErähenkisenä kun yrittää pysyä hengissä täällä kakanakin niin sattui ruudulle eksymään moinenkin palvelu. Tosin ei sitä täällä pysty käyttämään, mutta kuitenkin. Kirjakin kiinnostaisi vaikka tässä toisin esiin tuon palvelun, kun nyt äänikirjoista ja muista digikotkotuksista on kyse. http://ekirjasto.kirjastot.fi/ekirjat/erapolun-keloutuva-karsikkopuu-erkki-timonen
VastaaPoistaOnko se kriminologien tutkimus, tai edes uutinen siitä, internetissä luettavana?
VastaaPoistaM
Uskoisin, että tosiasioiden aikakausi tekee paluuta. Ukrainan tapahtumien seuraaminen vieroitti minut valtamediasta. Kuinka väärä kuva tapahtumista olisi meille tarjottu paperilehtien aikakaudella! Netistä löytyy luotettavia asioista perillä olevia sivustoja ja ne kyllä tunnistaa.
VastaaPoistahttp://www.globalresearch.ca/western-media-credibility-in-free-fall-collapse/5546181
Netistä löytyy luotettavia sivustoja, mutta tuo linkittämäsi sivusto gl....ca on salaliittoteoristien huuhaata. Katso vaikka mitä siitä kerrotaan rationalwikissä.
PoistaMuistelen professori Indiana Joneksen luennoineen, että "truth" ja "fact" on eri asioita.
VastaaPoistaFact: tosiasia
Truth: miten asiat koetaan (?)
Periaatteesta kannatan tärkeiden kirjojen suomentamista, mutta itse pyrin lukemaan ainakin englannin-, ruotsin- ja ranskankieliset opukset alkukielellä. Varsinkin sen jälkeen kun erään tietotekniikka-alan vaikuttajan elämäkerran suomennoksessa runoiltiin puskutraktorista josta kuoriutuu perhonen, ja kun luin 20-luvulla kirjoitetun Kersti bergrothin? pakinan Suomentaja olen ollut vähän skeptinen suomennoksiin liittyen. Ymmärtääkseni Suomessa on ainakin noin miljoona muutakin ihmistä jotka ainakin periaatteessa pystyisivät lukemaan Kershawia tai vastaavaa yleistajuista asiatekstiä englanniksi.
VastaaPoistaSuomessa on alle 10 000 ihmistä, jotka periaatteessa pystyisivät lukemaan yleistajuista historiaa englanniksi. Se on kuvitelma, että suurempi joukko näkisi sen muutaman vuoden vaivan, että opettelisi puuttuvan sanaston, joka ei kuulu koulukurssiin.
PoistaYliopiston opettajana kokemukseni englanninkielisen kurssikirjallisuuden ymmärtämisestä on tällainen. Jos kirjat sisältäisivät pelkkiä faktoja, tilanne olisi helpompi. Noin ei ole. Jokseenkin kaikki tuo tietokirjallisuus on piripintaan täynnä kommentteja muusta alan kirjallisuudesta.
Tuo on kovaa puhetta, mutta taitaa olla totta. Lukeminen ylipäänsä harvinaistuu, ja vaikka lontoota solkattaisiin hyvinkin, se tehdään yllättävän pienellä sanavarastolla. Tuntuu että netti ja someilu eivät hirveästi laajenna sitä. Ja fakkisanastoon on myös helpompi juuttua.
PoistaNuo Vaasan Jaakon tarinat taitavat vaan olla osittain myös vastauksia Ilkan päätoimittaja Artturi Leinosen pakinoihin....
VastaaPoistaLukee edelleen oikeat kirjat mieluiten paperiliittymästä. Sähköisessä versiossa tosin etuna ylivoimainen hakutoiminto Ctrl+F.
Tarinat: - ei. Muut lehtikirjoitukset, kyllä. Mutta eivät ne aina olleet vastauksia, vaan kysymyksiä tai hyökkäyksiä. Kumpi kulloinkin kävi kimppuun. Nahistelu oli jatkuvaa. Se oli myös jo 100 vuotta jatkunutta taistelua porvariston sieluista ääniuurnilla, toinen kokoomukselainen, toinen maalaisliittolainen (keskustapuolue).
PoistaEi meillä enää yleissivystykseen näytä kuuluvan edes oikeuselämän perusasiat. Ja kaikki näköjään tulee vinosti englannin kielen kautta. Kuten Hesari Assangen jutussa eilen:
VastaaPoista"Juttua korjattu kello 16.10: Päätöksen tehnyt tuomioistuin on Svean hovioikeus, ei vetoomustuomioistuin."
Englannin appeal käännetään mediassa säännöllisesti väärin vetoomukseksi, vaikka oikea vastine lähes aina on valitus tai muutoksenhaku, ei toki joku ihmeen vetoomus. Myös hovioikeus niin meillä kuin Ruotsissa on siis muutoksenhakutuomioistuin, ei mikään kummallinen vetoomustuomioistuin. Sama käännösvinouma kyllä koskee myös englanninkielisten maiden vastaavia tuomioistuimia (appellate court).
Tosin meillä muinoin hovissa oli osassa juttuja käytössä veto-niminen muutoksenhakukeino. Mutta siinä veto-sanan alkuperä liittyi vedonlyöntiin, ei mihinkään tunteisiin tai mahdollisesti fiksumpaan porukkaan tai muuhun sellaiseen vetoamiseen.
Slavoj Zizek on huomauttanut, että sähkökirjassa on se heikko puoli, että nykyisenä sähköisen urkinnan aikana esim. Google voi seurata henkilön lukemisen edistymistä jopa sivun tarkkuudella.
VastaaPoistaKirjaston järjestelmä tietää, mitä olen milloinkin lainannut, muttei mitä olen oikeasti lukenut (suurin osa lainatusta jää lukematta).
Nobelisti Herta Mülleriltä on muuten ruotsiksi juuri käännetty uusi kirja Mitt fosterland var en äppelkärna: ett samtal med Angelika Klammer, joka valaisee sitä, millaista on elää jatkuvan tarkkailun alaisena. Taitaa tosin olla sama aihe Mûllerin muissakin kirjoissa. Varsin ajankohtaista joka tapauksessa - ja yhä uudessa merkityksessä.
terv. Patarouva
En sano mikä on oikein tai kuinka oikeus voisi toteutua, syyni vaieta on eräs tapaamani Pietarin yössä pätevöitynyt narkkikyttä. Satuimme samaan messuun eräänä yönä. Katsoin kädet. Hän vilkaisi silmiini ja ymmärrys oli riittävä. En olisi katsonut ellei hän olisi vilkaissut käsiäni, sen vain tunsi. Näin se on, niille jotka eivät pelkää olla ihmisten puolella.
VastaaPoistaKaunein katse.
Sitten hiukan häpeilimme, tyylikkäästi. Erittäin vaikuttava kohtaaminen.
Jälleennäkemisen toivossa, vaikkei se olekaan tarpeen.
Tohtori PCR on sivustosta riippumatta kovaa valuuttaa. Rational Wiki ja salaliittoteoriat - WTC 9/11 kaksi lentokonetta ja kolme tornia sortui Allah on suuri!
VastaaPoista