Sivun näyttöjä yhteensä

12. syyskuuta 2016

Hulluus suunnaton


Ehkä kuitenkin kävi niin, että 1989 tavaton hulluus otti vallan suurissa osissa maailmaa. Siitä seuraisi, että jatkuvat ja nähtävästi jatkuvasti pahentuvat vaikeudet siitä alkaen ovat omien miestemme hengityksen pysäyttävän typeryyden tulosta, eivät konjunktuurivaihtelua eivät globalisaatiota tai näitä muita.

Kuvan kirja, Timo Leppäsen ”Merkilliset nimet” (SKS 2016) on erinomaista työtä. Siinä esitellään laajimmillaan muutaman sivun esimerkein suomalaisia yritysten ja liikkeiden nimiä. Väkisinkin paljon painoa saa rahoitusala, siis KOP ja SYP = Merita = Nordea - - - Postisäästöpankki = Postipankki = Leonia… Sampo… Danske Bank.

Tekolatina saa tietenkin keskeisen sijan. Lukijat tietävät esimerkiksi seurattuaan tätä, että yllättävän monet latinalta eli siis hienolta kuulostavat yritysnimet vain näyttävät latinalta (Destia) tai oikeasti ovat melkein kreikkaa (Chymos). Se oli lohdullista tietää, että Länsi-Suomen Sähköllä on jotain juuria Karunan kunassa. Se Seurasaaren kaunis pieni puukirkko on entinen Karunan kirkko. Ja kantaverkkoyhtiö sai siis nimen Caruna, fiinimmin C:llä kirjoitettuna.

Anteeksi kehaisu, mutta olen sopiva henkilö arvioimaan tavaramerkkejä ja toiminimiä. Olen ollut niiden kanssa tekemisissä 50 vuotta ja myös mukana muutamissa kymmenissä alan oikeudenkäynneissä ja paljon useammissa oikeudellisissa selvittelyissä.

Tuomioni koskee sekä kirjoittajaa että firmoja. Liian vähän runoutta.

Ne onnettomat käyttävät konsulttitoimistoja ja mainostoimistoja! Pitäisi käyttö runoutta ymmärtäviä ihmisiä, joita maassa kyllä on.

Suomen tai yleisen kirjallisuuden approbatur-tasolla opetetaan tämä tieto: painokkaita sanoja, kuten nimiä, ei voi keksiä, ja käytössä niiden vaiheet ovat arvaamattomia.

Onko mitään naurettavampaa, kun veden vaivaamalla pellolla jossain lepikossa oljenteleva betonihökötys, jonka nimi esimerkiksi Kirkkonummen maalaiskunnassa on ”City-Market”?

Tunnusmerkkioikeuden esimerkkejä ovat aidosti tyhmät nimet Ford ja Volkswagen. Kuka niitä ei tuntisi? Joutava sukunimi, jonka yhteydessä kenenkään mieleen ei tarvitse tulla, että se tarkoittaa matalaa paikkaa joessa eli kahlaamoa, ka ”kansanauto”, nykyisin usein VW. Vielä tyhmempiä ovat Neste ja Kone. Ei parempia nimiä ole olemassakaan.

Leppänen on tehnyt paljon työtä ja selaillut tarkoin ainakin Haarmannin kirjan Immateriaalioikeus. Olisin silti suonut, että alussa olisi selitetty esimerkein neljä peruskäsitettä, sekoitettavuus, harhaanjohtavuus, vakiintuminen ja vesittyminen.

Tavaramerkkiluokan olisi voinut myös selittää. Se on vaikea käsite – siis estääkö Voitti-pastilli rekisteröimästä Voitto-suksisidettä. (Selvää vastausta ei ole olemassa.)

Geneerisyys eli riittämätön yksilöivyys korjautuu vakiinnuttamisella. Neste ja Kone eivät kelpaisi kaupparekisteriin, kuten ei kelvannut aikoihin Isku. Yleiskielen sanaa ei saa ”patentoida”. Mutta sitten vain käytännössä vakiintunut kirjainjono muuttuu yksilöiväksi, kuten erilainen huoltoasemaketju ABC. Tuota nimeä käytti jo Agricola aapisesta. Minulta meni kymmenen vuotta oppia, mikä se kolmas kirjain on. A, B ja joku. Merkki on huono (siis hyvä), koska sitä ei voi lausua ruilauttaa väärin, kuten ”usa”, kun tarkoitetaan ”U.S.A.). Suosikkini on ”See See See Pee”, koska tuossa kaikki kirjaimet (SSSR) on luettu väärin ja eurooppalainen vastine olisi USSR ja suomalainen SNTL.

Viiden käsite olisi dilataatio eli vesittyminen. Merkki voi menettää yksilöivyytensä, josta kirjassa esitetään paras ja tavallisin esimerkki, herra Monosen ”Mono”-jalkine, josta tuli muutamassa vuodessa minkä tahansa ei-lahtelaisenkin hiihtojalkineen nimi; kai myös edelleen ”jätkä monottaa toista ohimoon”?

Kirjassa on paljon virheitä, jotka olisi korjannut nopeasti. Esimerkiksi Osram ei ole Os-…wolfram, vaan osmium – wolfram. Airamin selitys on hyödyllinen – Suomen Kaapelitehdas ja Strömberg olivat varhain mukana ja Osram-jäljitelmän alkuosa tui uutuustuotteesta, termospullosta, jonka rakenteeseen liittyy ilmattomuus (air). Hieno nimi.

Perustelen alun väitettäni nimien käsittämättömyydestä ja runollisuudesta tuotteen nimellä ”Suomi”.

Tutkijat ovat riidelleet eri selitystä jo 150 vuotta, ja riita leimahtaa minkä tahansa Teboilin kaljapöydässä harva se päivä. Kilpailija eli huoltoasema Neste muuten on ollut vailla saman nimistä omistajaa, koska Nesteen ja Imatran voiman ”brändinrakennus”, joka tuotti mm. Fortumin on irvokas tarina, yksi ikävimpiä kirjassa esitetyistä.

Kaunainen yleisö tosin tuskin antaa koskaan anteeksi toiminimeä Merita, joka lanseerattiin muutamaksi vuodeksi väitteen mukaan miljoonan konsulttipalkkioilla samaan aikaan kun kunnon työntekijät pantiin kävelemään.

Miksi muuten Suomen Pankista ei ole tehty Supaa, esimerkkinä Suojelupoliisi, Supo, siis tiettävästi ei Suopo, ei Suopa eikä Soopa. Ja logoon supikoira… Suppa puolestaan on jääkauden muodostama kuoppa harjussa. Sellaiseen voi pudota. On pudottukin.

”Ruotsi” on melkein yhtä epäselvä kuin Suomi. Muutoin maiden ja kansojen nimet merkitsevät yleensä ”ihmiset”, ”me” tai ”puhekykyiset”. Uskottavan väitteen mukaan kreikan kielen takana olevan indoeurooppalaisen kantakielen ”barbaari” tarkoittaa puhevikaista, ei partaista.

Kirpeää lohtua saa tiedosta, että ”Amerikka” on mainosnimi. Tavallinen selitys on kai väärinkäsitys – että Amerigo  Vespucci olisi ollut se oikea löytäjä. Espanjalla ja Italian kaupunkien rahamiehillä oli asiasta kisaa. Vespuccin rahoittajan nimi oli joka tapauksessa iskevä, Johanna Mielipuoli, siis Filip Komean onneton kuningatar.

35 kommenttia:

  1. Paras kuulemani etymologia sanalle "Suomi" on Unto Salon esittämä. Hänen mukaansa sana olisi vasarakirveskansan itsestään käyttämä termi. Kyse olisi indoeurooppalaisesta sanasta *huomo, joka olisi esim. latinan ihmistä tarkoittavan sanan homo juurena. Muinaissuomessa ei ollut h-äännettä, joten se olisi mukautumut s:ksi.

    "Suomi" tarkoittaisi siis ihmistä. Siitä olisi tullut suomalaisen väestön itsestään käyttämä nimi, kun vasarakirveskansa luopui ilmaston muuttuessa maanviljelyksestä ja sulautui ympäröivään metsästäjä-keräilijä-väestöön. Sulautumisesta on olemassa vankat todisteet. Vasarakirveitä valmistettiin Länsi-Suomessa vielä vuosisatoja maanviljelyksen lakattua, mutta hiljalleen tämä perinne rappeutui ja lakkasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin Unto Salon suuri ihailija ja seurannut hänen laajaa tuotantoaan.

      Maassa on aivan liian vähän tutkijoita, jotka uskaltavat käyttää molempia tieteen elementtejä, siis järjen eli päättelyn lisäksi mielikuvitusta.

      Kuuluu olevan myös mahtava kertoja. Olen tilannut keskustelun hänen kanssaan yhteisen kontaktin kautta.

      Poista
    2. Kansojen nimet ovat yllättävän usein toisten kielten puhujien antamia haukkumanimiä. Sopivasti muuntuneina ne sitten hyväksytään itseä koskeviksi. Itse kuvittelen, että fennia saattaisi olla "suomaa", mutta paljonhan mä kuvittelen. Tutkijat taas miettivät linjaa "dzämä" eli hämäläinen joka on käynyt Virossa kääntymässä.

      Poista
    3. Joutuukohan Humen giljotiiniin koeponnistukseen tämän Unto Salon teoriat.
      Ehkä Suomi on vain suomaa, jättömaa - mikä vastaa maamme nimeä englannissa, ruotsissa ....

      Poista
    4. Professori Ante Aikio sanoi suoraan, että kaikki Suomi-sanalle esitetyt etymologiat (niitä on paljon) ovat todennäköisesti vääriä. Aikio on luultavasti oikeassa.

      Esimerkiksi tämä mainitsemasi Unto Salon esittämä etymologia on suorastaan helppo osoittaa vääräksi. Ensinnäkin on syytä muistuttaa siitä nykyään onneksi melko hyvin tunnetusta tosiosta, että alun perin "Suomi" tarkoitti vain pientä osaa (ns. Varsinais-Suomea) siitä alueesta, joka nykyään tunnetaan Suomena. Mutta varsinainen syy homo-pesye-etymologian virheellisyyteen on, että tämän indoeurooppalaisen sanan alkuun kehittyi h:mainen äänne vasta kantaitaalissa. Vanhempi indoeurooppalainen dentaalis-palataalinen soinnillinen aspiroitu klusiiliklusteri kehittyi itaalissa soinnittomaksi velaarifrikatiiviksi, latinassa myöhemmin glottaaliseksi.

      Tarvitaan tarkoitushakuinen tutkija, jotta voitaisiin hyväksyä, että tämä sana olisi mitenkään vaeltanut Italiasta (vieläpä matkan varrella yhtään muuttumatta, samanlaisessa asussa!) läpi keskisen Euroopan tänne pohjoiseen.

      Poista
    5. Nykyisin yleisimmin hyväksytty selitys Suomi-sanan alkuperäksi johdetaan siis indoeurooppalaisesta 'ihmistä' merkitsevästä sanasta. Tämän teorian kehitti ja ensi kerran julkaisi Virittäjä-lehdessä 1998 kielitieteilijä Petri Kallio, ei suinkaan Unto Salo.

      1980-luvulla Weilin+Göös julkaisi laajan, kahdeksanosaisen, loisteliaasti kuvitetun Suomen yleishistorian (joka taisikin jäädä viimeiseksi vihannaksi lajissaan). Sarjan ensiosa käsitteli pelkästään Suomen esihistoriaa. Luin innostuneena Torsten Edgrenin luistavasti kirjoittaman kuvauksen Suomen kivikaudesta. Kun sitten alkoivat metallikausia käsittelevät jaksot kirjoittajinaan Unto Salo ja Pirkko-Liisa Lehtosalo Hilander, lukeminen muuttuikin kuin suolla tarpomiseksi yleisesitykseen täysin soveltumattoman, yksittäisiin "kalunkilluttimiin" yms. esinelöytöihin juuttuneen kirjoitustyylin vuoksi. Vahvistuksen reseptiovaikutelmalleni sain sittemmin Historiallisen Aikakauskirjan arvostelusta. Samasta syystä en liioin ollut ihastunut Unto Salon vuosien saatossa paikallisen valtalehden alakertoina julkaisemiin monilukuisiin esihistoriaa käsitteleviin artikkeleihin. Kirjoitustyyli oli aivan liian tukkoinen etten sanoisi tikkuinen. (Sittemmin tämäkin ongelma ratkesi itsestään, kun mainitulla lehdelläkään ei enää ollut "tilaa" julkaista entisenlaisia alakertoja.) En siis voi yhtyä prof. K:n antamaan mainesanaan Unto Salosta "mahtavana kertojana".

      Salon magnum opus ja arvattavasti tutkijanuran päätepiste, 2010-luvun alussa julkaistu kolmiosainen, jättiläismäisen laaja Kalevalaiset myytit ja uskomukset arkeologian, kielihistorian ja kulttuurihistorian valossa näkyy ilmeisesti juuri tekijänsä mielikuvituksen lennokkuuden vuoksi sivuutetun ammattipiireissä täydellä hiljaisuudella; ainakaan sitä ei havaintojeni mukaan lainkaan mainita Suomen esihistorian tutkimuksen viime vuonna ilmestyneen mahtavan kodifikaation Muinaisuutemme jäljet lähdeluettelossa.

      En lainkaan tunne professori Unto Saloa henkilökohtaisesti, eikä minulla ole häntä vastaan minkäänlaista kaunaa. Katson kuitenkin, että myös historiallisen tiedon tavallisella kuluttajalla (ja niin muodoin rahoittajallakin), "kadunmiehellä" jos niin halutaan, on oikeus ilmaista kriittisetkin mielipiteensä emeritus- ynnämuiden professorien niin yleisen keskinäisen kollgiaalisen kehun lomassa.

      Poista
    6. Ad Timo,

      Vastalauseessasi on kaksi suurehkoa ongelmaa, jotka osoittavat minun olleen surkean vaikeaselkoinen. Pyydän tätä anteeksi.

      Ensinnäkään en väittänyt, että "Suomi" olisi lainattu latinasta. Ei todellakaan. Vasarakirveskansa, jonka olemassaoloa tuskin kiistät, puhui todennäköisesti varhaista esigermaania, mutta se, että tässä kielimuodossa olisi esiintynyt sama kielenaines kuin itaalisissa kielissä, ei ole mitenkään kaukaa haettua, sillä tämä sana esiintyy germaanin myöhemmissä muodoissa muodossa guma, nykyenglannin groom. Se, mikä äänne tuo h-kirjaimella merkitsemäni foneemi tarkalleen ottaen oli, on esittämälläsi tavalla epävarmaa, mutta etymologia sanasta on mielestäni ihan mahdollinen. H-äänne olisi ymmärtääkseni muuntunut lainautuessaan tai myöhemmissä äänteenmukauksissa s:ksi.

      Toinen esittämäsi ongelma, se, että "Suomi" tarkoitti pääasiassa Varsinais-Suomea, ei ole tämän etymologian kannalta ongelma. Vasarakirveskansa asui nimenomaan Länsi-Suomessa ja Suomenlahden rannikoilla. (Satakunta oli todennäköisesti etnisesti osa "Suomea". Tälle on kaksi hyvää todistetta: sukunimeä "Satakuntalainen" ei tavata mistään ja toisaalta maakunnan vanha latinalainen nimi on "Fennia Septentrionalis".) Tämä vasarakirveskansan asutushistoria näkyy vielä nykyäänkin itä- ja länsisuomalaisten välisessä geneettisessä erossa. Ei siis ole tältäkään kannalta järjetön ajatus, että nimenomaan vasarakirveskansan jälkeläiset olisivat säilyttäneet heimonimenään aiemmassa kielessä "ihmistä" tarkoittaneen sanan.

      Poista
    7. Ilmeisesti minäkin olin epäselvä sanoissani. Syy, miksi sanan täytyisi olla nimenomaan itaalista lainattu on juuri tuo h-. Lainaetymologiahan operoi äänteenmuutoksella h > s (sopii tosin kysyä onko h > s uskottava; paljon todennäköisempi substituutio on h > tai päinvastaiseen suuntaan s > h). Keltissä vastaava sana alkaa d:llä (esim. kornin ja bretonin den) ja germaanissa g:llä. Baltti (liettua ja muinaispreussi) osuisi alkukonsonanteiltaan lähimmäs, mutta siellä seuraava vokaali oli ā (Derksen 2015).

      Pidän todennäköisimpänä, että sana Suomi on lainaa samasta ei-indoeurooppalaisesta nykyisen Suomen alueella ennen saamea puhutusta muinaiskielestä, joka antoi mm. sellaiset nimet kuin Päijänne ja Inari.

      Poista
  2. Tulipa vastaan asiakas, joka halusi uuden nimen ja sitten leikittiin sanoilla, tutkittiin taustoja, kuopsutetltiin kieliversioita ja sommiteltiin ja soviteltiin ja pelleiltiin ja vaikka mitä. Lopputuloksena liuskan-parin verran nimiehdotuksia, joista asiakas valitsi kamalimman tai jos se oli raakattu pois, teki itse uuden.
    Mutta siitähän se johtuu, ettei copywriterilla ole kielen eikä kulttuurin tajua eikä taustana sivistystä.
    Montako mainoskampanjaa on tässä maassa on vesitetty siksi, ettei asiakas uskalla ostaa vähän luovempaa ratkaisua? Moniko vientiponnistus tai muu myynti jämähtää kökköön asiakkaan ihan itse tekemään mainontaan?

    VastaaPoista
  3. Jaaha, virallinen nimi on suppa. Kuulostaa kyllä suomelta.

    Me Kirkkoharjulla asuneet pennut 1950-luvulla ei pudottu suppiin (?) vaan lasketeltiin lukoissa (lukko), usein sillä seurauksella että ainakin yksi suksi oli poikki. Lukon pohja on jyrkkä ja alastullessa vauhti on niin kova, että ylöspäin kääntyessä, kovassa vauhdissa, suksi tarttui kinokseen ja naksahti poikki.

    Voimisteluope oli sitä mieltä että parempi että meni suksi eikä jalka. Vanhemmat olivat epätoivoisia koska se tarkoitti rahanmenoa. Kukaan ei myynyt Järvisiä yksittäin.

    VastaaPoista
  4. Neuvostoliiton hajottua olympialaisiin osallistui Itsenäisten valtioiden yhteisön joukkue. Eräässäkin lajissa tuli kaksoisvoitto ja selostaja totesi: "Molemmat ovat ivyläisiä ..."

    VastaaPoista
  5. Jos ja kun asiakas lähti puhtaalta pöydältä yrityskuvia tekevässä toimistossa, oli ratkaisuja kahta eri mallia. Älyratkaisu eli etsiä toimialaan liittyvä sovelias "vapaa" ja sattuva nimi. Tai sitten käyttää teollista menetelmää eli panna joukko, sanotaan nyt 12 apinaa, kehittämään kukin sata vähintään viisikirjaimista nimenkaltaista tuotetta, joista sitten aloitetaan vähennyslasku eli raakataan huonot ja olemassa olevat pois, jotta jäljelle jää muutama kymmenen kohtuudella soveliasta. Jotka laitetaan sitten merkitystarkistukseen ("mitä tämä tarkoittaa japaniksi"), semioottiseen tarkistukseen ("liittyykö asiaan negatiivisia konnotaatioita") ja tykkäystarkistukseen ("mutta mitä sanoo toimarin vaimo").

    Ensinmainituista mainitsen "Otto-automaatin" joka on Alformin Asko Kekkos-vainajan idee fixe jolle ei kukaan löytänyt parempaa vaihtoehtoa. Näitä muita taas en käy listaamaan, koska liikesalaisuus jos ei tee oikein kunnollista. Ja sitten Itella, joka oli jo asiakkaan valmis rekisteröity aputoiminimi.

    On sitten vielä yksi väylä. Se periytyy saksalaisesta sotilaskulttuurista tyyliin "Jafu"; Jagdführer; suomessa esim. helikopteri on siksi "heko". Ja löytyy paljon firmannimiä, jotka toistavat saman kaavan. Pa-Hu, pahvipakkauspuulaaki, muun muassa. Tai HeTeKa.

    Mutta kyllä, pitääpä lukea tuo teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä oli muistaakseni paljon Oulussa: Pesula Kempik, hotelli Oulas tulevat ensimmäisinä mieleen.

      Poista
  6. Kemppinen kirjoittaa, että "Kirjassa on paljon virheitä, jotka olisi korjannut nopeasti. Esimerkiksi Osram ei ole Os-…wolfram, vaan osmium – wolfram."

    Kirjassa lukee (s.421), että "Osran-nimi syntyi kahden hehkulampun hehkulangan valmistukseen käytetyn materiaalin mukaan. Hehkulankojen materiaalina käytettiin aluksi osmiumia ja myöhemmin volframia."

    Eli tässä kohtaa kirjassa ei ole virhettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Airam mäyttäisi olevan myös Maria takaperin?
      Anagrammi on myös Viola-juusto.

      Poista
  7. Sitten ovat ne nimet joiden antaja luuli niitä mukalatinaksi mutta jotka tarkoittavatkin jotain, niin kuin tuo Toyota Auris (=korvat). Taisi olla jokin toinenkin, perhejulkaisuun sopimaton esimerkki. Tosin Oraksen Hydra-suihku on jo ihan tarpeeksi hyvä. Hydra oli monipäinen hirviö joka oli niin pahan hajuinen, että jo jalanjälkikin tappoi.

    AW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä eräs kategoria nimiä, joita pyydettiin: sellaisia jotka eivät ehdottomasti merkitse yhtään mitään, jotta yrityksen toimiala ei sitoutuisi. Tämä on pohjimmaisena syynä siihen, miksi Kansallis-Osake-Pankista tuli ensin Merita ja sitten Nordea. Pankin, jolla oli (muuten lain kieltämää) kiinteistöjen kauppaa, tuli varautua myös muihin liiketoimintoihin. Lopuksi sitten nimeksi jämähti omistusjärjestelyjen muuttuessa organisaatiota kuvaava nimi. Organisaatiomuutokset ovat yleisin syy yritysnimen ja -kuvan muutokseen.

      Poista
  8. Kun tulin työmaalla kysyneeksi Vostokin putkareiden esimieheltä mistä NCC on lyhenne hän ehdotti NCCCP.

    VastaaPoista
  9. Korjaus kommenttiin: Kirjassa siis lukee tietenkin Osram eikä Osran. Eli tähän tuli typo. Kirjassa on siis oikein Osram.

    VastaaPoista
  10. Tuosta Amerikan nimestä oli SS Great Britain laivaa Bristolin satamassa esitelleellä vanhalla merikarhulla oma käsityksensä. Nimittäin pyhiinvaeltajaisien saapuessa rannikon tuntumaan tähystäjä mastossa huutamaan, että maata näkyvissä. Päällystön navigointitaidot eivät ilmeisesti olleet kovin korkeassa kurssissa ja vanha puosu kuuluu jupisseen itsekseen, että "An' it's a miracle".

    VastaaPoista
  11. Paljon vaikuttaa sekin, mikä nimi satutaan hyväksymään Patentti- ja rekisterihallituksessa. Kun on heittänyt toistakymmentä koepalloa aina kolme nimiehdotusta kerrallaan, saattaa läpi mennä aika kummallinen nimihirviö.

    VastaaPoista
  12. Tänään kuuntelin sattumalta Ylen ykköseltä puoli kuuden aikaan mainion oloista sarjaa klassisten satujen taustoista ja piilomerkityksistä. Vuorossa oli Saapasjalkakissa. Tuo ihmismäinen elukka paljastuikin kaikenlaisten brändimaakareiden esi-isäksi. Tyhjästä luotiin silmänkääntötempuilla Carabasin markiisi keksittyine nimineen ja ylivertaisine maineineen. Tyhjää kyllä täynnä loppuun asti, mutta väliäkös sillä.

    VastaaPoista
  13. Tämä tarina voi hyvinkin olla totta tai ei, mutta palasi mieleen hiljan tehdyltä Kalotin kiertomatkalta, kun ajeltiin Kilpisjärveltä alas. Muistamatta nyt tarkalleen (täydentäkää) minkä sillan kupeessa naapurin puolella luki ihan virallisessa suuntakyltissä SOUMI, niin meidän puolella reagoitiin seuraavana päivänä ja vastaavaan kylttiin ilmaantui teksti SERVICE.
    Joo, ja Osram ja Airam ovat olleet suosikkejani jo kauan. Myös Artek on hyvä, unohtamatta Nokiaa. Lieneekö mikään niin pieni paikkakunta koskaan kasvanut tuotemerkkinä niin suureksi?

    VastaaPoista
  14. Ainakin minulle on sanoa ruilautettu (väärin?) "poikettaisko apsilla" ja ABC:lle on pitänyt kääntyä.

    VastaaPoista
  15. Kommandiittiyhtiö Romppasen Romu oli
    - 60-luvulla Romuliike Oy
    - 70-luvulla Finnromu Oy
    - 80-luvulla Cityromu Oy
    - 90-luvulla Romux Oy
    kunnes se vaihtoi nimensä eikä siitä ole kuultu sen koommin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Finnromun edeltäjäksi kuuluu Romubaari

      Poista
    2. Jotensakin näinkö:
      - 30-luvulla Ab Elverkstad Br. Strömberg.
      - 40-luvulla Strömberg Metall Eftr.
      - 50-luvulla Romu & Romppanen Ky
      - 60-luvulla t:mi Romppanen, romubaari , vuoden 1968 kevääseen, josta alkaen vuoden 1970 alkuun ei liiketoimintaa, puhelinnumero Vanhan kuppilan yleisöpuhelimen numero jossa vastattiin: Romuliike ooyy.
      - 70-luvulla Finnromu Oy
      - jne.

      Vai kuinka?

      Poista
  16. "Ruotsi" ei ole kovinkaan epäselvä nimi. Soutajaahan se merkitsee. Suomalaisille ja virolaisille oli ihan sama, mistä ne hemmetin soutajat tulivat: ruotsi, rootse, rus ja ryssä ovat sama sana. Tuo venekansan nimi, venäläiset, on sitten suomalaisille ja virolaisille täsmällisemmin ryssän synonyymi.

    Ruotsalaisille itselleen ja koko muulle maailmalle Roslagenin ympäristössä asuu tietysti nykyään Sveasta johdettuja mammanpoikia, kun taas venekansa pitää itseään russkeina, vaikkei viikinkitaustaansa aina myönnäkään.

    "Soutaa" on vieläkin niin ruotsissa kuin englannissakin ro-alkuista toimintaa. "Roman", uulla lausuttuna, on ihan looginen ruotsalainen nimi, jolla ei ole yhteyttä Roomaan tai romaneihin, se on vain rowing manin synonyymi.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Vene" runko venäläisten yhteydessä saattaa tulla kuitenkin samasta lähteestä mistä "vendit", "vandaalit" ja jopa "Venetsia" eikä "veneestä"

      Poista
  17. Iisalmessa myy renkaita autoihin liike nimeltä Kumikimmo, on hyvä nimi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Kuopiossa on (oli?) baarin nimenä Pollenpotku.

      Poista
    2. Oli. Miljoonasade ikuisti sen levyllä Made in Taiwas jonka kannessa poseeraa potra poppoo kyseisen ravitsemisliikkeen ovella.

      Poista
    3. Fuusioiden ja taloudellisten uudelleen järjestelyjen (lue: konkka) seurauksena Pollen poika (alk. Pollenpotku) on siirtynyt Kasarmikadulta Raviradantielle: Mölymäen, Mylärin eli Ruusuvuoren laelle - legendaarinen, tunnelmaltaan aika exselentti mesta. siellä omassa "korkeudessaan".

      Poista
  18. Joskus 90-luvun alussa oli Tallinnassa Viru kadulla, mikä kuten Tallinnassa käyneet hyvin tietävät on keskeisin vanhan kaupunkin katu, monta vuotta nähtävissä iso kyltti: "Kooperatiiv Anus" (tai "Faeces", en muista kumpi). Kiinostava oli se, että kukaan ei nauranut, koska latinan kieltä ei tuntenut kukaan paitsi lääkärit ja Hardi Tiidus.

    VastaaPoista
  19. Esimerkintapaisesta eko-liitteen vaikutuksesta voisi käydä Teollisuus-ekono Oy:n konkurssipesän toimiala. Firma on olemassa ja toimii jenkeissä. Playcon-o perusteilla Kiinaan?

    VastaaPoista