Sivun näyttöjä yhteensä

26. syyskuuta 2016

Oletko tyhmä?





Jos sinulla on ongelmia niissä asioissa, opettele sinäkin tyhmäksi!

Tapaan tänään kustantajan. Aion esittää hänelle kirjaidean. Älykkyyden mittaaminen on tuskastuttavan vaikeaa. Se edellyttää vakavia alan opintoja. Ainakin projektiivisten testien tulos on vain suuntaa antava. Myös nimitys on lisäksi harhaanjohtava. Ei ole olemassa ”älykkyyttä”. Älykäs ihminen ajattelee vaistomaisesti, että älykkyyden voisi mitata yksinkertaisesti kuin kuumeen tai veden lämpötilan. Kirjoissa väitetään muuta, mutta ihmiset eivät usko.

Luin tarkasti vielä kerran läpi, mitä eilen kirjoitin. Joku antoi ymmärtää, että kirjoituksessa leuhkittiin. Mielestäni kirjoitus oli erikoislaatuisen alkeellinen. Syy on hyvin selvä. En osaa alkuunkaan ohjelmointia enkä ohjelmien käyttöä. Minulla on jokin käsitys näistä taitoeroista, koska olin niin kauan töissä korkeakouluissa, joissa joka huoneessa oli hyvin lahjakkaita, paljon kursseja käyneitä ja kokeneita ihmisiä.

Turussa kaveri kerran kysyi, miten tulostetusta paperista saa ne viivat eli ruudut pois. Olin pannut merkille, että hän lähetti viestit ja kirjelappuset taulukkolaskentaohjelma Excelillä kirjoitettuna. Kun kerran kysyttiin, onnistuin kysäisemään sormella näyttäen, onko hän kokeillut tuota, siis tekstinkäsittelyohjelmaa. Ei ollut, siis Wordia, vai olisiko ollut Notepad. Toisella sormella osoitin valikkoa Näytä, josta voi klikata solut eli ruudut päälle ja pois. Se herätti ihmetystä. Kysyin, millä vehkeellä hän oli kirjoittanut väitöskirjansa. Remingtonilla. Mikäpä siinä.

Kysyin sukulaismieheltä kustannusliikkeiden käytäntöä. Vaikeaa ja vanhaa tekstiä ei skannata koneella. Kaupungissa on päteviä ihmisiä, jotka kirjottavat puhtaaksi eurolla liuska.

Tuo ratkaisi vanhan ongelman. Turhan usein joutuu skannaamisen jälkeen vaivalloiseen käsityöhön poistaessaan lukemattomia tavuviivoja, jotka ohjelma on tulkinnut väliviivoiksi eli siis kiinteiksi. Tekstissä esimerkiksi ’”jou-lukuu-si” näyttää vähän ikävältä.

Ennen työpaikoilla oli mikrotukihenkilöitä, jotka suorittivat henkeäsalpaavia temppuja seisovilta jaloiltaan. Lieneekö heidät nyt saneerattu maantielle?

Kirjaideani on ”Tyhmyyden käsikirja”. Yksinkertaisin tehtävin ja niihin liittyvillä pikku kertomuksilla lukija johdatellaan irrottautumaan haitallisista tottumuksista ja huomaa ennen pitkää tulevansa aikaisempaa paremmin toimeen seurassa kuin seurassa. Aion myös varoittaa puheessa tarpeettomista kirjaimista ja äänteistä, sellaisista kuin kee ja ree.

On olemassa Skepsis. Se on yhdistys, joka opettaa kriittisyyttä eikä halua niellä purematta mitä tahansa.

Siksi tarvittaisiin Höpsis. Aku Ankassa oli Barksin aikoina tarina, jossa pitkätukkainen kaupustelija julisti: ”Anna sinäkin höpsismin ratkaista ongelmasi.”

Menetelmään tarvittiin vain kolikko, ja Aku oli tietenkin alan miehenä kohta kokeilemassa. Kruuna, käännyn vasemmalle – klaava, käännyn oikealle.

Nähdäkseni kysymyksessä on dialektinen materialismi. Tunnen henkilöitä, jotka selvisivät siviilioikeuden isosta tentistä arpomalla. Kolikon sijasta tentissä voi heittää pyyhekumia. Kysymyksessä eivät olleet monivalintatehtävät, vaan puuteelliset tiedot.

Pilapiirtäjä Siné oli vallitsevien viisauksien vihollinen. Hän oli kovasti vasemmistolainen, kuten ranskassa kuului olla, siellä kun ei oikein tiedä, mikä on vasemmistolaisuutta. Jossain piirroksessa kiukkuinen duunari kantaa mielenosoituksessa kylttiä ”älykkyys on epäsolidaarista”.

Tämä oli se kansakoulussa oppimani asia, joka nyt palasi mieleen. Oppikoulusta ei jäänyt samanlaisia muistoja. Jos joku oli omin lupinsa etevä, hänet vain eristettiin joukosta. Asianomaisen tunsi ja ehkä edelleen tuntee välitunnilla koulun pihalta. Hän on se, joka seisoo seinän vieressä ja harjoittaa kengännauhojen tutkimusta aistinvaraisesti.

Tiedän mielettömän etevän IT-ihmeen, joka eräässäkin vaiheessa kävi suunnittelemassa Pentagonin pojille jotain sellaista, mihin näiden ymmärrys ei riittänyt. Muistan tuomarin, joka tuntui lukeneen ja ymmärtäneen kaiken. En ainakaan koskaan keksinyt kirjaa tai oikeustapausta, jota hän ei olisi jo tuntenut.

Molemmat saavuttivat mainetta koulupoikina. He aikailivat itsekseen luultavasti miettien ylivertaisia ajatuksia, ja edellisen tädit, viimeksi mainitun äiti, tulivat vasiten kotoa sitomaan nuoren etevikön kengännauhat. Varmasti he olisivat osanneet itsekin, mutta solmujen geometrinen topologia oli kiinnostavampaa. Matemaattinen solmu ei aukea itsestään. En tullut koskaan katsoneeksi, oliko heillä kengissä hyperboliset invariantit.

Kansakoulussa ja kuulemma peruskoulussa on rankaista ja kiusaamista vaativaa opettajan mielistelemistä ja porukan pettämistä, että tietää oikean vastauksen, kun opettaja kysyy.

Mielestäni on yksinomaan järkevää olla antautumatta sellaisiin tehtäviin, joissa tulee paljastaneeksi todellisen karvansa eli osaamattomuutensa ja heikot kykynsä. Pelkään pelejä. Shakkia pelasin viimeksi vuonna 1961. Hävisin kuin apina. Oli hauska katsoa, kun toiset pelasivat tammea, myllyä tai vaikka halmaa. Itse en uskaltautunut niihin. Tiedän ja uskon, että pokeri on ihmismielen suurenmoisimpia saavutuksia, mutta valitettavasti korttipelit eivät iske (paitsi pasianssit).

Jotkut etevät ihmiset harrastavat probleemeja. Kuuluisimmissa tiedelehdissä on usein jokin hyvin vaikea pähkinä. Jotkut hyökkäävät sellaisten kimppuun ja ratkaisevat ne! Tunnen ihmisen, joka on verraton sanaristikkojen osaaja ja tunsin toisen, joka oli suomen mestari bridgessä. En voi muuta kuin ihailla, oikeastaan edes ymmärtämättä. Lukiosta muistan, että matematiikan probleemat olivat hauskoja.

En pelaa. En kilpaile eli siis urheile. Nyt, tähän asti kirjoitettuani, vaistoan että olemme tässä jonkin syvällisen luonnevian tai sairasmíelisyyden partaalla.

Jutun kuva on kilpatehtävä tässä talossa asuneille. Mistä kuva?


11 kommenttia:

  1. Oletko laittanut ikkunan oven paikalle? Vähän tuo vasemman karmin paksuus hämää; onko siinä toinenkin lasi vasemmalla puolella ennen ovea (sisältä katsoen)?
    L.

    VastaaPoista
  2. Vastaan kuva-arvoitukseen:

    Kakolasta?

    VastaaPoista
  3. Eilisen kommentin ja tämän päivän blogipostauksen omakehu -aiheeseen liittyen:

    Olen minäkin huomannut, että blogistilla on silloin tällöin sivulauseessa tuoda esille itsekehua. Onhan hänellä toki siihen ihan asialliset edellytyksetkin. Hienovaraisen omakehun lisäksi Kemppinen kehuu erityisesti myös muita pohjalaisia, jotka tuntuvat olevan ilmeisen ylivertaista porukkaa kun heitä löytyy kaikenlaisilta korkea-arvoisilta tittelipaikoilta tai muuten menestyneitä. Vaikka pohjalaiset näin eteviä ovatkin, eivät he kuitenkaan kaikessa ole ykkösiä. Omakehussakin he jäävät jälkeen ainakin savolaisista, jotka voivat kehua itseään vaikka ei olisi varsinaista aihettakaan.

    t. Leka-Antti

    VastaaPoista
  4. Nettopalkkasi on 1000 euroa, ja veroja on pidätetty 20 prosenttia. Mikä on bruttopalkkasi? Jonkin lajin älykkyyttä tarvitaan, että tämä ratkeaa.

    VastaaPoista
  5. Tietokoneet ovat kuluttajille lähinnä hupia. Remingtonilla pystyy kirjoittamaan mitä tahansa ja jos jotain puuttuu, niin sen voi lisätä faberilla tai, jos on oikein parempi ihminen, niin sulkakynällä ja viimeistellä imupaperilla. Typografiasta ja taittamisesta kiinnostuneille on olemassa oppaita, joissa neuvotaan miten teksti muotoillaan komennoilla suoraan tekstin joukkoon. Ei ole monimutkaista opetella muutama muotoilukomento. Tämä nyt vain on tällaista höpinää, mutta mitä lisäarvoa on wordin nykyversiossa versioon 2.0, jolla itse aloitin ns. tekstinkäsittelyn?

    Ja romaanin voi aloitaa vakiintuneella fraasilla: Oli synkkä ja myrskyinen yö. Äkkiä kajahti laukaus, ovi kolahti ja taivaanrantaan ilmestyi merirosvolaiva...

    Tietokoneiden todellinen käyttökohde on edelleen ballistiikka, tieteellinen laskenta ja sääennusteet. Lääketeollisuus vie omansa laskemalla hieman muutettuja molekyylejä, jotta patentoitavuus säilyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmismielen huimimpia keksintöjä on todellakin Windows-tietokone sekä MS Word. Sen tapa muotoilla tekstiä on bysanttilainen ja perustuu Remingtoniin; se siis jäljittelee kirjoituskonetta aina sisennysväleihin ja riviväleihin asti. Nämä komennot oli varhaisissa versioissa piilotettu syvälle asetuksiin ja niitä varten piti käydä maksavainen kurssi.

      Aivan ensiksi Word kysyy isäntäkoneeltaan: minkäslaisen kirjoittimen kanssa tänään tehdäänkään töitä. Ja sitten muotoillaan teksti sen tulostimen ehdoilla. Uudestaan. Tästä syystä Wordissa oli esikatselutoiminne. Syy tähän monimutkaisuuteen oli että Applella oli patentti -- kai Adoben kanssa -- PostScriptiin, joka määritteli tekstiohjelmalle ja koneille yhteiset pelisäännöt ilman sovittelupelleilyä. Applen Maceissa oli WYSIWYG: suoraan ruudulla näki mitä printti tuli olemaan.

      Ja tämä mullisti koko painoteollisuuden aina lehtien alamäkeä myöten. Syntyi Desktop Publishing, juna johon Windowskin muutamaa vuotta myöhemmin ehti. Mutta ei Word. Se muotoilee edelleen uusiksi, vaikka matriisikirjoittimet ovat kadonneet kuin dinosaurukset. Word ei ole "taitto-ohjelma" vaikka sitäkin sillä on tehty. Word plus PDF-output siitä on taitettu aineisto eikä muutu. PDF kun perustuu PostScriptiin, "sivunkuvauskieleen".

      Poista
  6. "Itse en uskaltautunut niihin. Tiedän ja uskon, että pokeri on ihmismielen suurenmoisimpia saavutuksia, mutta valitettavasti korttipelit eivät iske (paitsi pasianssit)."

    Pokeri ja ventti ovat nykyään oivallisia pelejä pelattavaksi kahden 8 ja 10 vuotiaan tyttären poikien kanssa. Varsinkin ventti kehittää 8 vuotiaan päässälaskutaitoa. Pokeri ja eri käsien todennäköisyyden miettiminen ei ole hassumpaa ajanvietettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieleen jäi kuva pienistä pokerinaamoista, kun kaksoset 6-vuotiaina istuivat kerran huoneensa pyöreän pöydän ääressä kahden kaverinsa kanssa korttia pelaamassa. Kysyin, mitä he pelasivat. Pokeria! Ohhoh, isänsäköhän lienee opettanut? Ajattelin, että ehkä taito on tarpeellinenkin poikalapsille. EG

      Poista
  7. Elämässä ja yhteiskunnassa pärjää parhaiten kun näyttää tärkeältä ja pitää suunsa kiinni.

    VastaaPoista
  8. Eiliseen ja tämän päiväiseen blogiin liittyen: ei liene epäilystäkään siitä, että bloginpitäjä ei ole tyhmä vaikka niin tässä epäileekin. Tosin monet tuntevat ehkä joitakin, jotka kiirehtivät määrittelemään itsensä nopeasti tyhmäksi, jottei joku ehdi sitä ennen tarjota jotain vakavampaa diagnoosia.

    Päinvastoin, bloginpitäjä lienee maailmanlaajuisen kroonisen vaivan, ellei peräti ”salaliiton” uhri.

    Tiedämme, että tietokoneohjelmat, ohjelmointikielet ja sovellusten kehitystyökalut ovat virheitten pysyvästi vaivaamia, usein vaikeakäyttöisiä. Ne eivät myöskään huomioi lukemattomien käyttäjiensä rajatonta kekseliäisyyttä käyttää niitä aivan toisin kuin suunnittelija on ajatellut tai tehdä niitä käyttäessään mielikuvituksellisia virheitä tahattomasti tai tahallaan. Vaikka kehitystä tapahtuu, niin ohjelmointikieliä tai sovelluksia ei ole useinkaan tehty riittävästi opastaviksi ja vikasietoisiksi.

    Tunnettuja esimerkkejä on tietotekniikan historia täynnä: IBM:n kuuluisan alkuvaiheen suurtietokoneen IBM 360 käyttöjärjestelmää suunnittelivat tuhannet työntekijät ja virheitä korjattiin aina uuteen versioon; silti sanotaan jokaisen uuteen versioon ilmestyneen noin tuhannen uutta virhettä.
    Kovin paljon valoisammalta ei tilanne näytä myöhemmänkään.

    Pöydällä pyörivään Windowsiin tulee säännöllisin välein päivityksiä, joissa vanhat virheet korvataan uusilla.

    Aiheesta on netti pullollaan kirjoituksia ja tietäjiä.
    Jos aiot tutustua vain yhteen, niin suosittelen Edsger W. Dijkstran näkemyksiin tutustumista. Tiedemies, matemaatikko ja fyysikko Dijktsra oli yksi ensimmäisiä, joka kiinnitti vakavaa huomiota asiaan ja on jäänyt alan aikakirjoihin:
    https://en.wikipedia.org/wiki/Edsger_W._Dijkstra

    Tunnetuin Dijkstran kirjoituksistaan lienee klassikko vuodelta 1968: ”Goto statement considered harmful”. Siinä tuomitaan vahingolliseksi ohjelmointikielissä usein käytetty käsky ”goto”, jolla siirrytään ohjelmassa johonkin muuhun kohtaan. Näin tekijä luon usein sekavan ohjelman, jossa kaikkia mahdollisia polkuja hän ei huomaa tai kykene testaamaan ja ennakoimaan ja joita myöhemmät ohjelman käyttäjät tai ylläpitäjät eivät ymmärrä senkään vertaa.

    Lainauksia Dijkstralta:
    “Simplicity is prerequisite for reliability."

    “Programming is one of the most difficult branches of applied mathematics; the poorer mathematicians had better remain pure mathematicians”

    "The tools we use have a profound (and devious!) influence on our thinking habits, and, therefore, on our thinking abilities” (Dijkstra sanoi näin jo 50 vuotta sitten, me muutkin alamme tiedostaa tämän nyt, kun jokaisen kädessä on jokin ajattelua surkastuttava laite)

    Dijkstra ja muut kehittelivät ohjelmointikieliin parannuksia, mutta työ jatkuu ja on päättymätön. Kaikesta huolimatta ohjelmoinnin opiskelu on tärkeää, ainakin sen verran ettei pidä tyhmänä pelkästään itseään, vaan huomatakseen, että voi niitä olla muitakin, jopa ohjelmointityökalujen ja sovellusten suunnittelijoissa.

    Myöhempi esimerkki ihmiselle ongelmia tuottavasta tietotekniikasta olkoon vaikka laajojenkin sovellusten suunnittelun ja toteutuksen paljon käytetty ”vesiputousmalli”, jossa vikoja pyritään välttämään huolellisella vaiheittaisella suunnittelulla ennen toteutusta ja testausta. Tämäkin kuitenkin törmää ongelmiin: suunnittelun alussa käyttäjiltä tai muilta intressiryhmiltä saadut lähtötiedot paljastuvat urakan lopussa monesti virheelliseksi: vasta nähtyään lopputuloksen selviää käyttäjälle, mitä oikeastaan halusi; usein myös hankkeen aikana aikaa kuluu ja lähtötiedot ovat osin vanhentuneita. joten aloitetaan taas alusta.

    Tähänkin on keksitty jos jonkinlaista ratkaisua: esimerkiksi ”ketterät ” suunnittelumenetelmät, jossa tehdään nopeaan tahtiin kaikkien osapuolten ryhmässä joku perustoiminto alusta loppuun, jotta nähdään miltä lopputulos käytännössä näyttää. Mutta usein hätäilemällä syntyy vain…..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän jeremiaadiin pitää lisätä kohottava loppunousu/loppukevennys,valitse haluamasi:

      Jääkäämme siis odottamaan tekoälyn singulariteetin saavuttamista. Sen jälkeen ihmistä viisaammat robotit suunnittelevat entistä viisaampia robotteja ja inhimilliset ongelmat ohjelmoinnissa näkyvät vain lapsirobottien alakoulun lukemistoissa huvittavina kertomuksina.

      Poista