Ennen minulla oli paikka
auringossa, linnusta länteen, tuulispään alapuolella. Juuri sitä muurahaiset
harmittelivat.
Nyt valmistelen
samanlaista millimetripaperia, johon isäni merkitsi asianajotoimistossa
debiteraaukset eli kunakin päivänä merkityt veloitukset. Hän oli
sensaatiomaisesti ottanut käyttöön kartonkikansiot, jokaiselle toimeksiannolle
omansa, ja kansioon kirjoitettiin lähtemättömällä musteella, mitä oli tehty ja
mistä piti laskuttaa.
Muistelen että Borenius ei
oikein pitänyt tästäkään, kuten ei kaksinkertaisesta kirjanpidosta eikä
tilinpäätöksistä. Asianajajan ei kuulunut ansaita. Hänelle piti vain ilmaantua
jostain varoja järkevään elämään. Asianajajat ja kirjailijat eivät saaneet
palkkaa eivätkä palkkiota, vaan ”honoraarin”, arvostuksen osoitukseksi
vaivihkaa annetun rahasumman.
Heti kun olen keksinyt
sopivan mittaamisperusteen, alan piirtää käyrää höperöitymisestäni. Nyt olen
muistellut neljä päivää erään hyvin tärkeän ja hienon taidemaalarin nimeä,
vaikka hän on minulle kaikkein merkityksellisin.
Vähän väliä yritän
muistaa, mikä oli Paul Cézannen nimi. En saa sitä päähäni. Osaisivatko lukijat
auttaa? Pitäisikö kysyä Äidiltä? Ehkä ei. Hän muistaisi että Rudolf Koivu.
Sopiva kvantitatiivinen
keino olisi tuntemattoman tai puoliksi unohtuneen kielen kielioppi, etenkin
taivutuskaavat. Voisi kerran viikossa kokeilla, mitä on unohtanut. Miten
liikkumisen sitten ottaisi huomioon? Psykofyysinen suorituskyky alenee päivä
päivältä. Pääsisikö YouTubeen harjoittamalla munajuoksua kerran viikossa?
Suussa ja kummassakin kädessä lusikka, jossa raaka kananmuna. Tuo pelto olisi
nyt sopivat alusta, kun se on putkitöistä kohdittain liejuinen, kauttaaltaan
kuoppainen ja liukas.
Jos liimaisi vielä
kiiltäviä kangaspalasia lakkiinsa ja valehtelisi, että näin kerään
aurinkopaneeleilla sähköä sytkäriini, siirtyisi sellaistenkin ihmisten hullun kirjoihin,
jotka ovat ehkä vielä epäilleet. Propellipää on niin vanha termi.
Henkilökohtainen, mobiili tuulivoimala olisi kuitenkin kehittelemisen arvoinen
ajatus. Ihmiset kulkevat napit tai kuulokkeet korvissa ja sanka suun edessä,
eikä heitä kuitenkaan kukaan toimita hoitoon.
Paikkaa auringossa
näyttävät tavoittelevat kiihkeimmin, kovin kyynärpäin ne, joilla on alkava
melanooma. Sen syövän lajin ja auringon infrapunasäteilyn yhteys on tosiasia.
Vähälle pigmentille jääneiden ihmisten aurinkokylvyt olivat kerran
asiantuntijalääkäreiden neuvo. Minulla on tallessa valokuva erään tuohon
tautiin menehtyneen ihmisen auringon otosta keväthangilla, hopeapaperia pään
ympärillä, jotta posket päivettyisivät.
Mikä oli kerran
suosittujen alppiaurinkolamppujen ja solaarioiden vaikutus, sen joku saattaa
joskus kertoa. Rusketus on mennyt muodista nopeasti. Vain Trump ei ole kuullut
asiasta. Hänellä on televisiokuvissa kasvoillaan aina sairaalloinen,
vastenmielinen keltaisenruskea väri. Ehkä se viittaa Floridaan tai vastaaviin
riemukkaisiin paikkoihin. Ehkä se kuitenkin on television vaatimaa meikkausta.
Asiantutijat ovat
ihmisiä, jotka saattavat olla väärässä. Henkien manaajat ja ennustajat eivät
ole väärässä. Heillä on muita selityksiä kysyjille, jotka tahtovat tietää,
miksi asiat menivät aivan toisin kuin väitettiin.
Vähän väliä tässäkin
esiintyy ajatus ”äänestäjät ovat aina oikeassa” eli ”pulinat pois”.
Tuo lause on
tylsämielisyyden osoitus. Neljä (tai
viisi) tuntia maratonilla alittaneet ovat aina oikeassa…? Äänestäminen ei ole
missään tekemisissä oikean eli tulevaisuuden hyvän ennakoinnin kanssa. Se on
sosiaalinen järjestelmä eikä politiikassa mitenkään korvaamaton. Ruotsin
kuninkaasta ei äänestetä eikä Englannin kuningattaresta; markkinointina
kuningashuone on mainio ajatus. Vähäpätöisten virkamiesten valitseminen
vaaleilla, kuten sheriffien ja alituomareiden eräissä Yhdysvaltojen osissa, on
mielestäni erittäin huono ajatus.
Brittien Brexit kuulostaa
samalta kuin ”Ellet anna mitä tahdon, ammun itseäni jalkaan”. Olen seurannut
sivusta pummia, joka työnsi vuoroin toisen, vuoroin toisen jalkansa
liikkeellelähtöä yrittävän auton renkaan alle tehostaakseen kolikon kerjuutaan.
Ajatus on selvä. Ellei autoilija anna vaan ajaa toisen jalkaterän yli, siitä se
riemu repeää ja varmasti maksaa.
Muunnelma on tulla
autolla ruuvimeisseli kourassa ja ruveta raapimaan. Käsittely loppuu vasta kun
rahaa alkaa löytyä. Verkkorikos (tietokoneen etälukitseminen) on tämä sama
ajatus.
Britannian kuuluminen
EU:hun on yhtä monimutkainen kysymys kuin Skotlannin kuuluminen
Isoon-Britanniaan. Pohjois-Irlannin kuuluminen samaan Yhtyneeseen
kuningaskuntaan on tunnetusti toivottoman vaikea kysymys.
Koska en ymmärrä asiasta
tarpeeksi otin Brexit puheeksi vain ihastellakseni, että ensimmäistä kertaa
näin runon sanomalehden pääkirjoituksena. Se oli HS, ja suomennos oli
keskinkertainen. Runoilija on 1600-luvun britti John Donne. Tässä alkuteksti.
No man is an island,
Entire of itself,
Every man is a piece of the continent,
A part of the main.
If a clod be washed away by the sea,
Europe is the less.
As well as if a promontory were.
As well as if a manor of thy friend's
Or of thine own were:
Any man's death diminishes me,
Because I am involved in mankind,
And therefore never send to know for whom the bell tolls;
It tolls for thee.
Entire of itself,
Every man is a piece of the continent,
A part of the main.
If a clod be washed away by the sea,
Europe is the less.
As well as if a promontory were.
As well as if a manor of thy friend's
Or of thine own were:
Any man's death diminishes me,
Because I am involved in mankind,
And therefore never send to know for whom the bell tolls;
It tolls for thee.
Äitimuori aivovoimisteli listaamalla Suomen kaupungit.
VastaaPoistaCézannen nimen unohtaminen on varmaan numinoosi kokemus - syvempää ymmärtämistä. D H Lawrence myös kirjoitti samasta taitelijasta, että henkilö ei lopulta ole kovin tärkeä vaan työt. Bachin musiikissa vähän sama asia, Bergmaniin viitaten - se ilo. Kiitos raikkaista Brexit pohdinnoista. Paljon on kirjoitettu, mutta kaikki on vain käynyt epäselvemmäksi. Mitenhän se äänestys tehdään teknisesti, milloin tulos vahvistetaan. Lopetetaanko munuaispiiraiden tarjoaminen vai lisätäänkö sitä ja mistä lukien?
VastaaPoistaDonnen runo on aina yhtä hieno!
VastaaPoistaMuistaakseni Churchill sanoi jotain tämän suuntaista ”we are with Europe, not of it.”
Brexitissä ei äänestetä järjen perusteella, vaan kirkuvien otsikoiden. Lupaus kansanäänestyksestä oli Cameronilta edesvastuuton teko. Kävi miten kävi, miehen poliittinen ura taitaa olla ohi.
/Y
Brexit äänestys kuten esim. ydinvoima- tai vaikka aborttilakia koskevat ovat epäsymmetrisiä. Kyllä on painoarvoltaaan paljon suurempi kuin ei, joka käytännössä on 'ehkä myöhemmin' ja se myöhemmin voi olla piankin tilanteesta riippuen
VastaaPoistaNiin
VastaaPoistaJos liimaisi vielä kiiltäviä kangaspalasia lakkiinsa ja valehtelisi, että näin kerään aurinkopaneeleilla sähköä sytkäriini, siirtyisi sellaistenkin ihmisten hullun kirjoihin, jotka ovat ehkä vielä epäilleet. Propellipää on niin vanha termi.
Onko JK:lle Eetteripyörteet tuttuja? https://fi.wikipedia.org/wiki/Kauko_Nieminen
-Murphy_
Mitä h-tin brexitiä ne oikein hääräilee?
VastaaPoistaMe tehdään just niin kuin (kok) ja muut Kemppiset määräilee.
(Sanat ja uusntasov. Helismaa)
Kuten yleensä tekstien, voi tuonkin Donnen tekstin perusteella perustella melkein mitä tahansa. No man is an island. Tuosta voi helposti vetää sellaisen, että juuri tuotahan EU itsestään kuvittelee. Se on saari, ainoa oikea saari, ja pulinat pois. Pois ei saa soutaa, me laadimme saaressa säännöt. Jos jossain on muita saaria, pitää ne hinata meidän saareen.
VastaaPoistaPari itäisen Euroopan liittolaismaata (maat U ja P) ja varsinkaan se tosi iso (joka on se sumuinen, kolkko ja pahaenteinen oma saarensa kaukana merellä) eivät ole tämän saarifederalistisen littokunnan mielestä kunnollista saarelaisainesta lainkaan. Heidän pitäisi olla kuin muutkin kunnon ihmiset, kunnon saarelaiset. Olla yksi saari. Olla samalla lailla. Olla me. Ei-olla ne, niitä toisia.
C´mon Britain! Once in a lifetime. Tuosta kannustuksesta huolimatta olen varma että "yleinen etu" huomenna tapahtuu. Virkamiehet voivat nukkua yönsä rauhassa. Järjestelmä pääsee säikähdyksellä. Tästä opitaan ainakin se, ettei kansanäänestykseen pidä enää päästää yhdessäkään maassa. Brittien, maailman vanhimman demokratian, perinne vielä erehtyi tämän viimeisen kerran kysymään kansalaisilta.
jk
Köyhä ei halua armopaloja, eikä ylpeä taivu tyhmäksi haukuttaessa. Ihminen säilyttää kasvonsa kun tuhoaa itsensä. Naapuririidat periytyvät ja niin periytyy tärkeä verikostokin.
VastaaPoistaHulluja nuo britannialaiset!
VastaaPoistaObelix
Jo jonkin aikaa näissä kirjailuissa on ollut jonkinlaatuista vaikeasti nimettävää mutta selvästi aistittavaa kaihomieltä. Vaikken tähän kovin kummoista muuta sanaa saa tikistettyä, toivoakseni saan sanoa ettei siinä ole mitään outoa. Pidän Kemppisen rehellisyyden ilmaisuista kovasti. Silti en voi olla toivomatta reipasta ja hermoillekäypää arkiärhentelyä joka saa lukijoiden niskakarvoissa aikaan liikekannallepanon.
VastaaPoistaNo news is not good news.
Tänään on siis Britannian EU-kansanäänestys. Uskon, että "remain" voittaa. Jos tulee tappio, uskon, että EU selviää ja britit saavat katua. Edessä on pitkä ja vaikea tie, mutta EU:n voima voi olla myös siinä, että se on riitaisa ja kuitenkin unioni. Pitää olla paksu nahka ja loputtomasti kärsivällisyyttä. Siirtolaisuuden hyökyaalto pitää osata käyttää virkistävänä voimavarana katsoen mallia Yhdysvalloista ja Kanadasta. EU on populaari, koska ihmisistä on mukavaa liikkua vapaasti maasta toiseen, ja euro on populaari, koska ei tarvitse vaihtaa valuuttaa. Turhaa säätelyä vastaan pitää taistella eikä kiltisti hyväksyä kaikkea.
VastaaPoistaHannu Väisästä haastateltiin jossain lehdessä tyylistä ja kysyttiin, kuka olisi hänen mielestään tyylitön ihminen. Ei sellaista voi sanoa, hän vastasi, mutta lisäsi, että Trumpilla on kyllä tyylitön tukkalaite. Naurettava se on. Otsalle vedetty keltainen töyhtö, luulee kai näyttävänsä nuoremmalta sillä tavoin. Toisella kansankiihottajalla, Lontoon Boris Johnsonilla on vähän samantapainen, mutta se ei näytä värjätyltä. Puhua hän kyllä osaa, eilisen näytteen mukaan. Huomenna se kuullaan, brexit vai bremain. Ehkäpä "lazy labours" eivät jaksa tulla uurnille.
VastaaPoistaPaikkaa auringossa haettiin kyllä nuorena. Oli ihanaa maata lämpimällä rantakalliolla, ja merellä olkapäät joskus punehtuivat. Heinäpellolla myös. Siihen aikaan ei aurinkoöljyissä kai ollut mitään suojakertoimia, tehoa ne vain lisäsivät. Pari basalioomaa olkapäästä on leikattukin, sitä viattominta sorttia. Vaalea veljenpoika oli nuorena puoli vuotta Australiassa lammasfarmilla ja nyt viisikymppisenä sai melanooman, joka oli jo lähettänyt etäpesäkkeitä. Saa nähdä, kuinka käy. Tuttu vaalea tyttö oli koululaisena Brasiliassa pari vuotta perheensä kanssa, kun isä perusti sinne paperitehdasta, ja sitten opiskelijana sai melanooman, josta kyllä selvisi. Entisellä kollegalla oli melanooma sääressä, nehän tytöillä ja naisilla oli ennen hameiden aikaan aina paljaana. Kävin minäkin nuorena opiskelijana solariumissa, kun Helsingissä sellaisia ihmeitä oli. Ja naamassa kai pari näppyä. Nyt sitä kyllä istuu aina varjossa tai selkä aurinkoon päin.
John Donnen runot eivät ole tippaakaan vanhentuneita, niissä on sellaisia yleisinhimillisiä ajatuksia ja tuntoja. EG
Ei auringon infrapuna aiheuta syöpää vaan ultravioletti.
VastaaPoista