Sivun näyttöjä yhteensä

10. kesäkuuta 2016

Mistä ei voi vaieta




Mistä ei voi vaieta, siitä on puhuttava. Suunnilleen näin sanoi Wittgenstein. Tai ellei se ollut suunnilleen, se oli päinvastoin.

Kuvassa on ripa Ludwig Wittgensteinin suunnittelemasta talosta, joka on Wienissä. Jotakin hän haki koko tuotannossaan, sanottakoon painiketta eli kahvaa. Muutkin ovat sanoneet, että olisipa maapallossa kahvat, niin saisi nostaa.

Kansankunnan sivistystason näkee tavasta, jolla se kohtelee kirjakauppojaan.

Ruotsissa näin keväällä, että Suomi on kuin onkin Bonnierin siirtomaa. Tukholmassa näet on kirjakauppoja, kolme.

Sananvapauden takana, sen terävärajaisessa varjossa on muuta. Tuossa vapaus tarkoittaa oikeutta mutta vain oikeutta puhua ja kirjoittaa kenenkään sitä ennakolta estämättä. Jos poliisi sanoo että suu kiinni, siinä ei rikota sananvapautta, koska repliikki esitetään tilanteessa, ei ennakolta.

Mutta siellä varjossa on vaikenemattomuus.

Mitä kertoo kielestämme, että jouduin keksimään tähän tuon sanan?

Brinkin ”Myrskyinen hiljaisuus” on vähän eri asia. ”Vaikenemisen jyly” haiskahtaa idän opeilta.

Julkisuudessa on mainittu poliitikosta, joka joskus, kurillaan tai tosissaan, puhuu kotona lapsilleen muuta kuin näiden äidinkieltä.

Meillä oli vuosikymmeniä sitten aikuisten salaisuuskielenä ranska. Niinpä yksi lapsista oppi salamannopeasti ymmärtämään sitä ja luki isona ranskan maisteriksi eli siis romaaninen filologia. Uusimman tiedon mukaan hän aikoo opettaa kieltä nyt.

Vaihdoimme salaisuuskieleksi saksan.

Mutta muistan sen ajan, kun asiantuntijat pitivät vahingollisena, että lapsi asuu esimerkiksi Kirkkonummella, jossa kuulee kahta kieltä. Asiantuntijat ovat muuttaneet mieltään. Kielikyvyssä pyritään tekemään pienellekin lapselle selväksi, että kieliä on erilaisia.

Tuo poliitikko toi mieleen tuntemani henkilön, joka oli järjestelmällinen ihminen ja fyysikko. Hän puhui myös vaimonsa kanssa pelkästään sen maan kieltä, jossa kulloinkin asuttiin. Ennen pitkää tottumus oli niin toinen luonto, että Saksasta Ranskaan ajettaessa vaihdettiin kieltä. Näin tarina kertoo.

Mutta Brecht tai joku muu ikuisti ajatuksen, että Suomi on maa, jossa vaietaan kahdella kielellä.

Sofi Oksanen oli maininnut entisestä myötätuntoisuuden ajasta, että oppikirjatkin tarkastettiin Moskovassa. En tunne asiayhteyttä mutta olen lukenut muutaman kommentin, näinkö oli vai ei.

Koska tunnen asian, en kelpaa todistajaksi.

Vuodesta 1964 sain palkkaakin siitä, että mietin, millaista saa ja voi julkaista ja millaista ei. Tuomari Nurmion isäpuoli nakitti nopeasti nämä tehtävät minulle. Hän oli ollut kustannusalan ainoa juristi.

Oppi- ja tietokirjojen tuottamisesta muistan niin paljon, että on viisainta olla luettelematta nimiä. Jopa suomalaisen kirjallisuuden historiaa esiteltäessä tiedettiin, ketkä kirjailijat olivat olleet olemassa ja ketkä eivät. Muun muassa Oulussa vallitsi pyrkimys kirjoittaa kirjallisuuden historia uusiksi. Josta johtuu mieleeni, että tiesittekö, että Hannu Taanila toimitti Tammessa oppikirjoja ennen kuin siirtyi oikeasta Yleen.

Jotain marxilais-leniniläistä kasvioppia olen lehteillyt. Koulussa käytetyn teoksen kirjoittajista yksi oli ollut sodan aikana Saksa-suuntauksen kannalla. Sitä en muista, että Linkomiehen latinan sanakirjaan olisi kuitenkaan puututtu, vaikka sotasyyllisen nimi kirjan kannessa oli sinänsä kuohuttava näky.

Ainakin minulle oli vuodesta 1964 selvää, että kaikkiin merkittävämpien kustannusliikkeiden julkaisuihin perehdyttiin asianomaisella taholla. Oliko tuo taho Moskovassa vai Helsingissä, siitä ei ole tarkkaa tietoa.

Mutta keskustelu rähmällään olon ajasta tahtoo hiukan huvittaa. Keino on niin klassillinen. Tuollainen nimike, kuten esimerkiksi ”pimeä keskiaika” sisältää vaivoin kätketyn viestin, että nyt on toisin. Rähmällään olon aika on jotain häpeällistä, joka meni ohi esimerkiksi 1992.

Se on erehdys. Se jatkuu edelleen.  Siis rähmällään olon aika. Eikä sitä luultavasti lopettaisi edes liittyminen Natoon.

On olemassa käytäntö, jonka nimitys on ”kansainvälinen kohteliaisuus”. Etenkin virkatoimissa liikuttaessa ei pidetä hyvänä, että puhutaan ihan mitä tahansa, tottakaan.

Viimeksi ulkoministeri Lavrov ja seuraavaksi kai hänen korkea esimiehensä ilmaisevat ärtymystä Suomen toiminnasta. Korkea taho sanoi jo aikaisemmin, että sellainen ihminen on sairas, joka kuvittele, että hän, Venäjä, hyökkäisi Nato-maan kimppuun.

Nato-keskusteluamme ajatellen tuo on mielenkiintoisen suora kehotus liittyä Natoon, sillä Ukrainan mallin mukaan ei-Natomaan kimppuun käyminen on siis eri asia?

Myös ”hyökkäys” antaa kovin vanhanaikaisen kuva. Miten olisi ”hyökkäily”?

Työmarkkinoiden termiä ”yleissitovuus” on nyt käytetty paljon. Tarjoaisin sen rinnalle toista vanhaa käsitettä, ”tulkintaetuoikeus”. Todellisuudessa se liittyy työsuhteen ehtojentulkintaan.

En halua vaieta siitä, että tälläkin hetkellä Venäjä ydinasevaltiona katsoo, että sillä on muun muassa Suomeen nähden tulkintaetuoikeus eli Venäjä sanoo, miten Suomen teot ja Suomessa kuullut puheet on käsitettävä. Ja sitä kaikki asianomaiset noudattakoot.


31 kommenttia:

  1. Suomettumisajasta kun puhutaan unohdetaan yleensä että isoin osa sen ajan aikuisista oli sota-ajan nähneitä. Jotenkin kuin koko kansa olisi vaihdettu vuonna 1945 ja sitten taas 1990.

    VastaaPoista
  2. Ach! Pithän sitä taas notkauttaa ja pyllistää. Onhan ihmisen aina silloin tällöin otettava hautakylpy.

    VastaaPoista
  3. Venäjän olisi helppo suostutella eduskunta hyväksymään Suomen anomus liittymisestä Venäjän Federaatioon. Pommi tai anomus. Siitä alkaisivat vaikeudet. Miehitys olisi Pentagonin märkä uni ja Venäjä sitoisi armeijansa Suomen miehitykseen. Asekätkentä aikanaan kenties pelasti Suomen miehitykseltä. Ilmavoimat ovat tänäpäivänä hyödyttömiä sodassa ja miehitys helppoa. Kannattaisiko puolustusmäärärahat hyödyttömien lentokoneiden sijaan käyttää potentiaalisen miehittäjän olon tekemiseksi mahdollisimman tukalaksi? Montakohan asekätköä Horneteilla poltetulla kerosiinilla olisi perustanut? Nyt NATO tulee saranapuolelta sisään ja Suomi on puolustuskyvytön. Se on aika hämmentävää. Ovatko nykyiset NATO harjoitukset lavastetun hyökkäyksen harjoittelua?. Venejä ei ole provosoitunut vaikka provosoidaan. http://thesaker.is/michael-mcfaul-we-declared-war-on-russia-what-next-by-scott/

    VastaaPoista
  4. Noinhan tuo asia on kuten tri Kemppinen päätöskappaleessa toteaa.

    Lyseolaisvuosiltani noin 50 vuoden takaa muistan, että historian oppikirjassa talvisota vain "puhkesi". Hyökkääjää ei mainittu, vaikka sodan osapuolia ei muuten pimitetty. Oppikirjan tekijöillä oli itsesensuuri käytössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistat luultavasti väärin. Kyllä kurssiin kuului Paasikiven neuvottelumatkat Moskovaan ja mitä vaatimuksia silloin esitettiin, Mainilan laukaukset ja kaikki, ainakin SYK:ssa oppikirjantekijän (Tuure Vierros) ollessa opettajana.

      Poista
    2. Muistisi pätkii kyllä pahasti.

      Poista
  5. Oikeasti kyllä jopa 70-luvulla koulun historiankirjoissa kerrottiin esimerkiksi Molotov-Ribbentropp -sopimuksen salaisesta lisäpöytäkirjasta ja Baltian miehityksestä. Siitä huolimatta, että se aiheutti esimerkiksi Rauhanuolustajille itkupotkuraivareita.

    VastaaPoista
  6. Tukholman pääkirjastossa Sveavägenillä on mainio kirjakauppa, jossa myydään kaupungin julkaisemia kirjoja.

    VastaaPoista
  7. Vaikeneminen hetkellisesti voi olla paikallaan. Sinä aikana saattaa tulla käyttäneeksi järkeään. Ei se tietenkään todennäköistä ole.

    Ihmetellä voi, miksi valtamedia - HS, Ylen verkkosivut jne - vaikenee tärkeimmistä. Miksi juuri ainuttakaan tolkullista analyysia suomenkielellä ei Levantin sisällissodasta löydy? Pakolaisten tragedia kyllä on tullut selväksi.

    Tai miksi esimerkiksi tämän kaltainen analyysi Itämeren tilanteesta pitää etsiä blogistanin uumenista?

    http://vastavalkea.fi/2016/06/06/yhdysvaltojen-ja-naton-sotaharjoitukset-suomessa/

    Ehkä näiden asioiden laajemmalla julkisuudella ei ole väliä? Ehkä on paras tyytyä rähmälläänolon käsitteen tunteelliseen analyysiin. Ja kohtahan universaali veljeys taas toteutuu Pariisin potkupallokisoissa.

    VastaaPoista
  8. Paljon propagandaa, että Usalla olisi jotain intressejä itämerellä tai edes Euroopassa. Ei ole, vaan polakit, hurrit (RKP ja kungen) ja muut Itäeuroopan hullut koettaa rekrytoida Usan sotavoimia hyökkäykseen Venäjää vastaan.

    VastaaPoista
  9. Von Wrighthän naureskeli jossain muistelmassaan Wittgensteinin suunnitteleman talon raskaita ovia. Olivat harrastaja-arkkitehdin tekeleitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varhaiset sileäpintaiset ovet ovat yleisestikin aika tuhtia tavaraa eli painavia. Niissä on yleensä pintana tukevat vanerit, leveä kehys ja sisällä käytännössä umpipuuta. Sellaisia ei saa enää mistään, edes nykyiset desibeliovet eivät ole vastaavia. Tehty kestämään.

      AW

      Poista
    2. Ovi ja karmihan kuuluvat yhteen, jos lievää lenkoutta on niin kyntehöylä on monesti kätevämpi kuin käsiyläjyrsin ohjuriavusteisesti.

      Poista
  10. Venäjä vähän Ukrainan tienoilla hyökkäili ja Muu Maailma vieressä yökkäili ensin ja sitten nyökkäilee...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  11. Meillä taas rehtori ja historianopettaja, kuulua mustapäiden sukua, kailotti 60-luvulla koko oppitunnin Mainilan laukauksista, ikään kuin se olisi ollut jotenkin oleellisinta. Kustaa III:n oopperapuvuston varustamista "venäläishusaareista" Puumalassa 1788 ei virkkanut mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat ne 1939-laukaukset aivan omaa merkitysluokkaansa ja oppituntisi silloin täysin aiheellinen, ainakin verrattuna Ruotsin ja Venäjän suhteiden pikku käänteisiin joskus 1700-luvulla.

      Poista
    2. Et tainnut oikein ymmärtää,vai ideologiako se tuollaisia "merkitysluokkia" tuottaa? - Mainilan laukaukset eivät olleet talvisodan tausta. Suosittelen perehtymään alan tutkimuskirjallisuuteen.

      (Puumala-episodin otin mukaan jonkinlaisessa teknisessä mielessä; hyvin usein sodat alkavat jollain provokaatiolla, jolla ei sellaisenaan ole merkitystä.)

      Poista
  12. R. Hilpinen TY:ssa oli merkittävä Wittgenstein -tutkija. Hauska mies: luentosalin pitkä taulu ei miehelle riittänyt, piti sotkea seinäkin liidulla siivoojien kiusaksi. Luennoi silloin, 70-80-lukujen taitteessa filosofian peruskurssia. Löi lätsänsä aluksi ennen luennointiaan kateederiin. Toiminut W:n kotimaassa Itävallassa Grazin yliopistossa professorina, nyttemin USA:ssa Miamissa. Juoksi päivittäisiä hölkkiään ikkunamme alta Hämeenkadulla Turussa 80-luvun alussa. Pitkä ja vetreä mies! Oli monen opiskelukaverini suosikkiproffa.

    VastaaPoista
  13. "Ruotsissa näin keväällä, että Suomi on kuin onkin Bonnierin siirtomaa."

    Musta meillä on suurempikin huoli kuin kirjakauppa-globalismi.

    Eikös Suomi ole nyt jenkkiratsuväen suorittaman "Normandian maihinnousun" jälkeen myös USA:n etupiirimaa... tai ainakin kumppani ja liittolainen ?
    Ihmetellyt viime viikkoina miten yhtä luonnolliselta kuin päivän sää ja ookoolta tälläinen maihinnousu tuntuu meistä suomalaisista ja varsinkin mediasta.
    Ihan normaalia tämä.
    Ja hauskaa vaihtelua.
    Jenkit nousee maihin Suomeen mutta mitäs tässä.
    Onko tämä sitä infosotaa nyt? Annetaan vaan tapahtua ja tulla.
    Oudoksi tämä maa käy. Kaikki solahtaa läpi. Noin vaan.
    Ehkä olen vain negatiivinen. Ehkä tälläiset ratsuväen rannikkorynnäköt on vaan kato tätä päivää.

    Kekkonenko ja Sutelako ne torppasi Neuvostoliiton ehdottomat YYA-treenit Kultarannan saunassa isänmaallisella mitään ehdotusta vastaanottamattomuudella. R-ssä pidettiin poissa omasta maasta.
    Niistä ajoista ollaan kaukana kun maihinousua satelee ja se on vaan ihan kivaa.

    jk

    VastaaPoista
  14. Rähmälläänolon aika on toki aina luonamme. Sillähän siis tarkoitetaan sitä, että teki itäinen naapurimme ihan mitä tahansa kamalia hirviömäisyyksiä naapurimaissaan, niin aina löytyy joku vakavakasvoinen kepulainen tohtori, joka selittää kaiken ihan normaaliksi suurvaltapolitiikaksi jota Suomen tulisi luonnollisestikin kannattaa, ettei vaan kävisi huonosti.

    VastaaPoista
  15. Mä toden teolla pidän André Brinkin kirjoista. Kaikki luettu, kuten Ivar-Lo Johanssoniltakin. Tästä hypähtää kipinä heti toiseen ruotsalaisjaarittelijaan, Invandrarna. Siinä eräs jota en vain kyllästy pänttäämään ruotsiksi. Ensimmäinen piiri on silti huipun yllä varjostamassa tai häikäisemässä kirjailijaksi solvattuja isänmaan ja banjan sekä piipun ja votkan ylhäisiä ystäviä, eikä se katso maan nimeä tai lipun värejä. Mutta Brink! Olen pihdannut kuin harvinaista rommipulloa Katson pimeään. Se on se jota en ole lukenut ja olin juuri aikeissa aloittaa. Alan silti.

    Päivän jutun loppupuolella taisi lukea nato tai muita tuhmia sanoja. Ei tullut luetuksi. Viisitoista allakka sitten, kun sellainen laitos kuin työvoimatoimisto täällä vielä oli minulle kerrottiin että ammattinimikettäni harvinaisempikin löytyisi, tai oikea koulutus siihen: viinitarhan hoitaja.
    Nyt suoraan sanoen ottaa päähän etten rynnäköinyt koulutukseen ja suorinut vapaaherran työttä ja toimettaolon niukalle mutta antoisan paskattomalle laitumelle jo silloin.

    Toisaalta tutkija on vain aina sama, yksin. Ei läpikulkua.

    VastaaPoista
  16. Siirryin ruotsinkielisen maaseutukeskikoulun jälkeen 1961 suomenkieliseen lukioon Helsinkiin. Töölön Yhteiskoulussa historian opettajanamme oli kunnianarvoisa Jaako Sarkanen.
    Suomen historia päättyi sopivasti 1930-lukuun. Talvi- ja jatkosota ynnä Lapin sota loistivat poissaolollaan.

    Kerran muistan Sarkasen yht´äkkiä kesken tunnin kysäisseen, että tiedämmekö ketkä olivat Suomen liittolaiset Talvisodassa !
    Kukaan ei osannut vastata.
    Eipä tietenkään !
    Eihän kyseistä sotaa ollut virallisesti olemassakaan ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etteikö talvisotaa ollut 60-luvulla "virallisesti" olemassakaan, mitä hullutuksia!

      Toisaalta tuo kysymys on hyvä ja voipi olla, että siihen saisi aika tyhmiä vastauksia tämänkin päivän lukiolaisilta, ja vähän vanhemmiltakin. (Ja joka ainoalta ulkomaalaiselta, ihan laidasta laitaan, paria kolme historian tohtoria lukuun ottamatta.)

      Poista
  17. "Mitä kertoo kielestämme, että jouduin keksimään tähän tuon sanan?"

    Kertoo, että on kielemme niukkaa, jokainen voi valpastua seuraamaan, miten paljon kielessämme onkaan sanoja joilla on sama kirjoitusasu mutta eri merkitys tilanteesta riippuen. Elikkä siis sama rautalankana. Samalle sanalle löytyy monta merkitystä.
    Tässä nyt ei tietenkään sinänsä ole mitään uutta kenellekään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mikä se kirjoittajan keksimä sana sitten on? Vaikenemattomuus vai? Eihän se ole mikään uusi sana.

      Poista
  18. "Viimeksi ulkoministeri Lavrov ja seuraavaksi kai hänen korkea esimiehensä ilmaisevat ärtymystä Suomen toiminnasta. Korkea taho sanoi jo aikaisemmin, että sellainen ihminen on sairas, joka kuvittele, että hän, Venäjä, hyökkäisi Nato-maan kimppuun."

    Myös Putin on todennut että vain hullu hyökkäisi Nato-maan kimppuun.

    Niin ja Merkel, joka soitteli Putinille Krimin ja Ukrainan tapausten jälkeen totesi ettei Putin elä tässä maailmassa. Tulkitsin sen niin että Merkel epäili Putinin mielen terveyttä.

    Lavrov sanoi selkeämmin ettei Venäjä koskaan hyökkää Nato-maahan. Hän ei kytkenyt sitä hyökkääjän mielenterveyteen.


    Hiljattain Matti Viren kirjoitti US:ssä Ukrainan matkallaan siitä miten hyvä ja houkutteleva investointikohde maa olisi. Hän vain unohti, että länsimaat tuskin nykytilanteessa investoivat muihin kuin Natoon kuuluviin Venäjän naapurimaihin.

    Nyt kun kepu on taas tehnyt ennakkopäätöksen Natoon liittymättömyydestä odotettavissa että seuraava presidentinvaali tulee olemaan natokielteisyyden kilpalaulanta.

    Lyhyt katse peruutuspeiliin Kauhavan kannalta.
    Hawkit keskitettiin taannoin Kauhavalle. Tarkoitus oli tarjota koulutusta myös puolalaisille lentäjille. Nato haki silloin neljää kansainvälistä koulutuskeskusta. Kauhavalta ja naapurista Ruotsista Merenkurkun tuolta puolen olisi silloin löytynyt hyvää ilmatilaa missä harjoitella. Tähän tähdättiin.

    Mutta silloin kuviteltiin, että koulutuskeskus voisi olla jossakin ei-Natomaassakin ja että Suomi kohta päätä Natoon liittyisi. Jopa Lipponen oli todennut saksalaiselle lehdelle että se on vain ajan kysymys.

    Kepua ja Halosen ulkopolitiikkaa saavat nyt kauhavalaiset kiittää siitä ettei kansainvälistä lentokoulutuskeskusta tullut mutta tulipahan kansainvälinen kalifaatti.

    Kustaa Aadolfin pojan poika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halosen kauden ulkopolitiikan sotilaallista aspektia on eräässä määrin kiittäminen, epäile en.
      V. Putin kuuluu kunnioittavan pres. Halosta yhä.
      Sellaisia ay-tulessa karaistuja kovia kimmoja meillä juuri tarvitaankin. Onni ettei pulaa ole eikä hetikohta tulekaan. Tällä en viittaa makuuni ulkopoliitiikkaa urakseen ja työkseen murjovien työmaan tuloksiin muulta osin kuin onnistuneisuuden osalta.

      Kaikki sivareiksi. Olen kuullut tästä viisaan sanonnan: Nämä ovat pitkällisiä projekteja. 0

      Poista
    2. Mrr! Piti olla tällä en viittaa makuuni vaan jne. Ja mistä tuo O tuonne hännäksi oikein ilmaantui? NASA tutkii...

      Poista
  19. Pieni esimerkki YYA-sopimusajalta. Sotavangit perustivat ensimmäisen yhdistyksensä toukokuussa 1969. (Elokuun 1968 Tšekkoslovakian miehityksen katveessa?) Ilmeisesti fasistiseksi järjestöksi leimautumisen välttämiseksi hyväksyttiin jäseniksi myös sota-aikana turvasäiliöön otetut. Jäseneksi on kehdannut liittyä noin tuhannesta turvasäiliöläisestä (Wikipedia-tieto) vain 80 (lukumäärätieto toimintaansa vähitellen alas ajavan yhdistyksen nuoremmalta aktiivilta).

    VastaaPoista