Helvetin tyhmä kansa

Otsikko on J.K. Paasikiven. Kirjoittaja tarkoittaa Suomen kansaa, sen kykyä hoitaa asioitaan ja ymmärtää niin sanottuja realiteetteja eli tosiasioita. Lähde on Paasikiven päiväkirjat.

Välillä osaan ketjuttaa näitä blogikirjoituksia. Eilen onnistuin. Suomen EU-äänestys 16.10.1994 oli neuvoa antava kananäänestys. Päätöksen teki eduskunta. Huomioon otettavaa erimielisyyttä aiheutti eduskunnan päätöksentekojärjestys. Tässä noudatettiin supistettua perustuslain säätämisjärjestystä.

Joskus kansanäänestyksiä väitetään laittomiksi. Tunnettu esimerkki on Krimin kansanäänestys 16.3.2014. Äänestäjistä 96,6 prosenttia kannatti liittymistä Venäjään.

Suomessa Terijoen hallituksen muodostamiseen 1939 ei tarvittu edes kansanäänestystä. Otto-Ville Kuusisen johdolla todettiin, että Helsingissä istua hallitus oli kansan tahdon vastainen, ja hallitus pyysi apua Neuvostoliitolta. Kansainvälisessä kokouksessa (Kansainliitossa) ilmoitettiin nyt Ukrainassa käytettyyn tapaan, ettei Neuvostoliitto ole sodassa Suomen kanssa. Terijoen hallitus vahvisti tämän kylmän tosiasian tai, kuten Paasikivi olisi sanonut, realiteetin.

Tämä ja seuraava kappale kannattaa lukea. Sitten voi mennä tyhjentämään kompostia. Siis: kansanäänestys ei ole demokraattisempi kuin eduskunnan päätös. Kansanäänestys on eduskunnan keino tehdä päätöksiä. Neuvoa antava kansanäänestys, jota meillä käytettiin kieltolain kohtalon ratkaisemiseen ennen sotia, on erikoisen katala kikka.

Tämä ei ole saivartelua: mitä tapahtui Britannian äänestettyä, että Brexit eli Britanny exit? Ei mitään. Äänestystuloksella sinänsä ei ole merkitystä. Mitä tapahtui kun Suomi äänesti 1994 liittyvänsä johonkin, joka oli tai ei ollut EY? Ei mitään, mutta kun satoja sopimuksia oli allekirjoitettu, uutuudenkarhean EU:n eli Euroopan unionin lainsäädäntö tuli Suomessa sitovaksi. Se oli tietenkin historiankirjoituksessa käytetyn terminologian mukaan vallankaappaus. Tässä mielessä Perussuomalaiset ja heidän nykyiset aateveljensä ovat aivan oikeassa. Englanti on taas itsenäinen ja päättää siis Skotlannin asioista.

EU:n päätöksentekomenettely on toimimaton. Toisin kuin YK ja Euroopan Neuvosto EU ei saa aikaan ratkaisuja. Poliitikot, kuten nyt Sauli Niinistö, ovat maininneet EU:n huonosta täytäntöönpanokyvystä. Se on totta ja huomio on tärkeä. Mutta tuolla heikkoudella on syynsä, huonot päätökset.

En tarkoita asiallisesti huonoja päätöksiä, joita tietenkin on. Tarkoitan päätöksiä, jotka eivät tule ajallaan ja joista ei saa selvää.

Ihanteeni on edelleen tuomioistuimen päätös, jossa Kalle velvoitetaan maksamaan Villelle tuhat euroa, korot ja kulut. Ulosottoviranomainen ei kakistele, vaan tietää tarkoin, mitä on tehtävä. Jossakin tapauksessa Ville saa rahansa. Jossakin tapauksessa hän saa köyhänlapun, jossa ulosottomies ilmoittaa, ettei kaverilla ole rahaa eikä myyntikelpoista omaisuutta. Konkurssituomio on mutkikas laatia, mutta tuloksesta saa selvän- Erityinen mutka on etuoikeusjärjestys: kenelle annetaan rahaa ja ketkä jäävät ihan ilman. Ihmisen on saatava selvä, saako naapuri pestä autoaan pihassaan. Tässä ja nyt päätämme joka ilta vetelemällä kirjavia teippejä, kuka eli kenen vakuutus korvaa, jos joku putoaa yöllä kaivantoon. Syksymmällä teemme lain määräämän pelastustien niin että ambulanssi pääsee jokaisen ovelle, ja meille poliisiauto.

Vain Puolan parlamentti (Sejm) on ollut yhtä tyhmästi rakennettu kuin EU. Pitkiä aikoja siellä oli voimassa liberum veto, yksimielisyyssääntö. Sieltäkö EU sen omaksui? Siis ei kansojen äänestys, vaan kaikkien yksimielisyys.

Lopuksi Venäjä, Preussi ja Itävalta-Unkari kyllästyivät ja jakoivat Puolan keskenään. Kuten tiedetään, jaot jatkuvat.

Eikö olisi aika iskeä kiinni EU:n Puolan järjestelmään? Kuulutaanko siihen vai ei, on ehkä kiinnostavaa mutta ei tärkeää. Mitä kuuluminen merkitsee, se on tärkeää. Muistuttaisin Norjasta. Se ei kuulu EU:hun. Se ei ole liittymässäkään. Sveitsi ei kuulu.

Kun japanilaiset autotehtaat vaihtavat osakkeita, yhdistymisen eli fuusion sijasta ne muodostavat ”strategisen allianssin”. Kuulostaa hiusten halkomiselta? Sitä se ei ole. Yhdistymisessä myös velat eli vastuut siirtyvät, sopimuksella jaetaan edut (ja markkinat) mutta ei ikäviä asioita.

Olen kirjoittanut ja tutkinut kartelleja nyt monta kuukautta. En olisi sitä halunnut, mutta Brexit toi puuttuvan todisteen. EU on kartelli. Siksi se harrastaa niin kovasti kilpailunrajoitusten tutkimista ja kieltämistä ja siksi sillä on tuohon tarkoitukseen erillinen tuomioistuinkin.

EU:n alku oli hiili- ja teräsunioni – kartelli. Sodan jälkeen sovittiin tuotannosta, markkinoista ja hinnoista. Oli ymmärretty oikein, että kilpailua rajoittamalla ansaitaan kovasti rahaa ja vähennetään dramaattisesti riitoja ja viime kädessä sotia. Hanke onnistui.

Nyt ongelma on päättää, mikä EU on. Yritysmaailman termein tarvittaisiin muutosjohtajia, jotka suorittaisivat väkivaltaisen saneerauksen myymällä pois rönsyt ja keskittymällä vahvuusalueisiin. Puolet henkilökunnasta olisi sanottava irti ja Strassbourgissa pyöriminen lopetettava. Operatiiviset asiat (kuten pakolaiset) ja rakenteelliset asiat olisi erotettava toisistaan.

Britannian eron kunniaksi olisi ehkä erotettava joukko itäisiä valtioita. Toivottavasti Suomi ei ole yksi niistä.

Aleksander Stubbin aikakausi on ohi. On siirryttävä Tintin ja kapteeni Haddockin aikakauteen. Dupond ja Dupont puhuvat europarlamentissa. Puhetta johtaa Tuhatkauno.

Euroopan jalkapalloliitto kielletään jatkuvan korruption vuoksi. EU-tuomioistuimen ja EU-kilpailuoikeuden virat avataan sertifioiduille jalkapallotuomareille ja linjamiehille. Pillit heillä on valmiiksi. Nyt tarvitaan pilliin viheltäjiä.