Erokirja

Teidän on turha mellastaa poliittista eliittiä vastaan. Jokainen, joka lukee tätä blogia, kuuluu itse poliittiseen eliittiin.

Sama koskee tätä kommentoivia, trollit mukaan luettuna.

Poliittinen eliitti tarkoittaa joukkoa, jolla on muita enemmän poliittista valtaa. Siihen kuuluu paljon poliitikkoja. Ollakseen poliitikko on osattava vaikuttaa äänestäjiin eli tulla valituksi. Siihen auttavat hyvä julkiskuva, isot tissit ja joskus mielipiteet ja lupaukset.

Tällainen kirjoittelu ja tämän lukeminen on poliittista vaikuttamista, tai siis yritystä vaikuttaa.

Ennen puhuttiin sanomalehden lukijoista. Heitä muuten oli pieni osa äänestäjistä, ainakin ellei mukaan laskettu niitä, jotka lukivat vain Jopi Jalkapuolen tai Vihtorin ja Klaaran.

Jos äänestäjä on huora, media on parittaja.

Huora vaatii rahaa eli etua itselleen sellaisesta, jota muut (enemmistö?) pitävät ehdottomasti ilmaisena. Media toimii välittäjänä ja nostaa provision eli vie osuuden huoraparan tuloista.

Väitteessä on se oletus, että äänestäjä edistää äänestämällä omia etujaan, esimerkiksi oikeina pitämiään tavoitteita.

Kansa voi äänestää väärin.

Tämä on yksi tyhmistä lauseista, joiden toisteleminen ei edistä mitään asiaa.

Siinä on kaksi itsestään selvää väitettä. Äänestyksen tulos voi myöhemmin osoittautua epäonnistuneeksi. Äänestyksen tulos voi myöhemmin osoittautua virheelliseksi.

Sama koskee kaikkia päätöksiä. Kusella käyminen voi olla virhe, jos tekee tarpeensa poliisin taskuun.

Kansa – oikein – väärin peittää kaksi myyttistä ongelmaa. ”Kansa” tarkoittaa varmaan äänioikeutettuja, mutta entä nukkuvat. Äänestääkö ”kansa” oikein, jos alle puolet käyttää äänioikeuttaan? Toinen on kohde. Niinistö presidentiksi on ongelmaton; presidentinvaali on oikeudellinen järjestely. Typen atomipaino on aihe, jossa äänestystulos olisi yhdentekevä; kysymyksessä on ns. tosiasia, joka ei muutu äänestämällä.

Taustalla on paljo pahempia ajattelun hautoja. Enemmistön vaaleissa ilmaisema mielipide ja demokratia eivät liity toisiinsa millään tavalla. Ennen tuon ajatuksen nielemistä on ratkaistava, ketkä saavat äänestää ja onko kaikilla sama määrä ääniä. Runsaat sata vuotta sitten vaaleissa saivat äänestää vain rikkaat ja vain miehet. Kunnallisvaaleissa äänimäärät vaihtelivat. Sitten on otettava huomioon vaalipiirit. Brexitissä niillä ei ollut merkitystä mutta parlamenttivaaleissa on. Suomessa enemmistöjen muodostuminen on suhteellisen mutkikasta suhteellisen vaalitavan vuoksi. Meillä ei noudateta enemmistöperiaatetta eduskuntavaaleissa.

Sitten ovat perusoikeudet. Onko äänestäminen vapaa ehtoista ja onko se alaista ja onko vaalivilppi estetty tehokkaasti? Sellainen enemmistö ei ole paljon arvoinen, jossa äänestyslippu on ensin näytettävä konepistoolimiehille.

”Kansa ei voi äänestää väärin. Pulinat pois”- Tämäkin kuulostaa hienolta, koska myös tämä peittää ongelmia.

Kannatan kiihkeästi sitä edustuksellista järjestelmää, joka on käytössä Suomessa ja mm. Isossa Britanniassa. Hyväksyn sen, että vaalipiirijako on ongelmallinen ja että brittien enemmistö vaalipiirissä on vaikea perinne. Jossain pääsee parlamenttiin. Katso verkosta esim. hakusanalla ”gerrymandering” eli vaalipiirien manipulointi. Mieti vaaliliittoja. Muistele vihreiden valintoja takavuosina. Palauta mieleesi että Suomessa jossain pääsee läpi esim. 2 000 äänellä, jossain vaalipiirissä ei.

Kannatan kiihkeästi yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. En kannattanut erästä esimiestäni, jonka mielestä järjestelmä oli väärä, kun puiston puliukko sai äänestää samalla painolla kuin hän, lakitieteen lisensiaatti.

Mutta vaikka britit ovat kiistattomasti ja selvästi äänestäneet eroavansa EU:sta, esitän uudelleen vastaväitteen tulevaisuuden varalle.

Kansanäänestys on yksi EU:n huonoista ratkaisuista.

Unioniin liittyminen ja siitä eroaminen olisi hoidettava eduskunnassa. Suomen pitäisi liittyä Natoon. Päätös olisi tehtävä eduskunnassa, ilman kansanäänestystä.

Perustelu on eilen esittämäni. Kansanäänestys on lottoamista – vastuuta ei ole (tai se on lottorivin hinta). Mielialat ja satunnaiset tekijät vaikuttavat liikaa. EU:n ja Naton hyötyjen ja haittojen punnitseminen vaatii enemmän vaivaa kuin mihin äänestäjät ovat keskimäärin valmiita. Nato – itse luulen, että Ruotsilla on ollut kauan turvatakuut, koska Ruotsi hoitaa niin hyvin niin keskeistä osaa vakoilusta Naton hyväksi; tarkoitan radiotiedustelua (signalspaning). Arvaan että on muitakin sotilaallisia tekijöitä, joita yleisö ei tiedä.

Suomi liittyi EU:hun ilman kansanäänestystä. Oikein. Suomi voisi erota EU:sta eduskunnan päätöksellä. Oikein. Ehkä tarvittaisiin määräenemmistö.

Siis: jos meillä on siirtolapuutarha tai rivi rantamökkejä, omistajien enemmistö ei voi päättää ottaa omakseen jonkun asukkaan maata ja mökkiä. Kunta voi lunastaa mökin tietyin mutkikkain menettelyin yleiseen tarpeeseen ja valtio samoin, mutta enemmistö ei.

Asunto-osakeyhtiömme ei voi erota Kirkkonummen kunnasta. Vaikka enemmistö täkäläisistä asunto-osakeyhtiöistä haluaisi esimerkiksi kaavoitussyistä liittyä Espoon kaupunkiin, se ei onnistuisi.

Ihmiskunnan historia on erehdysten historiaa. Jos jokin ratkaisu on osoittautunut oikeaksi, oikea päätös on yleensä tehty erehdyksessä. Brexit lienee ollut tunnepohjainen ratkaisu. Hyvä. Niin olivat myös Suomen itsenäistyminen ja Talvisota, sekä minun tulkintani mukaan Jatkosota. Lukija voi tietenkin olla eri mieltä, mutta äänestäminen ei auta.

Kuvassa väline veden kantamiseksi kaivoon. (Paras sanko muuten mitä rahalla saa, Etola, hinta muutama euro.)