Sivun näyttöjä yhteensä

26. marraskuuta 2012

Yle Areena






 Areena, latinaksi harena, kukaties etruskin kielestä omaksuttu sana, oli paikka, jossa saattoi seurata atleettien hyödyttömiä ja julmia temppuja. Tätä päivitteli kirkkoisistä muuan.

Olen henkilökohtaisesti kiitollinen kolmesta Ylen tarjoamasta linjasta, ääniradion Ylen ykkösestä, television Teemasta ja yleisestä Areenasta.

Ennenkin on ollut tarve tehdä tiliä kirjoista. Luultavasti luen yhä enemmän koneella. iPadin syömät kirjat, etenkin Kindle, ovat oivallisia. Toistan samaa kuin ennenkin. Tällainen ei ole painetuilta kirjoilta pois, kuten ei äänikirjakaan. Ne ovat niin erilaisia, että täydentävät toisiaan.

Viimein viikolla ilmaantunut Yle Areenan iPad sovellus oli kuin lahja. Kaikki kai tietävät, että iPad on liian kallis ja pitää kiinni kaikenlaisista kummallisuuksista, kuten vihamielisyydestä Adoben Flashia kohtaan.

Mutta nyt Ylen sovellus on ilmaiseksi ladattavissa ja toimii moitteettomasti.

iPadissä lienee edelleen paras näyttö. Asiantuntijanani toimii henkilö, jolla on keskihankalia silmävaivoja. Siirtyminen läppäristä padiin + langattomaan näppikseen tapahtui noin päivässä ja väitteen mukaan silmät eivät niin väsy.

Itse en ole vielä viitsinyt selvittää itselleni, mikä on mutkattomin tapa sisällyttää sähköpostiin liitteet – veikkaisin että iCloud. Sen jälkeen itse asiassa voisikin siirtyä hoitamaan sähköpostit tuolla vekottimella.

Näin etenkin siksi, että Windows 8:n muuan hyvä ominaisuus on ”sleep”. Olen nyt kokeillut tarpeeksi vakuuttaakseni, etteivät tallentamattomatkaan tiedostot häivy mihinkään. Speksien mukaan ne pysyvät tallella, vaikka virta katkeaisi välillä. Siis kun poistun koneiden äärestä muutamaksi tunniksi, panen koneet nukkumaan. Pöytäkone herää, kun painaa mitä tahansa näppäintä. Salasanalla suojaaminen on tietysti mahdollista, mutta minulle tarpeeton.

(Vanhalle miehelle kovin tarpeellinen vastaus kysmykseen ”mikä maa, mikä valuutta löytää painamalla Windows-näppäintä ja sitten sama näppäin + C ja ruutu näyttää, että totta vieköön eletään maanantaita ja meneillään on marraskuu.

Ryypimme kahvia kirjailija Tuurin kanssa. Hän ylisti suuresti Bijou-merkkistä kirjoituskonettaan. Löysin mielihyväkseni yksityistä tietoa asiasta.

Typewriter.slk.fi on osoite. Sen takana on Suomen Liikemiesten Kauppaopiston säätiö, joka kehuu verkkosivulla kirjoitus- ja laskukonekoelmaansa. Ja toden totta – monissa kuvissa esiintyvissä koneissa on suomalaiset näppäimet eli skandit mukana.

Noinkohan tuli asiaa Pasilaan? Mr. Raimo Harlio, jonka aloitteesta museo on verkkosivun mukaan perustettu, on kyllä selvästi suomalainen suurmies, mikä täten tehdään julkisesti tiettäväksi.

Hieman pidempi matka on Canberrassa Australiassa sijaitsevaan kirjoituskonemuseoon oztyperiter.blogspot.fi.

Google näyttää tuntevan aikamoisen määrän tieteellisiä ja epätieteellisiä, virtuaalisia ja fysikaalisia konttorikonemuseoita. Olisiko otettava haarapussi olalle ja rasvattava saappaat?

Tähän asti mieluisimpia löytämiäni museoita on Pariisissa suhteellisen keskeisellä paikalla sijaitseva lukkomuseo. Sen erikoisuutena olivat ainakin siellä käydessäni keskiajan ja uudenajan alun kiltojen ja ammatillisten yhteenliittymnien arkut, joita ympäröi joka puolelta suunnattoman sokkeloinen metallikehikko – ulkoinen lukko. Sellaisessa oli sata niveltä ja tuhat vipua.

Hauska että voi kerrankin ylistää mekaanisia ihmeitä. Smithsonianin tietokonemuseon Washingtonissa on kyllä hieno, mutta ei siitä verenpaine kohoa, toisin kuin tästä.

12 kommenttia:

  1. Hee..Pariisisssa on myös eroottinen museo lukkoineen ja muine vempeleineen, en kaikkia edes tajunnut ilman opasta. Mielikuvituksella ei ole ollut rajoja. Verenpaine ei kohonnut, nauru pidentää ikää...

    VastaaPoista
  2. Amsterdamissa kävin Sexy-museossa. Luulen, että moni muukin Damissa käynyt on siellä käynyt. Itse taas luulin että se on mielenkiintoinen paikka, ei ollut. Sitä ja Samaa. Ihan tylsää.

    VastaaPoista

  3. Alkujen hakeminen paitsi enquist/valtaoja Big Bang porukoissa lienee jokseenkin turhaa. Margaret Hilda Thatcherin 1986 deregulaatiopommi arvattiin kylläkin jo tuolloin nimetä Big Bangiksi. Ja sitähän se emittoi, Bang Tzen Dengiä.

    Kiltakassojen arkut ja herraheerosten War chestit kävivät vuosisataisen mittelön joka päättyi edellisten voitoksi. Ritareita muureillaankin ulkopuolella pitäneitten porvarien eräs taika-ase oli pitää kirstu kiinni, mutta tyhjänä. Jumaluusoppi tuki puijausta saarnaamalla että kolikon ottaminen pois kierrostaan, oli Paholaisen työ. Poikkeuksena kai kirkollishopeat ja kullat !

    Ihan alkuräjähdyksen kaltainen ja hyvin dokumentoitu synty juontaa London Citystä Mainion Vallankumouksen vuosisadalta, puritaanikristittyjen, kveekkarien ja muiden hullujen vuosisadalta jolloin (ja jotka) kylvettiin nykysivilisaatiomme siemenet kuten korkeakoulutetut suomalaiset tietävätkin. Se holvi josta kaikki alkoi oli arkkua isompi. London Tower jossa kaupiaat pitivät kalleuksiaan. Sitten Kaarle II ryösti ne. Ihan normaalia. Mutta uusnormaali kriisin jälkeen olikin, että kauppamiehet Cityn satamasta toimittivat jalorahansa kultaseppien yksityissuojiin ja lukkojen taakse.

    Nämä tietysti lainasivat toisten tallettamia, mutta varovasti ja porvari sai omansa määrän halutessaan. Kunnes joku rikkoi säännön. Pani liikkeeseen vääriä kuitteja, viekastelijakaverinsa kanssa. Homma toimi. Yksi kuolemanrangaistus toteutetiin ja sekin vasta vuosisadan lopulla kun evidenssiä väärän rahan ja liian, toimivuudesta oltiin saatu. Pölkylle asetettiin Jaakko II.

    Asiasta virkan, koska tästä viimeistään nähtiin kuinka talous olisikin political economy eikä fyysikkojen juttu -ainakaan peräpohjolan korskeitten kvasiväinöjen. Eihän tästä mennyt montakaan miespolvea kun keyneslaisiä olemme kaikki (Richard Nixonin suusta). Ekaksi asiaa toteutettiin porvarien kesken muurien sisällä, Kuopiossa jo tilikirjan kannet riittivät turvaksi. Sitten demariValtiossa. Ja nyt Bang Tzen Deng maapallolla, ihmiskunta-ulottuvuudessa. Asiassa on väänteitä kuin alkeishiukkasilla ja sumukammioissa molemmat. Outoja venäläisnukkeja.

    Tyhjän arkun ihme kestääkseen edellyttää että kauppojen hyllyt ovat runsaat ja ihmisillä on niiden kierrätysvälineitä kukkaroissaan -työstä ja palvelusta tienattuja.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. Bijou oli paitsi ylistettävä kirjoituskone, myös sotamarsalkka Sandelsin jalo ratsu.

    Se esiintyy joululaulussakin:
    "Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu.
    Riemua on pelkkää, hymyyn käy Bijou."

    VastaaPoista
  5. Yllä olevan valokuvan ja Antti Tuurin Bijou-kehujen innoittamana: olen vaalinut mekaanista, ei sähköistä Triumph Adler Gabriele -kirjoituskonetta, jonka sain isältä lukiolaisena. Hänellä itsellään oli kovassa käytössä samanlainen kunnes hän siirtyi sähköiseen. Kuljetin kirjoituskonetta mukanani opiskellessani 1980-luvulla Länsi-Berliinissä Freie Universitätissä. Kerran kone putosi rautatieasemalla ja tela vääntyi. Korjaamossa se tuli kuntoon, ja korjaaja antoi neuvon: "Älä koskaan luovu tästä koneesta, koska tällaisia ei enää tehdä". Kaikki strategiset osat ovat terästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivän kuva herätti monet tunteet, varsinkin väri. Kuin oma ensimmäinen Brother, joka vielä toimimattomanakin kai mukana matkassa. Taisin saada sen yo-lahjaksi 1962 tai ainakin siinä vaiheessa, kun lähdin Helsinkiin opiskelemaan. Mitkä maailmojen mahdollisuudet aukesivatkaan mielelle koneen kera! Yhä samat tunnut tulevat esiin.

      Ja tässäkö selitys joskus ihmettelemääni mieltymykseen juuri tuohon -vaalean siniseen jopa myöhemmissä tekstiileissäni. Brother De Lux -sininen on hieman viileämpi (museokuvassa tosin liiankin viileä) sävyltään kuin päivän kuvan enempi turkoosiin vivahtava.

      Muuten, tulee mieleen myös Anna Karinan aamutakin väri elokuvassa Pierrot le fou.
      http://www.youtube.com/watch?v=vBNn38ZNUXI

      Tästäkö minun aamutakkieni, vielä nykyisenkin väri juontuu? Vaiko alunperin Brotherin väristä!!

      Lämpimiä tunteita museosivuilta toi mieleen myös ammattiaikojen kotikone, musta Brother CE-60. Jäi aikoinaan selvittämättä, mikä pieni vika koneeseen tuli, kun jo uudenlaiset näppäimet rupesivat liikuttamaan sormia. Mustan Brotherin pehmeän napakat näppäimet yhä mielessä.

      Vaikka en ole ammattikirjoittaja, minulle näppäimet tuovat tekstin ja inspiraation. Myös muisti on sormissa. Moniakaan salasanoja en muista, mutta sormet muistavat.

      Poista
    2. Isän mekaanisen Erika -koneen kuvaa en löytänyt ihan identtisenä. Monia Erikoja löytyi, Leena Landerin isältään saamakin muistuttaa. Vielä yli 90-vuotiaana isä kirjoitti sillä osoitteita joulukortteihin, kun käsialansa oli mielestään liian vapisevaa. Raskasta hänen oli nostaa kantolaatikossa oleva kone pöydälle marraskuun lopun kirjoitusviikoiksi. Oli ihan aikaa vievä projekti, kunnes sitten saivat lapset hankkia kortit ja postittaa vain muutamalle tärkeimmälle muistettavalle. Nyt isän poismenosta alkaa olla vuosi. Muistot nousevat.

      Poista
  6. Jos kirjoituskoneita pitää muistella, muistelkaamme niistä täydellisintä eli IBM:n pallokirjoituskonetta. Sen jälkeen tulivat mikronpirut.

    VastaaPoista
  7. Hyvä on Areena, mutta hyvä on myös Elävä arkisto. Joku aika sitten kirjoitit Kuolastakin. Ylen hyvä dokumentti: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/muurmannin_rannan_viimeiset_suomalaiset_26560.html#media=26572
    Jorvas-jutussa sivuttiin Tarvoa ja tarvasta. Kyllä on tuo peuraa tarkoittanut sana ylen vanhaa perua, sillä unkarin kielessä se esiintyy muodossa szarvas. Meillä sana on säilynyt mm. Tarvasjoen kunnan nimessä.

    VastaaPoista
  8. Muuan ei-kristitty tässä päivitteleetiistaina, 27 marraskuuta, 2012

    vai että muuan "isä".
    Ne kiilusilmäiset kristittyjen massat, ne polttivat filosofeja Aleksandrian agoralla jo 300-luvun lopulla, hävittävät sen ajan maailman kuulun kirjaston, murhasivat filosofisen naisneron Hypatian,...
    Muu!

    VastaaPoista
  9. Muistan hyvin Gennaro Di Napolin ja Napolin Huollon, josta SLK:n kokoelma sai alkunsa. Päivä oli pelastettu aina kun Napoli tuli huoltamaan kirjoituskoneita (vetäen samalla omaa hullu italialainen Suomessa - show'taan). Hän vissiin huolsi kaikki valtion kirjoituskoneet Helsingissä ja vaikutti tosi sympaattiselta.

    AW

    VastaaPoista
  10. Hauskaa, että joku on tyytyväinen tähän sovellukseen. Yle Areena sinänsä on mahtava juttu, mutta tämä iPad-purkkaviritys oli kyllä paha pettymys, ks edimerkiksi Yle Areenan blogikeskustelu aiheesta. Tietysti on kiva jos ei ole aiemmin käyttänyt iPhone/iPod-versiota, joka on jopa hieman parempi.

    Areenalla on muuten parhaillaan menossa kysely, ovat kivasti aktiivisia.

    VastaaPoista