Sivun näyttöjä yhteensä

1. marraskuuta 2012

Aimo




Kotiin Kehää ajellessa käy aina mielessä parikin vihaista vanginvartijaa. He tekivät aikoinaan hartiavoimin kiusaa Aimo Myllylälle, kun tämä oli Vankeinhoidon koulutuskeskuksen johtajana. Aimo kuoli äkillisesti ja aivan liian nuorena kotinsa lähellä Espoossa järven jäällä hiihtoreissulla. Aikaisemmin hän oli ollut vankeinhoidon tarkastaja ja väitettiin, että hän tunsi henkilökohtaisesti kaikki Suomen vangit ja oli käynyt läpi näiden paperit.

Järjestimme kaikenlaista koulutusta ja olin paljonkin mukana.

Nämä menneisyyteen kuuluvat asiat palasivat mieleen, kun joku kommentoi eilen, että Jens Lapidus (nimimerkki) kuvaa maailmaa rikollisten silmin ja puolustusasianajajana tuntee nämä.

Kommentoija ei näy lukeneen ”Stockholm noiria”. Siinä on kuvattu oikein ammattirikollisten asenne heitä puolustaviin juristeihin: etäinen, pilkallinen ja vieras.

Eivät rikosasianajajat tunne rikollisia.

Siihen on kaksi syytä. Heillä on kiire eli parempaakin tekemistä. Toiseksi tutustuminen on vaarallista. Siinä voisi tulla tehtäviä, jotka ovat selvästi kiellettyjä, ja riippuvuutta, joka on epätervettä.

Väitteeni on tietenkin törkeä yleistys. On mainioita poikkeuksia.

Samoista syistä tuomarit eivät tunne rikollisia eivätkä heidän maailmaansa. Ja tässäkin on poikkeuksia.

Aimon kanssa kävin silloin tällöin vankiloissa, etenkin Turussa pakkolaitoksessa. Laitosten henkilökunta jakautui selvästi kahteen ryhmään. Toiset hoitivat tehtäviään asiallisesti ja pitivät välimatkaa. Toiset olivat aidosti kiinnostuneita rikollisuudesta ja yrittivät tehdä hiukan enemmänkin kuin työtehtävät olisivat välttämättä vaatineet. Oikeastaan oli kolmaskin ryhmä, joka ei viihtynyt noissa tehtävissä pitkään – nenästä vedettävät. Vankiloissa oli ja kävi kaikenlaisia hyväntekijöitä, jotka olivat niin armottoman lapsekkaita, että ristikkopuolen miehiä nauratti. Turussa kerrottiin vangista, joka oli onnistunut hankkiutumaan sukupuoliyhdyntään humanitäärisen teologian ylioppilaan kanssa todistelemalla, että se on Jumalan tahto ja hänen ”parantumisensa” edellytys. Toimitus tapahtui laitoksen tiloissa ennen kuin kukaan viisaampi ehti hätiin.

Noihin aikoihin olin korkeimmassa oikeudessa esitellyt oman ”rootelini” siviilijuttujen ohella noin 150 henkirikosasiaa. Valinta ei ollut omani, mutta kiinnostuin ja tapasin tilata ns. henkilöasiakirjat eli pahvilaatikolliset juttuun kuulumatonta viranomaisaineistoa syytetyistä. Mielentilan tutkimusten asiakirjat olivat siihen aikaan (80-luvun lopulla) kauhistuttavan epätasaisia.

Hovioikeusaikoinani järjestin vierailun vankilaan. Kollegojen mielenkiinto oli erittäin vähäistä. Tyypillisesti tuomareilla oli aivan yhtä sameat ja pinnalliset tiedot lainrikkojista kuin kenellä tahansa suuren yleisön edustajalla.

Valitan että tietoni ovat vanhoja. Jos ne olisivat uudempia, en oikein voisi kirjoittaa niihin tukeutuen. Kun kuitenkin aikoinani tein vähän sellaista Hesarin jokaviikkoisena kolumnistina, siitä ei ammattipiireissä pidetty.

Opin Aimolta yhden tärkeän asian. Se kuulosti hyvin samalta kuin psykiatri Martti Siirala –vainajan opetus, jonka moni muu psykiatri myöhemmin vahvisti.

Ei pidä auttaa.

Toisaalta vaikeasti ja pysyvästi rikollisen, toisaalta syvältä henkisesti häiriintyneen ihmisen auttaminen on tavattoman vaikeaa. Se edellyttää hyvää, pitkää ja kärsivällistä koulutusta (jota Aimo siis veti). Jos nämä olisivat helppoja asioita, ne olisi hoidettu kauan sitten.

Tähän yhdyn (vaikka en muista lähdettä): ”Älkää ymmärtäkö minua.”

26 kommenttia:

  1. Niin, tuskin rikollista tuntee syvällisesti sen paremmin hänen asianajajansa, tuomarinsa kuin vankilavirkailijatkaan. Se, minkä nuo tuntevat ovat heidän (asiakirjoista ilmenevät) tekonsa, jotka jotka kertovat paljon tekijöistään verrattuna tekijän selityksiin ("pitähän sitä mummoa motata kun ei hellittänyt käsilaukustaan.") Systeemin kannalta on riittävää, että tiedetään teot, niiden perusteella ratkaisut tehdään. Henkisen itsesuojelun vuoksi tuohon maailmaan ei välttämättä haluakaan mennä pidemmälle kuin on välttämättä tarpeen.

    Jotenkin ajattelisin englantilaisten tapaan, että miehen luonne on hänen ja Jumalan välinen asia kun taas maine on se, mitä hänen naapurinsa hänestä ajattelevät.

    Lähemmäksi rikollisten mielenmaisemaa pääsevät ne harvat rikolliset (esim. Bunker), jotka ovat ryhtyneet kirjoittamaan.

    VastaaPoista
  2. Kommentoija on kyllä lukenut Lapiduksen kirjoja. Kunnon rikosadvokaatti kyllä tuntee rikolliset ja heidän ajatusmaailmansa paljon, paljon paremmin kuin koko uransa jonkin KKO:n tai hovoikeuden pölyttyneessä arkistossa pahvilaatikoittain papereita ("akteja") tonkinut esittelijä tai tuomari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla taitaa olla harrastuksena selkään puukottaminen ?

      Poista
    2. Tämä kommentoija taitaa olla alkoholisoitunut, putkassakin vieraillut emeritus. Jotain syvästi koskevaa loukkausta varmaan kokenut hovioikeuden taholta. Ei tuollaista muuten kirjoittaisi.

      Poista
    3. Onko Hönö siis vieraillut putkassakin?

      Poista
    4. Aisankannattajan aseenkantajat

      Poista
    5. Totaalisesti pieleen meno profilointisi..
      Peiliin ilmeisesti katsoit kyhätessäsi räpellystäsi ?

      Poista
    6. Anonyymi kysyi, että olenko vieraillut putkassakin. En ole vieraillut.
      Olen kyllä vieraillut Sörkän vankilassa. Kävimme pelaamassa lentopallomatsin vankeja vastaan. Ihan mukava keikka oli..

      Poista
    7. Hönö tekee kunniaa nimimerkilleen, kun ei tajua, että anonyymi kommentoi anonyymin kommenttia eikä hönöä.

      Poista
  3. Naapurin poika oli kakolassa pitkähkön ajan, kun oli lyonyt veljensa hengilta kännipäissään.
    Pelkäsin, että millainen roisto sieltä koulutuslaitoksesta tulee takaisin. -- IHME; tuli aivan kunnollinen ja reiru mies.

    Mikahan tama juttu on? Toisista sanotaan kouliintuvan täysiä konnia ja toinen voi tulla kunnon ihmisenä ulos. Mikähän ratkaisee?

    VastaaPoista
  4. "Turussa kerrottiin vangista, joka oli onnistunut hankkiutumaan sukupuoliyhdyntään humanitäärisen teologian ylioppilaan kanssa todistelemalla, että se on Jumalan tahto ja hänen ”parantumisensa” edellytys. Toimitus tapahtui laitoksen tiloissa ennen kuin kukaan viisaampi ehti hätiin."

    Noh, en suoralta kädeltä lähtisi tätä sukupuoliaskaretta ainakaan tuomitsemaan, kyseessä on saattanut olla ns. win-win-tilanne. Vankiparalla, joka ilmeisesti on sentään ollut ylimalkaan normaalein heteroseksuaalisin viettiyllykkein varustettu, on tapahtuman johdosta säilynyt ainakin jokin tuntuma siviilimaailman käytäntöihin, ja teol.yo. taas, ehkä tuleva piispanrouva, on saanut mahdollisiin muistelmiinsa pikantin detaljin nuoruutensa myrskyisiltä humanismivuosilta.

    Ja kukapa tarkkaan on perillä Mathilda Wreden ja Haapojan Matin suhteen perimmäisestä luonteesta, josta siitäkään ei teologisia yläsävyjä puuttunut.

    VastaaPoista
  5. "Ei pidä auttaa".

    Tästähän herää poliittisesti epäkorrekteja ajatuksia mm kehitysavun suhteen.

    Aikoinaan vuorineuvos Heikki Herlin tokaisi kerran, että jossain vaiheessa autettava alkaa vihata auttajaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä tietenkään pidä auttaa, ei ainakaan sinun rahoillasi, eihän?

      Poista
  6. Tunsin Aimon. Tapasimme ensimmäisen kerran syksyllä 1964 PPO:n Kriminaaliklubissa ja viimeisen kerran joitakin aikoja ennen hänen kuolemaansa hänen kotonaan. Aimolta jäivät muistelmat kirjoittamatta, vaikka hänellä, jos kenellä, olisi ollut muisteltavaa.

    Heikki Kokkonen, hänkin vankeinhoidon ammattilainen, on vastikään saanut valmiiksi muistelmansa "44 vuoden kakku, muutosjohtajan eväät". Heikki aloitti vanginvartijana ja jäi eläkkeelle Itä-Suomen aluevankilan johtajana. Muistelmissaan Heikki tarkastelee elämäntyötään, siinä kohtaamiaan asioita ja ihmisiä.

    En vielä tunne kirjan sisältöä tarkemmin. Kirja julkistetaan 9.11.2012 klo 11 Suomalaisessa kirjakaupassa Kuopiossa. Sitä saa luonnollisesti tilata kirjakaupoista ja myös verkkokirjakaupoista, kuten suomalainen.com.

    Muistelma Aimosta: syksyllä 1967 Kriminaaliklubin joukkue vieraili Tamminiemessä saunassa ja hirvenlihasopalla Kaarlo L. Ståhlbergin ja Heikki Boreniuksen johdolla. Ruokailun jälkeen mentiin istumaan pieniin pöytiin kahvin ja konjakin sekä sikaarin pariin. Sylvi, joka oli ollut mukana ruokapöydässä, poistui paikalta.

    UKK kiersi kaiketi tapansa mukaan joka pöydässä juttelemassa vieraittensa kanssa. Pöydässä, jossa Aimo ja minäkin istuimme, UKK sanoi Aimoa tarkoittaen, että tämä pääsee vielä pitkälle. Aimo, joka oli jo silloin luonteeltaan humanisti, teki kaiketi Urkkiin vaikutuksen.

    VastaaPoista
  7. "Hovioikeuden vierailu vankilaan" . Tapasivatko tuomarit myös vankeja eivätkä vain vankilavirkamiehiä?

    VastaaPoista
  8. Sellin ovea sulkiessaan hän ajatteli olleensa kiven sisällä pidempään kuin yksikään elinkautisvanki koskaan ja valtion pitkä ja kapea leipä mureni lattialle kuin, kuin särkynyt unelma autistin päässä.
    On tämäkin virka, Holker Svensson ajatteli ja heitti avaimet vartiotupansa pöydälle.
    Sitten hän ikään kuin muuttui villakoiraksi lattialle ja ulisi hiljaa...
    ... jatkuu ...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  9. Tämä on hyvä kirjoitus kuolemantuomion kannattajille. Kuolemantuomio annetaan "säästösyistä", ei pelotevaikutuksen takia.

    Neuvostoliitossakin poliittisesti häiriintyneen ihmisen auttaminen edellytti pitkää, kallista ja kärsivällistä poliitista uudelleenkoulutusta.
    Helpompi oli eliminoida vaikeat tapaukset tavalla tai toisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taattua JarMomia. Pisteissä 9½

      Poista
    2. Niin, Stalinille ei monikaan tehnyt deng tsiao pingejä.

      Poista
  10. Ad Omnkia: Markku Arposen kommentista ilahtuneena muisto Aimosta, kun hän sai oikeusministeriöltä varoituksen. Radiotoimittaja kysyi, onklo ilmennyt ongelmia, kun nhyt on sitten naisvartijoita myös miesten vankilassa.

    Aimo:"Pakkaavat panemaan."

    VastaaPoista
  11. ”Älkää ymmärtäkö minua.”

    Tässä on jollakin väärintekijällä ollut kirkas hetki.

    VastaaPoista
  12. Kemppiseltä olisi niin mukava kuulla suoria ongelmanratkaisujakin, koska niitä hänen mukaansa varmaan yhteiskunnassamme on. Itse muuten omaan kokemusta eräästä lakimiehestä, joka on lähes kehottanut pimittämään tietoja verottajalta. Onko tuo lakimiesten yleinen käytäntö vai satunnainen mahdollisuus? Mielestäni useilla lakimiehillä kuten monilla muillakin kunniakkaat akateemiset opinnot käynneillä kansalaisilla ei ole enää kosketusta kansan syviin riviin tai onko ikinä ollutkaan? "Seura tekee kaltaisekseen."

    VastaaPoista
  13. Oliko se lakimies myös hoikkaloita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu yksi tunnettu some-hahmo lienee lakimieskoulut käynyt Hoikkala, mutta en tiedä oikeastaan olenko sukua monellekaan Hoikkalalle. Mielestäni heittosi oli edellisen vuoksi melko epäasiallinen.

      Olin kai kirjoittanut hieman hätäisesti edellä, koska avaushan oli Kemppisellä hyvä ja hänen kirjoituslinjalleen uskollinen eli niin sanotusti virallisesti pätevien henkilöiden ylistystä. Miten vankeinhoidon tilanne voisi olla parempi lienee keskeinen kysymys, joka Kemppisen kirjoituksen johdosta tuli mieleeni. Jokaisessa valtiossa lienee rikollinen aines väestöä ja Suomessakin käy Lauerman Pahuuden anatomia kirjan perusteella noin prosentti väestöä vankilan kautta, joten kyse ei ole aivan pienestä väestönosuudesta.

      Kemppisen kirjoituksessa seuraava lause kiinnitti erityisesti huomiotani: "Toisaalta vaikeasti ja pysyvästi rikollisen, toisaalta syvältä henkisesti häiriintyneen ihmisen auttaminen on tavattoman vaikeaa."

      Voi olla että itse vangilla pitää olla suuri halu muuttua, jotta muutoksella on edellytyksiä, ja tästä aiheesta tai sinnepäin olen kuullut asiantuntevampiakin lausuntoja julkisuudessa.

      Poista
  14. Palveluammatissani olen väkisinkin tutustunut monenlaisiin ihmisiin.

    On ihmisiä, joilla on luonteensa puolesta selvitettävää Jumalansa kanssa riittämiin, vaikka ovatkin paljon kouluja käyneitä ja sivistyneitä/arvostettujakin.

    On myös ihmisiä, jotka ajatuksillaan ja teoillaan ilahduttavat ympäristöään päivittäin - sekä kouluja käyneitä että käymättömiä - mummuni sanoin: sydämen sivistystä omaavia. He ovat usein kärsivällisiä, vaatimattomia ja hyviä kuuntelemaan, usein heidän neuvonsa ovat arvokkaita ja kirkastuvat vain ajanmyötä, sillä oikeastaan oivallat neuvon syvällisyyden vasta paljon myöhemmin. He arvostavat myös Sinua oman mittapuunsa mukaan: työlläsi on arvo, vaikka se eroaakin heidän omastaan.

    Heitä on sekä nuorissa että vanhemmissa ihmisissä. Välillä hämmästyt huomatessasi, että sydämen sivistys ei olekaan perittyä tai kasvatuksen tulosta tavatessasi heidän läheisiään.

    Rikastut henkisesti, kun tapaat heitä. Luultavasti heidän vuokseen maailmanloppu ei ole vielä saavuttanut meitä

    VastaaPoista
  15. 'ei pidä auttaa' on tietysti nerokkaasti ajateltu, mutta ajatus itse on vanha. Saarnaajan kirjassakin ehkä silloin jo kuinka vanhana lie viisailtu ajatus että vaikka vaisto, vietti tai jopa järki tai omatunto käskee toimia, niin silti kannattaa katsoa mitä Kirjassa sanotaan.

    VastaaPoista