Opimme mitään

Ainakin puolet Suomessakin tunnetuista ja paljon käytetyistä elämänohjeista, iskulauseista ja aforismeista jakaa saman piirteen. Ne ovat iskeviä kiteytyksiä, mutta eivät kestä lainkaan tarkastelua. Toisin sanoen ne ovat todistettavasti vääriä, riittämättömiä tai harhaanjohtavia.

Joku henkilö kirjoitti ja toinen siteerasi, että parodia on jo kauan ollut mahdotonta – ne tekevät sen itse.

Ajatus tarkoittanee, että moni toiminta ja paljon puheista on niin irvokasta, että sitä voisi luulla pilkantekomielessä sommitelluksi. Sitä voisi luulla parodiaksi. Jolloin parodia ei ole mahdotonta, vaan mahdollista. Sitä syntyy myös tahattomasti.

Ollakseni parodioimatta – kirjoittajan tietäen olen hyvin selvillä kaksoismerkityksestä. Runoudessa ja sen lähisukulaisessa vitsissä tunnettu mestarin keino on muuttaa sanojen merkitystä tai lauseen kulkua kesken ajatuksen. Tekninen nimitys on ”ambiguiteetti”. ”Hiljaisuus on kuultava” on sekä sanaleikki että kaksoismerkitys, koska se on mielekäs ja kaunis, ymmärsi sanan ’kuultava’ kehotuksena tai adjektiivina, kuten sanassa ”läpikuultava”.

Alkuesimerkin kirjoittaja vihjaa parodiaviittauksellaan muun muassa sen siteeraajiin. Ihmiset möläyttelevät vahingossa asioita, joita pahin pilkkakirves ei välttämättä keksisi.

”Emme opi historiasta mitään” on suosittu ajatelma. Joku on laajentanut ”paitsi sen että emme opi historiasta mitään”. Teemme samat virheet uudelleen ja uudelleen.

Tämä on oikeastaan kiinnostava ajattelutapa. Historia siinä muodossa kuin sitä hiukan opetetaan koulussa, on kieltämättä kuiva ja sekava tarina. Sille altistettu voi kysyä aiheellisesti, miksi tällaista soopaa on siedettävä. Yliopistotasolla jokin kysymys Kansalaissodan 1918 syistä ei monien mielestä ole maho. Tapahtui asioita, jotka johtivat suureen väkivaltaan ja lisäksi menetelmiin (keskitysleirit), jotka oli vaivoin toteutettu jossain kaukana (buurisodassa) mutta osoittautuivat menestystuotteiksi jo alle 20 vuoden kuluttua, Neuvostoliitossa sitäkin aikaisemmin.

Kun vanhat valttikorttimme (sauna, sisu, sukset jne.) on osoitettu varsin vanhoiksi ja laajalti tunnetuiksi, tässä meillä olisi maabrändin aineksia. Kun toiset tyytyivät vain ottamaan maanmiehensä hengiltä, mepä jalostimme keinot heidän rääkkäämiseensä kuoliaaksi.

Ehkä joku työryhmä tarttuisi tähän, varsinkin kun suomalaisia epäillään saamattomiksi.

Historia on ihmisille melkein sama asia kuin yritys ja erehdys, jonka kaikki selkärankaiset ja useimmat selkärangattomat hallitsevat. Väitteen mukaan monien nisäkäslajien laumanvanhimmat palvelevat hiukan yli aikansa, koska tehtävä selvittää sopivat kulkureitit ja salaiset vesipaikat vie aikaa käsitteellisen kielen puuttuessa. Tällaisiahan puhutaan mm. norsuista.

Yritys ja erehdys opetti ennen lapselle, kummasta päästä tulitikkua kannattaa pitää kiinni, kun se palaa. Kansat joko oppivat tai eivät opi, että esimerkiksi naapureiden härnääminen kannattaa hoitaa perinteisin muodoin ja sovituin tavoin, esimerkiksi hulinoimalla.

Sotakouluissa sanotaan, että hyökkäys edellyttää painopistesuunnassa ainakin kolminkertaista ylivoimaa.  Sitä sotakouluissa kai ei sanota, että tämän historian mukaan hyökkääjälle käy huomattavan usein lopulta kalpaten. Saksa sen tietää ja Japani samoin.

Samanlaista on havaitsevinaan poliittisissa suurryhmissä ja sosiaalisissa pieniryhmissä. Äkillinen, loistava voitto saattaa olla tuhon alku.

Historiatieteen huono maine johtuu siitä, että sitä harjoittivat pari sataa vuotta sitten etenkin lakimiehet, ja tietenkin he olivat löytävinään historiallisia lakeja. Kesti aikansa ymmärtää, että olemassa olevien lainalaisuuksien selvittely tapahtuu luonnontieteissä ja eräillä teoreettisilla aloilla. Historia ja lainoppi muistuttavat ilahduttavasti konepajatekniikkaa.