Jatkaakseni

Amélie Nothombista, ymmärrän nyt, miksi pidin niin kovasti Lontoon olympialaisista, vaikken niitä erikoisemmin seurannutkaan.

Huippu-urheilu on rakenteellisesti fasistinen ilmiö. Varsin omituisena pidetty de Coubertin ja hänen kaverinsa höyrysivät juuri samassa sielunmaisemassa, josta nousivat eugenetiikka, rasismi ja tuskallisen hyvin tunnetut poliittiset järjestelmät.

Voi amerikkalaisten tuskaa, kun ensin kunnostautui intiaani Jim Thorpe 1912) ja sitten neekeri (Jesse Owens, joka ei tietenkään ollut ensimmäinen rata- ja kenttäurheilun värillinen kultamitalisti mutta ilmiönä Boltin kaltainen). Olympiapamppu Avery Brundage ei ollut mikään viehättävä ihminen kuten ei liioin Juan Antonio Samaranch (1920-2001), joka oli mm. luomassa Espanjan nykyistä pankkijärjestelmää…

Käytän nytkin fasismia haukkumasanana ja toivon sen tuovan mieleen valtion (kansallisvaltion) tolkuttoman ihannoin, korporativismin (järjestöt, seurat), ihmisten opettamisen aggressiivisiksi ja jyrkän meritokratian (vain parhaat palkitaan).

Nämä piirteet Lontoo oli onnistunut kätkemään. Pidin erikoisesti avajaisista ja päättäjäisistä, joissa jopa kansallinen itsekehu oli humaanin henkistä ja kultipopparit, sinfoniataitelijat, kuningattaret ja muu markkinointiväki oli sulautettu sievästi. Itse avajaistoimitus lienee ollut Normandian maihinnousun jälkeen vaativin tehtävä ihmisten ja kojeiden liikuttelua ajatellen. Lisäksi luulen nyt nähneeni uudenlaisen televisio-ilmaisun syntyvän.

Nothombin mestaruus on japanilaisen olympiahengen kuvaus iloisesti ja luovasti. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin ”luova tuho”. Luovuus tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ”ilo”. Siksi pienet lapset ovat luovia neroja. Heillä on ilo niin herkässä.

Amélien japanilaiset esimiehet ja yksi esinainen murisevat tai karjuvat: kuinka kehtaatte puolustautua! Tulee mieleen edesmennyt Laamanni N. (ei siis Helminen), joka karjahteli puheenvuoroa pyytäneille kuritushuonevangeille: ”Ettäs kehtaattekin pyytää puheenvuoroa sen jälkeen, mitä olette tehnyt! Suu kiinni!”. Lakikirjan mukaan syytetylle olisi kyllä silloinkin pitänyt antaa mahdollisuus ilmoittaa, miten kovasti hän katuu tekojaan.

Haluaisin kiihoittaa kaikkia ostamaan älypuhelimen ja lataamaan sinne Kindlen kautta kaikenkarvaista kirjallisuutta. ”Stupeur et tremblemets” siis maksoi $ 8.73. Minulla on puhelimessa mm. Zolan, Dumas’n, Dickensin, Twainin ja Proustin kootut teokset ja sangen hirveä määrä runoutta. Esimerkiksi se saksalainen runous, jota suurimmin arvostan (Heine, Rilke) löytyy Amazonista hintaan nolla dollaria. Rahalla olen ostanut joukon runoantologioita. Etevimmät niistä ovat tunnetusti erittäin hyviä. Ilahduttavimpia ovat sellaista kuin Penguinin espanjalaisen runouden antologia – kun ei kielitaito riitä; tuon sarjan kirjoissa on englanninkielinen proosateksti joka sivulla alareunassa.

Aivan tavaton apu esimerkiksi Proustia lukiessa on puhelimen suora yhteys sanakirjaan. Eilen minulla oli pään paikalla pärekori. En edes muistanut, mitä aivan tarkasti tarkoittaa Amélien usein käyttämä ”ahuri”. Samma ilo on latinaa lukiessa. Piruko tässä enää Tacituksesta selvää saisi, vaikka jokin Suetonius (tyylilajia ”7 päivää”) meneekin.

Olen ottanut asiakseni toimittaa enemmän tai vähemmän laillisesti verkkoon ladattavaksi mm. toisten valmiiksi skannaaman Eino Leinon runotuotannon

http://kaino.kotus.fi/korpus/klassikot/meta/leino/leino_coll_rdf.xml

ja valmiina on Joel Lehtosta, koko Kivi, Volter Kilpeä jne. Uusimman tiedon mukaan kirjailijaliiton ja kustantajien asenne on sama kuin ennenkin – neuvottelut sähkökirjoista jatkuvat. Onneksi en kuulu kirjailijaliittoon.

Systeemini alkaa valmistua. Tähän blogiin tulee äänitteitä (linkin kautta). Hindenburg ja Zoom4H. Tarjolle tulee olemaan mm. taideluentaa, blogistin kustannussyistä itse toteuttamana, mutta pari hyvä-äänistä tuttavaa on luvannut harkita osallistumista myönteisessä mielessä. Ensi työkseni luen ainakin otteita Kullervo Kemppisen lapinkirjoista. Paulaharju vapautuu 2015. Täytyy kysyä Anhavilta, saisiko niitä lukea luvan perästä jo ennen – he ovat samaa sukua, muta oikeudet ovat kai sen everstin sukuhaaralla. Lukisin ”Härmän aukeilta”. Siinä on paljon Pohjanmaan murretta, joka on äidinkieleni. – Kuvassa kirjoittajan toiveminä.