Myötä- ja vastatunto

Aikaa menee oudon paljon täysin tavallisen patenttioikeudellisen tutkimuksen tekemiseen. Ajan käyttäminen tällaiseen yleisesti hyväksyttyyn toimintaa, josta jopa maksetaan, muuttaa mielialoja totiseen ja tolkuttomaan suuntaan.

Siksi kevyt ja kiitävä blogipostaus tuntuu vastalääkkeeltä. Dalai-lama kuuluu puheen yleisölle myötätunnosta.

Ei tule äkkiä mieleen parempaa aihetta lännessä, Suomessa, nyt.

Myötätunto eli halu ja kyky asettua toisen asemaan on heikkoutemme. Ympäristömme ja kokemuksemme osoittavat meitä aivan toiseen suuntaan.

Heikompi viihde ohjailee kanssaelämistä helppoihin ratkaisuihin, joissa kaava on esimerkiksi rikos, takaa-ajo ja tappelu.

Kun toinen puhuu myötätunnosta muita ihmisiä ja kaikkea elollista kohtaan, ja toiset vauhdikkaasta viihteestä, jälkimmäinen näyttäytyy oikeassa valossa. Viihteen ja kaupallisuuden kalustama maailma on yhtä etäistä sukua ihmisen syville tarpeille kuin käynti bordellissa tai hieromalaitoksessa on rakkaudelle eli lähelle menemiselle toisen ihmisen ehdoin, hänen kieltään ymmärtäen, kaavat unohtaen.

Hain jotain kirja kaupassa. Tällainen Jari Sinkkonen tuntuu puhuvan selvää järkeä suuren kokemuksen turvin. On tarve katsoa, koskeeko sama hänen kirjojaan.

Asiointi kirjakaupan hiukan oudommalla osastolla oli säväyttävä. Jotenkin en ollut tiennyt, miten paljon itseapukirjoja on. ”Self-help” oli minulle tyypillisesti kalifornialainen ajattelutapa, mutta se näyttääkin olevan myös kantaespoolainen.

Loputtomissa kirjoissa neuvotaan temppuja, metkuja ja vedätyksiä, joiden avulla voi edistää uraansa, omia asioitaan, hankkia tuloja.

Onneksi kasvatuksesta on jotain järjellistä. Sellaista kirjaa ei sattunut silmään muutamaa akateemista nidettä lukuun ottamatta, jossa olisi käsitelty sitä kysymystä,  miten ihminen on ihmisten kanssa aivan ilman taka-ajatuksia.

Sitten piti käyttää vanhaa ihmistä lääkärissä. Toinen lääkäri, vanha ystävä, oli juuri pistäytynyt juomassa kupillisen pahaa kahvia (Heavy duty, industrial use). Olimme keskustelleet lääkärien ongelmista.

Mietin miksi olin heti päättänyt tästä entuudesta tuntemattomasta yleislääkäristä, että hänen luokseen tullaan toistekin. Ilman minkäänlaisia elkeitä tai ylimääräisiä liikkeitä hän kai osasi välittää potilaalle eli asiakkaalle sen tunteen, että nyt hänestä välitetään. Lääkäri kysyy asioita, tekee havaintoja, katsoo silmiin ja miettii keinoja helpottaa toisen eloa sekä nyt että kestävämmin.

En todella tiedä, mitä lääkäreille opetetaan. Monilla heistä on kiire silmissä. Se on varmasti aitoa, mutta kiireettömyyden teeskentelemistä voi opetella ja oppia.

Taide on sekä väline että päämäärä. Musiikki on tie. Eräät säveltäjät, kuten Frantz Schubert, hallitsivat kellon pysäyttämisen. Pienet teokset, pianosonaatti tai vastaava, tehoavat heti. Ryhtyi niitä kuuntelemaan kuunnellakseen tai ei, huoneiston kaikki kellot pysähtyvät. Aikaa ei ole olemassa.

Tuo outo aisteista irtautumisen tunne voi tulla joskus matkustaessa, junassa tai jopa itse autoa ajaessa. Aivotoiminnassa gamma-aalto vie äkkiä vallan. Sitä on täysin tietoinen ympäristöstään ja muutenkin ymmärryksessä, mutta yllättäen pystyykin ajattelemaan pitkiä ajatuksia, kokemaan tunteita, jotka eivät lopu koskaan ja vähä vähältä näkemään yhteyksiä jotka ovat kaikkea muuta kuin ilmeisiä.

Onni ettei tuohon tilaan pääsemiseen tarvitse kemikaaleja. Useimmat kokevat sen uneen kastautuessaan.