Hyödyllinen muistutus

Eilen oli perusteltua kaivella menneitä. Kun asiassa oli vakavuutta ja ulkoministeri on eri henkilö kuin tuntemani Erkki Tuomioja, en pannut otsikoksi ”Eki, Pena, minä ja me muut”. En muista edes ihan varmasti, istuiko siellä perussarjan katsomossa joskus yksikin Tarja kutomassa pyöröpuikoilla angoralangasta jotain. Muistaisin että istui.

Äskeinen oli rebound eli paluupallo. Ministerin ei pidä kirjoittaa kaikkea mitä hän haluaisi. Kädet ovat sidotut. Valtiovarainministerin täytyy valehdella. Meillä on jopa rikoslaissa rangaistus totuuden puhumisesta. Teon nimi on sisäpiirinrikos. Vain harvojen hallussa olevan tiedon perusteella toimiva henkilö, joka sanoo kaverilleen, että huomenna tulee ulos aika kovaa tekstiä, saa ankaran rangaistuksen, jos puhuteltu tietää, että huomenna tulee osavuosikatsaus, ja hänellä on tuon repliikin johdosta tilaisuus myydä replikoijan yhtiön paperit tänään.

Tämä on mielestäni täysin järkeenkäyvää. Sisäpiiriläinen muuten ei saa ostaa eikä myydä itsekään, kun vain sisäpiiri tietää osakekurssiin vaikuttavia asioita.

Haluaisin muistuttaa hyödyllisesti arvoisille lukijalle kahdesta politiikan asiasta, jotka näyttäisivät unohtuneen. Tasavallan presidentti muistuttelee demokratiasta ja avoimuudesta, jotka ovat tietysti tärkeitä asioita.

Sanassa ”sosialidemokratia” alkuosa kirjoitetaan edelleen yhdellä a-kirjaimella, koska se tarkoittaa sosialismia. Puolue kannatti demokraattista sosialismia.

Kun nyt puhutaan demokratiasta, on aihe kysyä, entä sosialismi?

Muistan erittäin hyvin, että suomalainen vasemmisto vaati merkittävästi lisää demokratiaa talouselämään. Muutamat vielä mukana olevat demarit, nimiä tässä yhteydessä mainitsematta, pitivät hyvin tärkeänä apteekkien ja pankkien sosialisoimista eli ottamista valtion haltuun.

Apteekeista ei ole puhuttu vuosikymmeneen; ne ovat epädemokraattisia laitoksia, jotka tuottavat kai edelleen julmetusti rahaa apteekkarille. Kun ne toimivat kohtuullisen hyvin, puheet valtiollistamisesta ovat kulahtaneet ja kuihtuneet. Myös ns. vasemmisto tietää myös kokemuksesta, ettei valtio ole välttämättä häävi liikkeenharjoittaja osakeyhtiömuodossa (Finnair) tai kevyesti naamioituna virastona (VR).

Ajatusleikki: mitä tapahtuisi, jos taksit valtiollistettaisiin tai kunnallistettaisiin?

Liikepankit piti ottaa valtiolle, jolla oli jo Postisäästöpankki, myöhempi Postipankki, jonka kävi niin kuin kävi, vaikka oli Koiviston kaveri Seppo Lindblom puikoissa. Itse Paavo Haavikko ylisti KOP:tä ylivoimaisena sijoituskohteena eräässä viisauskirjassaan.

Nythän pankit sosialisoivat valtioita eikä päinvastaisesta tiestä, esimerkiksi Pohjola-ryhmän (sis. Osuuspankit) kansallistamishankkeita ole käynnissä.

Sosialidemokratian suuri ongelma on juuri talouselämä. Sama ongelma muuten vainoaa tuomioistuimia – velkoja ja maksukyvyttömyyttä koskevissa asioissa haluttaisiin edistää kohtuutta, mutta kun se ei onnistu. Talouselämä on suurelta osin nollasummapeliä, jossa toisen voitto on toisen tappio. Tuomioistuin voi puuttua vain räikeimpiin tapauksiin, jos ongelmana on se, että kauppias myy tavaraa liian halvalla tai liian kalliilla. Sääntelyä kohdistuu rakenteisiin. Oikeudenala on nimeltään kilpailuoikeus.

Vaikka 1980-luvulla ilmestyneistä uusliberalismin äärimmäisyyksistä on päästy, koko Suomi ja Sukkenpakka on siirtynyt sekatalouteen. Pakko, koska rahamarkkinat ovat vapaassa pudotuksessa.

Kun taloudellisten rakenteiden sääntely – esimerkiksi vähemmistösuoja osakeyhtiöissä – on selkeästi eduskunnan käsissä olevaa politiikkaa, johtopäätökseni on, että julkinen toiminta ei voi olla kauttaaltaan demokraattista eikä liioin mainittavan sosialistista. Epä-markkinapuolue Keskusta, joka huolehti melkein 100 vuotta maatalouden pakkorahoittamisesta, romahti jo. Lieneekö seuraava romahtaja sosdem-puolue? Sillä ei ole aatteita ja kannattajatkin alkavat olla eläkkeellä. – En tiedä.  Kysyä kyllä saa. Ja ilkeillä, että intraserebraalinen tai subarkanoidinen paniikki selittäisi eräitä toimenpiteitä ja lausuntoja.