16. elokuuta 2011

Kärsiikö puhutella




Ehkä aatelointi olisi syytä palauttaa. Se on yhtä halpaa mainontaa kuin kuningashuoneiden ylläpito. On toinenkin syy.

Eilen kommentoija otti minut kiinni oikaisusta. Svinhufvud on Suomessa ja oli Ruotsissa ”vain” tavallinen aatelissuku. Ylhäisaateliin luetaan vapaaherralliset ja kreivilliset suvut, joihin taas kuuluu Suomessa suku Mannerheim. Marsalkka ei ollut kreivi, vaan vapaaherra. Vapaaherran riittävän oikea käännös saksan ja englannin kieleen on ”baron”. Ruotsiksi se on tietysti ”friherre”.

Svinhufvudin isä muuten hukkui merikapteenina ja tämän isä otti ja ampui itsensä. Presidentin jälkeläisissä on ollut näkyvää väkeä. Tunsin erään, jota pidettiin yleisesti poikkeuksellisen pätevänä juristina.

Petja Jäppinen kirjoitti jo asiantuntevasti Ison Britannian lievästi sanoen sekasortoisesta järjestelmästä, jonka yleisnimitys on ehkä ”peerage”. Amerikkalaisten aloitteesta vertaisverkko on ”peer network”- rupeaisimmeko piruuttamme sanomaan sitä aatelisverkoksi? – Ehkä emme.

Tarpeellinen lisäys tietoihin lienee tämä: Englannissakaan ei ole luotu puoleen vuosisataan edes kymmentä perinnöllistä aatelisarvoa.  Aatelointi ei poikkea tavattomasti meidän tittelijärjestelmästämme.

Vaikka tarkoitukseni oli osoittaa, että luokkajako ja säätyjako ovat hyvin erilaisia asioita, se saattoi jäädä hämäräksi. Vanhastaan on ollut köyhiä aatelisia. Kun puhutaan yhteiskuntaluokista, mittarina on raha, ellei nimenomaan toisin ilmoiteta.

Suomen suuriruhtinaanmaassa 1800-luvulla osa korkeista viroista oli varattu aatelisille. Tämä asia järjestettiin käytännöllisesti. Kun joku, kukaties pätevä henkilö, nimitettiin esimerkiksi Senaatin oikeusosaston jäseneksi, hänet usein yksin tein aateloitiin.

Siten meillä on aateloitu käsityöläisen poikia tai talonpojan pojanpoikia, kuten malliesimerkki Lorenz Lindelöf, korkea yliopistomies ja kansainvälisesti tunnettu matemaatikko.

Kukaan ei keksi vastustaa olemassa olevia arvoasteikkoja. Niitä on armeijassa ja poiiisissa, mutta myös palokunnassa ja sairaaloissa henkilökunnan arvoaste on luettavissa heidän vaatteistaan.

Jos horjahdat sisään ravintola Kosmokseen, huomaat kauhuksesi, että penkit ja polsterit ovat täynnä liituraitamiehiä ja johtajanaisia. Nuo investointipankkiirit ja liikejuristit haluavat varmaan pukea päälleen rahaa, mutta samalla he liputtavat ammatistaan. Myös poliitikot pyrkivät pukeutumaan niin että ministerin ja autonkuljettajan erottaa toisistaan. Taksikuskin ja bussinkuljettajan erottaa asusta matkustajista. On hyvä ajatus, että rautatieasemalla näkee kamppeista, keneltä on turvallista kysyä, miksi juna ei tule.

Tämä on alkeellista semiotiikkaa, jota ympäristömme on täynnä. Se on osittain samaa juurta kuin aatelisarvot ja kunniamerkit. Väitetään että ylioppilaslakin käyttöä suosittiin, jotta poliisi olisi tiennyt, ketkä kuuluvat rehtorin koppiin eli karsseriin ja ketkä juoppoputkaan. Kouluasuilla on ehkä ollut sama tehtävä.

Naamioituminen valvontakameroilta on liian helppo selitys mellakoitsijoiden asulle. Kommandopipo ja huppari, farkut ja käsittämättömän valkoiset lenkkarit on mellakoivat luokan uusi univormu. Samaa käyttävät poliisin välissä tuomiolle talutetut, ne samat, jotka yrittävät kätkeä kasvonsa.

Mellakat eivät ole perinteisesti johdettuja. Toiminta perustuu vertaisryhmiin (peer groups), jotka saavat ohjeita älypuhelimilla. Blackberry RIMin tekstiviestit tuottavat vaivaa poliiseille, koska Lontoon kaduillakin ne kiertävät laitteesta toiseen Kanadan kautta. Niiden jäljittäminen ja seuraaminen on toistaiseksi vaikeaa. Miksi niitä ei kielletä aselakeja uudistettaessa? Onko yksityishenkilöllä tarvetta viestien kovaan salaamiseen?

Milloin mellakoijat ottavat oppia tältä norjalaiselta joukkosurmaajalta. Millainen tilanne olisi, jos ryöstelijät ymmärtäisivät pukeutua mellakkapoliiseiksi? Asun luulisi miellyttävän. Sehän on – kypärät ainakin – kuin suoraan Star Warsista.


39 kommenttia:

  1. Hyvin kiintoisa kuvaus yhteiskunnastamme, historian valossa. Lisää tämän tason yhteiskunnallisia analyyseja, kiitos!

    VastaaPoista
  2. >>Samaa käyttävät poliisin välissä tuomiolle talutetut, ne samat, jotka yrittävät kätkeä kasvonsa.<<

    Kerro nyt meille parahin Kemppinen, että MIKSI oikeussalissa sallitaan itsensä naamiointi tai päänsä peittäminen? Onhan se irvokasta ettei murhamies näytä nääveliään, vaan vetää hupparin korvilleen!

    VastaaPoista
  3. Entä jos vihaa puhuvat alkavat kirjoittamaan arabiaksi? Tietäisi ainakin kielenkääntäjille kiireitä.

    VastaaPoista
  4. Anonyymille tiedoksi. Oikeussalissa ei syytetyllä ole oikeutta peittää kasvojaan käsittelyn aikana. Vain silloin kun valokuvaajat ovat haaskalla ennen ja jälkeen istunnon. Tuomari voi sallia tai olla sallimatta valokuvaajia ollenkaan. Oikeudenkäynnit ovat pääsääntöisesti julkisia ja sinne voi ihan paikan päälle mennä katsomaat miltä rosmo näyttää.

    VastaaPoista
  5. Belgiassa ja Luxemburgissa kuningas ja suurherttua aateloivat kansalaisiaan. Heistä tulee paroneja ja kreivejä ja joskus ihan tavallisia aatelisia. Ovat arvot joko perinnollisia tai henkilökohtaisia.

    Muuten pyöräilyn kuningas Eddy Merckx on kuitenkin arvoltaan paroni.

    VastaaPoista
  6. Vapaaherra on saksaksi Freiherr. Baron ei ole saksaa, eikä myöskään saksalainen aatelisarvo. Paroni on vapaaherran lähin vastine englannin kielessä. Sekaannusta on kai aiheuttanut Red Baron -> der Rote Baron, josta tuli erään vapaaherran lempi-, tai taistelunimi.

    VastaaPoista
  7. "Kukaan ei keksi vastustaa olemassa olevia arvoasteikkoja. "

    Joopa-joo, kukka missäkin piireissä tekee havaintojansa.

    VastaaPoista
  8. Muinainen vitsi kertoi ulkommaanelävästä, joka Suomessa hirvestysaikaan käytyään ihmetteli: "Vaan on siellä kova kuri, kun kaikkien humalaisten oli pakko pitää punaisia liivejä."
    Kun nyt Kemppinen otti tuon pukeutumisen puheenaiheeksi niin totta tosiaan noita arvoasteita löytyy joka paikasta. Lentokoneessa on tarkka hierarkia, samoin laivoissa. Nauhoja on kauluksissa ja hihoissa. Rakennustyömaalla erottaa muurarin ja kirvesmiehen yhdellä vilkaisulla.
    Telkkarissa menee (tai meni) ohjelma, jossa pomo "pukeutuu duunariksi" ja menee ottamaan selvää mitä hänestä puhutaan voidakseen kohdistaa potkut oikeille henkilöille. Kumma juttu, mutta toimitusjohtajan erottaa aina muusta joukosta vaikka hän olisi paitahihasillaan. Johtuneeko siitä, että paidassa lukee, että "Boss".

    "Sotakamreeri"

    VastaaPoista
  9. Muinaisilla roomalaisilla oli viisas tapa asettaa triumfaattorin vierelle orja huutelemaan juhlatilaisuuteen nähden tyystin sopimattomasti "cave ne cadas!" (varo ettet putoa!).
    Kaipa tästä kehittyi keskiajan hovinarri-instituutio.

    Vaikka "poliitikot pyrkivät pukeutumaan niin että ministerin ja autonkuljettajan erottaa toisistaan", on heidän puheissaan eroavaisuuksia.

    Poliitikkojen sanahelinän kuulijat ja lukijat alkavat ensin raivostua, sitten nauraa ja lopulta lakkaavat tyyten huomaamasta sekä määreitä että niillä koristeltuja asioita.
    Tähän väliin taisi iskeä kiinni Soini persuineen. Nykyajan "cave ne cadas!".

    Kun kerran poliitikot eivät osaa puhua ja kirjoittaa kansalle miten käyttäytyä sen parissa ollakseen menettämättä sen kunnioitusta ja kannatusta tai ainakaan herättämättä siinä vihamielisyyttä, niin tuputusten vaikutus lähenee jo nollaa ja muuttuu jo miinusmerkkiseksikin. Joten onneksi meillä on Soini ja vähemmän radiopuhelimia käyttäviä anarkisteja.
    Englantilaisilta puuttui paikallinen "Soini", joka latteustensa kautta hillitsisi kansaa.

    VastaaPoista
  10. "Millainen tilanne olisi, jos ryöstelijät ymmärtäisivät pukeutua mellakkapoliiseiksi? "

    Onko niitä muuten vaikea saada, jos vartalonmuoto itsessään ei aiheuta keskimääräistä enempiä vaikeuksia? Elokuvissahan tämä on moneen kertaan koeteltu homma, ja usein se toimii.

    Ei kai se kova salaaminen tule mieleen, ellei ole aihetta epäillä yksityisyyden suojaa.

    VastaaPoista
  11. Asiaa monimutkaistaa vielä se, että on olemassa peeragen lisäksi gentry, eli maalaisaateli, jolla on tittelinsä, mutta jotka eivät kuitenkaan kuulu peerageen.
    Skoltannissa gentryyn kuuluu baronetit, joita puhutellaan "sir" sekä vanha feodaaliaatelisto, jonka arvonimet on sidottu maaomaisuuteen; jos myi tilansa, menetti arvonimensä.
    Englannissa gentryyn kuuluu baronetit ja vanhat maanomistajasuvut, joilla saattaa olla vanha feodaaliparonin arvo tai joilla on tittelinä vain lord, joka voitaisiin tässä kääntää "isäntä".

    Ja näittenkin suhteen pätee sisäinen arvohierarkia. Korkeimmat ovat baronetin arvot, niin että Ison-Britannian baronetti on korkeampi kuin Englannin, joka on korkeampi kuin Skotlannin, joka on korkeampi kuin Irlannin, joka on taas korkeampi kuin Skotlannin feodaalikreivi, joka on korkeampi skotlannin feodaaliparonia, joka on korkeampi kuin Englannin feodaaliparoni...
    Sitten varsinainen peerage, jossa alin on irlantilainen paroni, sitten englantilainen paroni, sitten

    VastaaPoista
  12. "Kerro nyt meille parahin Kemppinen, että MIKSI oikeussalissa sallitaan itsensä naamiointi tai päänsä peittäminen?"
    Voin Kemppisen puolesta kertoa, että syynä on rikosasian vastaajallekin kuuluva oikeus intimiteettisuoja: vaikka nimi ja oikeudenkäynti on julkinen, on katsottu, ettei tämä ole velvollinen alistumaan siihen häpeärangaistukseen, että kasvot tahtomatta näytetään lehdessä tai TV:ssä. Käytännössä puheenjohtaja kysyy haluaako tulla kuvatuksi, jos ei otetaan kuvia/kuvanauhaa takaapäin tai kasvot peitettynä. Kun kuvaus on päättynyt ja käsittely alkaa naamiot/kasvon peitteet otetaan pois. Tämä on hyvä käytäntö verrattuna USA:n systeemiin, jossa poliisi kuljettaa epäillyn raudoissa median näkyviin, kun muistetaan, että tavallinen ihminen muistaa vain, että henkilöä epäiltiin/syytettiin ja mahdollinen vapauttava tuomio julkaistaan pienellä präntillä sivulla X.

    VastaaPoista
  13. "Onko yksityishenkilöllä tarvetta viestien kovaan salaamiseen?"

    On ainakin silloin, jos asiaa pitää erikseen tiedustella.

    Valvontayhteiskuntaa kovasti halutaan silloin, kun tapahtuu ikävyyksiä. Silloin näille sankareille mahtuu päähän vain kaksi kysymystä: "kuka" ja "mitä". Se kolmas ja yhteiskunnallisesti tärkein, "miksi", jää miltei poikkeuksetta kysymättä.

    Silloinkin, kun kysytään, vastaus jää kuuntelematta. Jos taas sattuisi niin hassusti, että sekä kysyttäisiin että vastaus kuunneltaisiin, ja jos jälkimmäinen vieläpä sekä ymmärrettäisiin että haluttaisiin ymmärtää, niin sen pohjalta ei ainakaan mitään lähdettäisi tekemään. Vankiloiden tekeminen on niin paljon helpompaa kuin rikollisten tekemisen lopettaminen.

    VastaaPoista
  14. Aateloinnissa on yksi paha ongelma verrattuna arvonimien käyttöön. Se on huomattavasti joustamattomampi. Jos käytettäisiin aatelisarvoja arvonimien sijaan, olisi käytännössä kaikille vuosikymmenen verran ministeritasolla toimiville poliitikoille myönnettävä aatelisarvo, mikäli noudatettaisiin suuriruhtinaskunnan käytäntöä. Sen sijaan korkeammat arvoasteet (vapaaherra ja kreivi) eivät olisi käytössä lainkaan. Näitä ei nimittäin myönnetty käytännössä kuin syntyperäisille aatelismiehille tunnustuksena äärimmäisen hyvästä palveluksesta. Koko autonomian aikana aatelittomana syntyneitä vapaaherroja ei ollut edes puolta tusinaa.

    Toinen ongelma on elinkeinoelämän ja kansalaistoiminnan palkitseminen. Näistä ei autonomian loppukautena myönnetty aatelisarvoja lainkaan. (Nikolai I myönsi kyllä esim. kartanonherroille ja ruukinpatruunoille aatelisarvoja.) Kauppaneuvos, sahaneuvos, teollisuusneuvos ja vuorineuvos sekä lukemattomat vapaan kansalaistoiminnan piirin neuvostittelit ovat paljon joustavampia työkaluja kuin aatelointi.

    Se, mitä käytetään liian vähän, on alempien arvonimien anominen. Hyvälle työnjohtajalle anottu "insinöörin" arvonimi on äärimmäisen hieno ja samalla myös paljon palkankorotusta halvempi kunnianosoitus.

    VastaaPoista
  15. Elisabeth II on koko pitkän hallituskautensa aikana myöntänyt 97 perinnöllistä paronin arvoa, mutta huomattava osa niistä on myönnetty lapsettomille henkilöille, ja koska aatelisarvo periytyy heillä kyllä veljelle, mutta vain, jos veli on syntynyt aatelisarvon myöntämisen jälkeen, niin nämä arvot ovat siten kuin elinikäisiä arvoja, vaikka eivät sitä olekaan.

    Päärin arvosta muutoin koituu arvonimen saaneelle melkoiset kulut nimityksen yhteydessä, jotka kaikkineen voivat nousta satoihintuhansiin, pitäen sisällään mm. virkapuvun, jota pääri käyttää mikäli esiintyy kruunajaisissa tai parlamentin virallisissa tilaisuuksissa, ja mahdollisia kirjaamiskuluja, ellei aatelisarvoa myönnettäessä erikseen ilmoiteta kruunun vastaavan kuluista.

    Eräs erikoisuus on sitten se, että pääriksi voi päätyä myös vahingossa.
    Jos aatelissuku kuolee, ei tarina pääty automaattisesti siihen, vaan päärin arvo jää ikään kuin horrokseen, siihen asti, että joku voi osoittaa arvon kuuluvan hänelle.

    Eräät arvot eivät periydy automaattisesti naispuolisille jälkeläisille, vaan arvo ikään kuin spitataan naispuolisten kesken, ja jokaisella tyttärellä on yhtä suuri osuus arvonimeen.
    Nämä osuudet sitten edelleen jakaantuvat perittäessä, tasan lasten kesken.
    Kuitenkin, jos esim. muut sisaret jäävät lapsettomiksi, voi sitten kun yhden sisaren lapsista joku periä enemmistön arvonimen osuuksista, ja näin arvo palautuu takaisin käyttöön.
    Näin esim. Kreivitär Mar peri arvon, kun hänen sisarensa perhe oli kuollut ennen häntä.

    Sitten osassa arvonimistä on mukana sääntö, jonka mukaan arvo periytyy vanhimmalle pojalla, tai mikäli poikia ei ole, vanhimmalle tyttärelle.

    Prinssin tai prinsessan arvot kuuluvat hallitsijan lapsille, lapsen lapsille ja näitten lapsille, mutta eivät automaattisesti ja esim. prinsessa Anne kieltäytyi lastensa kohdalta tittelistä. Samoin suvun saksalaiset haarat, jotka taistelivat vihollisen puolella, menettivät tuon tittelin.

    Sitten on vielä jänne historiallinen detalji. Irlannin prinssit.
    Irlannin muinaisten kuningassukujen päämiehillä on periaatteessa tittelit "Irlannin prinssi", mutta tällä arvolla ei kuitenkaan ole virallista valtiollista statusta, vaan kuuluu joillekin aatelissuvuille epävirallisena, ikään kuin nimen koristeena.

    VastaaPoista
  16. Niin. Ja viimeinen perinnöllinen päärin arvo on ollut paroni Margadale, vuodelta 1965, joka on myönnetty kuninkaallisen perheen ulkopuolelle.

    Ja ainut baronetin arvo, joka on myönnetty vuoden 1965 jälkeen, on Dennis Thahtcherille myönnetty 2003.

    Periaatteessa ei ole päätetty, ettei perinnöllisiä arvonimiä enää myönnetä, mutta niitten myöntämisestä on tehty äärimmäisen kitsasta.

    Saatan kuvitella, että kun seuraavan kerran kruunataan uutta hallitsijaa, muutama uusi arvo tulee, mutta todellakin vain muutama.

    VastaaPoista
  17. " ...On hyvä ajatus, että rautatieasemalla näkee kamppeista, keneltä on turvallista kysyä, miksi juna ei tule... "

    On varmaan niin. En epäile. Mutta taatusti saisi mielenkiintoisempia vastauksia niiltä, joilta ei uskalla kysyä.

    VastaaPoista
  18. Kannattaa muistaa, että Nicolas Paul Stéphane Sárközy de Nagy-Bócsa eli Nicolas Sarkozy on unkarilaisen aatelismiehen poika. Maahanmuuttajia, jotka pakenivat Ranskaan kommunismia pakoon.

    VastaaPoista
  19. Ad Anonyymi: - Sarkozy - en ollut kuullut enkÄ tullut ajatelleeksi. Kiitos! (Unkarin aateli taitaa olla hieman samaan suuntaan sekasortoinen järjestelmä kuin Puolan.)

    Kerran selvitin, oliko toveri Molotov aatelinen. Ei kuulemma ollut, oli muuten vain Skrjabin.

    VastaaPoista
  20. Ad Omnia: - muistutan muistaessani Venäjän köyhistä aatelisista, jotka ovat tuttuja romaanista. Idiootin Myshkin oli kai peräti ruhtinas.

    VastaaPoista
  21. Ad Omnia: - yläkanttiin puhutteleminen olisi pitänyt mainita erikseen. Se on vanha käytäntö. Pilkkakirveet väittävät, että Italiasssa solmiota käyttävä on tarjoilijalle "ylhäisyys" tai kreivi, jos kengätkin kiillloitettu.

    VastaaPoista
  22. Ad Anonyymi: - sen kerran kun olen päässyt Lordi Jacobsin ja Lordi Hoffmanin siivellä Lontoossa tekijänoikeuden asiantuntijoiden kokoukseen, ovessa on lukenut "peers' chambers". Sijaitsee Ylähuoneessa. Sir Robin piti "vertaiskamaria" luontevana käännöksenä.

    VastaaPoista
  23. Aikoinaan eräs saksalainen toimittaja ehdotti että hyvästä veronmaksusta voisi saada tittelin.
    Kun verokertymä ylittää 1 000 000 pääsisi aateliin.
    2 000 000 kertymällä saisi paronin arvon
    5 000 000 kertymä toisi jo kreivin arvon ja 10 000 kertymä valtakunnan ruhtinaan arvon.

    Arvonimi happanisi niin, että jos kahdella seuraavalla sukupolvella ei kertymää olisi yhtä paljon yhteensä, niin neljäs polvi tipahtaisi pykälän asteikossa.

    Samainen toimittaja ehdotti, että paroni voisi saada sotilassoittokunnan hautajaisiinsa, kreivin arvolla sen saisi soittamaan tasakymmenin 50 ikävuoden jäleen.

    Valtakunnan ruhtinas saisi syntymäpäivilleen soittokunnan ja kunnialaukauksia, ja halutessaan kerran kuussa moottoripyöräsaattueen haluammalleen matkalle.

    Toimittaja arveli, että tämä motivoisi veronmaksuun aivan uudella tavalla, osa maksaisi veroja jo väkisin.

    VastaaPoista
  24. Dostojevskin kirjasessa Kellariloukko päähenkilö, kertoja, on köyhtynyt aatelismies, aivan uskomattoman köyhä ja ryysyissä kulkeva, toki ryysytkin olivat asianmukaisia pukuja, ja kaiken huippuna hänen miespalvelijansakin oli äärimmäisen köyhä ja ryysyinen, toki asianmukaisesti muuten palvelinjanpukuun pukeutunut.

    Onko muuten olemassa aateliston synnystä kertovaa populäärikirjaa?

    VastaaPoista
  25. Vaarallisimmathan lienevät vielä vapaana, kuten Breivik kuukausi sitten. Salaamisen kieltämisen sijasta satsaisin ymmärryksen lisäämiseen. Monikulttuurinen globaali oppivelvollisuus... tietsikkaan ajokorttipakko ja tutkintoon "kirjalliset" aseasioiden tapaan :)

    VastaaPoista
  26. wiki: "Keskiajalla ja varhaisella uudella ajalla aateli oli ennen kaikkea maanomistaja- ja sotilassääty, ja sittemmin myös ylempi virkamiessääty." Onko ymmärrettävä, että Kemppinen tahtoo sanoa kuuluvansa aatelistoon ollen ylempää virkamiessäätyä :)

    VastaaPoista
  27. "Onko yksityishenkilöllä tarvetta viestien kovaan salaamiseen?"

    Kaikkea voi käyttää ikäviin ja itsekkäisiin tarkoituksiin. Niin myös salausta ja modernia viestintätekniikkaa. Jos kielletään salattu tiedonvälitys yksityishenkilöiltä, mahtaako länsimailla olla enää mitään oikeutta arvostella vaikkapa Lähi-idän diktaattorihallitusten vastaavia toimia? Niissä monet oppositioaktiivit haaveilevat tällaisesta demokratiasta ja vapaudesta joka meilläkin on. Monet ovat jopa valmiita kuolemaan ihanteidensa saavuttamiseksi. Toisinaan ainoa keino säästää henkensä ja ylipäätään viestiä vastarintaliikkeen kanssa on juurikin salattu viestintä. Jos se jotenkin kyetään estämään, se pönkittää diktaattorien valtaa ja heikentää merkittävästi myös tiedonvälitystä maan tapahtumista sen ulkopuolelle.

    Ehkä tietyt vapaudet ja saavutetut ihanteet ovat nykyisin itsestäänselvyyksiä länsimaissa. Siksi niitä ei arvosteta ja niistä ollaan valmiita luopumaan, varsinkin kun tapahtuu jotain tällaista kuin nyt Englannissa. Huonolla tuurilla jokin Lähi-idän maa pyristelee itsensä vapauteen vain huomatakseen, että länsimaiset ihanteet joihin he pyrkivät ovat sillä aikaa lakanneet olemasta ihanteita länsimaissa.

    Mielestäni tähän suuntaan mennään jos yksityishenkilöiden oikeuteen salata viestintää puututaan kovalla kädellä ja samanaikaisesti kansalaisten oikeus yksityisyyteen heikkenee päivä päivältä. Kenelläkään rehellisellä suomalaisella ei ole mitään salattavaa. Eihän?

    VastaaPoista
  28. Enlgannin Ellu Kakkosella on itsellään n. 400 eri titteliä ja joskus eukko myy niitä rahapulassaan haluaville.

    VastaaPoista
  29. Englanninkielisen Wikipedian Nobility-artikkelissa on esitetty arvioita aatelisten osuudesta väestössä. Tavanomaiseksi haarukaksi väitetään 0,5-2 %, mutta sotaisilla rajaseuduilla osuuden kerrotaan olleen suurempi, esimerkiksi Unkarissa 5 %. Suurin tiheys olisi ollut Kastiliassa, Liettuassa ja Puolassa, jopa 10 %.

    VastaaPoista
  30. Ruotsalaisesta puhuttelusta kirjoitettiin aikakauslehdissä jo viime vuosituhannen ja edellisvuosisadan aikana. Veikko Huovisen "teitinkauppojen" hengessä:
    http://kariav-annat.blogspot.com/2010/04/aikakauslehtiratsaus-xxx.html

    VastaaPoista
  31. Jotenkin säälittävää, joka tapauksessa pateettista, kun vanhat herrat ovat elementeissään.

    VastaaPoista
  32. Ad Omnia: Saksassa on toistaiseksi mainitsematta jätetty "Ritter", ritari. Saa olla tarkkana kirjoittaessa upseerista, joka oli ritari tai vapaaherra. Saksalaisen käsityksen mukaan nämä lisäkkeet ovat osa nimeä. - Marsalkka Wilhelm Josef Franz Ritter von Leeb...

    Kokonaan käsittelemättä on ongelmallinen "herra". Se oli aikoinaan arvonannon osoitus, myöhemmin loukkaus. Naisista vähäarvoiset olivat mamselleja ja matameja, arvoon kohonneet peräti neitejä ja rouvia.

    VastaaPoista
  33. Tietsikassahan voisi olla myös alkolukko. Enter tapahtuisi pilliin puhaltamalla.

    VastaaPoista
  34. Ad Omnnia: - otsikkoni "kärsiikö puhutella" kuvailee luokkaeroja. Se jatkuu:...sanoi Lappajärven akka Kauhavan asemamiehelle."

    VastaaPoista
  35. Saksassa teitittely on protesti natsiaikasta pakkosinuttelua vastaan (mainitsi saksalainen opettajani). Saksassa áatelisarvo on keskinimi eli osa sukunimea, muttei vaikuta aakkostamiseen.

    VastaaPoista
  36. Eikö termi oikeudesta "trial by peers" tarkoittanut alunperin riittävän korkean aatelisen oikeutta tulla tuomituksi ylähuoneen toimesta. Sitten tuo oikeus/periaate on laajentunut niin, että hyvä käännös on oikeus oikeudenkäyntiin vertaistensa edessä. Olen ymmmärtänyt, että termiä käytetään myös USA:ssa, jossa ei päärejä tunneta. Mutta niinhän se on, että monet ihmisoikeudet ovat vain vuoden 1214 Magna Cartan laajennuksia muihin säätyihin.

    VastaaPoista
  37. "Onko yksityishenkilöllä tarvetta viestien kovaan salaamiseen?"
    Olikohan Orwelin "1984":ssa periaate, että rehellisellä ei ole mitään salattavaa. Niimpä tuossa utopiassa Isoveli valvoi kaukovarjostimella kaikkia ja Rakkauden ministeriö etsi ajatusrikollisia.

    VastaaPoista
  38. Ad Peers Chambers.
    Kuulostaa hollantilais-brittiläiseltä nimeltä.

    VastaaPoista