Äänestäjät ovat aina oikeassa

Kannatan Hitler-kortin käyttämistä. Jos jostain saisi korttipakan, jossa olisi Hitlerin kuva, panisin sen nastalla seinään. Viereen panisin Bismarckin kuvan. Edellinen muistuttaisi, miten vaarallista on pitää kiihkoilijaa hyödyllisenä idioottina. Sellaisia suunnittelivat Saksan johtavat piirit vuonna 1933, ja hyödyllisenä idioottina pitivät myös länsimaat ensin Leniniä ja sitten Stalinia. Bismarck on puolestaan tarina siitä, miten suuri poliittinen ja taloudellinen menestys, joka on saavutettu suurella häikäilemättömyydellä, luo lähtökohdan seuraavalle maailmansodalle.

Perussuomalaisten viikon kysymys on tehokas: voiko 500 000 äänestäjää olla väärässä? Oikea vastaus on: kyllä voi.

Sen todistaa Timo Soini. Sikäli kuin kysymyksessä olivat protestivaalit eli perussuomalaisten äänestäjät halusivat ilmaista hylkäävänsä ns. suurten puolueiden aikaisemmin harjoittaman politiikan, se tarkoittaa, että enemmän kuin puoli miljoonaa äänestäjää arvioi olleensa edellisissä vaaleissa väärässä. Nyt he ovat äkisti viisastuneet.

Äänestäjät antavat äänensä tavan vaikutuksesta, muodin innostamina tai päähänpistosta. Ratkaisut eivät ole aina järjellisiä. Sen näki vertaamalla saman puolueen edustajien vaalikoneissa ilmaisemia mielipiteitä. Ei niillä ollut paljon enempää yhteistä kuin eri puolueiden edustajien kannoilla.

Jos valinta on rationaalinen, se on kompromissi. Ei kukaan ehdokas eikä mikään puolue vastaa äänestäjän mietittyihin mieltymyksiin kuin osapuilleen.

Äänestäjät voivat olla väärässä. Miten ihmeessä eivät voisi? Että maailmassa olisi nyt löydetty keino oikeiden ratkaisujen tekemiseen? Tiede ja toisella tasolla uskonto ja kolmannella tasolla filosofia ovat etsineet näitä keinoja muutamia vuosituhansia. Tulosta ei ole tullut. Sekä ihminen että insinööri ovat erehtyväisiä.

Parlamentaarinen edustuksellinen demokratia, joka on oma uskoni ja valintani, vertautuu lautapeliin. Voittaja määräytyy sääntöjen mukaan, ja lisäksi on tärkeä yleissääntö: sääntöjä ei muuteta kesken pelin. Onneksi äänestäminen on helpompaa kuin shakki, puhumattakaan Go-pelistä. Kunhan pesee silmänsä ja sormensa niin että osuu uurnaan, se on siinä.

Nyt on muotia kiitellä tai panetella perussuomalaisia. En tee sitä. Valittujen mahdollisesta hölmöydestä ainakaan minulle ei ole tietoa. Yleisissä asioissa eli siis politiikassa kaivataan kahta ominaisuutta, oppimiskykyä ja todellisuudentajua, joka johtaa ratkaisuihin. En ymmärrä, miksi lehmänkauppoja ja takinkääntäjiä haukutellaan, vaikka ne ovat demokratian ydin. Kun eri osapuolet jäävät suunnilleen yhtä tyytymättömiksi, ratkaisu on hyvä.

Äänestäjien erehtymisestä löytyy paljon esimerkkejä. Yhdysvalloissa erään äänioikeutettujen ryhmän eristäytymistä kannattava mielipide oli hyvin vahva joulukuuhun 1941. Pidettiin mahdottomana sekaantua sotaan Saksaa ja Japania vastaan. Äänestäjät tiesivät, että nuo maat eivät uhkaa heitä. Heille ei ole vieläkään kerrottu, että maihinnousu USA:n itärannikolle oli todella lähellä ja että sodan suuntaa kääntäneessä Midwayn taistelussa amerikkalaisilla oli onnea mukanaan.

Suomalaisia ei saa solvata. Eräs kirjailija puhui Tanskassa Suomen väkivaltaperinteestä ja sitten Italiassa perussuomalaisten taidekäsityksestä, jota hän piti hitleriläisenä.

Onko siis niin, että italialainen ei saisi sanoa Suomessa, että Berlusconi on kelvoton kansanjohtaja ja elämäntavoiltaan epäilyttävä?

Nyt muuallakin kuin perussuomalaisten piirissä tavaksi tulleet asenteet ovat perinteisiä. Teknologia on tehnyt niistä julkisia. Kyllä neekereiden laiskuudesta ja sopimattomuudesta pikajuoksijoiksi tai kestävyysjuoksijoiksi on puhuttu kautta aikojen, ja joka toisen halkopinon takana on tiedetty, että ruotsalaiset ovat homoja, paitsi naiset, jotka ovat muuten hermostuttavia. Suomalaisten hyväksi valehteleminen näyttää olevan laajennus vanhasta säännöstä, jonka mukaan kotiasioita ei saa levitellä kylillä – että isä ryyppää ja äiti huoraa. Minusta Suomi on isänmaa ja oma maa myös silloin kun suomalaiset menettelevät häpeällisesti. Uskollisuutta on juuri se, että ystävä sanoo ystävälle: kuule, tuo meininki ei menettele. (Pane korkki kiinni.)