Boss

Viime vuosisadan menestyneimmät vaatesunnittelijat olivat Karl Diebitsch ja Walter Hack, eikö totta.

Hugo Bossin kuuden ompelukoneen firma oli mennyt konkurssiin 1930 mutta autettu jaloilleen. Tilaukset räjähtivät, kun tähtiasiakkaita olivat armeija, SA ja Hitler-jugend.

Todellinen jymypaukku oli Diebitschin ja Hackin suunnittelema SS-univormu, siis se musta, pussihousut ja kaikki. Eräissä piireissä, joita en tässä nimeä, tuo muotituote vaikuttaa tänäkin päivänä.

Suomen ilmavoimien ykköspuku m/22 saattoi äkkinäisen silmissä näyttää saman tyyppiseltä, vaikka olikin aika perinteistä eurooppalaista armeijamuotia. Se jäi sattuneesta syystä käytöstä 1944 ja en korvasi liikuttavan kömpelösti leikattu, vaaleamman sininen formu. Isäni sota-aikainen asepuku on tallella pukupussissa. Pulukotsan hävitti yksi veljistäni Vanhojen tansseissa. (Puhe on siis koppalakista.)

Hugo Boss ansaitsi satoja tuhansia valtakunnanmarkkoja, kuului puolueeseen ja ties mihin. Asunnossaan hänellä oli komea valokuva hengailusta Hitlerin kanssa tämän Kotkanpesällä alpeilla. Hugo oli Adolfin ankara ihailija, kuten muukin liikkeensä johto. Orjatyöläisten poliittisista kannoista ei ole tietoa.

Tästä kaikesta Hugo Boss hän sai sodan jälkeen sakkoa 10 000 markkaa. Sitten hän kuoli.

Jään vaille sitä tietoa, miten selvä tavaramerkki Hugo Bossin viesti oli saksalaisille kuluttajille. Asiasta hälistiin 1990-luvun lopulla, kun firman varoja löytyi sveitsiläisiltä pankkitileiltä paikoista ja muodossa, jotka antoivat aiheen epäillä sota-aikaisia tilisiirtoja. Sveitsin pankithan olivat tunnetusti niin riippumattomia, että ne sekä säilyttivät että sijoittivat muun muassa juutalaisilta ryöstettyä omaisuutta kernaasti. Amsterdamin kaltaisissa paikoissa saksalaisilla olikin 1941 osoitteet valmiina. Natsijohdon, SS-johdon, SS-miesten ja tavallisten sotilaiden ainutlaatuisen laajakantoinen varastelu on jäänyt myös historiankirjoissa täysin joukkotuhonnan varjoon.

Sekin on tiietymätöntä, miten saksalaisyritysten pääomilla yleensä kävi. Tunnen yksityiskohtaisesti vai IG-Farben –konsernin asioita. Heidän Yhdysvaltoihin jäädytetyn varansa vapautti ja palautti oikeusministeri Robert Kennedy. Farben, johon kuuluivat mm. Agfa, Basf ja Bayer, oli herättänyt sodan aikana suurta mieltymyhstä Hugo Bossin mannekiineissa toimittamalla luotettavasti, tosin päivän hinnoin, eräiden laitosten kaipaaman hyönteissumutteen, jonka kauppanimi oli Zyklon-B (syanidia eli sinihappoa).

Amerikassa suosittu ja myös tässä blogissa edustettu ”mielipidettä”, jonka mukaan tarinat kaasukammioista ovat valhetta tai ainakin liioiteltuja, on perusteltu kemiallisten jäämien puuttumisella. Kun asia sitten tutkittiin 1994, syanidia löytyi suuria määriä juuri kaasukammioista, aivan kuten alan toimihenkilöt olivat myöntäneet heti sodan jälkeen.

Britit luopuivat komeista punaisista takeistaan Zuluja vastaan käymänsä sodan johdosta. Kävi turhan selväksi, että kirkas punainen on hengen hupa. Ranskalaiset oivalsivat vasta ensimmäisessä maailmansodassa, että punaiset housutkin voisi vaihtaa. Vanhan kauniin sanonnan mukaan ratsuväki käytti punaisia housuja – Suomessakin URR – jottei veri näkyisi, ja jalkaväki samantapaisesta syystä ruskeita.

Buurisodan johdosta urdunkielinen, persiaan perustuva sana ”khaki” levisi ympäri maapallon, ei kuitenkaan Suomeen. Meidän talonpoikaisen armeijamme kelon kylkenä karusti erottuva, supersuomalainen kenttäharmaa omaksuttiin Saksasta 1900-luvun alussa. Ja ilmeisesti pelkästään suomentajien kiusaksi kuuluisa sotilaallinen väri on ”olive drab”. Ainakaan minä en ole keksinyt sille uskottavaa suomenkielistä vastinetta. Heksadesimaali on #6B8E23 ja RGB 107, 142, 35. Wikipedian hienoin sivu on List of colors. Pelkät värien nimet saavat veden herahtamaan aivoihin:

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_colors#D

Nykyinen maastopuvun kuviointi kuuluu aiheuttaneen oikeudellisia ongelmia, koska sitä on kopioitu. Kuviointi ja väritys on eräänlainen super-häive.  Kuviointi on suunniteltu mahdollisimman vaikeasti erottuvaksi mahdollisimman monenlaisissa maastoissa ja valaistuksissa. En tiedä onko niillä oikeasti sellainen vaikutus, mutta minuun ne vaikuttavat hermostuttavasti. En haluaisi enää kantaa maastokuviointia, vaikka nuorempana omistin kätevän armeija-mallisen sadeviitan, jossa kiemurteli erilaista keltaista, vihreää ja punaista.