Niallin saaga II [jatkoa…]

Ferguson kirjaa Nobelin palkinnot ja patenttien lukumäärät eri maissa eikä jätä mainitsematta juutalaisten ja saksalaisten rajua yliedustusta ennen sotia.

Omistusoikeus on tässä yhteydessä melkein sama kuin ”rule of law” eli oikeusvaltio. Termi on niin tuttu, että monet ovat unohtaneet sen merkityksen. Laki koskee korkeimpiakin, myös hallitsijoita. Ellei teko, esimerkiksi vangitseminen, perustu lakiin, se on mielivaltaa. Vapauden lisäksi laki suojaa omaisuutta, myös valtiota vastaan. Verotus on rajattu tarkasti lainsäädännössä.

Ajatuksen nerokkuus on sen yksinkertaisuus. Mikään laki ei voi suojata varallisuusasemaa eli varakkuutta eikä kieltää köyhyyttä. Sen sijaan se suojaa omistusta, jolla on jokin täsmällinen kohde, talo, tontti, osake, kottikärryt.

Lain turva on se jokin, joka puuttuu Venäjältä ja Kiinasta. Pitää paikkansa, että ajatustapa kehittyi Britanniassa. John Locken muotoilu on peittynyt mm. sosialististen aatteiden alle. Tekijänoikeudenkaan tuntijat eivät muista, että Lockelle ”intellectual property” eli henkinen omistusoikeus oli vähäinen osa kokonaisuutta. Adam Smith perusteli sitten erittäin pontevasti, miksi kauppiaalta ei saa viedä mielivaltaisesti rahoja eikä keneltäkään lain suojaamien henkisten ponnistusten tuloksia. Laki ei suojaa kaikkia henkisiä ponnistuksia, esimerkiksi sellaisia, jotka on kestettävä, jotta omaksuisi tietoja ja pääsisi läpi kokeista tai tentistä.

Tämä kuulostaa pelkästään söpöltä, mutta kirjoittaja lisää mukaan Churchillin muotoilun, ja tämä onkin ensimmäinen oikeudellisten rakenteiden puolustus pitkästä aikaa: sivilisaatio tarkoittaa, että johtava luokka alistuu toisten ihmisten tapoihin ja tahtoon sellaisina kuin ne ilmenevät laissa.

Imperialismi ja kaikki siirtomaavalta oli vielä Eric Hobsbawmille, jonka kirjoja tentittiin yliopistoissa, aika epämiellyttävä ja epäilyttävä ilmiö. Ferguson huomauttaa, kuten hyvin monet historiantutkijat nykyisin, ettei siirtomaavalta ollut pelkkää sortoa. Yhtenä esimerkkinä hän kuvailee lääketiedettä. Ruton, koleran, isorokon ja sitten myös malarian asteittainen lannistaminen merkitsi toisenlaista elämää kymmenille miljoonille afrikkalaisille. Taistelu ebola- ja HIV-tyyppisiä tauteja vastaan jatkuu.

Kirjoittaessaan kulutusyhteiskunnasta hän aloittaa asiasta, joka on tuttu myös Suomesta. Rahaa tuli köyhien ihmisten käsiin, kun varhaisten puuvillatehtaitten tytöt saivat palkkansa rahana ja säästivät siitä itselleen hamekankaan.  Hän kertoo pitkään ja hauskasti farmarihousuista, joista kasvoi neuvostovallalle ylivoimainen houkutus. Moni meistä on ollut mukana toteamassa, että korkeatkin neuvostovieraat oli käytettävä Stockmannilla, eikä muu kelvannut, kun piti olla Levi Straussit. Olen itsekin miettinyt, miten kullankaivajille suunnitellut työhousut sopivatkin yhteen erittäin kalliin bleiserin kanssa.

Ferguson arvelee, että japanilaisten tavoin kiinalaiset ovat ottaneet urakalla selvittääkseen Lännen menestyksen arvoituksen. Kiinassa oli 1949 noin puoli miljoonaa kristittyä. Nykyisin ei tarvitse kysyä, mikä on nopeimmin kasvava uskonto. Kiinassa lienee tällä hetkellä 60 – 80 miljoonaa kristittyä protestanttia ja 20 miljoonaa katolisen kirkon tunnustajaa. Kristinusko tuntuu tarttuvan parhaiten niihin, joilla on jo paljon tai erittäin paljon rahaa ja niihin, jotka ovat lukeneet Weberin protestantismin etiikasta.

En tiedä, menestyykö islam Kiinassa. En ole kuullut sen suuntaisi tietoja. Maon ja muiden mullistusten jälkeen aidosti ja syvästi tunnettu kommunismi / sosialismi ei ole tiettävästi oikein muodissa. Vajaat sata vuotta sitten Sun-ja Tsen ja Tshiang-kai Tshek (anteeksi oikeinkirjoitus) olivat kristittyjä, ainakin omasta mielestään.

Kirjan loppuosa osoittaa, että käsillä on hyvä hartauskirja. Työn etiikkaa ehkä mittaavat tunnusluvut eivät ole Euroopalle suotuisia. Kirjoittaja ei puhu Skandinaviasta, mutta täällä ne ovat erittäin epäsuotuisia – jos siis oletetaan, että määrätietoinen työnteko on hyvä asia. Amerikkalaiset tekevät enemmän työtä kuin eurooppalaiset, mutta eivät kykene alkuunkaan kilpailemaan monien aasialaisten kanssa.

Asiasta voi väitellä, mutta en uskoisi Kiinan korkeiden työtuntimäärien johtuvan pelkästään tai edes merkittävästi orjuutta hipovasta pakkotahtisuudesta. Kiina on jo siirtynyt korkeaan teknologiaan ja tuottaa enemmän autoja kuin USA.  Kyllä siellä on jo käyty moneen kertaan läpi tuottavuuden nostaminen ja palkitsemisjärjestelmät. Samaa sanovat siellä päin enemmän aikaansa viettäneet tuttavat. – Kirjasta riemastuneena löysin hauskan verkkopaikan, jossa sopii verrytellä:

http://www.usdebtclock.org/index.html  - Löytyy monia maita ja paljon tunnuslukuja. Katsokaapa.