Rikkinäinen puhelin

Kesällä ehkä kaksi lennätinviestiä kolmesta meni läpi, talvella yksi. Parhaat kojeenkäyttäjät saattoivat päästä kolmeen kirjaimeen minuutissa, mutta yleensä siihen meni pidempi aika.

Puhe on optisesta lennättimestä, semaforijärjestelmästä. Kuvan esittämä Chappen versio tuli käyttöön 1700-luvun lopussa ja katosi kuin kusi lumeen, kun sähköinen lennätin keksittiin.

Siinä taas rauta oli helpompi ongelma kuin softa. Samuel Morsella ei ollut mitään tekemistä itse keksinnön kanssa, mutta hän keksi toimivan koodin. Luultavasti aivan olennaista oli se, mitä Aalto-yliopisto ei osaa vieläkään, tieteidenvälisyys. Terveisiä rehtoristolle.

Morse ja hänen kaverinsa Alftred Vail keksivät mennä sanomalehden toimistoon laskemaan, kuinka paljon siellä oli latojilla kirjakkeita kutakin kirjainta varten. Minkään kielen kirjainmerkkien frekvenssejä ei ollut silloin laskettu. Latomossa kaikki paikat olivat täynnä e-kirjasimia, ja laskemalla herrat tekivät kohtalokkaan tärkeät muutokset.

Kuten arvoisat partiopojat ja –tytöt muistavat, e on piste ja t on viiva. Dot and dash. Koodiin kuuluvat luonnollisesti lyhyt ja pitkä tauko, merkkiväli ja kirjainväli Mielikuviimme on liimautunut paperinauhaa työntävä tulostin, mutta uskomattoman nopeasti lennätinvirkailijat oppivat lukemaan morsetusta vaikka naapurihuoneesta, kuuntelemalla.

Eräs tuntemani henkilö sanoi, että Neuvostoliiton suurhyökkäyksen yksi varma merkki, yksi niistä merkeistä, joita päämaja ei uskonut, oli uudenlaisen sähkötyskäsialan ilmestyminen eetteriin. Suomalaiset kuuntelijat eli salakirjoituksen avaajat tiesivät heti, että nyt ovat asialla Jäämeren laivaston radistit. Vauhti oli pökerryttävä ja tarkkuus uskomaton. Siis: miksi maan parhaat sähköttäjät toimivat yhtäkkiä Karjalan kannaksella?

Täytynee leuhkaista, että meidän radiokuuntelijamme Pailen johdolla avasivat kyllä tuonkin viestinnän jokseenkin on-line.

Suomessa ei ehkä ole semafori-lennättimen torneja, mutta perustuksia kyllä. Etelärannikkoa kulki linja vielä Krimin sodan aikana 1850-luvulla. Venäjä oli ollut alan edelläkävijä.

Järjestelmän hyvin nopea muuttuminen tulee mieleeni, kun luen tai katson vanhoja detektiiviromaaneja ja elokuvia. Aina kun jostain tavataan ruumis, poliisi lähtee kitisevällä polkupyörällä etsimään lähintä puhelinta, joka yleensä on kaukana. Ennen kuin yhteys poliisikamarille on saatu, murhamies on hanessa.

Tämä sama asia tulee mieleen monissa seikkailu- ja mysteerikertomuksissa.  Lisäksi on tiedossa, että melkein omana elinaikanani, nimittäin Ihantalan taistelussa, ei käytännössä ollut viestiyhteyksiä. Puhelinjohdot olivat tietysti päreinä ja se vähä, mikä onnistuttiin nostamaan radion antennia, tarvittiin tykistön käyttöön.

Omaperäinen tietoliikenneratkaisu taas oli monien kertojien yhtäpitävä raportti, jonka mukaan suurhyökkäys 9.6. todettiin päämajan varmojen käsitysten vastaisesti todeksi ja tapahtuneeksi siitä, että ikkunaruudut helisivät Mikkelissä asti. Sitä on vähän vaikea uskoa todeksi. Matkaa lienee linnuntietä noin 197,4 kilometriä.

Tieto Normandian maihinnoususta lähetettiin Ranskaan vastarintaliikkeelle BBC:n yleisradiolähetyksessä. Apollo 11:n lento nähtiin televisiossa. Ehkä siksi hämmästyttävän monet pitävät sitä feikkinä eli vedätyksenä: kuussa ei ole koskaan käyty.

Optinen lennätin oli täysin uskottava, koska se oli valtion. Myöskin väärät tiedot olivat tosia. Televisio on epäuskottava, koska se lähettää myös viihdettä. Nyt tuntuu joskus, että Internet on uskottavampi kuin omien silmien todistus. Lukemattomat sanomalehdet ottivat 1800-luvulla nimeensä sanan ”Telegraf / Telefraaf / Telegarph) korostaakseen uskottavuuttaan ja uudenaikaisuuttaan. Oli meilläkin sotien jälkeen äärimmäisen sekopäinen lehti, maisteri, tuomari Ernesti Hentusen ”Totuuden torvi”. Puoluetta väitettiin populistiseksi. Sanoma oli selkeä: vika on Suomen herroissa.