Niallin saaga

Britti Niall Ferguson on tehnyt vähä vähältä itsestään yhden aikakauden johtavista historiantutkijoista. Hän on valinnut määrätietoisesti reitin, joka johtaa kansansuosioon. On monia, vaikkapa Zara Steiner, jotka tutkivat 20 vuotta Saksan 1800-luvun ulkopolitiikkaa ja tuovat sen uuteen valoon esittämällä vastaansanomattomat todisteet.

Fergusonin ”Rahan nousu” ja ”Julma sota” on suomennettu. Samoin tulee varmaan käymään uudelle teokselle ”Civilization. The West and the Rest” (2011). Sen myötä syntynyt BBC:n televisiosarja on jo myynnissä DVD:llä ja luultavasti syrjäyttää Kenneth Clarkin vuosikymmenten takaisen mutta silti mainion historiasarjan.

Ferguson on professori Harvardissa, Harvard Business Schoolissa ja London School of Economicsissa. Hän on skotti, kuten hyvän brittihistorioitsijan kuuluukin olla, ja kotoisin Glasgow’sta ja väitellyt tietysti Oxfordissa (Magdalena College).

En ihaile tätä professoria varauksettomasti. Mieleeni tulee Sir Robinin repliikki, kun olimme kuulleet henkeäsalpaavan hienon esityksen siitä, missä määrin tekijänoikeus ja patenttioikeuskin tukeutuu common law –perinteeseen. Huokaisin että jo oli älykäs mies – lähinnä nero, ajattelin oikeastaan. Sir Robin sanoi että ei, ”just clever”. Se suomennetaan kai ”ei älykäs, nokkela vain”. Puhuja saattoi olla Oxfordin professoreita.

Ehkä olen väärässä. Ehkä olen nirso. Ehkä sekin on kulttuuriero, että mielestäni murjaisijan pitäisi säätää ilmeensä peruslukemille. Vilkuilu suuntiin, josta saattaisi tulla aplodeja, ei ole kyllin karua. Ja Ferguson juoksee kirjan lopussa ainakin kolme kertaa esiripun takaa pokkaamaan.

Kun sain tämän tunnoltani, jatkan sanomalla, ettei tätä kirjaa pidä millään muotoa laiminlyödä, eikä kannata edes odottaa käännöstä.  Fergusonin rahaa ja finansseja koskevista kirjoista saattoi olla eri mieltä, koska ainakin kansantalous on niin mutkikas kokonaisuus, että moni keskenään ristiriitainen, jopa toisensa pois sulkeva tulkinta on järkevä. Nyt teemana on tavallaan se kysymys, ajaako Kiina Yhdysvaltojen ohi, vai meneekö se polvilleen ympäristö- ja väestöongelmiensa puristuksessa, vai pureeko nilkkaan poliittisen järjestelmän yksipuolisuus.

Yhdysvaltain suhde valtionvelka / vuotuinen verokertymä on huonompi kuin Kreikan ja paljon huonompi kuin Portugalin. Lisäksi kirjoittaja korostaa erittäin perustellusti, että USA:ssa kielikuva on todellisuutta. Liittovaltiolla on oikeus painaa rahaa, ja sitä se totisesti tekee. Kiinalaiset – suurin velkoja – kiukuttelevat aivan aiheellisesti. Mutta USA ei saa käyntiin edes kunnon inflaatiota.

Suomessa kansaa kiihdyttäneet  muutaman miljardin takaukset ja se, että tietenkin Suomi on rahoineen joka tapauksessa pelissä Euroopan keskuspankin kautta, tuntuvat kovin joutavilta ongelmilta verrattuna maailmantalouteen, joka on joogalentäjä USA:n vuoksi tyhjän päällä. En itsekään usko, että se tulisi mahalleen. Mutta vaikea sitä on olla ajattelematta. USA on minulle kuin Dumbo, lentävä norsu. Kaikin puolin vekkuli mutta ei tunnu ihan todelta.

Ferguson jakaa saarnansa kuuteen osaan. Titteliottelussa West – Rest eli Länsi vastaan kaikki muut olemme hänen mukaansa menestyneet näillä keinoilla: kilpailu, tiede, omistusoikeus, lääketiede, kulutus, työ.

Kilpailu esiintyy kiinnostavissa yhteyksissä: Kiinassa ei ole poliittista kilpailua; USA:ssa protestanttiset kirkot menestyvät niin hyvin ja uskonto niiden mukana, koska niiden keskinäinen kilpailu on niin hurjaa. Liittovaltio ja osavaltiot eivät saa edistää uskonnonharjoitusta millään tavoin. Tämä on yksi perustuslain suurista oivalluksista. Kun kirkot joutuvat hankkimaan itse rahat toimintaansa, niiden on toimittava niin että rahaa tulee. Ja tätä sanotaan kilpailuksi.

Tieteellä kirjoitta tarkoittaa luonnontiedettä, kuten oikeastaan aina englannin kielessä. Länsi oli sekä teknologiassa että teoreettisissa tieteissä (etenkin matematiikka) rumpalipoika verrattuna kalifikuntaan, Intiaan ja Kiinaan. Noin vuodesta 1600 kaikki tärkeät tieteelliset keksinnöt on tehty lännessä (joka siis tarkoittaa myös Pohjois-Amerikkaa eli USA:ta ja Kanadaa), ja muualla ei mitään. Minäkin aloitan luennolla tieteellisen maailmankuvan selvittämisen Newtonista sivuuttaen kovin paljon muuta, aikaisempaa. Newtonin mekaniikka sisältää asioita, jotka eivät ole intuitiivisesti helppoja, ja painovoimalaki on vaikea. Vastaukseksi ei riitä, että maa vetää omenaa puoleensa.  [jatkuu…]