Erinomainen vanha verkkopaikka uutiskirjeineen tekijänoikeudesta ja muusta IPR:stä on The IPKat http://ipkitten.blogspot.com/ . Wikipedia tietää, että puheena oleva oikeudellinen blogi nauttii vanhastaan arvostusta.
Olen katsellut sitä vähän pitkään ja miettinyt, miksi meillä ei ole mitään vastaavaa. Mielipiteitä ja ”varmoja” tulkintoja tekijän- ja teollisuusoikeuksista sitä vastoin riittää.
Olen miettinyt antaa Suomen korkeimman oikeuden ilmi tekijänoikeuden loukkausten korvauksien määrittämisestä. Täysin vastoin lakia (tekijänoikeuslaki 57 § 1 ja 2) tuomioistuimemme sekoittavat toisiinsa vahingonkorvauksen ja tekijänoikeuslain määräämän hyvityksen, joka ei ole vain toinen nimitys korvaukselle, vaan muuta. Hyvitystä joutuu maksamaan sekin, joka on käyttänyt teosta oikeudettomasti syyllistymättä tuottamukseen (moitittavaan varomattomuuteen).
Tämä ongelma heijastuu suoraan maksujen suuruuteen. Tuomioistuimet ovat viime aikoina tuominneet joissakin tapauksissa korvauksia, jotka ovat käsitykseni mukaan noin sata kertaa suurempia kuin laki sallisi.
Suomalainen tuomioistuin saattaa hyvin perustella, että jos joku on pitänyt yllä palvelinta, josta on esimerkiksi kopioitu jokin määrä musiikkia 100 000 kertaa, korvauksen ja hyvityksen laskeminen aloitetaan arvioimalla 100 000 äänitteen myyntihinta.
Logiikka on väärä. Ihmiset jotka kopioivat lainvastaisesti musiikkia tai muita teoksia verkosta, tekevät sen luultavaksi siksi, että he syystä tai toisesta eivät hankkisi tuota sisältöä maksullisesti. – Ihmiset lainaavat kirjoja kirjastosta, koska he eivät halua ostaa niitä kirjakaupasta.
Yksi vahingonkorvauksen osa on saamatta jäänyt voitto. Tyypillisesti se on rahasumma, joka voidaan laskea vähentämällä loukatulle tulleesta rahasummasta muuttuvat kulut. Esimerkiksi kirjoissa kustantaja maksaa kirjakaupoilta saamistaan rahoista myös tekijänpalkkion. Ellei alkuperäinen tekijä ole mukana oikeudenkäynnissä, on vähintään kyseenalaista, voiko tuota osaa tuomita kustantajalle. Tekijän olisi kai itse vaadittava omaa osuuttaan tekijänoikeuden loukkauksen johdosta.
Korvaus ja hyvitys eivät liioin ole sellaisia eriä, jotka tuomioistuin voisi kylmästi laskea yhteen. Ne on tarkoitettu pikemminkin vaihtoehdoiksi. Jos hyvitys on periaatteessa tariffin suuruinen summa, joka on maksettava, jottei lain rikkoja pääsisi halvemmalla kuin lakia noudattanut, tämä osuus sisältyy tyypillisesti vahingonkorvaukseen.
Myös tekijänoikeudessa on noudatettava täyden korvauksen periaatetta. Tuomitaan täysi korvaus, ei enempää, eli myöskään loukattu ei saa ansaita enemmän loukkauksesta kuin normaalista, vastikkeellisesta kaupankäynnistä. Olen nähnyt uusia ratkaisuja, joissa oikea korvaus olisi mielestäni jutussa tuomitun 200 000 euron sijasta 20 euroa.
ITKat viittasi erään asiantuntijan ajatuksiin ilmiöstä IT-jaywalking eli ”käveleminen päin punaista” tekijänoikeudessa.
- Internetissä nykytilanne on kestämätön. Oikeudenmukaisia sääntöjä on kehitettävä;
- Verkkosisällön valvonta onnistuu vain tietoverkon omalla teknologialla;
- Järjestelmän (“ekosysteemin”) kokonaisuus on muistettava samalla tavalla kuin pankit on kytketty rahanpesun estämiseen. Toimijat on saatava oikeasti mukaan ratkaisemaan ongelmia;
- Tekijänoiekuden rinnalla on pidettävä mielessä yleisön oikeus saada informaatiota, sananvapaus ja yksityisyys eli kilpailevat edut, jotka voivat olla törmäyskukrssilla tekijänoikeuden kanssa;
- On lapsekasta tavoitella 100%:n ratkaisua; sen sijaan on haettava ratkaisuja, jotka toimivat järkevästi ja käytännön ehdoin.
Omasta puolestani lisään huomautuksen oikeudenkäyntikuluista, joissa ei ole tätä nykyä enää järkeä. On toteutumassa sama kuin patenttioikeudessa. Oikeuskeinot ovat niin kalliita, ettei kenelläkään ole varaa niihin. Kun näin on, oikeusvaltio ei toimi.
Oikeusvaltio ei ole toiminut pitkään aikaan. Alamäki alkoi v. 1993 alioikeusuudistuksesta ja on jatkunut siitä saakka. Yhä hullummaksi muuttuu. Vuosi takaperin lakkautettiin puolet käräjäoikeuksista. Valtiovalta laistaa tehtävästään, muka säästösyistä. Mihin on varaa, jos ei oikeusvaltion ylläpitoon? Miksi tämä aihe on vaiettu tabu?
VastaaPoistaTilasin pari kertaa muutama vuosi sitten Intiasta kopioviagraa ja jäin kiinni. Se oli ihan ehtaa kamaa ainakin tullilaboratorion mukaan. Senkin laskun jouduin maksamaan.
VastaaPoistaTietysti siinä oli se hyvä puoli etten joutunut höynäytetyksi. Oli luotettava kauppakumppani.
Kummallisinta oli, että syyttäjä vaati "rikoshyödyn" tuomitsemista suomalaisen apteekkihinnan mukaisesti.
Olin oikeudessa ilman asianajajaa ja pystyin näytämään ostohinnan ja sen, että tavara oli tarkoitettu omaan käytöön.
Sakothan siitä tuli ja tavaran arvo määrättiin pillereiden lisäksi valtioille. Tavaran arvon sain pudotettua oikeudessa intialaiselle tasolle, pillereitä en ole vielä saanut takaisin. Nyt ne olisi tosi tarpeeseen.
Nyt, muutamia vuosia myöhemmin kun Viagran patentti on vanhentunut, rinnakkaisvalmisteita saa puoleen hintaan ja lääkäri (kallein osuus) myöntää reseptin koko vuodeksi.
Itse olen vanha piraatti, kuten edeltä käy ilmi, ja tämä kohtuullisen totuudenmukainen vuodatukseni pätee myös soveltuvin osin Kemppisen tekijänoikeusproblematiikkaan.
Etkös sinä voisi eläkepäivilläsi ryhtyä puuhaan. Tekijänoikeudet ovat todella kiemuraisia asioita ja taavallisen kuolevaisen on erittäin hankala saada niistä selvää.
VastaaPoistaKirjastoillahan on sivu Tekijänoikeus ja kirjastopalvelut
http://mediakasvatus.kirjastot.fi/tekijanoikeus/
jossa "maallikkolakimies" Heikki Poroila vastaa asiantuntevasti tekijäoikeuksia koskeviin kysymyksiin. Ikävä kyllä sivu on vaiheessa, eikä arkisto ole käytettävissä, vaan käsitellyt asiat saa esiin vain haun kautta.
Kemppiselle:
VastaaPoistaSuomalainen tuomioistuin saattaa hyvin perustella, että jos joku on pitänyt yllä palvelinta, josta on esimerkiksi kopioitu jokin määrä musiikkia 100 000 kertaa, korvauksen ja hyvityksen laskeminen aloitetaan arvioimalla 100 000 äänitteen myyntihinta.
Logiikka on väärä.
Logiikka EI ole väärä, vaikka perustelut hieman ontuvat.
Jos minulla olisi jokin "hubi", jonka kautta olen jakanut 100 000 äänitettä, voin hyvin todistaa ladattujen äänitteiden levinneen 10 000 000 kappaleen verran muille "hubeille" ja lataajille.
Jos jaan "hubini" kautta 100 kappaletta kaikkein uusimpia äänitteitä, ovat ne levinneet hyvin nopeasti 100.000.000 käyttäjälle.
Voidaan myös todistetusti osoittaa, että noin 30 prosenttia olisi äänitteen ostanut tavalla tai toisella markkinoilta, ellei olisi sitä saanut ladattua "hubeilta".
Jos laittaisin skannatut lukion oppikirjat jakoon "hubeille", lähes jokainen lataaja olisi ne ostanut kirjakaupasta.
Jos laittaisin kirjakauppojen e-kirjat julkiseen jakoon "hubeille", lähes jokainen lataaja ei olisi niitä ostanut e-kirjakaupasta, mutta ne leviäisivät nopeasti niille kaikille jotka niitä olisi muutoin ostanut.
Vika on lainsäätäjissä. Asiat tehdään ja lait säädetään mahdollisimman monimutkaisesti etteivät lakimiehetkään ymmärrä mitä laissa on säädetty. Tämä on naurettavaa ja hävytöntä.
On lapsekasta tavoitella 100%:n ratkaisua..
Tämä on kummallinen olettamus, jota ainoastaan tekijänoikeusriidoissa käytetään, aivan kuin muilla laeilla ei olisi merkitystä.
Eihän kukaan sano samaa kypäräpakosta, rattijuoppoudesta, murhista ja tapoista jne.
Vai olettaako joku lakitekstiräätäli tappojen loppuvan välittömästi kun siitä on laki säädetty.
Pieni kuriositeetti. Iso osa laittomasti ladatuista äänitteistä kopioidaan fyysisesti levylle ja jaetaan tuttaville.
Oikeuskeinot ovat niin kalliita, ettei kenelläkään ole varaa niihin. Kun näin on, oikeusvaltio ei toimi.
Jee, jee, jee. ja ketkä tästä kalleudesta hyötyvät
Se on helppo arvata ja juuri siksi lait ovat niin kovin monimutkaisia.
Oikeusvaltio ja lakivaltio eivät ole sama asia. Lain tulee olla aina alisteinen oikeudenmukaisuudelle, mutta jos ja kun näin ei ole, niin onko kohtuullista vedota oikeudenmukaisuuden periaatteeseen nykyisen oikeusjärjestelmän puitteissa?
VastaaPoistaBlogisti kommentti oikeudenkäyntikuluista on täysin oikeaan osunut ja koskee kaikkia riita-asioita. Voiko muuten olla totta, että Suomessa on KO:issa alle 3000 pääkäsittelyyn päätynyttä laajaa riita-asiaa. Lisäksi HO:n sullinen pääkäsittely näyttöjuituissa helposti tuplaa kulut.
VastaaPoistaTänään otsikoissa:
VastaaPoistaPoliisi epäilee TVkaista-palvelua tarjoavaa yritystä tekijänoikeusrikoksesta.
Vaikka itse hyödynnän jatkuvasti TV-kaistaa ja BooxTV:tä pidän täysin selvänä, ilman mitään lakikoukeroita, etteivät nuo toiminnat ole oikein. Ja että ansaitusti ko. toiminnot voisi lopettaa heti ja välittömästi ilman minkään maailman oikeudenkäyntiä.
Tässäkin tapauksessa ammattitaidottomat lainkirjoittajat ovat tehneet yksinkertaisen asian monimutkaisen vaikeaksi.
Laintulkitsijat vain kikkailevat kaikenlaisilla sanamuodoilla saadakseen ajaa omia hämäräperäisiä asianajotoimintojaan, kerätäkseen voitot omiin taskuihinsa.
On typerää luulla, etteikö lakeja saada yksinkertaistettua ja selvennettyä, niin että lain kaikki ymmärtäisivät.
Mutta jos näin olisi, eivät lakimiehet tienaisi.
Oikeusvaltiosta tarina. Se koskee päin punaisia kävelemistä eli amerikaksi jaywalking:
VastaaPoistaOltiin tulossa puolyön jälkeen undergrounlehden toimituksesta. Tämä nimi oli sikäli oikeutettu lehdelle, että puolet toimituksesta, mm. layout-osasto, sijaitsi kellarissa, mutta muuten nimityksellä tarkoitettiin useimmiten Vietnamin sodan vastaista lehteä.
Meitä oli paljon, lehti oli myöhässä ja seuraavana päivänä oli painopäivä. Lehti tuli ulos lauantaiaamuisin. Kaksi meistä, John ja Peachy, olivat kotoisin San Franciscosta, jossa jaywalking oli normaalia. He siis lähtivät ylittämään tietä ja me muut perässä.
Mutta poliisi olikin kulman takana kytiksellä. Kadut olivat siihen aikaan aivan autioina, mutta liikennevalot toimivat. Poliiseja tuntui olevan kokonainen prikaati, en muista kuinka monta, mutta he ympäröivät meidät.
Sitten ne alkoivat kysellä nimiä ja papereita - niin kuin nyt Amerikassa jollain olisi papereita. Ottivat sitten nimiä ja osoitteita. Minulla oli mukana passi.
Poliisi käänteli ja väänteli sitä, raapi päätään, ja raapi vielä uudestaan. Yritti sanoa että Suomi, päätyi sitten sanaan Finland, kysymysmerkki perässä. Sanoin että se on passini ja olen suomalainen.
Siitä se kirkastui ja kysyi että oletko sinä nyt sitten Suomessa? En vastannut. Muut alkoivat vähän huolestua. Olin jo varma siitä että päädyn putkaan, mutta sitten poliisit päättivät että juttu onkin hauska ja rupesivat hohottamaan minulle.
Päästivät meidät kaikki menemään ja ilmoittivat että perästä kuuluu. Koko toimituskunta sai aikanaan kutsun oikeuteen ja sieltä sakot.
John ja Peachy olivat koko loppuajan järkyttyneitä asiasta eikä kukaan jaksanut enää kuunnella heidän San Franciscon suvaitsevaisuuden ylistyksiään. He sanoivat että meillä oli poliittinen poliisi.
(Bloggeri ilmoitti että on pahoillaan kun ei voi toteuttaa pyyntöäni lähettää kommentti, mutta minä olin fiksu ja olin ottanut kopion tästä kun tiesin että se ei tahdo kommentteja lähetettävän!)
Oikeudenkäyntikulut: Oletko Kemppinen miettinyt
VastaaPoistatilannetta, että kuluja ei lainkaan määrättäisi tuomioistuimissa vaan asia hoidettaisiin muulla tavoin? Aluksi asia tuntuu vieraalta, mutta kun tarkemmin miettii, niin....
Oikeudenkäyntikuluista kiinnipitäminen oikeusvaltion romahtamisen uhalla osoittaa nykytilan puolustajien mädännäistä ajattelutapaa tai ajatuksettomuutta.
Keskustapuolue hukkasi äänestäjiään. Kokoomus sen lisäksi että myös kadotti äänestäjiään hukkasi valtion eli isänmaansa myymällä sitä palan kerrallaan. Nyt Kokoomus jatkaa erottamalla oikeuden valtiosta. Lopettamalla erottaa. Kun ei voi myydä.
VastaaPoistaMitäs Kokoomuslaiset oikedella tekisivätkään. Oikeusvaltiohan on heikkojen turva ja vahvojen riesa.
(Blogivaeltaja)
Tämäkin on taas näitä JK:n lempiaiheita, joihin hän palaa aina uudestaan ja uudestaan.
VastaaPoistaMutta turpaan vain tulee KKO:lta jatkuvasti!
KKO:n käytäntöä ei kuitenkaan muuteta joillakin hatarilla blogikirjoituksilla, siihen tarvittaisiin kunnollisia oikeustapausanalyysejä yms. tieteellisiä tutkielmia.
Ad Omnia: - lain ei tule olla alisteinen oikeudenmukaisuudelle.
VastaaPoistaSangen monissa laeissa on osoitus pääsäännöstä poikkeamiseen, kun oikeudenmukaisuus (lakikielessä useimmiten "kohtuullisuus") edellyttää sitä.
Millaista olisi oikeudenmukainen verotus? Lain mukaan ansiotulosta on maksettava niin ja niin monta prosenttia ennakonpidätystä jne.
Käsitykset oikeudenmukaisuudesta tahtovat hajota aika pahasti.
Ad Omnia: - oikeudenkäyntikuluista - olen paitsi harkinnut istunut toimikunnissa ja itse tuominnut oikeudnekäyntikuluja ainakin muutamassa tuhannessa jutussa.
VastaaPoistaRiita-asioissa amerikkalainen järjestelmä eli oikeudenkäyntikulujen jääminen osapuolten omaksi vahingoksi heijastuu tahattomasti ja vääristyneesti korvaussummiin ja aiheuttaa sekä alkujaan toivottomia juttuja että aika runsaasti kiusantekomielessä ajettuja asioita. Ajattele esimerkkinä yksityisten välistä asuntokauppaa. Oman kokemukseni mukaan, joka siis ei ole vähäinen, 5 - 10 % yksityishenkilöistä ja osa yhtiöistä liikkuu kaukana sen rajan tuolla puolen, jota nimittäisin järkevyydeksi. (Tyyppiä seinää on käännettävä, jotta saadaan taulu suoraan.)
Ad Omnia - Kemppinen ja KKO - ei tämä ole lempiaiheeni, vaan ammattini. Olen saanut Suomen valtiolta palkkaa mm. tekijänoikeusasioiden setivimisestä vuodesta 1976. Tämä blogi on väljäksi tarkoitettu paikka, jossa yritän selvittää asiayhteyksiä lukijoille ja itselleni.
VastaaPoistaKKO, jossa olen siis itse ollut ratkaisemassa näitä asioita, samoin kuin hovioikeudessa, toimii erittäin pätevästi ja asiantuntevasti. Kuten näet selaamalla mitä tahansa alan julkaisua, myös tämän joskus tieteeksi sanotun alan perinne on koetella perusteluja.
Tuo "turpiin tulee" osoittaa lähinnä, että et tunne alaa. Koska olin tuomari, en aja asioita. Kun olen - jälkikäteen - puheissa KKO:n jäsenten kanssa, olen lähes poikkeuksetta samaa mieltä heidän kanssaan tai he minun kanssani.
Ad Omnia: - kun TVKaista mainittiin nimeltä, niin kerron luulevani, että sen vastapuolena riidassa on kai Borenius & Kemppinen. En tiedä enkä kysy. Meillä on sellainen tapa. Lehdistä lukemani perusteella arvioin, ettei kysymys ole periaatteista, vaan rahasta eli korvaustasosta.
VastaaPoistaSpotify-asiassa tyydyttävä korvaustaso taisi löytyä, koska tietääkseni tekijänoikeusjärjestöt pitävät järjestelyä sopoivana.
Spotifyn korvaustasoon ovat nämä monopolit, eli lakimiehet puolin ja toisin tyytyväisiä.
VastaaPoistaMusiikintekijöiden korvaukset ovat 10-100 euron luokkaa vuodessa. Musiikin tekijät eivät ole tyytyväisiä.
Suomi on myös niin pieni maa, etteivät BooxTV tai TV-Kaista pysty asiallisia korvauksia koskaan TEKIJÖILLE maksamaan käyttäjämäärillään.
TV-kaista kun mainittiin, onhan niitä muitakin, ja maksuttomia kiertoteitä. Kuvan laatu ei ole tosin hääppöinen mutta kuitenkin:
VastaaPoistahttp://tiiveni.webs.com/
http://bbc-player.com/
Jälkimmäisellä voi katsella mm. F1-kisat ilmaiseksi.
Yllätys, yllätys, molemmat softat on Suomessa koodattuja!
Oikeudenkäyntien kulut ovat ongelma. Iso pelaaja kestää myös häviön, mutta pienelle yrityksell/yksityiselle henkilölle se voi olla menoa. Ja joka tapauksessa menot pitää maksaa ensin vaikka voittaisikin.
VastaaPoistaJarMom:lle
Lukion kirjoja hankkivat tarvitsevat ne, tilanne ei ole verrannollinen musiikkiin. Eli ne ostetaan, jos niitä ei saa ladattua/kopioitua.
Enkä usko tuohon 30 % lukuun. Melkoinen osa lataajista lie nuorta vähissä rahoissa olevaa porukkaa, osa innostuu siitä, kun "ilmaiseksi saa" ja lataa enemmän kuin ehtii kuunnella.
Levyn hinta sisältää tekijänoikeuksien lisäksi monen osapuolen kustannuksia ja tuloja, pitäisikö verottajan lähteä osingoille, kun on jäänyt ALV saamattta? Entäs levykaupan, ei tule provikkaa? Painotalon, kun ei mene levykansia?
Ja mikä on oikea levyn hinta, viiksi ostin laillisia triplalevykokoelmia kympillä, uutuuksina samasta kappalemäärästä olisi pitänyt pulittaa satanen?
Riita-asioissa oikeudenkäyntikulut nousevat korkeiksi, koska asianajajilla on niin kovat palkkiot, jotka perustuvat aikalaskutukseen. Tämän vuoksi juttuja ajetaan mahdollisimman hitaasti, että palkkioita kertyisi rutosti.
VastaaPoistaJa niitähän kertyy ja kulut nousevat!
JK:n puheet ja tekstit nyt vain ovat niin sekavia ja epäjohdonmukaisia, kun on kyse juridiikasta.
Ei kai vahingontuottaminen mene tekijänoikeuslain alle? Jos joku tekee toiselle vahinkoa niin että tuotetta ei anää saa myydyksi, niin ai se pitää korvata? Eikös lähtökohtana ole täayden korvauksen periaate? Se ei tule tekijänoikeuslaista, eli tuomioita ei anneta pelkästään tekijänoikeuslain perusteella, mikä sinällään tuntuu aivan oikealta!!
VastaaPoistaNyymiölle:
VastaaPoistaEnkä usko tuohon 30 % lukuun. Melkoinen osa lataajista lie nuorta vähissä rahoissa olevaa porukkaa, osa innostuu siitä, kun "ilmaiseksi saa" ja lataa enemmän kuin ehtii kuunnella.
Teimme aikoinaan pari kertaa kyselyn tuhansille DC-hubin ja vastaavien käyttäjille ja tuli haastateltua satoja hubien ylläpitäjiä. Kyllä se 30 prosenttia on vähintään oikea luku.
Totta kai kaikki latailevat teoksia joita eivät koskaan muutoin ostaisi.
Enkä tarkoita tällä sitä jos lataa 10 000 kappaletta musiikkiteosta, niin siitä määrästä 30 prosenttia ostettaisiin.
Minullakin on tallessa tuhansia teoksia, joita laillisesti sai ladata ja joita en koskaan muutoin ostaisi.
Nyymiölle:
VastaaPoistaJos maksat satasen levykokoelmasta ja hinta on sinulle liikaa, niin osta neljän kimpassa ja kopioi levy kolmelle muulle. 25 euroa per nuppi on aika halpa hinta.
Ad Omnia: - tekijänoikeuden loukkaamista koskevasta korvauksesta määrätään tekijänoikeuslaissa. Vahingonkorvaus sisältää tietenkin korvauksen kaikesta vahingosta - mutta ei enempää. Tavallinen jaottelu on suoranainen vahinko, saamatta jäänyt voitto, markkinahäiriö ja mahdollisesti (moraaliset oikeudet) henkinen kärsimys.
VastaaPoistaKun tuottamuksesta riippumaton hyvitys otetaan vielä huomioon, korvaus on laajempi kuin jostain muusta rangaistavasta teosta, esimerkiksi kunnianloukkauksesta.
Niin kuuluu ollakin.
Päivän ongelma on tuo saamatta jäänyt voitto. On paljon tilanteita, myös tekijänoikeuden ulkopuolella, joissa arviointi on hyvin vaikeaa.
Käsitettävä esimerkki: musiikin opiskelija saa pahoinpitelyssä vamman kurkkuunsa. On tapana määrätä korvaus rauenneeta laulajan urasta - mutta miten, mihin määrään. Istuin kerran juttua, jossa voimistelun opettajaksi valmistaja oli saanut autokolarissa lonkkavian.
Ja vaikkapa esimerkkinä siitä, että ei tämä juridiikka ole pelkstään lakimiesten ilkeilyä, erilaiset välilliset vahingot. Kyllä niiden kanssa on välillä ihmeessä, vaikka periaate on ollut 2000 vuotta selvä, ns. restituutio eli virtuaallinen ajatus - rahakkorvauksilla pyritään tilanteen, joka olisi vallinnut ilman vahinkotapahtumaa.
Ripsa
VastaaPoistaHuonoa onneasi oli ilmeisesti kertomassasi tapauksessa joutua inspector Callahanin haaviin, muutenhan Friscossa situaatio tuolloin oli loveandpeace. Mutta elossa olet kumminkin ja kickin', ilman .44 Magnumiin tutustumista. Peace!
Onko blogeilla ja bloggaajilla mitään lainsuojaa?
VastaaPoistaäänelle ja liikkuvalle kuvalle on omat formaatit. miksei niitä välittäville liittymille laitettaisi tekijänoikeusmaksuin korotettua hintaa. muu (hyötyliikenne) jäisi edulliseksi. kaikki tekijänoikeusmaksuosat rahastoitaisiin piraattikorvausrahastoon, josta tekijänoikeuden rikkomistilanteessa saisi maksun kun varattomilta tekijöiltä ei saa. maksua korotettaisiin korvausvirran kasvaessa joka vuosi. lopulta kaikki tulisivat maksaneeksi tekijänoikeusmaksut myös "luvattomasta" levittämisestä.
VastaaPoista"Millaista olisi oikeudenmukainen verotus?"
VastaaPoistaSillä tasolla ja veropohjalla, millä kansan valitsema eduskunta kulloinkin haluaa sen olen olevan. Blogistin esimerkki on parhaimmillaan kuvaamaan arvovalintaisia kysymyksiä, joista valitsee yhteiskunnassa erimielisyys. Siitä huolimatta on myös asioita, joista voidaan laajasti olla yhtämieltä (esim. henki- ja väkivaltarikosten moitittavuus; kuulemisperiaate ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti, tuomarien puolueettomuusvaatimus. Siten on asioita, joissa mielipide on muuttumassa (esim. seksuaalirikosten rangaistustaso). Siitä, että jossain kysymyksissä arvot vaihtelevat, ei seuraa, ettei jossain asioissa olisi löydettävissä laajaa arvoyksimielisyyttä (esim., että homoja ei tule hirttää ja avionrikkojia kivittää), jota voidaan kutsua oikeudenmukaisuudeksi.
En tarkoittanut, että Suomessa mentäisiin kuluissa
VastaaPoistaamerikkalaiseen malliin. K on aivan oikeasa kommentissaan. Jenkkien tapa johtaisi mahdottomiin tilanteisiin.
Voitaisiin toki ajatella jotain muutakin tapaa. Aina ei kannata kopioida valmista systeemiä.
Jotain kuitenkin pitäisi kiireesti tehdä.
Minulla itselläni on muutamia lähtökohtia, joista ajatusta voisi viedä eteenpäin. Se voi johtaa umpikujaan, mutta umpikujassa oikeusjärjestelmän toimivuudesakin ollaan. Ensimmäinen ajatus on jonkintyyppinen kattava vakuutus. Mikä se voisi olla ja miten se toimisi?
Pohdintaan saatetan tarvita olutta ja punaista Norttia.
metaforat on kivoja. jos kävelee punaisia päin, voi jäädä rekan (raunioittavat korvaukset) alle...
VastaaPoista"Ensimmäinen ajatus on jonkintyyppinen kattava vakuutus."
VastaaPoistaTämä vaihtoehto, johtaisi samaan kuin amerikkalainen sairausvakuutus: turhiin tutkimuksiin ja kulujen paisumiseen pilviin, mikä on nähtävissä meikäläisissä oikeusturvavakuutusjutuissa. Oma ratkaisuni on taksa- eli kiinteä palkkio: silloin pyrittäisiin ajamaan juttu mahdollisimman tehokkaasti, joka parantaisi myös prosessia.
On selvää, ettei kuluja voi jättää asianosaisten omille harteille: se johtaisi siihen, ettei voittaja saisi omiaan. Nykyjärjestelmän ongelma on kulujen liian suuri määrä (syynä tuntilaskutus) ja kertautuminen suullisessa muutoksenhaussa.