Suomen paras kirjakauppa

Malcolm Gladwell kirjoittaa ”The New Yorkeriin”. Hän ottelee samassa sarjassa Nasim Talebin ja hänen mustien joutsentensa kanssa. Kieltäydyn sijoittelemasta näitä herroja, kun en ihan osaa. Euroopan mantereella on vertauskohtiakin niin vähän. Huolellisesti tutkittu, erinomaisesti kirjoitettu, sävytykseltään pikemmin luonnontieteelliseen kuin kirjalliseen perinteeseen kääntyvä essee…

En oikein tiedä, mitä mieltä Kari Enqvist ja Esko Valtaoja ovat kirjoistaan. Useimmiten se ei onnistu, kun tiedemies yrittää itse kirjoittaa käsitettävästi sivistyneille lukijoille. Kiukkuiset yrittäjät päätyvät joskus väittämään, ettei sivistyneitä lukijoita ole enää olemassa.

Maailman paras viihteellisen, populaarin tieteen kirjoittaja oli Martti Luther, Saksasta. Vähät minä siitä, ellette pidä hänen tieteenalaansa eli teologiaa tieteenä. Aikalaiset pitivät, ja heistä se oli kovin vaikeaa. Tieteellisyyttä ei tekstiltä vie, että esiteltävää aihetta ei ehkä ole olemassa. Jos tuollaisen ehdon asettaisi, siinä kaatuisivat samalla myös Newton ja Darwin, joita kuitenkin on pidetty etevinä kirjoittajina ja muutenkin aikaansaavina miehinä. Molempien ajatusrakennelmat on myöhemmin osoitettu riittämättömiksi.

Gladwell joka siis ei ole tiedemies, vaan kirjoittaja, oli kaivanut ”Outliers” –kirjaan erinomaisia esimerkkejä, joilla hän kuvitti askarruttavia ajatuksiaan. Toisesta hänen kirjastaan, ”What the Dog Saw” eli mitä koira näki, huvituin kovasti ”koirakuiskaajan” tarinasta. Kirjoittaja oli seuraillut tätä Cesar Millania ja hänen 47 koiraansa, joista osa oli paatuneita tappajia, ja oppinut paljon.

Olen vanhastaan tehnyt asiaa Piikkiön ABC-bensa-asemalle, joka on motarilta pohjoiseen Salon kohdalla. Sielläkin on epämääräinen kirjatori, jossa asioin ahkerasti. Ensimmäisenä silmiini osui Cesar Millanin kirja ”Koirakuiskaaja” (2010). Valpas lukija huomaa, että olen tietämätön hölmö. Useimmat ovat tienneet sen jo kauan. Tyyppi on tehnyt taidostaan bisneksen, ja hänen juttunsa näyttää pyörineen MTV3:lta.

Kuten tavallista, löysin pari kolme muuta, korvaamattoman arvokasta kirjaa, jotka olivat siellä poistomyynnissä helpotetuin hinnoin. Esimerkki monopolin turmiollisuudesta on tiekartat ja karttakirjat. Ne ovat kovin kalliita. Siksipä on ovelaa ostaa vuoden tai kahden takainen tiekartta esimerkiksi tuosta myymälästä. Sellainen ei maksa juuri mitään, ja aivan samalla tavalla kuin sähköisen ja printtimedian kamppailussa muutenkin myös tässä tarvitaan molemmat. Kun olen Hirvaskankaalla ja mietin, kävisinkö katselemassa paikkoja Saarijärvellä vai Keuruulla vai ajelisinko Jyväskylään kysymään, lähteekö Sakke notkumaan kartsalle, kyllä tiekartta on tarpeen verrattuna tähän käyttöön epähavainnolliseen navigaattoriin.

Miksi ylistän ämpärimyymälää vaikka tunnen New Yorkin ”Strandin”, Lontoon Foylesin ja erinäisiä muita huikeita kirjamyymälöitä, joista Pariisin Gibert Jeunea ei pidä halveksia, vaikka sen alakerta on täynnä roinaa?

Informaatioähkyä voivottavat eivät välttämättä ymmärrä, että informaation hallittavuus ja sen järjestäminen ovat samaa asiaa. Nykyisestä fysiikasta on koko joukko kirjoja. Jotkut, kuten vaikkapa Michio Kaku, Parallel Worlds. A Journey Through Creation, Higher Dimensions and the Future of the Cosmos, ovat oikeasti hyviä. Kirjoittaja on suodattanut ja sulattanut valtavan tietomäärän ja tarjoilee sen lukijalle kuin kolmen tähden keittiömestari.

Tiedättekö millainen hyönteinen on ”Icebug”. Nimi viittaisi jääkoppakuoriaiseen. Se ei ole hyönteinen, vaan tavaramerkki.

Sain vihjeen Untolta, jossa on pahasti kätevän miehen vikaa. Myymälä taisi olla nimeltään Intersport. Talvikenkien pohjissa on pirunmoiset nastat. En halunnut nastoitettuja kenkiä, koska sellaiset jalassa ei voi mennä viinakauppaan. En tosin käy viinakaupassa, mutta silti.

Näissä metallinastat painuvat kovalla alustalla, ulkona ja sisällä, melkein sisään kengän kitkaiseen kumiin. Somasti ne rapisevat. Viikon kuluessa olin lipannut kahdesti Dianapuiston kohdalla paikalla, jonka nimi ei ole Dianpuisto, vaan luultavasti Kolmikulma, arvovaltaisten karttojen mukaan. Kaaduin kuin Saksan keisarikunta 1918. Mustaa jäätä sulan näköisellä jalkakäytävällä.

Viimeksi tänään olin hoitamassa välttämättömiä ja kiireellisiä asioita ja voin vakuuttaa, että jalkakäytävillä ja etenkin suojateillä oli mielenkiintoisia muhkuroita, vettä, jäätä ja polannetta. Menin kuin häihin. Elämisen laatu nastakengillä koheni laakista noin 72 prosenttia.