Yhteenvetoa

Pekka Koskisen kommentti pitäisi painaa paksuilla kirjaimilla lehtiin. Maallikko-lukijoille: tuo juridiikkaa. Ei vain, mitä laki nyt sanoo, vaan lisäksi painavia näkökohtia suuntaan ja toiseen.

Kollega sivuutti viisaasti kysymyksen muista valtakunnanoikeuden tuomittavista. Se on toissijainen. Ylimpiä tuomareita, oikeuskansleria ja oikeusasiamiestä ei ole syytetty eikä tiettävästi edes aiottu syyttää.

Meillä on tehty äskettäinkin suuria muutoksia, jotka eivät ole herättäneet laajaa mielenkiintoa, kuten elinkautisvangin armahtaminen. Sellaisessa asiassa tasavallan presidentin ratkaisu oli eräänlainen jäänne. Ja se poistettiin.

Keskustelu on todella paikallaan. Etenkin Facebookin puolella huomaan, että vilpittömien ja valistuneiden kansalaisten käsitykset suomalaisten tuomioistuinten ja kahden eurooppalaisen tuomioistuimen toimivallasta ja tehtävistä ovat vallan sekavat. Suomalainen asia voi päätyä Euroopan unionin tuomioistuimeen. Se on EU:n elin ja toimii unionin asioissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin sai nykyisen muotonsa 1998, ja se ei ole EU:n vaan Euroopan neuvoston elin. Ero ei ole näennäinen.

Ihmisoikeustuomioistuimeen ei voi ”valittaa”. Osapuolia ovat hakija ja valtio.

Se luulo, että meille Suomeen olisi ilmaantunut uusia oikeusasteita, on väärä.

Läheisessä yhteydessä YK:hon toimiva kansainvälinen rikostuomioistuin käsittelee hyvin vakavia asioita, nimittäin sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhontaa.

Koskisen ajatus tuomioistuimen sisäisestä valituskamarista on tervetullut tähän keskusteluun.

Minulta on kysytty, miksi Suomen rötösherroja ei toimiteta näihin kansainvälisiin tuomioistuimeen tutkittaviksi. Se on niin hurja ajatus, että sanoisin sitä mahdottomaksi. Jos sivuutamme hirmurikokset, pääsäännön mukaan kotimaiset elimet ratkaisevat asian. Ihmisoikeustuomioistuin ei tule kysymykseen, koska se on perusoikeuksien vartija. Suomalaisen poliitikon rötöstely ei liity perusoikeuksiin – sananvapaus, oikeus reiluun oikeudenkäyntiin jne.

Juhantalon jutun merkitys oikeuslaitokselle saattoi olla huomioon otettava Koskisen mainitsemien lisäksi vielä yhdestä syystä. Prosessi oli erinomaisen hyvin johdettu ja tuomio oli esimerkillisen hyvin kirjoitettu.

Etäisesti muistamassani aikaisemmassa jutuissa, nimitäin Kätilöopiston jutussa kysymys oli juuri sellaisesta rötöstelystä, johon on voitava puuttua näkyvästi ja kuuluvasti. Ne jutut istuttiin 1960-luvulla. Salaputkijuttu oli 50-luvun alkua ja johti sakkorangaistuksiin ministereille. Wikipedia sanoo, että Jukka Tarkan mukaan se oli rötösherrahistorian alkulaukaus. Näistä ja Juho Niukkasen jutusta, joka tapahtui ennen sotia, on lyhyet yhteenvedot Wikipedian artikkelin Valtakunnanoikeus linkkeinä.

Melkein unohtunut on rikosasia, jossa KHO:n presidentti Reino Kuuskoski oli syytteessä hovioikeudessa. Jutussa selvitellyt väärinkäytökset eivät liittyneet hänen tuomarintehtäviinsä, vaan Kansaneläkelaitoksen hallituksen jäsenyyteen. Hänet ja kolme ministeriä pantiin viralta.

Esteellisyys- eli jääviysasioissa on otettava huomioon, millaisen käsityksen sivullinen voi saada asiasta. Meillä on erikoiset vaalit tulossa. Mielessäni on käynyt, että Södermanin (sosdem) ajatus, jota Sasi (kok) piti kannatettavana,  on niin helppo tulkita väärin, että se luultavasti tulkitaan väärin.

Arvaan että siinä nähdään herrojen keplottelua. Olen täysin samaa mieltä kuin Koskinen. Perustuslakivaliokunta – eli luultavasti juuri Sasi ja Söderman – hoiti asian erittäin hyvin. Lopputuloksestakaan minulla ei ole huomauttamista.

Toivon että valtakunnanoikeudesta tehtäisiin lakialoite ja että asiasta pyydettäisiin korkeimpien oikeuksien lausunnot.