Itse voisin mennä mielentilatutkimukseen, mutta arvaan tuloksen. Nyt ollaan siinä pisteessä, että kollega Jyrki Virolaisen eilinen blogikirjoitus korkeiden tuomareiden muuttuneista tehtävistä ja heidän vetämisestään julkisuuteen on mielestäni niin hyvä, etten keksi sanoa muuta kuin aamenen.
Muista hulluista miehistä on kuitenkin televisio-ohjelma, joka kuuluu koonneen tolkuttoman määrän palkintoja. Kotipostillani NYRB (The New York Review of Books) julkaisi uskottavan ja sangen kielteisen esseen tästä 1960-luvun mainosmaailmaan sijoitetusta saippuasarjasta, joka näyttäisi jo päättyneen Suomessa Nelosella.
Suosion takana ovat kirjoituksen mukaan katsojat, jotka muistavat hyvin vähän tai eivät mitään 1960-luvusta.
Sääli ettei ole keinoa selvittää tämän blogin lukijamäärää ja heidän jakautumistaan miehiin ja naisiin, nuoriin ja vanhoihin. Oikeastaan se ei ole sääli, koska en ihan usko, että ”blogin lukija” on verrattavissa esimerkiksi Helsingin Sanomien tilaajaan. Huoneenhallitus kysyi, miksi minä pidän Suomen Kuvalehteä kuivettuneena, kun en koskaan lue sitä. Se oli esimerkillinen aviollinen kysymys. Mitäpä siihen vastaisi.
Venkoiluln mahdollisuus jää kuitenkin käytettäväksi. En minä lue liioin Virolaisen enkä kenenkään muunkaan blogia. Luultavasti käyn syötteet läpi kerran viikossa, ja sitten voi mennä tuntejakin. Verkkomedia on siitä mainio, että välillä voi vakavissaan taistella perusteettomia – esimerkiksi ”ikävä tyyppi” –luonteisia ennakkoluulojaan vastaan ja perehtyä tosissaan sisältöön.
Lehden tilauksesta on tunnetusti vaikea päästä eroon, ja vielä minun sukupolvelleni sanomalehti on taloustarvike. Siitä maksetaan kuin näkkileivästä.
Hyviä lehtiä vastustan. Ehkä kerran vuodessa kannan jätepapereihin suuren määrän julkaisuja, joissa on jokin ”hyvä kirjoitus”. Irtonumeroita tulee ostetuksi, mutta sitten junassa onkin tuttu tai nälkä yllättää. Mitä lupaavampi kirjoitus, sitä varmemmin siihen ei enää palaa. Olen pahoillani. Tämä on totta.
Nyt tietenkin valehtelin. Rahanhimo tai toisin sanoin virkavelvollisuus tai työtehtävät panevat lukemaan. Vihje: esimerkiksi väitöskirjoja ei yleensä kannata lukea kokonaan, vaan valikoiden. Niissä on säännönmukaisesti opinnäytteiltä edellytettyä tingeltangelia, joka ei todellisuudessa vaikuta asiaan.
”Hulluista miehistä” (Mad Men) sanotaan, että lähimenneisyyteen sijoitettu draama, oikeastaan saippuaooppera, osoittautuu mainokseksi. Kyllä, Brooks Brtohers myy ”Mad Men –pukuja” ja kuulemma törröttävät tissiliivitkin tekevät kauppansa. Puhe ei ole kuitenkaan siitä.
Elokuvissa ja kirjoissa vakava tarkoitus on esittää aineistoa, ikään kuin vettä ja kukkamultaa, toisen ajattelulle ja tunteille. Mainonnan tarkoitus on antaa ajatukset, tunteet ja mielikuvat valmiina, mielellään sokeroituina je pehmeäksi liotettuina. Se joka säästää lukijan ajattelemisen vaivalta on tuomittu menestymään.
En uskottele, että tämä olisi kirjallisuutta, paitsi välillä. Yleensä käsitän rupattelevani teidän, lukijoiden kanssa. Rupatteleminen ei tarkoita samaa kuin ”small-talk”, joka on pelkkä rituaali.
Vakavassa mielessä tehty teksti, filmi tai musiikki pyrkii samaan kuin uskonto, tarkemmin hartauden harjoittaminen tai hartauskirjallisuus: se pyrkii herättämään levottomuutta.
Tässä syntyy usein väärinkäsityksiä. Oikein hyvä romaani on kuin vaikea ihotauti. Siitä ei pääse eroon koko loppuelämänsä aikana ja aina on vaara, että sen tartuttaa myös ympäristöönsä. Perustelen tätä väitettäni biologisesti. Muita paremmat mahdollisuudet menestyä biologisessa lokerossaan on sillä, joka osaa pelätä oikeaan aikaan, ei luonnevian vaan tilanteen mukaan, ja sopeuttaa käyttäytymistään väliaikaisesti tai pysyvästi.
Tässä taiteellinen darwinismi. Ei se tuon kummempaa ole.
Sääli ettei ole keinoa selvittää tämän blogin lukijamäärää ja heidän jakautumistaan miehiin ja naisiin, nuoriin ja vanhoihin.
VastaaPoistaMiten niin? Eikö Sitemeteristä näy kävijämäärät? Tarkempia tietoja voisit selvittää kyselyllä, jonka voi tehdä esimerkiksi tällä palvelulla. Ks. esim. tuolla palvelulla tehty erään seuraamani blogin (Discover GNXP) lukijakysely. Harkitsepa, olisi ihan mielenkiintoista lukijallekin tietää, millainen sukupuoli-, koulutus-, ikä- tms. jakauma lukijoissa on.
http://www.youtube.com/watch?v=hrgYFHZGZ3c
VastaaPoistaRaymond Merrill Smullyan (born May 25, 1919) is an American mathematician, concert pianist, logician, Taoist philosopher, and magician. Born in Far Rockaway, New York, his first career (like Persi Diaconis a generation later) was stage magic. He then earned a BSc from the University of Chicago in 1955 and his Ph.D. from Princeton University in 1959. He is one of many logicians to have studied under Alonzo Church.
http://www.youtube.com/user/rsmullyan
The fist time they went to bed together, she assured him she was no longer a virgin. He took her at her word, but when the moment came for him to enter her, she pushed him away and told him he musn't do that. The mommy hole was off-limits, she said, absolutely forbidden to male members. Tongues and fingers were acceptable, but not members, under no condition at any time, not ever. He had no idea what she was talking about. He was wearing condom, wasn't he? they were protected, and there was no need to worry about anything. Ah, she said, but that's where he was wrong. Teresa and her husband always believed in condoms too, and look what happened to them. Nothing was more frightening to Pilar than the thought of becoming pregnant, and she would never risk her fate by trusting in one of those iffy rubbers. She would rather slit her wrists or jump knocked up. Did he understand? Yes, he understood, but what was the alternative? The funny hole, she said.
Paul Auster Sunset Park
Kai jokainen on joskus ollut - ellei paraikaa ole - vanha. Mutta kuolemaakin tylympiä kohtaloita kyllä löytyy. Vonnegut väitti eräässäkin kirjassa, että suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Arki tuudittaa ihmisen uneliaaksi. Ja sitten siinä on sekin, että ihmisellä on taipumus visualisoida ( ja suuresti liioitella) "historiallista muutoskäsitettä" - jotta se eletty olisi jotenkin opettavampaa ja helpommin lähestyttävää - ehkäpä hyvistä syistä. Toisin sanoen hän keksii sinnikkäästi uusia keinoja, joiden avulla voisi jäädä historiansa vangiksi. Vain harvinainen kutsumus tekee ihmisestä nautiskelijan.
Noh, sanaleikkihän tuo Mad Men on. Mainostoimistot olivat New Yorkissa keskittyneet Madison Avenuelle. Mainitsi mies, keski-ikäinen, Hesarin tilaaja.
VastaaPoistaOikein hyvä romaani on kuin vaikea ihotauti. Siitä ei pääse eroon koko loppuelämänsä aikana ja aina on vaara, että sen tartuttaa myös ympäristöönsä.
VastaaPoistaTästä pääsisi helposti pohtimaan mitä miehen mielessä liikahti irlantilaisessa kappelissa kun piti perinteinen ihokas heittää ja lähteä toista oppia seuraamaan? Onhan sentään kysymys miehestä joka kieltää abortin ja naispappeuden, jos pääsee huhtivaaleissa valtaan?
Kyllä minusta ihmisluonteen paljastumiseksi sanotun ajattelun jätiläismäisen kehityksen sen jälkeen kun natsit tunnetuissa rituaaleissaan ajoivat kannattajiensa päähän sitoutumisen kolmannesta valtakunnasta pitäisi jonkin verran koskettaa myös meitä?
Kukin vastatkoon omista teoistaan, eikä millään ihmisjärjen yläpuolisella tahdolla voida omia kauheuksia perustella.
Niin.
VastaaPoistaJos blogiasi luettaessa tulisi joskus vastaan lyhyt kysely niin siihen kyllä moni vastaisi. Etenkin jos uhkaisit lopettaa koko kirjoittamisen ellet saa kattavaa otosta eli vähintään 30 % viikoittaisista eri osoitteista tulijoistasi. Moni lukija tosin lukee eri IP-osoitteista eri kellonaikoina.
Ad TH: - kiitos; olen käyttänyt SiteMeteriä alusta asti ja Google Analyticsiä siinä sivussa. Liikenne blogissa on siis tiedossa. Kommenteista yritän järkeillä, mitä ja miten luetaan. Tästä ei saa oikeaa kuvaa, koska suullisesti kuulemani perusteella tiedän, että monet sellaiset lukijat, jotka tietävät asian paremmin kuin minä, eivät koskaan kommentoi.
VastaaPoistaMeitä blogien kommentoijia on kai vain muutamaa perustyyppiä. Ykköstyyppi on pedantti oikaisijaluonne, josta on sietämätöntä huomata, että joku on Internetissä ihan väärässä, tai esittää väärän mielipiteen. Joten se on pakko oikaista. Kakkostyyppillä on taas pakottava tarve kiittää jostain lukemastaan ajatuksesta jos huomaa, että hänellä itsellään oikeastaan oli se sama ajatus. Ja kolmas on ne trollit ja muut humoristit jotka saavat nautintintonsa löymällä läskiksi minkä tahansa keskusteluyrityksen. Tuleeko muilla mieleen muita kommentoija-arkkityyppejä?
VastaaPoistaT. Sukupuoli ja ikä selviää minun kohdallani nimimerkistä.
Toisilla on katetta - ja toisilla kate(u)tta. Plus ja miinussuhde häpeään tai rahaan.
VastaaPoista"...eivät koskaan kommentoi. "
VastaaPoistaEi.
Esim. siksi että tässä ympäristössä se on vettä hanhen selkään. jopa kahdessa-kolmessa viikossa kaikki argumentointi nollautuu, ja se sama jo falsifioitu - kosk´on ilmeisen mieluisa - taas framilla.
Mad Men. Luin Kemppisen mainitseman NYRB:n esseen. Enpä tosiaan ollut tajunnut kuinka pinnallinen sarja onkaan kyseessä! Ja kuinka tyhmä ja pinnallinen itsekin kai olen. Ja sivistymätön. Mad Men niminen saippua on nimittäin minusta ollut yksi parhaista amerikkalaisista sarjoista juuri kaiken sen pinnan alla kytevän vuoksi.
VastaaPoistaOn vaikea päästä kriitikon pään sisään. Kritiikki kai menee niin prosessina, että kriitikko tuntee erilaisia tunteita tarkastellessaan teosta, ja sen jälkeen pyrkiii selittämään nämä tunteet itselleen ja muille. Ja melkoiseksi selittelyksi se usein menee. Esseen kirjoittaja on oivaltanut usieta asioita kuten lapsen näkökulman kiehtovuuden ja itse asiassa analyysi jää melko pinnalliseksi siltä osin, miksi sarja on huono. Viittaukset käsikirjotiuksen ja näyttelemisen huonoon laatuun ovat oikeastaan perustelemattomia. Kirjoittaja ei vain tykännyt ja häntä ärsytti, miksi sarja kuitenkin kiehtoi. Niinhän se usein on. Itse olen useasti huudahtanut sohvalla ylistyksiä, kuinka voikaan olla nerokas käsikrijoittaja!
Innolla odotan vielä Suomessa näkemättömiä jaksoja.
Ad Anonyymi: - Minulle tuli Mad Menin arvostelua lukiessa rasistisia mielleyhtymmiä, ellei nyt kirjoittajan nimi ole ihan muuten vain Daniel Medelsohn - petyin nimittäin, kun Woody Allenia (oik. Allen Stewart Konigsberg) mainittu?
VastaaPoistaJa arvostelija mainitsi katsoneensa sarjan kaikki jaksot...
Muu asia: - http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/KHOn+presidentille+moitteet+iso%C3%A4itien+k%C3%A4%C3%A4nnytysjutussa/1135263859401
VastaaPoistaRatkaisu asiasta, josta me juristit olemme olleet kollektiivisesti hiljaa - KHO:n prersidentin yhteydenotto poliisiin käännytysasiassa.
Halperin tapausta paljon merkityksettömämpi asia on jäänyt lehtiuutisen alalinkkiä lukuunottamatta täysin vaille keskustelua. Kyse on yksityisyyden ydinasiasta eli kotirauhasta ja siitä miten Suomen poliisi rikkoo sitä rutiininomaisesti. Kotietsintä katsotaan lähes kaikissa Euroopan maissa ja Pohjois-Amerikassa niin suureksi asiaksi, että siihen tarvitaan tuomioistuimen lupa. Voi olla että lupa annetaan rutiininomaisesti, mutta asiasta sentään jää jälki. Suomessa yksittäinen poliisimies voi tehdä päätöksen vaikka epäilyttävästä chilipensaasta ja tekee päätölsen kotietsinnästä yksin tai jos ei uskalla, niin soittaa komisariolle (joka soittaa todennäköisesti Paaterolle). Yleensä viaton kansalainen saa vielä sakot niskoittelusta, jos ei konnapoliisia päästä asuntoonsa.
VastaaPoistaTätä asiaa tulisi pitää esillä mediassa koko ajan kunnes tilanne on muutettu yksilön oikeuksia paremmin vastaavaksi.
Pekka lähtee komiasti "eläkkeelle", sillä näinhän ne hommat menee, kun sopivasti munataan!
VastaaPoista"Josta me kaikki juristit olemme olleet kollektiivisesti hiljaa."
VastaaPoistaVrt. toisin kuitenkin Virolainen.
Olen kirjoittanut Pekka Hallbergin omavaltaisesta tempauksesta blogissani 5-6 juttua, viimeksi tänään.
Ai niin, mutta eihän Kemppinen lukenutkaan minun blogiani!
VastaaPoistaAd Jyrki Virolainen: ettei kukaan käsittäisi väärin - toisin Virolainen, Hallbergista. Itse olen kysellyt raukkamaisesti, että helvettiäkö se Hallberg...
VastaaPoistaJa samoin blogin lukemisesta: toki luulen lukeneeni kaikki Virolaisen blogikirjoitukset sanasta sanaan. Mutta lukemisessa voi olla muutaman viikon välejä - teksti vaatii tarkkaavaisuutta, koska (tämä on syytös) kollega osaa myös hyville tuomareille tyypillisen taidon argumentoida hiukan asian vierestä tai liukua perusteluissa.
Tuossa taidossa kollegat Tulokas ja Lehtimajat olivat mestareita - hienoja päätelmiä, mutta eivät ihan ratkaistavaan asiaan liittyviä.
Kaikille: tämä on tuomarin tehtävissä suru. Mielestäni tuomarin on vastattava oikeudenkäynnissä esitettyihin vaatimuksiin. Siksi jopa alan huiput, kuten lordi Denning tai Learned Hand (New York) ja etenkin Louis Brandeis tekivät kovasti syntiä sijoittamalla tuomioihin erilaisia, omaa oikeudellista ajatteluaan kuvailevia aforismeja.
Ad Omnia: Hallbergin tapauksessa mielipide oli mielestäni oikea mutta meneettelytapa väärä.
VastaaPoistaMad Menistä vielä: Mendelsohn on nähnyt sarjasta neljä kautta, sarjan tekijät tekevät seitsemän kauden kokonaisuutta. Analogiana romaanitaiteen puolelle voisi sanoa, että 700-sivuisesta romaanista on luettu 400 sivua, me täällä Suomessa 300. Kirjoituksessa oli yksi oivallus, muu oli levottoman olon rationalisoimista, niin kuin edellä joku mainitsikin. Minun tv-tuolistani katsottuna sarja menee The Wiren ja Sopranosien rinnalle jenkkirankingissa. Kuinka tyhjä voikaan puku olla!
VastaaPoistaTäällä ilmoittautuu ainakin yksi nuoremman väen lukijoista, tällä hetkellä ensimmäisen vuoden opiskelija Helsingin oikeustieteellisessä. Strategiset tiedot ovat mies ja syntymävuosi 1989. Blogia olen lukenut jo muutaman vuoden, Ylen radiossa perjantaisin tullutta Kemppistä kuuntelin hyvinkin suurella mielenkiinnolla.
VastaaPoista