Vanhempani ovat asuneet yli 30 vuotta Westendissä. Perhejuhlassa kävi ilmi, että puoli sukua on sijoittunut Haukilahden alueelle. Olen hitusen yllättynyt, että tutuilla reiteilläni muutkin kuin lauttasaarelaiset osoittavat raivokasta paikallispatriotismia.
Samassa yhteydessä seudulla asuva veljeni yllätti minut täysin kysymyksellä ja vstauksella – mitä merkittävää Westendin ja Haukilahden seudulla on ollut. Arvasin ettei kysymys ollut usein puhutusta Mellstenin rannan aallonmurtajasta, jota Saksan laivasto käytti hyvässä yhteisymmärryksessä suomalaisten kanssa 1941-1944. Taisivat tankatakin siellä torpedoveneitä.
Oikea vastaus on: Turun ja Porvoon läänin ja siis hiippakunnan raja. Seudusta tuli lähempää selvitystä. Omituinen paikannimi johtuu herra Bromanista, jonka tarkoitus oli rakentaa hienosto- ja urheilukaupunki alueelle. Talvisota katkaisi suunnittelun. Paitsi snobismia paikannimi kuvastaa vakaata käsitystä, että alue liitettäisiin piankin Helsingin kaupunkiin.
Muistan lääkäri Arne Grahnin. Hänellä oli erikoinen tapa asioida itse Espoo tuomiokunnan kansliassa. Hän oli perinyt äitinsä vanhemmila, Sinebrychoffeilta, yli 500 hehtaari Otaniemeä ja Karhulahtea, jota nykyisin nimitetään Tapiolaksi. Grahn oli julmettu verkkopallomies – Tennishalli oli hänen aikaansaannoksiaan. Tapiolan vahva voima oli puolestaan Väestöliitto, joka oli vaikuttanut 1940-luvulla merkittävästi asuntotuotannon verohuojennuslakeihin, jotka minun sukupolveni tuntee edelleen nimellä Arava. Oli tapana puhua myös aravahuoneistoista. ”Hän on saanut aravan” taas tarkoitti valtion tukemaa lainaa.
Aravasta pitää kirjoittaa laajasti. Asuntohallitus eli siis viranomaiset määräsivät uskomattoman pieniä yksityiskohtia myöten asuntojen huoneluvun, ikkunat, astiakaapit. Välillisesti verottaja löi lukkoon myös asuntojen pinta-alat. Maassa on edelleen uskomaton määräasuntoja, joiden kerrosala on 119,5 m2.
Koska Westend ja Haukilahti ovat minulle samalla kertaa tuttuja ja tuntemattomia, ei ole tullut mieleen rinnastaa niitä Kauniaisiin ja Kulosaareen, vaikka olisi ollut syytä. Molemmat syntyivät jollain tavalla omia aikojaan – Kaunialan sotavammasairaala, jossa siis juoksen jatkuvasti, on yhtä kuin Bad Grankulla, Kauniaisten kylpylä, se rakennus josta myöhempi kaupunki lähti kehittymään. Isäni potilashuoneen ikkunasta näkyy tietämäni mukaan Suomen ensimmäinen slalom-mäki. Siinä on notko tai kuru, jonka pohjaa kulkee oikea Vanha Turuntie. Nykyinen Vanha Turuntie on linjattu Jorvin pohjoispuolelta suurten järjestelyjen yhteydessä.
Kauniainen on tunnetusti tilastollisesti ”outlier” eli joka suhteessa poikkeava paikka. Niin oli Kulosaarikin. Siellä oli oman kunnallishallinnon aikana ennen sotia korkeimpien oikeuksien ja valtioneuvoston jäsenillä ehdoton enemmistö valtuustossa.
Mielipide riippuu näkökulmasta. Minulle Helsingin seudulla on vain yksi hienostokaupunginosa, vanha Eira. Se myös poikkeaa ympäristöstään. Kaivopuiston lähetystöaluetta on vaikea pitää kenenkään asuinpaikkana. Mutta ehkä olen väärässä. Kai Westendissä on muutakin hienoa kuin hinnat.
Ajattelin testamentata luurankoni ja nahkani antropologiselle museolle. Sellaista ei kyllä taida olla olemassa. Olen näet tänään sitä mieltä, että kun ihminen on 16-17-vuotias, kaikki oleellinen on tapahtunut ja piuhat on juotettu lopullisesti paikoilleen. Toisin kuin nuorimmat sisarukseni ole sydänjuuriani myöten maalainen, landepaukku, vaikka olen majaillut pääkaupunkiseudulla nyt lähes 50 vuotta. Prisma, S-market ja Lidl ovat mieluisampia kuin Tapiolan Stockmann.
Pari ystävää tähyilee kämppää Töölöntorilta. Minulle olisi – rehellisesti – suuronnettomuus joutua asumaan raitiovaunujen kuuluvissa. Toisaalta muutama vanha ystävä haikailee Pohjanmaalle. Olen käynyt katsomassa niitä latoja. Minun oma maisemani on pelkkiä muistikuvia.
Luulen että ymmärsin vanhusta. Isäni, joka on enimmäkseen hyvinkin skarppi, rupeaa välillä sanomaan, että hän palaakin kotiin Westendiin asumaan. Olen lakannut vänkäämästä, että se on käytännössä mahdotonta. Nyt viikolla käsitin, että kun kuulokin on vähän huono, vanhalta mieheltä on kadonnut lausemalli:” Joskus minä haaveilen, että kunpa…” Tarkkaan kuunnellen hän ja ikätoverit (n. 90 vuotta) puhuvat melkein pelkillä päälauseilla. Kun tarpeet ja toiveet ovat vähissä, muistot ja kuvitelmat nousevat niiden tilalle, vaikkei kykyä tai halua niiden ilmaisemiseen enää ole.
Äitini on isääsi 20 vuotta nuorempi, mutta hän on diabeteksen ja sydänvian vuoksi kunnossa, jossa ei joka päivä pääse liikkeelle edes rollaattorilla.
VastaaPoistaSiitä huolimatta hän on kovasti sitä mieltä, että muuttaa sinne Hallan ja Kuoleman nurkille, taloon johon ei tule lämmintä vettä ja jossa kaupalle liki sama matka kun meiltä Nikkilään.
Sanoin "senkun"
Punttisalilla minulle tuli yllätyksenä, kun lomittajabodari sanoi, että lehmä joutuu lahtipenkkiin jopa kahden poikimisen jälkeen.
VastaaPoistaLehmästä otetaan kaikki irti optimaalisella ruokinnalla ja jalostuksella. Kun tehotuotannossa maidontuotanto laskee, niin lahtipenkki kutsuu. Poistoon menevien lehmien keski-ikä on alle viisi vuotta.
Meitä ihmisiä ei toistaiseksi laillisin keinoin "poisteta". Tätinikin eli yli 98 vuotiaaksi, josta kolme viimeistä vuotta vanhainkodissa.
Maalaisuus on minusta tullut monta kertaa myönteisessä mielessä esiin Kemppisen kirjoituksissa. Eikä se maalaisuus ihan äkkiä lähde. Edesmennyt uskonnon opettajani, reservin kapteeni ja muutenkin jämy mies, arveli, että maahenki pysyy ihmisessä ainakin kolmen sukupolven verran. Alan pikkuhiljaa uskoa siihen ja siitä olen varma, että se on pitkässä juoksussa ihmiselle hyväksi.
VastaaPoistaToipilan lypsylehmäkommenttiin haluaisin lisätä sen käsitykseni, että ei niitä eläimiä turhan takia lahtiin laiteta. Yleensä poiston syynä on tauti tai tiinehtymättömyys. Ja on noita onneksi pitkäikäisiäkin lypsikkejä, sadan tuhannen maitokilon tuotokseen pääsee nykyään yhä useampi. Huippueläimeltäkin siihen tarvitaan lähes kymmenen tuotosvuotta.
Turha ehkä lisätä tähän, että maalainenhan minä olen ja monta lehmää käsinkin lypsänyt, joskin siitä on jo aikaa.
Hakolan Iikkoo
Sodan jälkeen asutustilojen perustamisen yhtenä tavoitteena oli tietoisesti korkeaan lapsilukuun pyrkiminen. Syntyvyyttä tuettiin mm. antamalla lainojen maksuerät anteeksi lapsen syntyessä. Jossakin tutkimuksessa osoitettiin kaavan olevan johdettavissa lebensraumin suunnitelmiin itäisten alueiden asuttamisesta.
VastaaPoistaYli 80-vuotias juuri ja juuri vielä rivitaloasunnossaan selviytyvä äitini sanoo ahdistuvansa jo mennessämme kesäisin asutustilamme aukealle. Kaikki se ankeus palaa kuulema pelottavana mieleen, vekselit ja semmoiset.
Minulla, asutustilafundamentalistilla, joka olen paikan kunnostanut peltopaketin ja Ruotsiinmuuton jälkeen, on nuo vekselit ja ulosottokirjeet pahvilaatikossa tallessa.
"Kun tarpeet ja toiveet ovat vähissä, muistot ja kuvitelmat nousevat niiden tilalle, vaikkei kykyä tai halua niiden ilmaisemiseen enää ole." - Tämä liikutti minua kovasti. Vanhuus.
VastaaPoistaMutta missä sinä niitä latoja näet? Alajokikin on yhtä viljelyskenttää - ei ole enää ojiakaan pusikkoineen tirpuusten pesittäväksi.
Ad Anonyymi: - silloin ennen kun sopimattomat puheet olivat vielä sallittuja, jutussa mainittu isäni kertoi arvelleensa joulun alla -44 kaverilleen, kun melkein kaikki muut laivueesta olivat kaatauneet, että kaipa heidät oli säästetty "Suomen kansalle siemenpuiksi".
VastaaPoistaMinä puolestani muuttaisin hippulat vinkuen täältä maaseudun karkoituspaikastani takaisin Töölöntorille sivistyksen pariin vaikka viidenteen kerrokseen, jos olisi varaa. Maaseudun romantiikka ja henkinen ilmapiiri -ja ne ladot- on nyt nähty ja huonoksi havaittu.
VastaaPoista* kaipa heidät oli säästetty "Suomen kansalle siemenpuiksi".*
VastaaPoistaTästä tuli mieleeni eräs aidosti ahkera ja suomalaistunut somalinuorukainen, joka kovan työrupeaman päätteeksi istahti tuolille hengähtämään ja puhisi puoliääneen: en minä ole tullut tänne raatamaan orjan tavoin, minä olen siitossomali ja minua pitää kohdella sen mukaisesti.
"Mutta missä sinä niitä latoja näet?" Vastaus: muistoissa ja kuvitelmissa.
VastaaPoistaOn olemassa myös ihmisiä, jotka aivät omista asuntoa. Nykyään rikkaat demarit muuttavat Töölöön, varsinkin Pohjois-Hesperian varrella oleviin taloihin.
VastaaPoistaTeiden nimistä: Kaunialan, jäähallin ja 1930-luvun pujottelurinteen juurella kulkeva tie on tosiaan Vanha Turuntie - ei vain "oikea" vaan myös virallisesti tuonniminen katu. Ja se, mistä ihmiset yleensä puhuvat "Vanhana Turuntienä" on yksinkertaisesti maantie 110 ja kadunnimeltään Turuntie (Helsingistä Henrikintien risteyksestä Lommilaan, jossa se muuttuu Nupurintieksi).
VastaaPoistaVanhan Turuntien erikoisuus on se, että sitä pitkin kulkee hyvän matkaa kaupunkien raja, toisin sanoen kadun taloista parilliset numerot ovat Kauniaisissa ja parittomat Espoossa. Aiemmin kaikkien postiosoite oli kuitenkin Kauniainen, mikä aiheutti toisinaan pientä hämmennystä.
Jostain syystä kuntien välinen yhteistyö on helsinkiläisten mielestä hirveän vaikeaa, mutta tämä Espoon ja Granin raja ei ole seudulla asuville mikään kummoinen juttu (paitsi kiinteistönvälittäjien mielestä). Palveluita jaetaan rajan yli hyvin sujuvasti molempiin suuntiin.
Onhan Westendin sijainti ja maiseman tasapaino hieno jo alunperin, ja metron myötä se suhteellisesti vain paranee, osanottoni Tapiolan ym. suuntaan. Ja kiinnostavaa, mutta naapurikyttäyksestä virkistävän kiinnostumatonta porukkaa alueella asuu, kuten esimerkiksi Pro Westend -seuran 70-vuotisjuhlissa lauantaina voitiin havaita. Tilaisuudessa oli monta erityispiirrettä: moni kulki sinne itselleen hyvin harvinaisella liikennevälineellä (kaupunkibussilla) ja tuli käyneeksi tutun merkalueen oudolla nurkalla (Hanasaaressa).
VastaaPoistaEspoon Bembölen punatiilinen kansakoulu on teiden ja sivistyksen keskipiste.
VastaaPoistaPäivittäisellä hikilenkilläni tulen idästä Kuninkaantietä (Turku-Viipuri tie) koulun eteen.
Jatkan matkaani, ylitän Uuden Turuntien, numero 110.
Siirryn Vanhalle Turuntielle, ylitän Espoonjoen vanhan kivisillan. Kapuan Glimsin ja Jorvin sairaalan ohi kohti Grania.
Kun olen päässyt Kaunialan tasanteelle pipo ja pusakka ovat aidossa höyryn roihussa.
Ajattelen molempia Kemppisiä, siellä ne varmaan ovat, tuossa Badissa.
Kumma juttu, Vantaa meni ja osti Kaunialan Espoon ja Kauniaisten nenän edestä. Ehkäpä sitä ei täällä paikanpäälä tarvittu?
Olisi kiva tietää mihinkä tarkoitukseen Grangulla Bad oli aikoinaan rakennettu.
Ei siellä ainakaan kylpyvesi lähteitä ole ? Olisikohan läheinen rautatieyhteys Helsiinkiin ollut oikea syy ?
Matkani jatkuu, käyn vielä hiihtomäen huipulla tähystämässä maisemat. Eilen oli hienot ja tyynet näkymät.
Lenkki jatkuu, Aapo Sailon ja Työväenakatemian männiköt, alas Viherlaaksoon ja Dalkullan nurkalta takas Petakseen.
Tänään meni koko päivä lumitöissä, ei tarvittu lenkkiä, hiki tuli silti.
Ad Mattip: - Bad Grankullassa lienee kylvetty ammeissa ja istuma-am,meissa. Päärakennus on Lars Socnkin suunnittelema. Kohdeyleisö olivat venäläiset. Asukkaista tunnetuimpia olivat A. Kerenski ja teatterin uudistaja K. Stanislavski, joka asui toista vuotta talossa. Talvisodan aikana päärakennuksessa majaili USA:n lähetystö. Historia on, Birger Ulfvewns, Bad Grankulla (ruotsinkielinen).
VastaaPoistaOlin suunnattoman onnellinen, kun pääsin muuttamaan pois Kirkkonummelta. Vielä vähän kärsivällisyyttä, ja kuulen Brysselin ratikoiden kolinan.
VastaaPoistaLars Sonck, Kauniaisten kylpylän arkkitehti, suunnitteli myös mm. Ainolan, Eiran sairaalan ja Tampereen tuomiokirkon.
VastaaPoista1920-30-luvulla kylpylä toimi urheiluhotellina, jonne tultiin hiihtämään ja lounastamaan. Yksi tunnetuimpia vieraita oli Eino Leino.
Sodan aikana kylpylä toimi synnytyssairaalana; se oli turvallisempi paikka kuin Helsinki.
Sotainvalidien Veljesliitto osti kylpyläkiinteistön 1945 Bad Grankulla Aktiebolag -yhtiöltä. Ensimmäiset kahdeksan sotainvalidia saapuivat potilaaksi 29.10.1946.
Lähde: Clara Palmgren, käännös Anita Ingman (esite, jota saa paikan päällä)
Westendin rannat ovat minun entistä lenkkelymaastoa, Kauniaisten Kasavuori nykyistä, joten googletin paikallishistoriaa ja opin että uuteen Kauniaisten villayhdyskuntaan muutti ensimmäisten joukossa paljon ruotsinkielisiä taiteilijoita. He mielellään korostivat Grankullaa Tuusulan suomenkielisen taitelijayhdyskunnan vastineena!
VastaaPoista