Sivun näyttöjä yhteensä

4. helmikuuta 2011

Viljo




Kun tämä on epäsosiaalista mediaa, opetan. Toistan iskulausetta, joka ei ole omani: et voi ymmärtää huomista, ellet ymmärrä eilistä. ”Emme opi historiasta mitään” on fasistoidinen huuli. Siinä on totuutta mukana, kuten valeissa yleensä. Emmehän opi elämästäkään mitään. Myös menestys on kovin suhteellista. Järjestelmällinen epäoppiminen voisi olla hyvä ajatus.

Olen yrittänyt. Ensin yritän unohtaa a-kirjaimen, miltä se näyttää, mitä se tarkoittaa. Hanke on kesken; nuoriso sanoisi ”vaiheessa”.

Yksi lapsenlapsista lukee kai nyt Kansojen historiaa, vaikkei ikä paina. Jotkut historiakirjani, siis niteet, seilaavat 7-43-vuotiaitten jälkeläisten kesken, ja jotkut päätyvät kohta 90 täyttävän isäni pöydälle. Kaksi isoisääni ja appeni ensimmäisestä avioliitostani olivat syntyneet 1896. Kun puhuin paljon näiden vaarien ja 1884 ja 1901 syntyneiden mummujen kanssa, puhun yli sadan vuoden asioita. Uskon enemmän ilmeisiin ja liikkeisiin kuin sanoihin. Siksi näen kymmenvuotiaissani joskus asioita, jotka muistan ihmisiltä, jotka olivat kymmenvuotiaita yli sata vuotta sitten.

Valokuvassa appeni Viljo leikkaa. Hänellä oli hyvin raskaita muistoja Kansalaissodasta, valkoisena. Itse hän oli sanitäärinä Suomenlinnassa, koska oli 1918 lääketieteen ylioppilas. Siitä hän ei kertonut, mitä vankileirillä tapahtui. Yksi veljistä kaatui Tampereen Kalevankankaalla 16-vuotiaana. Viljo väitteli 20-luvulla käytyään Saksassa opissa ja laski skalpellin jäädessään eläkkeelle 1964. Kansalaissota-aiheesta hän vaihtoi mielellään kahteen muuhun kokemukseen, jotka olivat raskaita, nimittäin koko sotasairaalan evakuoiminen kansakouluille 1940 Tampereen pommituksissa hurjalla pakkasella, kun Yleisen sairaalan rakennus sai osumia. Yhtä paha oli kuulemma keskussotilassairaalan päällikkölääkärin tehtävä kesällä 1944. Hän sanoi, ettei lehtiä tarvinnut lukea, kun haavoittuneilla ei ollut enää edes ensisiteitä, kun heitä vyöryi junakuormittain myös Tampereelle.

Sen hän mainitsi, että osa lääkäreistä alkoholisoitui sotakokemuksistaan tai ajautui morfiinin väärinkäyttäjiksi. Kai suurehko osa. Ei hän.

Ainoa poika kuoli asevelvollisena lento-onnettomuudessa kohta sodan jälkeen. Viljo väitti, että vika oli surkeaan kuntoon joutunut kalusto. Hankin vaivihkaa kopiot pöytäkirjoista Ilmasotakoulusta ja huomasin, että yhtenä lennonopettajana oli ollut tätini mies. En koskaan kertonut, että vika oli Pyryn kärkisakkaus, lento-oppilaiden ja edistyneempienkin tavallisin ohjausvirhe.

Häävalokuvissani vuodelta 1966 tässä mainitut istuvat Biedermeier-sohvassa. Koska moni meistä on maksanut veronsa ja välttänyt viranomaistoimet, näen noissa kuvissa, joita en nyt julkaise, suomalaisuuden erään vaiheen. Äidinisä, kauppias, edusti tätä sopeutuvaa ja vaurastuvaa Suomea. Isä oli sukunsa ensimmäinen ylioppilas. Saara-mummo oli kirjoitustaidoton evakko. Hilja-mummo oli luullakseni joukon lahjakkain, ammatiltaan varastoapulainen.

Viljon isä oli rautateiden varastonhoitaja ja Viljo ja hänen etevämpi veljensä, joka kuoli nuorena syöpään, olivat klassisen lyseon poikia Joensuusta. Hänen puheissaan vilahtelivat ikätoverit opillisilta ja taiteellisilta aloilta. Jopa korkein oikeus alkoi jo 1920-luvulla täyttyä henkilöistä, joiden isä oli tyypillisesti käsityöläinen tai alempi rautatie- tai postivirkailija. Muutamalla – yhdellä presidentillä – ei ollut isää ollenkaan. Sama kehitys alkoi yliopistossa toden teolla1920-luvulla alkaen. Siellä alkoi olla professorina pika-ajurin poikia ja vastaavia. Viljo oli professori. Sellainen periytyy, kuten köyhyyskin. Tämän kirjoituksen tausta on kai publiikki. Yksi lapseni, joka on jo fil maisteri saa oikeustieteen maisterin paperit. Outoa ettei kukaan huomaa nälviä, miten itsestään selvän helppoa on hankkiutua opilliselle alalle, jos sisarukset, vanhemmat ja osa muuta sukua on. Kenenkään ponnistuksia väheksymättä – kyllä se helpottaa

Olen tutkinut lääkäri- ja koulumatrikkeleita. Viljon kollegoiden sukunimet kertovat riittävästi: Peräsalo, Kallio. Opettajien ja vanhempien kollegoiden nimet kertovat enemmän: Krogius, Faltin, Palmén, Ollonqvist.

Selatkaa mielessänne tasavallan presidenttejä, pääministereitä tai vuorineuvoksia. Kuvio on toistuva. Meillä on nytkin politiikan huipulla loistottomista oloista lähteneitä ihmisiä (Halonen, Niinistö). Ennen oli vain yksi köyhä poika, joka nousi huipulle, Paasikivi. Ehkä hänen luonnevikaisuutensa johtui juuri siitä?

Suomi ei ole papinpoikien luvattu maa niin kuin Ruotsi, Tanska ja Saksa. Perinnöllistä virkakuntaa on – enimmäkseen ruotsinkielistä.

30 kommenttia:

  1. JALOSUKUISUUDESTA JA KOULUTUKSESTA

    Tosiaan nykyaikana taitaa olla harvinaisempaa, etta poliittisessa johdossa on joku von und zu Gutenberg tms.

    Naita Kemppisen arvostamia tohtoreita, professoreita ja maistereita on kovin vahan
    maamme johdossa (poliittisessa johdossa).
    Mista se kertoo?

    VastaaPoista
  2. JK, pohdipa joskus, miksi 1920-luvulta 1940-luvulla syntyneisiin ikäluokkiin saakka oli nousevaa säätykiertoa, joka nyt näyttää pysähtyneen niin, että syrjäytyminen ja köyhyys periytyy.

    VastaaPoista
  3. SOTASAIRAALAT JA SOTA-AJAN LAAKARIT

    Sotamaahan on alan "Ehrnrooth" (tunnettu ja mainostettu).

    Arvokasta tyota nama tekivat. -- Saivat muuten yleensä olla suojatyopaikassaan kun toiset, vahemman onnekkaat, taistelivat kuolemanpelon kanssa ja tekivat tilinsa selvaksi "elämän ja kuoleman Herran" kanssa.

    VastaaPoista
  4. Ad Anonyymi: en arvosta tohtoreita, professoreita enkä maistereita. Puhun usein, koska olen samaa porukkaa.Kai suutaritkin tapaavat puhua kengistä?

    VastaaPoista
  5. Ad Anonyymi - lääkärit - lääkäreitä kaatui ja yksi teloitettiin 1941-1944. Olen kuunnellut tarkoin joukkosidontapaikoilla toimineiden lääkärien ja kandien tarinoita.

    Kirurgille sotasairaala ei ollut suojatyöpaikka, koska pommisuojaankaan ei menty, vaan leikattiin.

    Tarinassa kuvailemani Viljo leikkasi talvisodan aikana teltassa Räisälässä. Kirugeilla oli 48 - 52 tunnin työvuorot. Lääkäreille oli melkein yhtä hirveää kuin potilaille, että jopa eetteri loppui välillä. Morfiinia riitti.

    VastaaPoista
  6. Haastattelupyyntö

    Pahoittelen että kommenttini ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen, kommentin saa poistaa.

    Olen opiskelijatoimittaja Metropolia ammattikorkeakoulun Taajuus-verkkolehdessä. Kyseessä on monimedia Suomen suurimman ammattikorkeakoulun opiskelijoille (taajuus.metropolia.fi). Olen suunnittelemassa lehteen juttua tekijänoikeuslainsäädäntöön liittyen, keskittyen hyvitysmaksuun, ja haastattelisin Teitä mielelläni. Aihe on hyvin kiinnostava etenkin koulumme viestinnän ja kulttuurialan opiskelijoiden kannalta.

    Mikäli voisitte vastata muutamaan kysymykseen, minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta annamari.karjalainen[at]metropolia.fi

    VastaaPoista
  7. 60-luvun lopulla ymmärsin "menneistä" että tulevaisuudessa tekniikka ja "tieto" alistuu palvelemaan yhteistä hyvinvointiamme.

    Huominen näytti että oman eduntavoittelu alistui sen palvelukseen.

    JR50

    VastaaPoista
  8. Kukapa nyt netissä voisi ketään arvostaa, sillä aina voi sanoa

    "hah, silläkin oli silloin laastari otsassa, pelkkä pelle, vaikka saisi minkä palkinnon"

    tosin ei kai sitä ylipäätään kannata mitään titteliä arvostaa, ihmistä voi arvostaa, jos vaikuttaa siltä että ihmisellä on "luonteen hyveitä" edes kohtuullisessa määriin.

    Hyveet eivät vain taida olla suuressa arvossa netti-piireissä, liekö useimmat edes kuulleetkaan moisista...

    VastaaPoista
  9. Joku von und zu Gutenberg tietää että ainutlaatuinen vähemmistöajattelu hoitaa Suomessa asiat maailman parhaalla tavalla.

    Riittää kun perustuslaissa määrätään oma 1/20 ominaisuus tasa-arvoiseksi suuren 19/20 enemmistön kanssa niin virkakunta hoitaa automaattisesti että rahaa riittää elellä Nizzassa.

    VastaaPoista
  10. Kannaksen Pyhäjärveltä ollut vanhamummoni Anni oli syntynyt 1881, siis Väinö Tannerin ja Otto Ville Kuusisen ikätovereita. En ollut vielä viittätoista täyttänyt hänen kuollessaan. Tein saman virheen kuin useimmat: en jaksanut kuunnella mummon muisteloita voin ja munien myynnistä Pietarin Ohtajoen suulla tsaarin aikana. Sinne reellä mentäessä Miikkulaisten ja Toksovan kautta oli monikin matkamies saanut kestää erilaista "nuustaa". Venäjää koskevaan poliittisen historian väitöskirjaani olisi tästä saanut kiintoisaa ajantodistajan aineistoa venäläisten suhtautumisesta suomalaisiin. Mummo oli siinä suhteessa periaatteellinen, että hän inhosi ortodokseja kuolemaansa saakka muiden kovien luterilaisten tapaan.
    Koulutukseen hankkiutumisen periytymisessä arvon professori on myös oikeassa. Kuulun linjaan renki/piika - torppari - maanviljelijä - kirvesmies - opettaja. Serkkuni oli sukumme ensimmäinen ylioppilas 1970-luvun alussa (hänen äitinsä puolella niitä oli useita). Nyt olen työskennellyt yli kolme vuosikymmentä peruskoulussa. Olen todella ihmetellyt, mihin hävisi se raivo ja into, jolla oma ikäluokkani hankkiutui koulutuksen piiriin päästäkseen hieman parempiin hommiin. Lahjakkaatkaan kahdeksasluokkalaiset eivät halua opiskella vapaaehtoista kieltä, koska se vaatii vaivaa. Kun ruotsia ei haluton enemmistö käytännössä opi, tulos on "broken English" ja that's it. Jopa koomista on, että Neuvostoliiton voimissaan ollessa useihin läntisen Suomen kouluihin syntyi joka vuosi venäjän kielen ryhmä. Sitten kun tämä hirvitys sortui omaan mahdottomuuteensa, ja ihmisillä olisi todellinen mahdollisuus kommunikoida suoraan keskenään, näillä pituusasteilla ei juuri kukaan halua opetella venäjää.
    Sitten on tietysti poliittisesti epäkorrektia mainita se toinen osasto, joka valmistautuu työttömyyteen kolmannessa polvessa, ja jota ei mikään totisesti kiinnosta. Ongelmakohdissa ei heidän vanhemmistaan ole apua, isovanhemmista joskus löytyy vielä selkärankaa. Onko todella niin, että koko lahjakkuusreservimme on jo otettu käyttöön?
    Ensimmäinen kommentaattori osui naulan kantaan esim. siinä, että vain vähän aikaa sitten SDP:n johdosta suurin osa oli jättänyt opiskelunsa kesken: pj. Heinäluoma, puoluesihteeri Feldt-Ranta, eduskuntaryhmän pj. Backman ja työministeri Filatov. Kannatus tosin oli silloin parempi kuin kasvatustieteen maisteri Urpilaisen ja oik.lis. Jungnerin johdolla.
    Loppuun ranskalaisen André Giden lausuma, tällä kertaa saksaksi:"Glaube denen, die die Wahrheit suchen, und zweifle an denen, die sie gefunden haben."

    VastaaPoista
  11. KOULUTUKSESTA

    Kiitos bloginpitajan kommentista

    Mina kylla arvostan tohtoreita, professoreita ja
    maistereita! Ja soisin kovasti heidan osuutensa lisaantyvan politiikassa. -- Ei joku Havansi riita oikein mihinkaan, eika taida saada mitaan suurta äänivyoryakaan.

    VastaaPoista
  12. Ad Kari Kaunismaa: - kerjäläispoika ja paimentytto - renki - mökkiläinen - talolllinen - juoppo - juristi. Pesäpaikka, kuinka ollakaan, Toksova, tarkemmin Haapakangas, Jukki. Isän äidin puolella on lahjoitusmaatalonpoikia, jotka kai vertautuvat torppareihin tai lampuoteihin.

    Äidin puolella oli käsityöläisen vikaa mutta myös tapaa juoda talo.

    isäni ja tätini kirjoittivat ylioppilaaksi 1944, kumpikin ensimmäisinä suvussaan. Kun sitten rupesin laskemaan tohtoreita serkuistani, menin sekaisin 10 kohdalla.

    Pahaksi on päässyt.

    VastaaPoista
  13. SOTASAIRAALAT

    Kiitos bloginpiotajan kommentista. Ostan joka ajatuksen siita! -- Se oli välttämätöntä ja arvokasta tyota, vaikka ei ehkä pääsytkään
    prosentuaalisesti kovin korkeisiin sankarivainaja-%:hin!

    Olen jossain nahnyt muistomwerkin tai kilven sota-ajan hevoselle! Kaipa sota-ajan lääkärit
    ansaitsisivat jonkun verran paremmin muistomerkkejä.

    ---

    Konekivaarimies makasi haavoittuneena pitkaan Vuoksen rannan jsp:lla 17-19.6.1944. Kertoi, etta se lääkäri oli ihminen, silmista vuosi kyyneleet kun morfiinikin oli loppu. Mutta se pappi p...le ampui hulluja sotamiehia. -- Papit ovat olleet tallaisessa maineessa v. 1918 tapahtumista saakka, lääkärit ovat inhimillisen ihmisen maineessa. Miksiköhän näin?

    VastaaPoista
  14. Kulttuurikodin penskoilla on myös omat paineensa. Jaan Krossin poika Eerik-Niiles kertoi että "jos minä sain kokeista vaikka 9 ja 1/2 niin isä ihmetteli - kauan - että minkäs takia sinä noin huonon numeron sait? Se kun ei kymppiä pienempiä ite koskaan ollut saanut".

    Minulla ei vastaavia ongelmia ollut: sain tasaisesti seiskoja. Koska en koskaan lukenut läksyjä. Vain voimistelunopettajani (joka inhosi minua sydämensä pohjasta; hänellä oli siihen syynsä) sanoi että "kun ei yhtätoista voi antaa niin täytyy antaa vain kymppi". Ai, että miksi? No kun muut esimerkiksi rekillä harjoittelivat "kippiä", niin minä vuorollani heitin pari jättiläistä... Hän, vaikkakin inhosi minua (tai sen taisin jo sanoa?), oli oikeudenmukainen. Ps. Kerran törmäsin häneen kauppalamme kirjaston runohyllyjen välissä. (Runot oli ihan eri paikassa kuin kaikki muut kirjat.) Lehahdimme kumpikin poskiltamme punaiseksi.

    VastaaPoista
  15. Minä en arvosta arvonimiä enää. Ovat osoittaneet, että puhuvat täysin toisiaan vastaan - onko arvonimestä tullut jonkinlainen poliittinen lyömä-ase? Jos on akateeminen ja asiantuntija voisi ottaa selvää myös ihmistieteistä jotain eikä väittää tietoa kuten se kirjasta luetaan suoraan oikeana: kysehän on osittain siitä, että kun tiede tiesi väärin asioita ennenvanhaa ja sen päälle tieto kuitenkin rakentuu niin vinosta tulee vielä vinompi. Miksi siis ihannoida sellaista rakennelmaa, jossa kivijalka on murentumassa: sen myötä menee myös muut uskomuspiirit. Samalla ei ole olemassa parempaa tai uskottavampaa aluetta kuin tiede; mutta siksi juuri pitää olla aika lavea, leveä, syvä ja pitkä tietotaito; pelkkä arvonimi on vanhan fasismin jatketta tai uudenlaisen lapsellisen pintaidealistin möngerrystä joka vetoaa Gandiin tai muuhun kauniiseen ajatteluun, täysin saduista. Näissä on siis molemmissa yleensä arvonimi; oikea ja vasen vain erottavana tekijänä. Sitäpaitsi oppimisesta ei opeteta mitään muualla kuin ehkä pedagogisessa, jos edes siellä: sielläkin on aina vain osaamisesta (linearisesta toistamisesta ja kehityksestä) mutta ei ymmärryksestä, perustavista asioista ja kriittisyydestä mitään. Näitä pelätään jopa. Yliopistossa pelätään, että joku paljastaisi jotain totuudesta.

    Kieli ja symboli nivoutuvat kuten DNA ja RNA oletettavasti mutta professorit uskovat, että tieto tulee ulkoa (näin sanoi eilen eräs tunnettu tulevaisuuden tutkijaprofessori) mutta minä uskoin että tieto syntyy alhaalta siis uudelta sukupolvelta joka käsittää asiayhteydet oman aikansa aikana (+ vetää historilliset näkemyksensä geeneissään, onk se sitten oikeuettua tai ei) eikä suinkaan ulkoota tuolta suurista markkinoista. Se on väärä ajattelu mutta ilmeisen tavallinen kun uskotaan, ettei nyt Suomessa mitään voisi syntyä ja muut vaan osaavat).
    Sitten tieto yhdistyy malleihin samalla lailla kuten a-kirjain yhdistyy sen asettamaan paikkaan vokaalina. Mutta aaa-äänne on vanhempi kuin sen symboli.

    Ja sanottakoon tähän samaan syyssyyn, että raha on kiinnittynyt malleihin taas ja näin voidaan sanoa, että vaikka raikasta tietoa ja tietoisuutta syntyisi se tapetaan viimeistään siinä kun ulkomailta pyritetään sovittamaan symboliikkaan jotain, jonka aika on mennyt mutta joita rigidit ihmiset ylläpitävät vain siksi, että ovat rigidejä tai äärikonservatiiveja (Katolinen kirkko tai Vatikaani suostui vuonna 2008 siihen että maailma on Galileon antamien viitteiden näköinen).

    Nämä asiat vääntävät sitten kaikkien tietoa tai viitteitä mihin kiinnittäisi omat uskomuksensa. Kun on 400 vuotta välissä on vaikea mieltää kuka elää milläkin vuosisadalla?!

    VastaaPoista
  16. Politiikka on professio jos ei sisällöltään niin muodoiltaan. "Puoluekoneiden" aikana, kai 1960-luvulta, on mukaan päästäkseen pitänyt aloittaa alhaalta ja ahkeroida sieltä ylös, jos on tuuria. Opinnoista tai ammatista ei ole ollut suurempaa apua, vahvoilla rakenteilla riittää heiveröinenkin aines.

    Äkkimuutoksissa on tarvittu valmiiksi kyvykkäiltä vaikuttavia suoraan huipuille vrt meikäläinen politiikka ennen sotia tai kommunismin jälkeinen Itä-Eurooppa, jossa professorit ja taiteilijat ovat olleet tarpeen mukaan tuomaan heiveröisiin uusiin rakenteisiin uskottavuutta. Nyt on varsin harvinaista päästä muiden ohi herrahissiä, Jugnerkin vain osittain, hänhän oli ennen YLEä poliittinen avustaja. Moni myöhäisessä vaiheessa politiikkaa kokeillut iso hahmo on saanut todeta, miten mopoja kohdellaan, vaikka miten olisi vuorineuvos tai muuta hienoa "entisessä elämässä".

    Juridiikka on tietysti malliesimerkki oikeasta professiosta, tosin kun meillä ei ole samanlaista lisensointia (Bar tms.) kuin monilla muilla, asia jää piiloon. Kirjat pit jokaisen lukea itse, mutta kyllä kai mahdollisuus keskustella ja kysyä kotoa helpottaa lukemaan oikeita asioita kerralla oikein. Itse työhön sitten liittyy paljon hiljaista tietoa, ja name recognition auttaa; itse sellaisen rakentaminen vie vähintään vuosia, sukunimellä sen voi saada valmiiksi. Kyllä sitä aina miettii kahdesti, kun arvioi nuoren juristin tyhmempiäkin argumentteja, jos hänen vanhempansa ovat esimerkiksi korkeita tuomareita tai ansioituneita tukijoita.

    Muuten, aikanaan samassa publiikissa kanssani valmistui henkilö, jonka ensimmäinen juristiesi-isä valmistui Turun Akatemiasta oliko 1802. Hänen kunniakseen täytyy sanoa se(kin), ettei tämä ollut tullut opiskeluaikana mitenkään esille, suomennosten vuoksi sukunimi ei ollut herättänyt huomiota. Opiskelumenestys oli ollut aivan kunniallinen.

    Kekkonen kai kopioi Paasikiven mallia, köyhä poika pääsi silloin vielä kovin kapeaan eliittiin opintietä, toki välissä oli niin pitkä aika, että Kekkonen jo osin pääsi varhaiseksi broileriksi, Paasikivi "joutui" ja pääsi talouselämänkin urille.

    VastaaPoista
  17. "vika oli Pyryn kärkisakkaus, lento-oppilaiden ja edistyneempienkin tavallisin ohjausvirhe."

    Mitenkäs se kärkisakkaus tehdäänkään ja miksi se oli niin tavallinen?

    Lukija Laihialta

    VastaaPoista
  18. Joskus tuli mietittyä perheen vaikutusta opiskeluun, "älykkyyteen". Eli ehjän perheen vaikutusta. Onkohan tutkittu?

    Tuttava- ja sukulaisperheistä olen huomannut avioeron vaikutuksen jälkeläisten opiskeluintoon.
    Näissä "älykkäissä" sukuhaaroissa vanhempien ero lapsen ollessa alle 15-vuotias, on stopannut älykkyyden ja opiskelun kehityksen jälkeläisiltä.
    Eron tapahduttua lapsen ollessa yli 18-vuotias, ovat "älykkäät" sukuhaarat periytyneet jälkeläisille.

    Pitäisikö avioehdon kuulua olennaisena osana avioliiton solmimiseen, jolloin vain avioparin yhteisellä päätöksellä avioehto voitaisiin purkaa...

    VastaaPoista
  19. "von und zu" löytyy yllättävän monen huippunimen takaa, kun raaputtaa muutaman sukupolven rahvasta päältä.

    VastaaPoista
  20. Ad Anonyymi - Pyry - edelleen liikennelentokoneilla hyvä tapa päästä hengestään on yrittää kääntyä takaisin, kun moottori streikkaa. Tiukka kaarto ja laskeva nopeus aiheuttaa siiven kantokyvyn katoamisen (virtuaksen irtoamisen), jolloin lentokone syäksyy tyypillisesti siivenkärki edellä maahan.

    Sakkausta sanotaan myös kuolioksi. Vanhoissa sotilaskoneissa erikoinen vaikeujs oli jyrkkä lähestymiskaarto. Tietyssä vaiheessa peräsin muuttuu vakaajaksi ja päinvastoin. Silloin on ohjattava "ristiin". Normaalisti nokka nousee, kun ohjaussauvaa vetää, Jyrkässä kaarrossa pitää sauvaa työntää samassa tilanteessa.

    VastaaPoista
  21. Ad Rienzi,

    juridiikka on professio. Lisensiointi puuttuu kyllä meiltä melkein kokonaan muutenkin. Suomessa saa muodollisen pätevyyden yliopistosta, minkä jälkeen pääsee jäseneksi oman alansa tieteelliseen seuraan. Loput opitaan sitten töissä.

    Jos ulkomaille joutuu CV:nsä kirjoittamaan, kannattaa siihen liittää maininta seurajäsenyyksistä. Ulkomailla tieteellisen seuran rivijäsenltäkin vaaditaan työkokemusta, joten siellä tällaisia jäsenyyksiä pidetään jonkinlaisena meriittinä. Ja kun virallisia lisensiointeja ei ole, ei parempaakaan koristetta löydy. Työkokemuksen ja artikkeliluettelon lisäksi.

    Ad Jukka,

    oma tarinani: äpäräpoika, josta tuli rakennusmestari -> lääkäri -> tekniikan tohtori

    VastaaPoista
  22. En tiedä miten ennen, mutta nykyään opetetaan aina hätälasku etusektoriin, jos tulee konerikko tai muuta ikävää. Tietenkin on aina joitain sankareita, jotka luulivat pystyvänsä. Niitä sitten kerätään ja tutkijalautakunta ottaa asian tutkittavakseen ja yleensä silminäkijähavainnot ja koneen sijainti ja lentotiedot kertovat riittävästi. Ilmailuonnettomuuksissa syyllinen selviää yleensä aina. Nykyisin muihin kuin suihkareihin pyritään rakentamaan siivet niin, että sakkaus oikenee automaattisesti jos korkeutta on riittävästi ja jos ei ole, niin annetaan jalkaa. Lentokonesuunnittelussa vanhoissa ilmailumaissa kuten Saksassa ja Puolassa on erilainen suhtautuminen sakkaukseen. Saksalaiset tekevät oikenevia koneita ja puolalaiset tekevät kaiken oikein eli sakkaavan siiven.

    VastaaPoista
  23. Kun tämä ei ole sosiaalista mediaa, en opeta. En toista iskulausetta, joka on omani: voit ymmärtää eilistä, jos ymmärrät huomista. ”Opimme historiasta kaiken” ei ole fasistoidinen huuli. Siinä ei ole valhetta mukana, kuten totuuksissa yleensä. Opimmehan elämästäkin kaiken. Ei menestyskään ole suhteetonta. Järjestelmätön oppiminen ei voisi olla huono ajatus.

    VastaaPoista
  24. Pääesikunnan tutkintaosaston majuri on tuomittu sakkoihin naisalaisen kähmimisestä. Myös naisen esimiehenä toiminut kapteeni sai sakkoja, koska ei puuttunut ahdisteluun.

    Helsingin hovioikeuden mukaan majuri laittoi käden kahdesti naisen pakaroille ja vitsaili tämän rinnoista kutsumalla niitä ketunneniksi.

    Rikokset tapahtuivat Tampereella viime ja toissa vuonna.

    Osa syytteistä hylättiin vanhentuneina. Niissä oli kyse siitä, että majuri olisi näyttänyt naiselle tietokoneeltaan pornokuvia ja yrittänyt työntää rahaa tämän kaula-aukosta vuosina 2005-2006.

    Sekä majuri että naisen lähiesimies tuomittiin palvelusrikoksesta, työturvallisuusrikoksesta ja työsyrjinnästä.

    Majuri sai 40 päiväsakkoa ja naisen esimies 20. Maksettavaa molemmille kertyi saman verran, 640 euroa.

    Valtio joutuu maksamaan naiselle 5000 euroa tasa-arvolain mukaista hyvitystä.

    VastaaPoista
  25. Erastotenes Aleksandrialaiselle:

    Lisäksi "trained on Bench" kuulostaa hyvältä briteistä, jotka saattavat sekoittaa sen Recorderiin, joka heillä on "kiirastuli" ansioituneelle asianajajalle, valmennusta tuomariksi.

    Jenkeille "Law clerk" on kai aika lähellä sitä mitä ti-harjoittelu meillä parhaimmillaan voisi olla, vaikkei ole. Keikka nuorena hovin esittelijänä tulee jo lähemmäs.

    VastaaPoista
  26. Miksi huono-osaisuus on alkanut periytymään, vaikka nyt opiskelu on ilmaista ja opintotuet hyvät, peruskoulu kaikilla tukiopetuksineen?

    Siksi koska tavallinen ihminen helposti jumittuu turhanaikuisen viihteen ja päihteiden maailmaan, kun kukaan ei sitä enää paheksu.

    Moniarvoisuuden nimellä kulkeva arvotyhjiö saa ihmiset potemaan elämän tarkoituksettomuutta ja masennusta.

    Köyhäkin koti voisi olla sunnuntaiaamuna siisti ja kirkonmenot kuulumassa radiosta, niinkuin muistan ennen.

    Siinä ilmapiirissä lapsellakin säilyisi usko johonkin parempaan ja merkityksellisempään maailmassa. Toivon paremmsta ei saisi antaa kuolla.

    VastaaPoista
  27. Ad Omnia: - "law clerk" on kova juttu, mutta toisin kuin meillä, avustaja on henkilökohtainen. Siksi tunnen eräänkin kaverin, joka itse on Lord of Appleas, Sir..., ja saattaa mainita, että hän oli aikoinaan itsensä Denningin law clerk. Sama USA:ssa. SuprC sinänsä on meerkittävä, mutta piireissä tiedetään, että esim. Kaliforniassa toimiva FedC osoittaa kykyä löytää kaikkein kyvykkäimmät nuoret. Olen istunut kuuntelemassa heidän juttujaan korkean esimiehen kanssa, ja jos ne osaisin välittää, voisin todistaa, että juridiikka voi olla korkeaa älyllistä toimintaa.

    VastaaPoista
  28. Eräs taistolainen taiteen professori kehui haastattelussa: vallankumousta emme saaneet aikaan, mutta korkeakulttuurin tuhosimme.

    VastaaPoista
  29. Miksi majureiden ja sitä korkeampien upseerien 1. oikeusaste on hovioikeus? Ja muutaman muunkin korkean virkamiehen? Eikös säätyjen erikoikeusista ole luovuttu ja kakkien pitäisi olla tasa-arvoisia?

    Kai tuolle joku peruste on? Joku looginen ja järkevä syy?

    VastaaPoista
  30. >>Jukka Kemppinen kirjoitti...
    Ad Anonyymi - lääkärit - lääkäreitä kaatui ja yksi teloitettiin 1941-1944.<<

    Yleensä lääkärit oli aina upseereita, mutta tämä lienee ollut sotilasvirkamies. Jos kyseessä oli samainen lääkäri, joka jätti JSP:n ja määräsi itsensä lomalle.

    Suomen armeija aina pitää tiukasti kiinni siitä, ettei yhtään upseeria ammuttu karkurina tai muistakaan sotarikoksista. Kuitenkin Suomen ruotsalaiset upseerit kunnostautui silläkin alalla.

    Laitan tähän aikoinaan S24:lle kirjoittamanin jutun:


    Suomen armeijassa ei teloitettu toisessa maailmansodassa yhtään suomalaista upseeria.

    Tästä pidetään tiukasti kiinni, vaikka ihmetellä pitää kuinka lääkäri oli tuohon maailman aikaan vain korpraali. Tuolloinhan kaikki ylioppilaatkin oli melkein järestään upseerikoulutukseen joutuvia. Kävikö niin, että sotilasarvo vietiin tai hänet alennettiin ennen tuomitsemista? Näinhän tehtiin yhdelle noista neljästä teloitetusta Suomen ruotsalaisesta, joka oli alikersantti ja peräti kahdesti urhoollisuudesta kunniamerkillä palkittu. Tuomittaessa hän oli vain sotamies kuten ne 3 muutakin. Tosin eräs toinenkin noista neljästä oli kertaalleen palkittu urheudesta.

    Tarina Mustasaaren vänrikistä elää vailla näyttöä, mutta ainakin yksi upseeri tuomittiin kuolemaan ja nimestä päätellen hän kuului kielivähemmistöön. Varmaankin juuri tuosta syystä häntä ei ammuttu tuomionsa mukaisesti, vaikka rikos lienee ollut sen väärti kuten tuomiostakin voisi päätellä. Hän nimittäin kavalsi Liittoutuneille tiedot koko Itärintaman joukkojen sijoittelusta!

    Laki on Suomessa sama kaikille, vain tuomiot vaihtelee ja tuolloin vaihteli myös tuomioiden täytäntöönpanotkin! Näin oli mm. Hella Wuolijoen ja Kerttu Nuortevankin kohdalla! Heitä kumpaakaan ei tiettävästi ammuttu.

    http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Sotilasvirkamiehet

    >>Suomen armeijassa ei teloitettu toisessa maailmansodassa yhtään suomalaista upseeria, neuvostoliittolaisia saattoi teloitettujen joukossa olla.

    Kuolemaan tuomittiin yksi upseeri, mutta häntä ei teloitettu. Majuri Maximilian
    von Hellens tuomittiin 16.12.1942 sotaylioikeudessa kuolemaan sotapetoksesta.
    Korkein oikeus vahvisti tuomion 21.1.1943.

    Asian jatkovaiheet olivat erikoiset, presidentti hylkäsi von Hellensin oman armonanomuksen, mutta jätti von Hellensin vaimon tekemän armonanomuksen ratkaisematta koko sodan loppuajaksi. Tästä seurasi, että von Hellens jäi teloittamatta ja vapautui jatkosodan loputtua vankilasta. Presidentti jätti varmaankin tarkoituksella asian "roikkumaan" - normaali menettely olisi luonnollisesti ollut se, että armonanomus olisi ratkaistu nopeasti suuntaan taikka toiseen.

    Teloitettujen joukossa oli yksi sotilasvirkamies. Sotilasvirkamiehet rinnastettiin
    päällystöön, mutta varsinaisia upseereita he eivät olleet, vaan heille oli erityistehtävänsä vuoksi annettu sotilasvirkamiehen arvo käyttöön. Kyseinen teloitettu oli lääkäri; hänen varsinainen henkilökohtainen sotilasarvonsa oli korpraali. Sotilasvirkamies, lääketieteen kandidaatti Toivo Urpo Viinikka tuomittiin sotapelkuruudesta kuolemaan 7. divisioonan komentajan määräämässä pikaoikeudessa 25.8.1944 ja hänet teloitettiin samana päivänä. Viinikan joukko-osasto oli JR 56.

    Sekä von Hellensin että Viinikan tapauksista löytyy ao. mainitusta lähdeteoksesta, Kuolemaan tuomitut : kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmasodan aikana. Mainitut henkilöt löytyvät kirjan henkilöhakemiston avulla.

    Kysymykseen vastasi OTT, lainsäädäntöneuvos Jukka Lindstedt, hän on tehnyt väitöskirjan aiheesta: Kuolemaan tuomitut : kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmasodan aikana. < <

    Tämä lääkäri jätti JSP:n potilaineen oman onnensa nojaan ja karkasi. Hän tietävästi "määräsi itsensä sairaslomalle". Lääkärit toimivat ankaran paineen alaisina ja ihmetellä täytyy, ettei useampi heistä romahtanut toimiessaan elämän ja kuoleman välimiehinä ihan kirjaimellisestikin.

    Aiheesta enemmän täällä:
    http://keskustelu.suomi24.fi/node/9090830

    VastaaPoista