Sivun näyttöjä yhteensä

17. tammikuuta 2011

Vino ilme




Vajaa vuosi sitten esitin tässä ajatuksen, että Alpo Rusin rikos oli huono pärstäkerroin. Muuta moitittavaa hänestä ja hänen toimistaan ei löytynyt.

Eilinen kirjoitus Sauli Niinistöstä oli saman ajatuksen muuntelua. Väitän että perustellun käsityksen muodostaminen toisesta ihmisestä on hyvin aikaa vievää ja vaikeaa. Siksi sitä ei harrasteta oikeastaan lainkaan.

Nuorehkot parit huomaavat noin seitsemän vuoden yhdessä olon ja muutaman lapsen jälkeen, että parivuoteessa kääntyilee tuiki tuntematon ihminen. Tästä aiheesta on smirgelöity erilaisia elegioja, joissa on tapana urahtaa, että yksin oot sinä ihminen.

Herne nenässä häiritsee viimeistään kun tulee nuha. - Kuinka joku voisi tuntea minut, kun en tunne itseäni itsekään? Olen sanonut sinunkaupatkin irti ja kirjoitan kauppalistaan:” Herra Kemppisen tietoon ja sellaisia toimenpiteitä varten, joihin asia kenties antaa aihetta: leipää; herelmiä, tuorehia silakoita…”

Kun nyt annoin ymmärtää, että Niinistö näyttää hovioikeudenneuvokselta eli ikääntyneeltä vänrikiltä, jotkut kommentoijat ymmärsivät ajatuksen. Tarja Halonen ei ole käynyt tunneilla, koska hän on palannut miiniin, jonka me kaikki tunnemme. Hänestä on tullut taas nalkuttava eukko, eikä äänestäkään aina arvaa, oliko se Tarja vai eteisen ovi.

Joku ehti kauhistua puhettani harvainvallasta. Olisin kirjoittanut ”meritokratia”, mutta se on turhan puuteroitu termi. Meillä on kansanvaltaa ja lisäksi syvästi omien eettisten ajatusteni mukainen kuulemisperiaate. Tuohon pellolle ei saa rakentaa sikalaa eikä minua saa tuomita pahoista teoistani rangaistukseen ennen kuin olen saanut tilaisuuden tulla kuulluksi.

Valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa sangen monilla on tuo sama mahdollisuus. Se on sitten jokaisen oma asia, käyttääkö sitä vai ei. Itse en käytä. Olen sen sortin pasifisti, että jos tulee sota ja veriset vaatteet, menen hetekan alle piiloon. Jos olisi pakko äänestää, kirjoittaisin vaalilippuun: ”Herran siunausta teille kaikille ja voimia ankarassa työssänne.”

Suomen paras pärstäkerroin oli Mannerheimilla. Kuten Donner osoittaa dokumentissaan, kukaan ei tullut hänestä hullua hurskaammaksi. Suomen huonoin pärstäkerroin on Martti Ahtisaarella. Kukaan ei ole vieläkään inahtanut mitään, vaikka luullakseni 95 % kansasta ihmettelee, miten Nobelin rauhanpalkinnon voi saada noin lihava mies, joka ennen leikkaustaan kävellä vemputtikin niin vaikeasti. Rauhanpalkinnon saajien lista on surullista luettavaa, mutta mielestäni tuo palkinto on jonkin asteinen todiste siitä, että asianomaisen henkilön olemassaolo ja toiminta on pantu maailmalla merkille. Paasikivi ja Kekkonen sen kai olisivat mielellään saaneet, jos Neuvostoliitto olisi keventänyt kotiarestia yhden Oslon matkan verran.

Koivisto sen olisi ansainnut. – Täällä on joku kommentoija, joka osoittaa oikeaksi havainnon, että on aika ilahtua, kun toiset menevät henkilökohtaisuuksiin. Tämä todistelee, että minä en ymmärrä talousasioista yhtään mitään, ja se on kyllä tottakin. Olen lukenut kirjan ”Kansantaloustiedettä Suomen apukoululaisille, kirj. L. Harmaja”. Vai olisiko se ollut kasvioppia? Vai ehkä mittausoppi ja verranto?

Tosin kommentoija panee sinänsä erikoisesti samaan lauseeseen kirjanpidon ja taloustieteet unohtaen, että jälkimmäisen pariin hakeutuvan ne, joille kirjanpidon kuohuva maailma on liian kiivastempoinen ja jännittävä. (Lähde, UCLA, Taloustieteen laitos,”Economics” – luennoin siellä, kun Law & Economics oli uusi asia. Tenttikirjoina olen käyttänyt Cooter-Ulenia, Duncan Kennedyä, Friedmania, Posneria ja tietenkin Coasea Paul Samuelsonin pohjalta.)

Myönnän monen kommentoijan mieliksi, että Koivisto tuhosi Suomen kansantalouden, mutta tuo ulkopolitiikkakin taisi olla hänen aikanaan vaivalloista. Olen muistavinani, että presidentti hoitelee ulkopolitiikkaa mutta tarkka taloudenpito olisi puolestaan hallituksen heiniä. Voin tietenkin erehtyä.

Yhteenveto: takavuosien  missejä ja eturivin urheilijoita ei koskaan äänestetä suosituiksi suomalaisiksi kauneutensa / jäntereittensä ansiosta. Sama taitaa koskea poliitikkoja.  Pärstä kuluu ja kyllästyneisyys alkaa näkyä pahaenteisesti läpi niin kun joskus polkupyörän sisuskumi. Presidentiksi haluaisin henkilön, joka haluaa presidentiksi, itsekkäistä tai epäitsekkäistä syistä. Niinistö ei ole Mannerheim, jota piti aina käydä rukoilemassa valtiollisiin tehtäviin.

41 kommenttia:

  1. Eikös Koivisto myös ohjeistanut tuomioistuinten päällysmiehiä siitä, miten pankkikriisin jälkipyykki pitää tuomita ja etenkin keitä ei saa tuomita?

    VastaaPoista
  2. Ei enää salakavalaa lammasta presidentiksi, vaan naurava leijona.

    Sellainen joka ymmärtää mitä tapahtuu todella; että jokainen ihminen on sellaisenaan arvokkain vähemmistö jolla on ainutkertainen ihmisarvo, ja puolustaa sitä leijonan lailla.

    VastaaPoista
  3. Ad Anonyymi: - ei ollut. Minä olin. Levität perätöntä huhua.

    Huhusi on lisäksi harvinaisen järjetön, vihamielinen ja loukkaava. Viimeksi poliitikoista tuollaisia listoja on tarjonnut Hertta Kuusinen (SKDL) sotasyyllisyysoikeudenkäynnin edellä.

    Ehkä olet yksinkertainen sielu ja olet ymmärtänyht väärin keskustelun mm. Koiviston väitetystä yrityksestä vaikuttaa tuomioistuimeen yksittäistapauksessa. Sekään ei pidä paikkaansa, mutta se ei ole toisaalta mikään uutinen.

    Olen itse professorina silloin tällöin osallistunut yritykseen vaikuttaa yksittäistapauksen ratkaisuun esimeriksi sananvapausasioissa selittämällä asianosaisille, mihin lainkohtaan voisi vedolta.

    VastaaPoista
  4. "Ei sinne enää löydy paikkoja", vastasi Martti Ahtisaari kysymykseen oliko hän menossa äskeiseen juhlabankettiin kiinalaisen rauhannobelistin kunniaksi. Paikat kun myydään hänen mukaansa lähinnä kansainvälisten yritysten vieraille.

    Kotimaassa Ahtisaari istuu Etelärantaan konttorinsa muuttaneen kriisinhallintayhtiö CMI:n hallituksessa niiden kanssa, jotka sinne risupartaisia rauhanaktivisteja paremmin ihan aikuisten oikeesti sopivatkin: Johnny Åkerholm (Pohjoismaiden Investointipankki), Gunvor Kronman (Hanasaaren kulttuurikeskus), Kristina Pentti-von Walzel (Svenska Handelshögskolan), Heidi Hautala (everstin tytär), Pekka Korpinen (henkeen ja vereen Rooma-ystävä), Aleksi Neuvonen (ajatushautomo Demos takanaan suuryhtiöitä, kirkko, EVA ym.), sekä Kirkon ulkomaanavun edustaja joka ei hieman yllättäen olekaan Barack Obaman sparraamisen kiireisenä pitämä Antti Pentikäinen.

    VastaaPoista
  5. Muistaakseni tämä tapaus, jossa Koivisto puuttui tuomioistuimen työhön, oli erään KKO:n ratkaisun kommentointia. Kyse taisi (en jaksa tarkistaa Finlexistä) olla kuluttajansuojalain soveltamisesta lainasopimukseen. Pankki oli mainostanut ikkunassaan tyyliin "Meiltä ilmaista rahaa vakuuksitta kevyeen elämään", ja kun korko nousi, tuli riitaa. KKO piti pankin markkinointia, ihan kuluttajansuojalain mukaisesti, lainasopimuksen osana ja kohtuullisti korkoa. Tai jotain sinne päin. Saattoipa olla hovioikeuskin, mistä puhutaan.

    Koivisto, vanhana pankkimiehenä, ei tahtonut moista ymmärtää. Sopimus on sopimuspaperi ja markkinointi on tuulen huminaa. Hän pelkäsi, että pankit menevät kaikki konkurssiin, jos ne joutuvat markkinoinnistaan vastuuseen.

    VastaaPoista
  6. Kemppinen on mitä ilmeisimmin maan parhaita puolustusasianajajia, kun sille päälle sattuu.

    Vai että Koivistolle Nobelin rauhanpalkinto. Mitkä olisivat olleet myöntämisen perustelut?

    Eivät kaikki huhut ole perättömiä. Niistä löytyy myös mustaa valkoisella. Jopa Koiviston omasta kirjasta "Kaksi kautta".

    VastaaPoista
  7. Alpo Rusissa oli ainakin se vika, ettei osannut käsitellä lehdistöä. Lähti raivoisasti puuttumaan pieneenkin negatiiviseen juttuun Ahtisaaresta, s.o. lekalla kärpäsiä. Mediahan tästä vaan innostuu.

    VastaaPoista
  8. Ikävä kyllä Koiviston roolista koskien pankkioikeudenkäyntejä on toisenlaistakin tietoa - ei ihan pelkkiä huhuja.

    Asiaan liittyvien asiakirjojen salaaminen tuntuu ristiriitaiselta jos tuollaista ohjeistusta ei edes ollut.

    VastaaPoista
  9. Itsetuntemuksesta nostaisin esiin tämän Kemppisen metaforan kognitiivisesta ajelehtimisesta.

    "Älkää pitäkö minua asiantuntijana. En ole saanut kiinnostavia tarjouksia asianajajilta enkä liikeyrityksiltä. En olisi ollut hyvä asianajaja enkä liikejuristi. Oikeudenkäynneissä olisin pärjännyt, mutta se on vain osa työtä. Tuomioistuimissakin on oltu lähinnä tyytyväisiä, kun olen lähtenyt vapaaehtoisesti nostelemaan. Korkeimman oikeuden jäseneksi olisin voinut lapsellisuudessani halutakin jossain vaiheessa, mutta kukaan ei koskaan inahtanutkaan siihen suuntaan, mikä osoittaa hyvää jäsenten arvostelukyvystä. Siten vastoin runojen ja muun sellaisen kirjoittelua paheksuttiin avoimesti - myös väitöskirjan. Jos olisin kohtalon oikusta päätynyt sinne, olisin osoittautunut niihin tehtäviin huonoksi. Helsingin hovioikeudessa ainakin yhdessä äänestyksessä osa kollegoista ja silloinen presidentti olivat nimenomaan tuolla kannalla - ei sovellu sisätöihin". (12.2.2007)

    JR50

    VastaaPoista
  10. Johtajaksi pyrkii se, joka aattelee, että nuo/ tuo on pelastettava ja minun täytyy se tehdä. Tai se, joka mielestään ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta elämässä.

    Olipa ihana aamu herätä, Kemppiselle ja kahvikupilliselle siitä kiitokset!

    VastaaPoista
  11. että Paasikivi ja Kekkonen olivat Neukkulan kotiarestissa,
    mutta Mauno-pojan kyyristely se esim. Puolan kriisin aikana kestää kummasti ajanhammasta (Suomen Jussilla kirjoituttivat valmiiksi paperin kaappiin, mikä tieto siltä lipsahti HeSan Unskille); sitähän vois nyt käyttää vaikka evidenssinä Nobelin haussa?

    VastaaPoista
  12. Milloin Kemppinen UCLA:ssa luennoi? Law and economics syntyi 1960-luvulla, 1980-luvulla siitä tentittiin kirjoja ihan perustutkintoja varten jo Helsingissäkin korkeakouluissa ja Yliopistossa. Laajemmin se meillä toki löi itsensä läpi vasta 1990-luvulla, jos oikein vieläkään.

    Missä muualla kuin Kemppisen omassa tekstissä on samassa virkkeessä rinnastettu kirjanpito, laskennan osa-alue, ja taloustieteet, laaja yleiskäsite? Puhe taisi olla hänestä aliarvioimassa ex-valtiovarainministeriä ja eräänlaista pankkimiestä. Bloggaaja ilmeisesti samastaa talouden taloustieteeseen. Eläinopin puolelta sopii lainata vanhaa kaskua:
    - Iik, leijona!
    - Rauhoitu, ei se nyt ole meille vaarallinen.
    - Mutta tietääkö se sen itse?

    VastaaPoista
  13. Minä en välittäisi äänestää presidentiksi miestä, joka käyttää papiljotteja ja ehdottaa kirjastoihin pääsymaksuja.

    VastaaPoista
  14. Rauhanpalkinnon ongelma on, että viimeistään Obaman diskonttovalinnan jälkeen se on niin selvästi enemmän antajiensa itseilmaisua eli antamista arvonsa korostamiseksi, kuin keskittymistä saajaan, palkinnon saamista ansioiden mitaksi.

    Mutta Ahtisaaresta olen kuullut useita kehuja yllättäviltäkin tahoilta, ulkomaalaisilta jotka ovat törmänneet häneen esimerkiksi jonkin projektin arkisessa toteuttamisessa, ja vaikuttuneet. Itsellänikin on mukavia muistoja hänen välittömästä ystävällisyydestään silloinkin, kun yleisöä ei ollut todistamassa.

    VastaaPoista
  15. Ad Omnia: Erastotenes Aleksandrialainen sanoo asian, mutta ohimennen. Tuosta tapauksesta ja oikeustapauksesta, joka siis oli jo lainvoimaisesti ratkaistu, on etenkin J. Virolainen kirjoittanut laajasti. Toisin sanoen eräässä oikeusjutussa Koiviston sanotaan olleen jälkeen päin eri mieltä kuin tuomioistuin.

    Viimeksi esitetty väite, jonka mukaan Koivisto olisi "ohjeistanut tuomioistuinten päällysmiehiä siitä, miten pankkikriisin jälkipyykki pitää tuomita ja etenkin keitä ei saa tuomita" on jotain aivan muuta ja ainakin minulle uusi.

    Pyytäisin anonyymia ilmoittamaan nimensä ja osoitteensa. Jos anonyymin väitteessä on vähänkään perää, Koivisto on toimitettava valtakunnanoikeuden rangaistavaksi.

    Olen pahoillani, että erehdyksessä julkaisin tuon kommentin. Se on nähdäkseni sisällöltään rikollinen. Epäilykset valtakunnanoikeus-tason asioista olisi hoidettava tutkimuspyynnöllä viranomaisille.

    VastaaPoista
  16. Ad Anonyymi - UCLA - luennoin UCLAssa 1996, 1998 ja 1999, sen jälkeen usein UC Berkeleyssä.

    Oikeustaloustiede Suomessa ei ole uutinen. Law and Economics ei liioin alkanut 1960-luvulla, vaan 1970-luvulla. (Henry C. Manne).

    Järjestimme 2000-luvun alussa suomalaisille kurssin George Mason -yliopistossa Washingtonissa (hiukan Virginian puolella). Henry C. Mannen historiikki tuon yliopiston roolista löytyy verkosta.

    Jos anonyymi haluaa jatkaa todisteluaan siitä, että minä en ymmärrä taloudellisista asioista yhtään mitään, jatkakoon ihmeessä. Tunnustan kaiken ja pyydän lievää rangaistusta.

    Ai niin - seikkaperäisempää opetusta näistä asioista annettiin Tucsonissa viikon tuomarikurssilla 1998. Olin siellä kutsuttuna eurooppalaisena. Kurssi oli sangen valaiseva.

    VastaaPoista
  17. Ad Rienzi: - puhe ei ollut siitä, millainen mies Ahtisaari on, vaan siitä, että hänen nimensä on kaikesta päättäen kuultu myös Suomen ulkopuolella. Muuta en väittänyt.

    VastaaPoista
  18. Kemppinen pelottelee. Jotkut joskus reagoivat noin, kun kokevat syyllisyyttä tai suojelevat.

    Koiviston opastusistunto ei ole harvinainen väite.

    Mauno Saari ja Kari Uoti tulevat mieleen, vaan muistini on kovin hatara. Präntättyä tekstiä ja kirjamuodossa, sen voin valoin vannoa.

    VastaaPoista
  19. Suomen maasta ei löydy viranomaista, joka tutkisi Koiviston vehkeilyjä. Saati syyttäisi yhtikäs mistään.

    Kannattaa lukaista Koiviston kirjasta "Kaksi kautta" sivulta 172 eteenpäin, jotta lukija saisi edes kalpean kuvan yllä anonyymin esittämistä näkemyksistä.

    KKO:n silloinen presidentti Olavi Heinonen oli 6.5.1992 "Koiviston konklaaviksi" jälkeenpäin nimetyssä tilaisuudessa puheenjohtajana. Heinonen on tiettävästi tehnyt vaitiololupauksen tilaisuuden kokonaisannista, mutta voinee valaista Kemppistä kahden kesken, jos katsoo sen voivansa tehdä.

    Sittemmin on selvinnyt, että Koiviston kirjassa mainitusta kahdestakymmenestä oikeusoppineesta 6.5.1992 Linnan "läksytystilaisuudessa" oli paikalla noin 30 korkea-arvoista juristia, joista ainakin neljä oli KKO oikeusneuvoksia sekä joukko hovioikeuksien presidenttejä että oikeustieteellisen tiedekunnan professoreita.

    Erään todistajalausunnon mukaan Koivisto oli suivaantunut muutama viikko aikaisemmin tulleeseen KKO:n ratkaisuun, jossa asiakas voitti korkokiistan Tampereen Aluesäästöpankkia vastaan. Koivisto edusti tilaisuudessa kantaa, ettei pankki voi hävitä oikeusjuttua asiakkaalleen.

    Tiettävästi Koivisto suorastaan raivosi ja paukutteli ovia Linnassa, jotta viesti menisi perille läsnäolijoille.

    VastaaPoista
  20. Hei!
    Katsokaapa nyt ensin googlaamalla
    wikipedia "Koiviston konklaavi".
    Saatte perustietoa tasta salatusta jutusta.

    VastaaPoista
  21. Eiköhän parahin K, useampi vain vetäydy merkin taakse, että jos henkilökohtaiset kostoretket työelämässä näiden nettijorinoiden takia ei nappaa.
    Niistä voi jäädä absurdeja jälkiä. Fakta alkaa mistä kuvittelu loppuu.

    Oletteko ajatelleet?

    VastaaPoista
  22. Pitkä lainaus, mutta menkööt, politiikantoimittaja Unto Hämäläiseltä (HS 28.9. 2005):

    "Lähes 700-sivuisesta kirjasta ei taida löytyä kohtaa, jossa ulkoministeriö olisi odottanut Moskovasta jotain hyvää.
    Ulkoministeriössä kirjoitettiin jo valmiiksi luonnokset hallituksen kannanotoiksi esimerkiksi siihen, että Neuvostoliitto ja muut Varsovan liiton maat miehittäisivät Puolan loppuvuodesta 1981.
    Kammottava tilanne oli myös syksyllä 1983, jolloin Suomessa pelättiin Neuvostoliiton vaativan yya-sopimuksen mukaisia sotilaallisia konsultaatioita, jotta amerikkalaisia risteilyohjuksia voitaisiin torjua. Jos neuvotteluihin olisi jouduttu, Suomen asema länsimaissa olisi romahtanut.
    Juhani Suomi antaa lohduttoman kuvan Koiviston ensimmäisistä presidenttivuosista. Jos Suomeen on uskomista, ulkopolitiikan hoito oli aluksi melkoista sotkua. Epävarmuus omasta asemasta ja osaamisesta johti Koiviston ärhentelyyn muun muassa viestimiä ja muita arvostelijoita kohtaan.
    Ulkopoliittisen keskustelun vapautuminen ei ilahduttanutkaan Koivistoa, vaikka juuri häntä kiiteltiin aikojen vapautumisesta Kekkosen jälkeen.
    Koiviston hapuilun aikana ulkopolitiikan johtoon syntyi valtatyhjiö, jota pääministeri Kalevi Sorsa ja ulkoministeri Paavo Väyrynen yrittivät kilvan täyttää."

    Erikoista että siinä todella on kohta luonnoksista valtiojohdon kannanotoksi, joka on enemmän lausuttu kuin ko. kirjassa.
    Oli meininki pahoitella, kyllähän se tiedettiin.

    VastaaPoista
  23. Koiviston konklaavi
    Wikipedia

    Koiviston konklaaviksi sanotaan presidentti Mauno Koiviston koolle kutsumaa tuomioistuinten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien tapaamista 6. toukokuuta 1992. Presidentinlinnaan kokoontui silloin noin 30 henkeä, muun muassa korkeimman oikeuden täysivaltainen kokoonpano. Arvellaan, että tässä tapaamisessa Koivisto painosti korkeimman oikeuden jäseniä olemaan myötämielisempiä pankeille velallisten ja pankkien välisissä oikeudenkäynneissä. Esimerkiksi professori Heikki Ylikangas muistelee:[1]

    "Tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja - mikäli mahdollista - mukaan kutsuttujen henkilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa."

    Koivisto piti erityisesti Korkeimman oikeuden 3.4.1992 tekemää päätöstä, jonka mukaan pankilla ei ollut oikeutta yksipuolisesti nostaa lainansaajan korkoa, virheellisenä. Koiviston mielestä tuomioistuinten oli ajateltava erityisesti pankkien asemaa. Pankit kärsivät massiivisista ongelmaluotoista toisaalta talouslaman ja toisaalta siksi, että ne halusivat periä luotoista devalvaatiokorotukset, mikä oli monelle yritykselle liikaa.

    On väitetty, että kokouksen jälkeen Korkeimman oikeuden linja muuttuikin velallisia kohtaan ankarammaksi[2].

    VastaaPoista
  24. Jukka Kemppisen etsima henkilö saattaisi olla Heikki Ylikangas.
    Katso: Wikipedia " Koiviston konklaavi" tai
    Seppo Konttinen: Salattu pankkituki 2008

    VastaaPoista
  25. "Nuorehkot parit huomaavat noin seitsemän vuoden yhdessä olon ja muutaman lapsen jälkeen, että parivuoteessa kääntyilee tuiki tuntematon ihminen. Tästä aiheesta on smirgelöity erilaisia elegioja, joissa on tapana urahtaa, että yksin oot sinä ihminen."


    No jo on kyynistä tekstiä! Sinänsä herkullisia ilmauksia "vuoteessa kääntyilee tuiki tuntematon ihmnen" ja "smirgelöity elegioita".

    Toivottavasti Kemppinen ei ole näitä julistuksiaan ja totuuksiaan jaellut sen enempää jälkipolville. Ei nuorilta pidä riistää haaveita ja unelmia; ilman niitä elämä käy turhaksi ja tyhjäksi.

    Sillä samaa kudelmaa me ihmiset olemme kuin unelmammekin, sanoi joku vastenmielinen mies.

    Täytyy ottaa vastalääkettä Kemppisen kirjoituksen katkeraan kalkkiin. 1. Korinttolaiskirje ja 13. luku.

    VastaaPoista
  26. Tietenkään en väitä, etteikö Kemppinen tietäisi taloudesta. Mutta en pidä häntä siinä guruna. Uskon, että Niinistön puheenvuoroille relevanteilta poliittisilta osin hän on paljon tieto- ja kokemusrikkaampi, ja loukkaannuin hänen esityksensä kuvaamista päättömäksi ja populistiseksi. Hänkin ansaitsisi lievän tuomion. (Kyllä, äänestin häntä ja äänestäisin jatkossakin.)

    Myöskään en kyseenalaista Kemppisen luennointia UCLA:ssa, vaan ainoastaan sen ajallista suhdetta Law and Economicsin uutuuteen, jonka hän toi väitteenä esille. Hänen omastakin mielestä suuntaus oli uusi 1970-luvulla, siis ei 1990-luvulla. Toisaalta se ihan ensiksi alkoi jo 1961 herrojen Guido Calabresi ja Ronald Coase kirjoituksista.

    VastaaPoista
  27. Koiviston kuuluisaan konklaaviin 1992 kutsutuista ja osallistujista muistaakseni vain kaksi eli Heikki Ylikangas ja Jukka Kekkonen ovat kertoilleet jotain pientä konklaavin kulusta.

    Mukana porukassa oli osanottajalistan mukaan mm. silloinen kihlakunnantuomari Markku Arponen, sittemmin KKO:n jäsen ja Itä-Suomen HO:n presidentti. Olisi mukava häneltä kuulla, mitä todella tapahtui! Vai sitooko vaitiolovelvollisuus virkamiestä edelleen jotenkin?

    VastaaPoista
  28. Meillä kaikilla oli siellä (konklaavissa) niin mukaavaa, oi jospa tekin olisitte voineet olla mukaana...

    VastaaPoista
  29. Ad Omnia: - kukaan kommentoijista ei siis tiedä mitäään "Koiviston konklaavista" - erilaisia arveluja.

    Minä tiedän.

    Miksi kertoisin?

    En levittele juttuja, jotka olen kuullut suljetussa seurassa luottamuksellisesti, elleivät ne ole sisällöltään rikollisia tai ellei arvioni mukaan yleinen etu vaadi muuta.

    Enempää ette saa minusta irti. Haukutte väärää puutaa, vaikka suoriakin puita riittäisi.

    Mitä ihmeen vaitiololupauksia? Reaktioistanne näkee, että teitä ei kiinnosta totuus vaan jo omaksumienne käsitysen vahvistaminen. Pitäkää kaikin mokomin käsityksenne. Minä reagoin väitteeseen "tuomareiden ohjeistamisesta".

    VastaaPoista
  30. Ad anonyymi: - UCLA - jos pidät vastaustani kysymykseesi väitteenä, lakkaa lukemasta kirjoituksiani. Hukkaat aikaasi.

    Coase muuten kirjoitti perustekstinsä 1937, ei 50-luvulla. (The Nature of Firm).

    Niinistö on ilman muuta etevämpi asiantuntija kuin minä, monin verroin. Tämä ei kuitenkaan ole todistus siitä, että hän olisi kiistattomasti oikeassa asiassa kuin asiassa. Olin näkevinäni, että aika moni julkaisu otti samansuuntaisen kannan kuin minä tuon televisiojutun perusteella.


    Mutta ole sinä oikeassa, niin minä olen väärässä.

    Huomaatko muuten yhteneväisyyttä - minä sanoin jotain myönteistä Koivistosta, ja moni loukkaantui. Sanoin jotain kielteistä Niinistöstä, ja jotkut loukkaantuivat. Mielestäni ei ole tarpeen yrittää olla samaa mieltä.

    VastaaPoista
  31. Onpas professori tänään harvinaisen äreällä tuulella!
    Onks´tietoo?

    VastaaPoista
  32. 1.Kor 13... Ai juu, se on se kuuluisa kulkunen, joka siveellisesti muutettiin käännöskomiteassa miksi lie helistimeksi.

    Ahkerasta Raamatun tutkiskelijasta Mauno Koivistosta kun on puhe, niin häntä saattaisi luonnehtia 1.Kor 14:9.

    VastaaPoista
  33. Sehän on totta, Anonyymi, että seitsemän avioliittovuoden/vuoteen jälkeen tulee pysädys: kuka tuo on/kuka minä olen tässä. Ei mitään kyynistä, päinvastoin. Silloin ryhdytään siivoamaan ja siivouksen jälkeen alkaa Joulun aika. Koko porukalle, sille omalle tietysti.

    VastaaPoista
  34. "Ahkerasta Raamatun tutkiskelijasta Mauno Koivistosta ... "

    Huumeet on monet mutta tuo on uusi tieto.

    VastaaPoista
  35. Media leimasi Niinistön lehtikuvien avulla luihuksi hirviöksi ennen presidentinvaaleja, siksipä hämmästyin suunnattomasti, kun samoihin aikoihin raitsikkapysäkillä vierelläni seisoi erityisen miellyttävän näköinen ja oloinen, tyylikäs mutta vaatimaton mies: Niinistö. Hän oli menossa raitsikalla työpaikalleen.

    Lehtikuvat luovat meille mielikuvia, joille ei ole useinkaan todellisuuspohjaa. Kuvauskulmat tekevät ihmeitä, ne huijaavat meitä.

    Ahtisaari on erittäin miellyttävä ja ystävällinen ihminen. Tämä puoli hänesssä tulee esille, kun me tavallisetkin ihmiset tapaamme hänet sattumalta jossakin tilaisuudessa.

    VastaaPoista
  36. Anteeksi, että jatkan vielä tästä Koivisto-aiheesta, mutta käsittääkseni Kemppisen tieto tuon tapaamisen tapahtumista ei ole ensikäden tietoa vaan joko paikalla olleiden kertomaa tai jopa kolmannen käden tietoa. Tämän takia Kemppisen väite, että hän tietää, on aika vahva.

    Jolloin tulee mieleen vanha sanonta: "On kunniakkaampaa tulla ystäviensä pettämäksi kuin epäillä näitä kaiken aikaa".

    Ensi käden tietokin on usein yllättävän epätarkkaa, tästä on kirjoittanut mm. Thomas Elfgren liittyen todistajanlausuntojen luotettavuuteen.

    VastaaPoista
  37. Joo, Anna, ja Paavo Väyrynen, se on suoranainen enkeli (jos sille päälle sattuu, ja tilanne vaatii).

    VastaaPoista
  38. varjele meitä niistä, jotka haluavat presidentiksi, jollei valtaoikeuksia supisteta uudenvuodenpuheen pitämiseen :)

    VastaaPoista
  39. Pyytäisin kyllä varjelusta myös niiltä, jotka haluavat pääministeriksi, varsinkin kun sitä ei edes pääse äänestämään.

    VastaaPoista