Sivun näyttöjä yhteensä

19. tammikuuta 2011

Elämän tasaisuudesta




Pekka Gronow julkaisi juuri Ylen kustannuksella kirjan ”Kahdeksas taide: suomalaisen radioilmaisun historia 1923-1970”. 

Kirja on tehty toisin kuin esimerkiksi von Baghin tai minun erinäiset julkaisumme. Siinä on koottu suurella vaivalla faktoja ja esitetty ne selkeästi. Liitteitä on paljon.

Gronow hallitsi monet vuodet Ylen äänitekokoelmia ja nyt hän on kirjasta päätellen kuunnellut satoja, ehkä tuhansia tunteja äänitteitä, joiden digitoinnin hän sai aikaan ja jota hän valvoi.

Mielestäni kysymyksessä on kulttuuriteko vailla vertaa.

En sano: kiirehtikää lukemaan. Sanon, kiirehtikää, jos olette kiinnostuneita radioilmaisun muutoksista toiminnan alusta 1970-luvulle.

Kiinnitän huomion kahteen asiaan. Ylen historioissa, joita on monta, on mietitty vanhan, holhoavan yhtenäiskulttuurin esiintymistä ja väistymistä radiosta. Televisioon se ei oikein ehtinytkään. Toisin sanoen koko radio oli aikoinaan täynnä Markus-Setiä, jotka tiukkasivat, onko kaurapuuro syöty ja ylistivät sen terveellisyyttä.

Radion tehtävä oli sivistää yleisöä eli saattaa heidät kuriin ja jumalanpelkoon eli valtaeliitin arvostusten tuntoon. Kaunis muisto tuosta ajattelusta on Radion Sinfoniaorkesteri, joka perustettiin 1927. Sinfoniaorkesteri ei ole halpa ylläpitää. Tältä osin asia on mielestäni vallan mainio. Kansan valtaenemmistö lienee ollut kautta aikojen sitkeästi juuri päinvastaista mieltä.

Toinen asia. Viisas lääkäriystäväni, viisas vaikka onkin professori, neuvoi pitämään pikkutarkasti kiinni elämäntapojen toistoisuudesta. Se oli vapauttava neuvo, koska kaavoihin kangistumisesta varoitellaan aina. Kaavoihin on nimenomaan kangistuttava  - nukkuminen, syöminen, kahvit.

Ennen meillä oli Yleisradio ja miljoona ihmistä teki samat asiat samaan aikaan. Maanantaisin oli kuunnelma, sitten myös perjantaisin lyhyempi. Gronow on kiinnittänyt tähän aineistoon paljon huomiota.

En äkkiä muista, milloin olisin kuunnellut jotain kuunnelmaksi nimitettyä, vaikka olen yhä innostuneempi jopa äänikirjoista. En tiedä asioiden nykyisestä tilasta mitään, mutta innostun miettimään, että dialogi, mahdollinen kertoja, äänitehosteet ja hiukan musiikkia on todellakin mainio lähtökohta. Television draama ei ole loistanut ihmeellisesti – siinä on vertauskohtana tunnetusti kallis ja erittäin suurta taitoa vaativa elokuva. Ja esimerkiksi britit osaavat niin hyvin etenkin vanhojen romaanien sovittamisen televisiolle.

Kuunnelmista vastasi hyvin kauan Markus-Setä, siis Markus Rautio. Kurjensaari oli hetken päällikkönä, sitten Paavolainen, Pekka Lounela ja niin edelleen. 1980-luvun ja 1990-luvun kuunnelmia (mm. Sinuhe egyptiläinen) on myynnissä varsin tukevaan hintaan Yle Shopissa ja verkossa. Kuulemani mukaan Ylen johto pelkää jäykkänä tekijänoikeusjärjestöjä, jotka puolestaan olisivat iloisina mukana, koska rahaa se on vähäkin raha.

Gronowin syötön johdosta jysähdän pitkiin ajatuksiin. Radion arkisto on myös täynnä hienoa luentaa. Ennen tuli joka kesä jokin mielenkiintoinen teos.

Muistakaa, lapset! Vanhempanna ovat varttuneet korva radiossa ja kuulleet, halusivat tai eivät, perustekstit Kivestä Wuolijokeen dramatisoituina, ja sitten 1960-luvulla ja 70-luvun alussa jopa silloisten huippujen vasiten kuunnelmiksi kirjoittamia teoksia. Oli niitä muitakin kuin Juhani Peltosen ”Elmo”.  Ja oli Paavo Rintalan ”Sodan ja rauhan äänet”.

Gronowille oikaisu – sanoin puhelimessa, että Olavi Paavolaisen Synkkä yksinpuhelu on omistettu Gunnar Johanssonille, joka teki hurjia radiojuttuja rintamalta. En löytänyt lähdettä, joten väitteeni radiojutuista on vain muistikuva. Johansson oli ruotsinkielinen toimittaja, ja Paavolaisen arvostus näkyy omistuksesta – vaikka toinen oli ajoittain maaninen itsetarkkailija (Paavolainen) ja toinen (Johansson eli Iso-Pusku) sotaa selostaneista hurjin, suurikokoisin ja puhtaimmin vailla illuusioita mistään ristiretkestä idän barbariaa vastaan.

18 kommenttia:

  1. Sanot, mitä sanot. Ylen ykkönen on yhä Suomemme ainoita sivistyslaitoksia, joka onnistuneesti kamppailee ajan henkeä vastaan. Poikkeukseksi tästä luen ne iänikuiset sinfoniat, varsinkin koloratuuriaariat, joita peläten sen joka kerta pitää avata.

    VastaaPoista
  2. NL:n pakkovallan alkaessa murtua 90-luvun taitteessa Ylen aikaisen toimittaja Olli Ihamäki kiersi mikrofoni kädessä Helsingin pommisuojia ihmettelemässä miksi niissä ei jo näkynyt vaahtomuovipatjakasoja idän massojen vyöryä ennakoimassa.

    Jonkin toisen vaalikampanjan alla kohkattiin Lipposen tilaamasta massivisesta EU:n elintarvikevirastosta. (lässähti lopulta vähäiseksi kemikaalivirastoksi)

    Nytkin on vaalit tulossa, joten Guggenheim-selvitys löydettiin kuin kreivin aikaan. Se voi toteutua varmemmin kuin Pekka Korpisen ideoima ristinmuotoinen hotellihanke Katajanokan rannassa. Nimensäkin kalskahtaa sopivan juutalaiselta sopiakseen maahan jossa mikä tahansa on hienoa ja filmaattista kunhan ei ole ns. valtaväestön suomalaista.

    VastaaPoista
  3. Ad Mr: - Ylen Ykkösestä olenkin kuullut puhuttavan. Kiitos vihjeestä!

    Ykköselle tekemieni ohjelmien podcastingeja näyttää olevan Areenassa 55 tuntia tarjolla. Ja sitten on hiukan enemmän sellaisia, joihin olen osallistunut.

    Koloratuureista pääsee ostamalla rautakaupasta Heikinheimo-filtterin ja asentamalla sen takaperin. Koloratuuri muuttuu hersyväksi haitarimusiikiksi. Poikkea K-Raudassa kysymässä!

    VastaaPoista
  4. Ad Omnia: - tällä viikolla Yle 1 lähetti toisen osan vanhasta "Juurakon Huldasta" maanantaina, ja luennassa "Välskärin kertomuksia" alkaa olla lopussa.

    Areenassa on aivan loistavaa aineistoa, mm. Kai Donnerin "Siperian samojedien keskuudessa".

    VastaaPoista
  5. Pysyy ja paranee: Lauantain toivotut levyt, vanha hieno formaatti. Kiva visailla, kuka ekana sanoo kipaleen nimen, säveltäjän, sanoittajan nje...
    nimim. kisan hävinnyt jo yli 50 vuotta

    VastaaPoista
  6. Amonyymi Esko Kuokkanen, niksinööri, kirjoittaa: minulla on radiossani, joka varsin kiinteästi on viritetty Ylen ykköselle, Clas Ohlsonilta alle kympillä ostettu elektroninen aikakytkin. Se katkaisee virran klo 18.30 Välskärin kertomusten päätyttyä, ennen hartaita säveliä, ja avaa taas klo 19. Mielestäni vaikkapa Risto Nordell hoitaa hartaat sävelet paremmin.

    VastaaPoista
  7. Knalli ja sateenvarjo... Brittikulttuuri on suomalaisille varsin läheinen ja tuttu, sen huomasin saarella asuessani. Tämä lienee YLEn tekosia, lauantai-iltana televisiosta Englannin liigaa, Tottenham hyökkäämässä ruudussa vasemmalle ja Norwich tummemmissa peliasuissa oikealle. Radiosta satoja jaksoja Yes, Minister -tasoista poliittista komediaa ja toki myöhemmin Bergeracit ja Morset päälle.

    Viime aikoina olen muuten lenkillä tai kuntosalilla käydessäni kuunnellut lähinnä Aristoteleen kantapään jaksoja iPodilta, kun syksyltä jäi niitä niin paljon varastoon. Kerrassaan mainio ohjelma, joskin varmaan välillä ihmettelevät, että mitä tuo virnuilee itsekseen. Oletko Kemppinen jättänyt AK:n kokonaan?

    VastaaPoista
  8. Jörn Donnerissa on jotain: "Sodassa valehtelevat kaikki."
    Ei siinä kaikki, millä korostuksella, millä nyansseilla hän tuon sanoi.

    VastaaPoista
  9. Tänään kuuntelin hiljentyneenä Juhani Lihtosen selontekoa lappalaiskylän jutaamisesta 30 vuotta sitten. Porojen ähkynä, kellot, koirien haukahdukset, spontaanit joikhaukset ja lasten ilakointi samassa paketissa!
    Lisääkin luvattiin.
    Odottava Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  10. Valitettavaa riittää Yle.shopin kiskurihinnoista, koska hintaseurannoin samat tuotteet saa ostettua muualta noin 30 prosenttia halvemmalla.
    Sama sähkökirjoissa muualla netissä. Sähköinen kirja maksaa 30 euroa, mutta kovakantisena alennusmyynnissä 6 euroa.
    Ei ihme, että ns. laiton kopiointi lisääntyy.

    Gronowin kirjaa myy Adlibris hintaan 27,80 ja Suomalainen kirjakauppa hintaan 48,60.

    Elämä on tasaista, mutta kustannukset sen kun vaihtelee.

    VastaaPoista
  11. Muiden hyvien tekojensa lisäksi muuan kettukaulurilla varustettu MADAME sai siwistettyä yhteistä kansaa runsaalla paremmalla musiikilla Helsingistä. Ei sovi moittia yritystä.

    Nyt maailmasta poistunut aviopari tanssi lavalla 'patespaa', missä espa ei tarkoita helsinkiläistä katuparia vaan Espaignea. Kulttuurit aivan kuin hipaisivat toisiaan.

    Sitten järjestyksen voimat ottivat ns omansa eli vallan, ja syvä tieto oli parikymmentä vuotta yhtä kuin oulu-, siika-, pyhä-, kala-, lesti-, veteli-..

    Ykkönen on hyvä ja monipuolinen! PUHE välttää epämusiikilliselle kuulijalle. Hra Ronnerin antaisin puhua, jos sitä minultakin kysyttäisiin.

    VastaaPoista
  12. Kysymys oikeusoppineille -
    Onko kyseessä petos vai väärennös
    http://www.independent.ie/business/irish/central-bank-steps-up-its-cash-support-to-irish-banks-financed-by-institution-printing-own-money-2497212.html

    VastaaPoista
  13. Sekö on tuo Lihtosen jutaava lappilaiskylä-juttu semmonen kuulokuva vai mikä? Sitä sanaa ei kuule käytettävän nykyään, muistikuvaa kuitennii.

    VastaaPoista
  14. mun mielestä gunnar johansson oli kirjoittaja. otan kohta aikaa ja synkeän yksinpuhelun osan II hyllystä ja tarkistan. mutta eihän tuona aikana tainnut liiemmin olla ruotsinkielisiä lähetyksiäkään.

    VastaaPoista
  15. On harmi, ettei meillä ole hyvää radiokuoroa. Meillä oli Radion Kamarikuoro (nyk. Helsingin Kamarikuoro), joka parhaimmillaan oli upea (etenkin Rautavaaran kuoromusiikista on mieluisia muistoja, levyllä Vigilia, Spotifyissa esim Avuksihuutopsalmi), joka ei ollut aivan yhtä hyvä kuin se olisi voinut olla. BBC:llä on BBC Singers (hieno) ja BBC Symphony Chorus (ei loista); Ruotsissa on korkealle arvostettu Radiokör, Saksassa on useita mahtavasti soivia radiokuoroja (Berliinissä ja Leipzigissa tunnetuimmat) ja Berliinissä amerikkalaisen radion kuorosta tuli maineikas RIAS Kammerchor. The Gramophone -lehden tuoreessa kuorokatsauksessa mainituista useampi sijoittui maailman huippukuorojen joukkoon (parhaaksi muuten arvioitiin tälläkin blogilla usein esillä ollut JEG:n Monteverdi Choir).

    Kolaratuura oli aikoinaan koukku saada houkutusta taiteeseen. Se vaatii toimiakseen huippulaulajan (Anna-Kristiina Kaappola on maailmanluokkaa) ja radiossa lisäksi teknisesti hyvät vastaanotto-olosuhteet ja hyvät toistolaitteet.

    VastaaPoista
  16. Ad Rienzi: - samaa mieltä. Tulin seuranneeksi huippukuoroja - no niin, tuttavia laulamassa jne.

    Kuoro lienee se kaikkein vaikein ylläpidettävä, koska hienotkin laulajat vaativat niin hurjasti jatkuvaa harjoitusta.

    Jälleen henkilökohtaisista syistä ryhdyin taannoin etsimään todella hyvää mieskuoroa. Sellainen löytyi: Arnold Schönberg Chor. En ollut suoraan sanoen käsittänyt Schubertin mieskuoromusiikin laajuutta - tämä kuoro on levyttänyt ne kaikki.

    Jos haluaa heittäytyä liian ilkeäksi ja argumentoida, miksi erinomaiset amatöörikuorot, joita Suomessa on, eivät pääse korkeimmalle tasolle, tätä Arnold Schönbergiä voi käyttää argumenttina.

    Olisiko niin, että kun stemmat ovat niin pienessä kasassa, täsmällisyysvaatimus on aivan hurja.

    Kaappolaa satuin kuulemaan aivan hiljan luonnossa. Olen kanssasi samaa mieltä.

    VastaaPoista
  17. Yle sai jo viime vuonna kaiken koskaan Radiostaan lähettämänsä digitalisoitua ja vähän muutakin. Siellä ne odottavat levyn kulmalla, että pääsisivät nettiin ylevöittämään Suomen kansalaisia. Jos lakimiehet saavat päättää, ei niitä koskaan laiteta nettiin pl. lyhyet pätkät Elävässä Arkistossa ja nekin kovan tekijänoikeuslakimiesvääntöhullunmyllyn jälkeen. Hyödyttömänä makaa siis valtava Suomalaisen yhteiskunnan mediahistoria lukkojen ja palomuurien takana.

    Valistuneet kansalaiset voisivat toki ehkä pitää meteliä tästäkin.

    VastaaPoista
  18. "1941, 14.10. Johansson -- "Iso Pusku" -- on taas palannut pitkältä rintamamatkaltaan surkean toivottomassa takahumalassa ja krapulassa. Mitä hermovoimaa vaativat hänen kuuluisat sotareportaashinsa, sillä itse asiassa Johanssonin suhde tähän sotaretkeen on täysin illuusiotton ja syvästi kriittinen. .."

    Suuri Illuusio I, s.243

    VastaaPoista