Laitoin jo vastauksen kommenttiin. Joku, järkevistä kannanotoistaan tunnettu kirjoittaja, oli ymmärtänyt luullakseni tahallaan väärin esimerkkini mielipiderikoksista. Hän kirjoitti jotain heikosti ajateltua punakaartin aseellisesta toiminnasta 1918.
Puhe oli niistä henkilöistä, jotka tuomittiin ihan valtiorikosoikeudessa kuolemaan ja teloitettiin tai mehetyivät, vaikka he eivät olleet osallistuneet aseelliseen toimintaan. Tunnetumpi esimerkki voisi olla Yrjö Kallinen, joka lopulta kuitenkin säilytti henkensä.
Muita tunnettuja esimerkkejä ovat Eetu Salin, joka tuomittiin kuolemaan osallistumisesta punaisten kansanvaltuuskunnan toimintaan ja ”Maiju Lassila” (Algot Untola / Tietäväinen), joka vangittiin ja ammuttiin mereen agitaattorina eli lehtikirjoituksistaan. Näitä riittää, surmansa saaneita lehtimiehiä ja järjestöaktiiveja, jotka eivät lainkaan osallistuneet taisteluihin. Oikea rikosnimike olisi ollut ”kapina”. Vankileireillä oli 74 000 ihmistä, joista ja aikanaan annetuista tuomioista päätellen kolmanneksen tai neljänneksen syyllisyys oli sangen vähäinen tai välillinen.
En määrittele sananvapautta vain sensuurin kielloksi. Sananvapauden sijaan on tullut ilmaisun vapaus, joka sisältää oikeuden mielipiteisiin sekä informaation ja ajatusten vastanottamiseen ja ilmaisemiseen. Näin se on nyt kirjoitettu ja tämä on laki maassa.
Mietitään käytännönläheistä esimerkkiä. Onko blogin pitäjän ihmisoikeussopimuksen hengessä julkaistava kaikki lähetetyt kommentit?
Ei ole. Blogin pitäjä voi olla vastuussa kommenttien sisällöstä, joten sisällöltään rikollisia kommentteja ei saa julkaista. Entä laajemmin? Ei ole.
Minulla ei ole velvollisuutta julkaista kirjoittamaasi kirjaa. Jos julkaisen lehteä, harkitsen itse, otanko tarjoamasi kirjoituksen lehteeni julkaistavaksi.
Vastakkain ovat sinun ilmaisuvapautesi ja minun ilmaisuvapauteni.
Jos olisin tuollainen lehden julkaisija, viranomaiset voisivat ehkä velvoittaa minut painamaan jonkin tähdellisen kuulutuksen, mutta yksityiset eivät. Tämä asia ei ole sen kummempi kuin se, että en ole velvollinen sallimaan sitä, että joku tulee ilmaisemaan itseään kotini ulkoseinään maalipytty kourassa.
Kysymys oikeudesta tiedon vastaanottamiseen on vaikea ja polttava. Tuomioistuimet ovat villiintyneet tekijänoikeusjärjestöjen mölinästä. Mutta siitä en kirjoita tänään. Totean vain, että kieltäminen ja rankaiseminen on lisännyt suosiotaan aivan tavattomasti.
Muistan sellaisen ajan, jolloin jotkut ihmiset ajattelivat, että ihmisellä on oikeus – ihmisoikeus – toimia oman mielensä mukaan ja jopa aiheuttaa vahinkoa itselleen esimerkiksi syömällä epäterveellisesti. Ääniä on jo korotettu: moskamurkinan harrastajia ei saisi hoitaa verovaroin sairaaloissa, ilmeisesti ei, vaikka heillä olisi tikku sormessa.
Tuo suosittu ajattelu, jossa poliitikot ja lääkärit sekä monet muut asiantuntijat ovat löytäneet toisensa, osoittaa syvällistä ihmisarvon halveksimista.
Kun sanoin ”lääkäri”, jatkan vakavalla asialla. Monet perinteisesti yhteiskunnan ylläpitävät palvelut, kuten hoito ja hoiva toisaalla ja opetus toisaalla, yksityistyvät kovaa vauhtia. Ehkä se on hyväkin suunta. Ainakin asialla on monta puolta.
Sitä puolta en ole nähnyt korostettavan, että ilmaisuvapautta on pyritty tukemaan muun muassa määräämällä viranomaistoiminnan julkisuudesta. Viranomaisten toiminnan on oltava ”läpinäkyvää” eli käsitettävää, ja ihmisillä on oikeus saada nähtäväkseen asiakirjoja esimerkiksi rakentamisesta tai kaavoituksesta.
Tällä hetkellä en tiedä, koskeeko tämä sääntely Aalto-yliopistoa, jolta nautin erinäisiä etuuksia. Luultavasti koskee, mutta en ole aivan varma. Hoito- ja hoiva-aloilla olen kuullut epäkohdista. Viranomaista pitäisi valvoa – mutta onko heillä siihen käytännössä mahdollisuuksia. Ja onko omaisilla?
Jep, minustakin tuntuu, että terveys- ja elämäntapakontrollissa on lähdetty suorastaan keulimaan. Monella tapaa hämmästyttävä on esimerkiksi seuraava työtuomioistuimen ratkaisu ja myös tapaus laajemmin: http://www.oikeus.fi/tyotuomioistuin/53059.htm
VastaaPoistaKoska blogintekijä ottaa (itselleen) vapauksia, että puhuu mistä sattuu, ja kommentoijat taas sattuvat puhumaan siitä ja sun tästä, päätin, etten lue kumpiakaan. Näin ollen ei-vaikutteille alttiina olemattomana tai'an edustan ainoaa oikeaa totuutta. (+ Tietä ja Elämää ja tceeraa.)
VastaaPoistablogistanista puuttuu rankingsysteemi. voisi olla blogistin hyväksymät kommentit ja muut... joiden julkitulo olisi täysin kommentaattorin itsensä vastuulla, voisihan sinne tulla harmitontakin kiinnostavaa.
VastaaPoistaLainaan blogia:
VastaaPoista"...vangittiin ja ammuttiin mereen agitaattorina eli lehtikirjoituksistaan. Näitä riittää, surmansa saaneita lehtimiehiä ja järjestöaktiiveja."
V. 1918 teloitukset ja vankileirikuolemat voi katsoa valkoisen Suomen sodankaynniksi (Marko Tikka ym). Johtajat ja kiihottajat eliminoitiin ensimmaisina. Niinhan se oli vv 1939-1945, etta politrukit piti tappaa kiinni saataessa, vaikkei ollut kivaaria ehka kantanutkaan.
Se on aina ollut vaarallista, jos mielipiteen esittajalla tai omaajalla on ollut vaikutusvaltaa, niin etta vallassaolevat alkavat pelata valtansa menettamista nyt tai tulevaisuudessa. V. 1918 sotaan kuului taman riskin eliminointi. Oikein vai vaarin?
Bloginpitaja on jattanyt kommenttini julkaisematta! Mielihyvin HYVAKSYN toimenpiteen. En tunne mielipiteenvapauttani loukatuksi.
VastaaPoistaOlenpahan nahnyt taten kaytannossa, missa menee bloginpitajan herkkanahkaisuuden raja. Jukka K:llahan on hyva tapa, paastaa julki miltei kaikkenlaisia kirjoituksia ja antaa kaikkien kukkien kukkia. Silti kommentit ovat pysyneet hyvin asiallisina ja valtaosin teemaa ylosrakentavina. -- Joku Suomi24 keskustelupalsta on suurelta osin aivan ruuppua ja paikoin hyvinkin torkeaa.
Kyllä Kemppisen ja Virolaisen blogit ovat loistavia.
VastaaPoistaNe ovat erilaisia, mutta täydentävät hienosti toisiaan mm juridiikan alalla. Siis aivan mahtavaa. Ilman nettiä ei tämmöistä ilotulitusta pääsisi missään nauttimaan ja lähes realiajassa.
Kiitän molempia herroja professoreita.
Tuo suosittu ajattelu, jossa poliitikot ja lääkärit sekä monet muut asiantuntijat ovat löytäneet toisensa, osoittaa syvällistä ihmisarvon halveksimista.
VastaaPoistaTähän on helppo yhtyä. Valtakunnan lehti kertoo tänään susia korvamerkittävän Länsi-Suomessa siten, että tainnutuspiikin antaja on ruotsalainen ja helikopteri kuskeineen norjalainen.
Missä pihvi? No siinä, että riista-ja kalatalouslaitoksen maksaman suolaisen laskun kautta suomalaiset pääsevät lompsaansa avaamalla osallistumaan pohjoismaiseen yhteistyöhön. toimii rasvatusti kuin Ylen ohjelmaostot Pohjoismaista.
Jokainenhan meistä - ihmisistä siinneet - olemme Jeesuksen pojanpojan poikia. Tai tyttöjä. Älkäämme siis pitäkö silmiämme kiinni!
VastaaPoistaMitäs minä tuolla tarkoitin? En todellakaan, en todellakaan tiedä... (Varmaan jotain?)
Menikö se jopa niin, että julkisuuslaki soveltuu kaikkien yliopistojen kaikkeen hallintoon (YOL 30.2 §).
VastaaPoistaYliopistolakiin ei heti totu. Sekaisin on yleissääntelyä ja eri yliopistotyyppejä & yksittäisiä yliopistojakin koskevaa täsmäsääntelyä. Olli Mäenpää on julkaissut peruskirjan. Laimennettua koulutusta on tarjonnut ainakin Certia.
Julkisuuslaki on meille mieluinen aihe, kuvittelemme Suomen olevan aika hyvä aiheessa. Angloamerikkalaisessa maailmassa sääntelyn nimikin kuvastaa suuntaa: Official Secrets Act, Espionage Act. Tosin voidaan esittää sama kysymys toisinpäin kuin Magna Cartasta - sehän oli hieno paperi (habeas corpus), mutta se että sellainen oli tarpeen, kertoo todellisuuden kehnoudesta, tulosuunnasta. Rummunlyönti julkisuudesta ehkä paljastaa puheena olevan puute, toiveiden menosuunta. Södermanin EU Ombudsman -kokemukset kyllä osoittavat, että ainakin mannereurooppaa olemme kovastikin edellä.
VastaaPoistaJokin aika sitten (oliko Hesari?) tehty julkisuustesti, jossa mm. monet oikeushallinnon viranomaiset jäivät kiinni tietojen perusteettomasta salailusta, oli tuloksiltaan jopa sokeeraava. Toisaalta siinä taitavasti kysyttiin aihepiiristä, joka Suomessa on merkillisen pyhä: palkkatiedot. Monessa organisaatiossa olen huomannut ainoan kassakaapin olevan palkanlaskijalla, liiketoiminnan isotkin sopimukset saavat samaan aikaan tuntikausien valohoitoa printtereillä, kopiohuoneen pöydällä tms.
Joskus ja usein ihmettelen miksi kansalaiset eivät hyödynnä tiedonsaantioikeuttaan yleisemmin. Sananvapauden kannalta tuo olisi olennaista.
VastaaPoistaOtetaan esimerkkinä KELA.
Eräs juuri eläkkeelle jäänyt kelan virkailija kertoi kuinka heitä oli ohjeistettu lausuntojen antamisessa. Nämä Kelan virkailijan lausunnot ovat avainasemassa saako asiakas tarvitsemaansa tukea. Kertoi vuoden aikana vain kuuden asiakkaan pyytäneen kopioita näistä lausunnoista. Kertomansa mukaan Kela olisi pahoissa vaikeuksissa jos nämä lausunnot olisivat automaattisesti liitteenä tukipäätöksissä. Kertoi häpeävänsä toimintaansa vuosien aikana ja ihmettelevänsä nyt, kuinka 24-vuotias virkailija voi kumota asiantuntevien lääkärien lausunnot ja laittaa oman, ohjeistuksen mukaisen lausuntonsa eteenpäin.
Eli monikaan ei osaa käyttää tiedonsaantioikeuttaan, josta syystä sananvauskaan ei voi olla täysin kohdallaan.
Viimeksi pyysin Tilastokeskukselta asiakirjoja, koskien tapaa jolla heidän tutkijansa keräävät hintatietoja. Ovat kuulema salaisia. Tällaisessa tilanteessa sanavapaudella ei ole mitään sanottavaa, koska tiedonsaantioikeus ei toteudu.
Niinhan se oli v 1939-1945, etta politrukit piti tappaa kiinni saataessa, vaikkei ollut kivaaria ehka kantanutkaan.
VastaaPoistaJos katsotaan totaaliselta arkistotuholta säästynyttä tavaraa, Elias Simojoki kuulussa v. 1935 kirjeessään nimesi niitä, joiden paikka (matelijoiden kanssa) on oleva Petsamon Heinäsaarien keskitysleirillä.
Ykkösenä lähtöön "vapisten kuuntelemaan Sinimustien tahdikkaita askelia" tuli Sasu (Punainen), siis toimittaja Yrjö Räisänen.
Mutta tuossa Simojoen hiiltymisessähän oli alkujaankin kyse tapauksesta, jossa sopivia siteerauksia levittämällä iikollien omasta propagandasta oli lähteelle hankittu painokanne.
Kuorma-auton apumies Ardt Pekurinen ei tainnut edes suutaan avata niin, että sitä olisi kukaan maailmassa kuullut kieltäytyessään tarttumasta aseeseen. Kuitenkin hänet teloitettiin "esimerkiksi" muille samoja aikeita päässään hautoville.
VastaaPoistaHän ei kirjoittanut yleisönosastoihin, saatika että olisi tehnyt näytelmiä tai pamfletteja mielipiteestään. Tämän miehen järkähtämätön, lähes mykkä mielipide on silti saanut teloituksen jälkeen laajasti huomiota.
Vaikuttamisen keinot ovat niin moninaiset.
Rienzi pisti pahan: "Södermanin EU ombudsman - kokemukset kyllä osoittavat, että ainakin mannereurooppaa olemme kovastikin edellä"..
VastaaPoistaNiin jos katsotaan korruptiotilastoja! Södermanin ns. "avoimuustaistelu", oli pitkälti vain ja ainoastaan omaa valtataistelua kuviteltuja vihollisia vastaan komissio- ja ministerineuvosto. Käpälämäkeen joutui lähtemään!
Kemppinen mainitsi Yrjö Kallisen, ja tämän tapaus onkin mielenkiintoinen. Vuonna 1918 Kallista oltiin punavankina jo teloittamassa, kun hän pyysi saada sanoa muutaman sanan. Lupa heltisi, ja puheen päätyttyä kaikki itkivät. Yksin Kallinen sai astua teloitettavien rivistä - muut ammuttiin.
VastaaPoistaOliko Suomenkin armeijalla politrukkikäsky? Saksan käskyhän on laajalti tunnettu, ja ihan selvä sotarikos, usein jo käskyn saajien mielestä. Juuri poikkeusolot ovat ne joissa inhimillisyys ja ihmisoikeudet testataan, eikä suomalaisilla ole mitään syytä väittää olleensa koskaan näissä asioissa muita parempia.
VastaaPoistaValto puhuu asiaa.
VastaaPoistaNäin oli ja näin varmaan on huomennakin? Mutta ei tänään, tietenkään.
Tänään ei tapahdu mitään.
Kaakkoissuomalainen tuossa ylempänä totesikin, että julkisuuslakia sovelletaan yliopistojen kaikkeen toimintaan. Sen sijaan paljon visaisempi on kysymys, millä yliopiston tai ylioppilaskunnan asiakirjoilla ei ole tekijänoikeuslain 9.1§:n mukaan tekijänoikeussuojaa. Tällaisia asiakirjojahan ovat "viranomaisen päätökset ja lausumat".
VastaaPoistaLienee selvää, että opintosuoritusote ja tutkintotodistus ovat tekijänoikeussuojattomia sellaisia viranomaisen lausumia. Onko sen sijaan yliopiston antama vuosikertomus "viranomaisen päätös tai lausuma"?
Halusin ymmärtää väärin, koska minua hieman ahdistaa se, että sisällissotamme tapahtumien puntarointi aloitetaan usein vasta siitä, kun sota oli jo päättynyt.
VastaaPoistaAnnetaan mielellään mielikuva, että siinä meillä seisoi äkkiä 70 000 ardt pekurista tuomiolla, ympärillään verenhimoiset sadistit.
(Tiedän kyllä, että Pekurinen on myöhempien aikojen pyhiä ja olen hänestä samaa mieltä kuin Valtokin. Syytön, idealisti, uhri.)
Oikeasti sotasyyllisiä on varmasti vähän, myös 1918, mutta niin on myös oikeasti sadistejakin. Suurin osa oli tavallisia tuppuraisia ja tappuraisia, peloissaan, hädissään ja pöllämystyneenä historian tuiskeessa.
Pekuristahan ei teloitettu vaan kyseessä oli murha. Kuolemantuomio oli laissa määritetty oikeustoimi ja siihen kuului olennaiesti oikeudenmukainen lainkäyttö kaikkine valitusasteineen. Rikoksenahan murha ei vanhene koskaan. Tosin tekijöitäkään ei enää ole, mutta se naurettava syyllisten puhtaaksipesu oli koomisuudessaan vertaansa vailla.
VastaaPoista7-pv roskalehden Lordi-naamanpaljastuskohun aikaan minäkin osallistuin ko. lehtitalon kansalliskiusaamiseen pyytämällä muiden tuhansien-kymmenien tuhansien(?) mukana paperille printattuna tietokanta-henkilötiedot minusta. Lienee ko. firmalle käynyt kalliiksi?
VastaaPoistaHeillä saattaa olla ilmaisunvapaus mutta meillä on tiedonpyytämisen ja boikotoinnin oikeus. (Hehe)
MrrKAT
Kun puhutaan vuoden 1918 kahakasta, on syytä muistaa, että kumpikaan puoli ei tuolloin edustanut laillista hallitusta, vaan kyseessä oli kapinallisten keskinäinen kärhämä.
VastaaPoistaKas Petjaa! Olin juuri huomauttamassa samaa järkevistä kannanotoistaan tunnetulle kirjoittajalle. Voittajan mielipiteenvapautta, kuten myös tulkinta sotatilasta ja maanpetoksesta perusteluna kuolemantuomioille.
VastaaPoistaAd Omnia: - Petja ja Anonyymi ovat oikeassa. Oman kantani yhteenveto on: 100 000 ihmisen menettelyä ei voi käsitellä tuomioistuimessa. Se ei ole rikosoikeudellinen asia. Ranskalla ja Norjalla on tästä hyvin häpeällisiä kokemuksia vuodelta 1945.
VastaaPoista"Pekuristahan ei teloitettu vaan kyseessä oli murha."
VastaaPoistaPekurinen ammuttiin 5.11.1941 eli Suomi oli silloin sodassa. Mitä sotalaki sanoo kieltäytymisestä?
Tunsiko perustuslaki v 1941-44 kenttäoikeuden? Jos ei, nehän olivat laittomia tuomioita?
VastaaPoista