Sivun näyttöjä yhteensä

27. tammikuuta 2011

Kaikenkarvaisia tuomareita ja muita merkkihenkilöitä




Ei voine jättää luvuista sitä mahdollisuutta, että olisin joskus tullut sanoneeksi entisistä kollegoistani tuomareista jotain poikkipuolista. Tämä katuvainen kristillinen ajatus tuli mieleeni, kun kuuntelin puhetta, jota tuli jonkun kirkkoväärtin suusta. Hän oli kuulemma opetellut almanakan ulkoa tai jotain vastaavaa, ja ilmoitti kantelevansa vähän joka asiasta, koska tiesi kaikkien papinpahalaisia paremmin, mitä autuuden oppiin kuuluu.

En toisin sanoen oikein kestä fundamentalisteja enkä puolen lauseen miehiä. Muudan Jaron Lanier, joka on kunnostautunut tietotekniikan alueella, julkaisi juuri kirjan ”You are not a gadget” ja näyttää hyökkäävän osin aiheellisesti Web 2.0 –tyyppistä asennetta vastaan.

Hän tuntuu olevan tyhmä mies, älykäs tosin. Sen hän on selvästi huomannut oikein, että nykyinen tekniikka houkuttelee esiin kuin siiroja nurin käännetyn kiven alta ihmisiä, jotka ovat lukeneet puoli virkettä joltain keskustelupalstalta ja esiintyvät näin mahtavasti valmistautuneina tämän tai tuon ajatuksen takuumiehinä.

Olen samaa mieltä. Asioista saa selvän vain ottamalla niistä selvän. Itse opiskelin viimeksi lainhuudon hakemista ja viisastuin silmissä. Lähetin nimittäin paperit pojalleni ja kysyin josko hän, filosofian maisterin (kirjallisuus) lisäksi oikeustieteen maisterina (gradu perusoikeuksien ja immateriaalioikeuksien jännitteestä) hakisi sen lainhuudon. Minua kun alkoi pyörryttää siinä vaiheessa, kun tajusin maakaaresta ja sen muutoksista, että nykyisin pitää perintösaantokin huudattaa. Kirjaamismenettelyssä ratkaisijat tukeutuvat verkosta (maanmittauslaitos) löytyvään käsikirjaan, joka ei ole häävi. Että Simo Zittingin (professori, synt. 1915, väitöskirja ”Omistajanvaihdoksesta erityisesti silmälläpitäen lainhuudatuksen oikeusvaikutuksia, 1951) piti nähdä tämäkin päivä.

Lainhuudot liittyvät kiinteästi kiinteistötuomareihin, joiden kanslia oli Helsingissä ennen Mariankadulla. Ja tuo katumisen aiheeni tuomareista puhuttaessa on, että vuosikymmenien aikana olen tavannut tuomarin tehtävissä vain alle kymmenen tai sanottaisiinko alle 15 vaarallista raivohullua, sellaisia jotka olisivat selvästi tarvinneet kunnon köydet ja päättäväisen kuljetuksen kiinteistöön, jonka asuintiloissa ei ole oven sisäpuolella hermostuttavia avaimenreikiä. Se ei ole paljon!

Se on vain maailmaa, että jokaisessa työyhteisössä on omat murheenkryyninsä ja oma dynamiikkansa. Kun minua on itseäni välillä kovisteltu menneestä muistamastani ja mielialoistani, sanon taas kerran, ettei omassa tuomarinurassani ollut kauheasti kehumista. Se oli pikemmin pitkä kuin ansiokas. Mutta sen jälkeen kun väitöskirjaa tehdessäni luin korkeimman oikeuden jäsenten kannanottoja mm. Osvi Lahtisen ja Martti Miettisen puuttuvasta ”sopivaisuudesta” oikeusneuvoksen ylhäiseen tehtävään, en ole jaksanut ihmeemmin innostua henkilöön käyvistä kannanotoista. Molemmat nimitettiin kaikesta huolimatta pian KKO:n jäseniksi, ja toimissaan he käsitykseni mukaan keräsivät kunniaa koko sirkusseurueelle.

Tuomarikunnasta ei juuri löydy fundamentalisteja. Ne jotka eivät todellisuudessa ymmärrä, mitä esittelijä sanoo ja kollegat tarkoittavat, eivät väännä itkua, vaan nyökkäävät tai kirjoittavat konseptiin ”=” ja päivämäärän. Se ei ole vaikeaa. Toinen vaihtoehto on sanoa jotain piristävää tuomareiden palkkauksesta, jolloin ikävä oikeusjuttu unohtuu.

Nämä lain ja oikeuden miehet, joiden syvää varmuutta omasta etevämmyydestä ei heilauttanut edes lakikirjan uusi painos, kuolivat pikku hiljaa sukupuuttoon 50-luvulla, sitkeimmät vähän myöhemmin. Sotasukupolvi eli ”ohiammutut” olivat puolestaan oppineet suuressa isänmaallisessa sodassa, että käskemisen ja määräilyn ohella on otettava huomioon eräs ikävä seikka, nimittäin todellisuus.

Repliikkinä oivallisiin kommentteihin sanon vielä, että mielestäni inkvisitorinen periaate on väistymässä hallintolainkäytöstä. Sen on pakko. Vanha perinne, jonka itsekin hallitsen, on sanoa hallintoalamaiselle, että nyt turpa kiinni ja alat laputtaa ja sano akallesi terveisiä. Niin se ei enää käy.

Kaksiasianosaisasetelma tarkoittaa, että valtion (tai kunnan) riitaa ihmisen tai yhteisön kanssa on ratkaisemassa tuomari. Eikä tuomari ole valtion edustaja. Olen palannut takaisin vanhaan kielikuvaan. Haluan rinnastaa tuomarin ja lääkärin. Molemmat ovat palveluammatteja. Molemmissa tarkoitus on auttaa. Molemmissa joudutaan hämmentäviin tilanteisiin mutta yksi perusajatus on sama: ellei arvaaminen auta, on kaivettava esiin totuus ja toimittava sen mukaisesti. Tämän takia ne ovat hienoja ammatteja, periaatteessa.



11 kommenttia:

  1. Osingot verotta ja palkka osinkona

    Obama sanoi vuorokausi sitten " Monikin tämäniltainen katsoja voi uskoakseni
    vielä muistaa ajan jolloin hyvä työpaikka löytyi lähiseudun tehtaalta tai
    kauppalan myymälöista tai pitäjän palveluista. Ei siinä aina tarvittu kummempia
    tutkintoja, ja kilpatarjokkaat rajoittuivat kotikulmien työläisiin. Hyvästä työstä
    sukeutui usein elinikäinen toimeentulo. Ehkä sinulla oli tuolloin jopa ilo nähdä
    jälkikasvusi astelevan saman yhtiön palvelukseen.

    Tämä maailma on muuttunut.Useille muutos on ollut tuskallinen. Työtilaisuudet
    hävisivät,palkka hupeni.Tehdasrauniot törröttävät,liikehuoneistot autioituivat.
    Työstään ylpeät miehet ja naiset kokevat mielissään kuinka säännöt ovat
    vaihtuneet kesken pelin.

    He ovat oikeassa.Säännöt ovat muuttuneet. Yhdessä sukupolvessa teknologinen
    edistyskumous mullisti tapamme elää,tehdä työtä ja hoitaa liiketoimia.
    Tänään mikä hyvänsä komppania voi pystyttää toimipaikan,pestata työläiset ja
    myydä tuotteensa kaikialla missä vain on internet-yhteys.

    Samanaikaisesti kansakunnat kuten Kiina ja Intia tajusivat, että toteuttamalla joitakin
    itseään koskevia muutoksia,he voisivat kilpailla tässä uudessa maailmassa."

    Tuota olisi voinut luulla Halosnostalgiaksi,mutta se oli Obamaa. Siksiköhän
    nuo lauseet myös olivat rynnäkköhuudon pohjustusta tunnin mittaisen nostatuksen
    alkajaisiksi ? Haloselle ja Ihalaisellehan tuo julma kuva piti vain oikaista
    eli korjata takaisin. He tosin eivät ole ainoita jotka oudoksuvat että tuliko nukahdettua
    sinä uutispävänä, jona vanha yhteiskuntasopimus sanottiin irti.

    Obama kai oli herellä koskapa hän kertoo puheen puolivälissä kuinka lobbarit
    tallasivat verolait. Ne joilla oli otsaa tili- ja lakimiehiin,karistivat verot tykkänään
    harteiltaan. "Mutta meitä muita painaa tänä päivänä yksi maailman korkeimmista
    yhtiöveroista.Tässä ei ole mitään tolkkua,ja sen on muuttuttava."

    Perussuomi ja keskilänsi uhoavat ! Ihan suotta. Säädyt ovat jo eivätkä kultakäädyt
    katkea. Ne venyvät ja kutoutuvat professionaalitarjokas-MBA:n livreekuoseihin.
    Kimallusta piisaa ja häikäystymistä.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  2. Varmaan ymmärrämme inkvisitorisen periaatteen eri tavoin. Itselleni tätä periaatetta parhaimmillaan edustaa hallintolainkäyttölain 33 §:

    Valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää.

    Valitusviranomaisen on hankittava viran puolesta selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat.

    Tämä vaatimus tarkoittaa sitä, että hallintotuomioistuimen on itse otettava asioista selvää ja pyrittävä aktiivisesti keräämään todistelua. Koska valittajana hallintoasiassa on yleensä yksityishenkilö, jolla ei ole juridista osaamista, tuo tämä inkvisitorisuus lisäturvaa nimenomaan yksilölle. Samalla inkvisitorisuus tekee prosessista sellaisen, että sitä voi valituksenalaisen päätöksen tehneessä viranomaisessa hoitaa juridista koulutusta saamaton virkamies, joka joutuu valitusasioitten kanssa tekemisiin vain pari kerta uransa aikana. Valitusmenettelyssä on aika tavallista, että jutun ainoat lainoppineet ovat hallinto-oikeuden tuomareita.

    Nähdäkseni tuomioistuimen puolueettomuus voidaan toteuttaa niin vastakkainasetteluun kuin tutkintaan perustuvassa prosessissa. Vastakkainasettelu on parempi, jos oikeutta käyvät siihen erikoistuneet ammattimiehet. Muutoin se menee helposti peliksi, jossa ratkaisu tulee prosessisäännöistä. Olennaista on se, että tuomioistuin on riippumaton valituksenalaisen päätöksen tehneestä viranomaisesta. Tästä olemme samaa mieltä.

    VastaaPoista
  3. Maailma muuttuu, mutta seuraavatko tämän maan lainkäyttäjät (sekä hallinto että tuomioistuinlaitos).

    Viimeviikolla viimeksi sain kuulla, asia liittyi tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen, että kyllähän ne asianajajat aina kaikkeen vetoaa, mutta harva tuomari tollasella jaksaa päätään vaivata.

    Onhan se totta, että asianajajat kaikkeen vetoaa, mutta... Perusoikeudet tulevat hiljaa hiipien, varmasti kuin voikukka asfaltin läpi keväisin. On huolestuttavaa, että monella taholla esiintyy tällöin niin vahvaa vastustusta.

    SEU/SEUT/EIS/EIT/Unionin TI etc. tuovat oikeuteen oikeudenmukaisuutta. Hyväksytään, että ei ole enää mitään käsikirjaa/lakikirjaa josta vastauksen voi etsiä. Arkipäivän ongelmat ovat luonteeltaa monimutkaisempia, niissä tarvitaan lainsäädännön tavoitteiden huomioon ottamista. Sanamuodon mukainen tulkinta on usein riittämätöntä.

    Perustelut ovat keskeisessä osassa. EIT on käsittääkseni moittinut KKO:ta useinkin perustelujen puutteesta. EIT menee usein metsään (esim sananvapaus v. yksityisyyden suoja), mutta ainakin tietää miksi - perustelut ovat pitkät ja suhteellisen selkeät.

    Kirjaamisasioiden siirtäminen maanmittauslaitoksille oli monelle käsittääkseni suuri shokki. Asialle oli varmasti kelpo perusteluja. Suuri osa kirjaamisasioita on selviä tapauksia, ennemminkin rutiinia. "Käsittelijän" kouluttaminen on kuitenkin väkisinkin yksinkertaistamista, jossa joudutaan tukeutumaan käsikirjamaiseen tyyliin. Tämä ei anna tilaa periaatteiden huomioonottamiseen.

    Lakimieskokelaan piti kouluttaa päällystöä kurinpidossa. Oli valmistellut hienot presikset, mutta esimies käski vetää uusiks, peräänkuuluttaen selkeyttä.

    Jos varusmies myöhästyy alle tunnin käyttämällä yleisiä liikennevälineitä - ei rangaistusta. Jos myöhäsyy yhtään käyttämällä omaa autoa (riippumatta syystä) - poistumiskieltoa. Oli kuullemma tarpeeksi selkeä.

    Pohdinnat tahallisuudesta saivat jäädä.

    VastaaPoista
  4. Seksuaalinen häirintä ei ole vain sitä, että katsoo liian pitkään tai hipelöi vaan se on myös mainesirkus missä toisen intellektuellia olemusta mollatana maineen menettämisen pelon takia (mitä tänään lööpeissä Kivinimestä: kokovartalo ministeri?).

    Jos joskus olisi tarvittu kunnolla kuluttjaasiamiestä mainonnalle sen tarve on entistä suurempi mutta media ei ole enää lööppi vaan toinen, kilpaileva asiantuntija, jolle annetaan vyön alle meneviä apukeinoja.

    Vaikka barbaareita esiintyi ja esiintyy edelleen myös Pohjoismaissa niitä pitäisi kyetä poistamaan oikeasta sivistysvaltiosta. Barbaarius on sitä, että vaikka on oikeassa ei saa käyttää vääriä kikkakakkosia vain siksi, että sattuu olemaan kielellä pieni sarkasmi joka menee toisen persoonaan.

    Tavalla tai toisella näistä pitää päästä eroon koska intellektuelli ja seksuaali ovat saman asian kääntöpuoli silloin kun persoonallisuus on loukattu. Taitaa joku senkin tietää....(tiede tietää vaikka mitä mutta ei kerro ja vahingot pääsevät sitten koulumurhaajien lailla eskaloitumaan). Kiusaamisen syyt ovat mainesirkuksessa koska maineella voidaan operoida ilman, että itse jää kiinni. Esimiesten tulee ymmärtää ja katkaista HETI.

    Näistä pitää kyetä puhumaan ja niitä ei saa näkyä tuomareiden omissa kilpailuissa. Siinä tapauksessa mafia ja naiskauppa voittavat tai kuka vaan, jolla on intressi siitä, että oikeus on heikko maassa. Don't go that far.

    VastaaPoista
  5. Minkälainen on hyvä tuomari? Tärkeintä on "oikeusmielisyys" ymmärrettynä tulenpalavana haluna tehdä oikeaksi katsomansa ratkaisu henkilöön katsomatta ja siitä piittamatta kuinka paljon työtä ja vaivaa se vaatii. Kaikkinainen tieto ja taito seuraa vasta em. ominaisuutta, koska muuten seuraavaa vain perustelun sokerikuorrutukseen peitettyä vääryyttä. Eri oikeusasteissa ominaisuuksien tulisi ilmetä siten, että alioikeustuomarien, jotka istuvat yksinään, pitäisi olla mahdolisimman tasalaatuisia, ettei kansalaisten yhdenvertaisuus kärsisi. Sen sijaan kollegisiin ylioikeuksiin pitäisi värvätä mahdollisimman erilaista väkeä eri tahoilta, jotta monijäsenisellä kokoonpanolla olisi mahdollisimman monipuolinen näkemys. Ylimpiin oikeuksiin puolestaan pitäisi mahdollisimman avoimella menettelyllä (ks Jyrki Virolaisen blogi) värvätä tuomari- ja muun juristikunnan kerma, jolla saisi olla HUS:n sydänkirurgien tasoinen itsetunto - ja palkka -'kollegiseen työskentelyyn henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopivien' "keskinkertaisuuden kerhon" jäsenien sijasta. Saahan sitä aina haaveilla.

    VastaaPoista
  6. Ehkä ei kuulu teemaan, mutta asiaan, että hallinnossa olisi kuitenkin aina varmistettava ratkaisijoiden ammattitaito. Sosiaalietuuksien erilaiset lautakunnat ovat välillä tolkuttoman taitamattomia. Puhun nyt omista ja omaisteni asioista, joten substanssista vaikenen jo tyylin vuoksi, mutta jos toistuvasti valitukset eräiden poikkeussäännösten soveltamatta jättämisestä hylätään käyttäen pääsääntöä ainoana perusteluna, vaikka on vedottu esitöissä mainittuihin poikkeusperusteisiin, voidaan todeta, että perusteluista puuttuu paitsi "contra" myös "pro".

    VastaaPoista
  7. Niin Jukka, tuohonhan sitä ollaan apinan raivolla jaksettu uskoa, että "tuomari ei edusta valtiota". Mutta perkele! Niin monesti on saanut huomata asiantilan olevan juuri päiten!

    VastaaPoista
  8. Ad Rienzi: erilaiset sosiaalivakuutuksen muutoksenhakulautakunnat ovat ehkä aliarvostetuimpia oikeudellisia instituutioita, jotka tunnen. En tiedä, millaisista säännöksistä puhut, mutta juridinen asiantuntemus lautakunnissa on enimmäkseen loistavaa. Näissä asioissa on usein niin, että hävitty case on ratkaistu tietenkin täysin väärin...
    Isoimmassa lautakunnassa on ollut sen suuren muutoksen myötä ollut isoja ongelmia, mutta ei juurikaan ratkaisujen oikeudellisen tason kanssa. Toki virheitä tai vääriä tulkintoja sattuu joka paikassa joskus. Sosiaalivakutuksen alalla olen huomannut, että paras asiantuntemus itse asissa on alimmassa muutoksenhakuasteessa. Perustelut ovat petraantunut vuosien varrella kovastikin, eritysiesti Kela-asioissa. Mielenkiintoinen aihe, josta ei paljon puhuta. Mitä nyt asianajaliiton puheenjohtaja äskettäin höpisi jotain omituista, joka osoitti täydellisen tietämättömyyden aiheesta. OM:ssa on vähän samalaista ilmaa. Oma näkökulmani perustuu n. 20 vuoden kokemukseen kolmesta lautakunnasta.

    VastaaPoista
  9. Ad erkki K. Laakso et alii: - en minä jaksa aina kirjoittaa erikseen, että pitäisi.

    VastaaPoista
  10. Ad erkki K. Laakso et alii:
    Voin lohduttaa, että tämä ongelma ehkä hoituu eurooppalaisen oikeusajattelun omaksuneen nuoremman tuomarisukupolven vallatessa alaa. Sitä paitsi tuomarien huono palkkatasokin on omiaan estämään samaistumista vallanpitäjiin ja muihin hyvätuloisiin (lue: pääomatulojen saajiin).

    VastaaPoista
  11. Hyvät herrat Jukka Kemppinen ja anonyymi. Olen tiedostanut kommentoimani ongelman kokemusperäisesti jo 25 vuoden alaa harrastaneena ja jurismia "tutkineena". Kokolailla on "kenttä" tullut kahlattua läpi ja muutos ottaa aikansa, kuten anonyymia asian ilmaisi.

    Kauko Parkkisen kirja "politiikka ja juridiikka, kulkevat käsikädessä" kuvastaa tuon problematiikan aika hyvin.

    Ymmärsin kyllä mitä JK tarkoitti, vaikkei aina "jaksa mainita"..

    Tämä tässä ja hyvää nautinnollisia kevätaurinkoisia päiviä molemmille!

    VastaaPoista