Sivun näyttöjä yhteensä

12. tammikuuta 2011

Karttapallo




Kahvi- ja teetarjoilun yhteydessä huokaisin, että pitkin välimatkojen käsittäminen on oikeasti vaikeaa. Mielessäni oli usein mainittu Morris ja se tieto, että Kiinasta Etelä-Amerikkaan on kolmannesta pidempi purjehdus kuin Espanjasta Uuteen maailmaan.

Yksimielisesti todettiin, että karttapallo on viehättävä mööpeli, oli sitten Chaplinin ”Diktaattorin” ihailija tai ei. Totesin, että huuto-netissä tarjottiin ostettavaksi harvinaisen rumaa pallokarttaa, joka oli liimattu luultavasti halkeamisen jälkeen rumasti.

Sellainen pallo, joka meillä muistaakseni oli kotona, samanlainen joka kuului tavallisiin koulutarpeisiin tuohon aikaan, löytyi vaivattomasti verkosta ja hinnaksi luvattiin joitakin kymmeniä euroja. Englanninkielinen haku osoitti, että amerikkalaiset tahtovat vastaavasta kapineesta tuhat dollaria. Ilmeisesti yhteiskunta maksaa; käsitykseni amerikkalaisesta hyvinvointivaltiosta ei ole häävi; näin on siitä huolimatta että olen käyttänyt lastani tavallisessa kalifornialaisessa koulussa, joka oli tasoltaan erinomainen. Mutta Santa Monica ei ole edustava esimerkki Yhdysvalloista.

Näin vanhana järjenjuoksu hidastuu hidastumistaan. Google Maps on niin oivallinen apuneuvoa että Google Earth oli joksikin aikaa unohtunut. Ja siinä se vastaus oli.  Ei karttapallossa oikein ole järkeä, koska maapallon tyrmistyttävä pallonmuotoisuus tulee oikein selvästi esiin ohjelman perusversiossa, jossa on tätä nykyä myös välimatkojen mittaus vakiona.

Olisiko silti ryhdyttävä käärimään lastenlasten joululahjat maailmankarttaan? Toistaiseksi ei ole tullut vastaan lasta, joka ei olisi joskus jäänyt miettimään Mercatorin projektiota. Miten Kanada on noin iso?

Höperön isoisän roolissa lapselle olisi selvitettävä ainakin Gauss-Krügerin projektio ja UTM-projektio, joista voisi edetä muutaman avaruusgeometriaa koskevan havainnon jälkeen Hilbertin avaruuteen ja siitä kvanttimekaniikan perusteisiin. Äideillä on tosin tapa pelastaa jälkeläisensä huonoilta vaikutteilta kauan ennen kuin näihin asioihin päästään.

Mutta ei päivää ettei voisi kantaa kotiin jotain kummalista tietoa samalla tavalla kuin pikkupojilla on perinteisesti tapana tuoda taskuissaan sammakonpoikasia, pullonkorkkeja, kuminauhoja tai muuta mieltä kuohuttavaa.

Tulin kysyneeksi silmälääkärissä, mikä on näkökartoissa esiintyvä yksikkö, ja epätavallisten vaiheiden jälkeen vastaus saapui – näkö, esimerkiksi normaali 20/20 on kaariminuutteja. Nopein tapa tarkastaa, vieläkö silmät ovat pysyneet päässä ja toimittavat vanhaa virkaansa, on katsoa Googlesta ”Snellen” tai Wikipediasta ”Snellen chart”.

Tässäpä oiva kysymys kaljanjuontikerhonne – huhun mukaan mainittua tarkoitusta varten kokoontunut ”Otaniemen raittiusseura” nautti aikoinaan pitkään valtionapua – kokoukseen: mikä merkitys on kirjainjonolla

C, D, E, F, L, N, O, P, T, Z

Vastaus on Snellenin kartta, joka mykistää taatusti seurueen, kunnes selitetään, että ainakin tätä nykyä ja moniaalla jo 150 vuoden ajan näitä kirjaimia on käytetty näön tutkimukseen.

Olen muistavinani, että armeijassa – kutsunnoissa en käynyt, koska karkasin siviilistä ylioppilaskesänä – olisi käytetty niitä tauluja, joissa on E eri asennoissa. Sellainen on tietenkin näppärä lukutaidottomille. Voi näyttää sormilla, mihin suuntaan sakarat sojottavat.

Tämä saattaa olla edistyneen lääketieteemme toiseksi vanhin väline, ellei nyt puukkoja ja skalpelleja oteta huomioon. Vanhin on tosi lääkärin tunnus, stetoskooppi, nykyisessä muodossaan vuodeta 1851. Sivutoimiset stetoskoopin käyttäjät ovat kadonneet. Ryöstämisen arvoisia, mekaanisella lukolla varustettuja kassakaappeja ei taida olla enää käytössä, ainakaan paljon. Ennen etevät murtomiehet saattoivat kuunnella stetoskoopilla kavaltavia kilahduksia, mutta ei enää. Tosin eräässä asianajotoimistossa, jossa satuin olemaan töissä, tuomarin puheille pyrkinyt alan mies avasi toimiston lukitun kassakaapin paperiveitsellä ja glemmarilla, kun konekirjoittajatar oli poistunut puuteroimaan nenäänsä.

16 kommenttia:

  1. Nyt olet kyllä saanut väärää informaatiota tuosta 20/20 määrityksestä. 20/20 tarkoittaa sitä, että henkilö näkee 20 jalan etäisyydeltä saman minkä "normaali" ihminen näkee 20 jalan etäisyydeltä. Vastaavasti vaikkapa 20/40 tarkoittaa että katsoja näkee 20 jalan päästä sen minkä "normaali" näkee 40 jalan päästä, ja 20/10 että katsoja näkee 20 jalan päästä sen minkä "normaali" 10 jalan.

    Oikeassa lähteesi on siinä, että "normaali" näkö usein määritellään niin, että pystyy erottamaan kaariminuutin kokoisia yksityiskohtia.

    VastaaPoista
  2. Minä olin lapsena tarkka siitä, etten pyytänyt mitään.
    Mutta sitten aikuisena, eikä niin kovin kauaa sitten hankin muutaman jutun, mitä olisin lapsena halunnut.

    Grimbergit
    Miekan
    Kaukoputken
    Mikroskoopin
    Karttapallon

    Oli oudon tyydyttävää hankkia ne.

    VastaaPoista
  3. Karttapalloon murtautumisessa saattaa stetoskoopista olla suurikin apu. Luulisin, että siinä ei pärjätä pelkällä paperiveitsellä ja klemmarilla, vaikka sitten otettaisiin leskari ja hiilipaperikin apuun. On pidettävä kuitenkin varansa ja yrittää järjestää konttoritar puuteripuuhiin häiriöttömän toiminnan takaamiseksi. Edullinen ulkonäkö suorittajalta saattaa tämän sinne houkuttaa, varsinkin jos silmäys ja kielen kiehtovat ilmaukset ovat hallussa. Stetoskooppi tuo arvovaltaa; sitähän saivat ennen käyttää tohtoreiden lisäksi vain valantehneet autokorjaamoesimiehet venttiilivikoja paikallistaessaan.

    VastaaPoista
  4. Aakkosia nämäkin
    http://www.colour-journal.org/2010/5/10/10510article.htm

    Mikä on sinun väri(si)? http://mike.fi/files/chromaconator/

    Minun on
    #0a4c25#fb0010#ea8cff#05236d#7c6905

    VastaaPoista
  5. Miksi pelkäisit muutosta, kantaisit huolta
    siitä mikä on otettu pois? Käytä kaksinapaisen maailman sijaan aikasi etsimällä mitä löytäisit tilalle. Löytäisit Suomen maailman ylivoimaisesti laajimman valtakunnan vierestä, kansankunnan historiallisella paikallaan, kartalla kuin kärpäsen jäljen jättiläisen vieressä.

    Muutos on aina myös mahdollisuus. Intel, Google, Nokia ja mitä niitä onkaan rakentavat uutta Silicon Valleytä Moskovan lähettyville.

    VastaaPoista
  6. Ad Kalle: tarkoitamme samaa mutta meillä näyttää olevan vaikeuksia suomentaa Wikipedian tekstiä. Siis 20/20 on se, minkä arvion mukaan keskiverto ihminen näkee 20 jalan päästä kartasta. Kartan kirjaimet ovat 5 kaariminuuttia ja niiden erottaminen toisistaan edellyttää 1 kaariminuutin eron näkemistä, toisin sanoen kirjainten viivat ja kirjainmerkkien välit ovat 1 ja itse kirjainmerkit 5 kaariminuuttia.

    Tutumpi tapa ilmaista tuo tavallinen näkö, 20/20, on +1.0.

    Kiinnostuin asiasta, koska yhteys kirjan kirainmerkkeihin ja tietokoneen fontteihin on ilmeinen.

    Vanhan selityksen mukaan - tätä en takaa todeksi - sekä koneella että käsin kirjoitetut kirjaimetovat muotoutuneet erilaisuuden ajatuksesta - satojen vuosien takaisessa "virsikirjatekstissä", m ja n sekä u ja jopa v ovat hiukan hankalia erottaa toisistaan.

    Arvioni mukaan tämä työ ei ole onnistunut kovin hyvin. Kun kirjoitan tätä, näen "kirjoituskonekirjaimen" (Courier). Blogissa olen päätynyt Verdana-fonttiin, joka on mielestäni selvä.

    Muistelen ja vetoan asiaa tunteviin - arabian ja heprean merkit taitavat olla tässä suhteessa hankalampia. Japanin eri merkistöistä ja kiinast aen tohdi sanoa mitään, kun en tiedä tarpeeksi.

    Roomalaisten käyttämä taltta-antiikva voi olla yksi perinteemme kestävimpiä osia. Se on ollut 2000 vuotta käytössä ja vaikuttaa edeleen hienolta. (Siis kiveen hakatut kirjaimet, pääteviivat.) - Monienkin kokeilujen mukaan pääteviivaton (sans serif) kirjaimet eli groteskit sopivat otsikkoihin mutta ovat raskaita lukea.

    Oma mielikirjaimeni on Garamond ja ihailuni kohde Bembo.

    VastaaPoista
  7. Taitto- ym tekstinkäpistelyyn liittyviä hommia tehdessäni käytän leipätekstinä yleensä Garamondia. Se - ja varsinkin kursiivi - on nätimpää kuin tylsä Times Roman. Tuplaweetkin ovat samanlaisia kuin Volkswagenissa. Courier on taas kehittynyt konekirjoitusta varten, ja siinä edellytetään, että kaikki kirjaimet sekä välilyönnit ovat samanlevyisiä.

    Kun kirjoituskoneilta siirryttiin tietokoneille, monelle tuotti vaikeuksia esimerkiksi taulukoinnissa tai harvennuksissa välilyöntien käyttö, sillä jos Courierista jouduttiin muuttamaan vaikka Garamondiin tai Timesiin, allekkain kohdakkain tarkoitetut merkit eivät osuneetkaan paikalleen. Kun kirjoitan kuusi iitä ja kuusi ämmää tällä Courierilla allekkain samoille kohdille samanpituisiksi pätkiksi, ne muuttuvat Verdanalla tämmöiseksi

    iiiiii
    mmmmmm

    Kahdella rivillä kommentin lopussa on henkilön (ei kommentoijan) ammatti ja nimi. Ällät ja iit ylempänä tiivistävät rivin lyhemmäksi, vaikka siinä on kaksi merkkiä enemmän.

    Tasavallan presidentti
    Urho Kaleva Kekkonen

    VastaaPoista
  8. Petjalla on makua! Kirjoitin joulupukille kymmenisen vuotta sitten ja toivoin karttapalloa.
    Aattoiltana riemu oli päästettävä ilmoille, kun kuusen alla oli tarpeeksi iso paketti. Täällä sitä palloillaan...
    Tapio Wirkkala käytti meisseligroteskia ainakin joissain suunnittelemissaan mitaleissa.
    Talvilintuja kiikaroi Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  9. "Kun kirjoitan tätä, näen "kirjoituskonekirjaimen" (Courier). Blogissa olen päätynyt Verdana-fonttiin, joka on mielestäni selvä."

    Ainakin Opera sallii käyttäjälle omat tyylimäärittelyt, joten textarealle voisi kai määritellä fontiksi Verdanan..

    VastaaPoista
  10. Kun fonteista kerran tuli puhe... niin pari linkkiä

    http://en.wikipedia.org/wiki/Linotype_machine

    http://player.vimeo.com/video/15032988?portrait=0

    VastaaPoista
  11. Niin,kuinka paljon maapallolle mahtuukaan vettä, ennen kuin valuu yli?
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  12. Pari tuntemaani suomalaista tekee kovaa tiliä ostamalla esineitä
    suomalaisista huutoneteistä, kirppareilta ja myymällä niitä ulkomaille,
    vaikkapa eBayn kautta. Netto reilu 6.000 euroa kuussa.

    kariav:n mainitsema tekstinnäpistely on tuhonnut lukemisen ilon. Jää
    lyhyeksi.
    Luetaan artikkeli 60-luvun Valituista Paloista. Luetaan artikkeli 2010
    vuoden Valituista Paloista. Molemmat jutut 3 sivuisia.
    60-luvun jutussa on kolme kertaa enemmän tekstiä, vaikka sivumäärä on sama.
    Tämä on sitä tekstinnäpistelyä.

    VastaaPoista
  13. Garamond on kaunista, mutta sen nimisenä on liikkeellä vaikka millaisia viritelmiä. Adoben versio on minusta nykyisistä ainoa oikea, muissa on yläpidennyksiä lyhennetty amerikkalaiseen makuun. Garamondiksi saa vissiin kutsua mitä tahansa, kun Claude G:n kuolemasta tulee tänä vuonna 450 vuotta täyteen. Myös Palatino on nättiä, ja Hermann Zapfin monet Humanist-nimellä käyvät kirjaimet, sekä Optima. Groteskeista Futura on kaunein, muttei mitään tietokoneruutukirjoitusta.

    AW

    VastaaPoista
  14. JarMom, puhun tekstinkäpistelystä (vrt. Valtion Poikaleirin asekäpistely), en näpistelystä. Tekstinkäsittelyä on ollut aina kirjapainojen aikana, silloinkin kun Kari Tapani Jalkanen sitä teki käsinlatojana Pieksämäen Raamattutalossa. Mitä taas tulee tekstin määrään sivua kohti, voidaan aina kysyä, onko siinä asiaa, ja missä suhteessa; onko vaikka 20/20?

    VastaaPoista
  15. Kariav:

    Minä vain kehittelin tekstinkäpristelyn uuteen muotoon tekstinnäpistelyksi :)

    VastaaPoista
  16. Miksiköhän Georgia 11p on niin hankala lukea yhtään pidemmässä tekstissä, kirjaimet kuin koagloituvat silmiin.

    VastaaPoista