Sivun näyttöjä yhteensä

9. tammikuuta 2011

Toiset toimittajat




Jörn Donnerin ”Mannerheim” hämmästyttää. Mies on tehnyt pitkän elämänsä melkein hyviä teoksia ja nyt vanhana ja sairaana onnistuu kerran toisensa jälkeen. ”Isäni jalanjäljillä” on hieno kirja. Tämä dokumentti on samaa luokkaa kuin Bergman-juttu erinäisiä vuosia sitten. Kuvakerronnan rytmi ja asia ovat yhtä kappaletta. Se edellyttää suvereenia taitoa.

Enbusken kulttuuriohjelma televisiossa alkoi eläväisesti. Toimittaja on hyvä, kuten kaikki tiedämme. Kävi kuitenkin ilmi, että nyt hän oli mennyt uimaan väärään avantoon.

Enbuske jätti klassista musiikkia kuvaillessaan maininnatta rytmin ja melodian. Beethovenin viides sinfonia on onneton teos orkesterin esittelemiseen. Toimittaja pyöritteli tahtipuikkoa. No, Beethovenin vitonen on perinteisen klassisen vaikeimpia lyödä ja erittäin hankala aloittaa. Rytmi on 2/4 ja teos alkaa neljännestauolla, joka tekee molliterssistä muistettavan. Normaali hyräilijä vetää sekä rytmin että intervallin vaistomaisesti väärin.

Joku voisi etsiä malli Bernsteinin 53 taltioidun nuorisokonsertin DVD-levyistä – Young People’s Concerts. Niissä käsitellään juuri samat kysymykset, joita Enbuske pyöritteli: mikä on sävellaji jne.

Luin kommenteista olevani ainakin jossain määrin katkera jostain. Sitä en ollut tiennytkään. Asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, että mm. kollegani Virolainen, joka on kunniallinen mies, pitää hienona, että on jossain pusikossa professorina tai hommissa hovioikeudessa.

Väistämättömistä valtataisteluista selviytyy hyvin se, joka ei hurmaannu vallasta eikä kuvittele, että hyvin korkeassa asemassa vapautuisi arjen viheliäisyyksistä. Toisinpäin se menee. Mitä isompi asema ja parempi palkka, sitä paskempi homma.

Kun olin virkamies, otin huolellisesti huomioon nämä yleispätevät säännöt, jotka ovat voimassa useimmilla työpaikoilla, kouluissa, naapuristoissa ja useissa suvuissa ja avioliitossa:
  1. Älä kuvittele, että olet jotain.
  2. Älä kuvittele, että olet samaa luokkaa kuin me.
  3. Älä kuvittele, että olet fiksumpi kuin me.
  4. Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.
  5. Älä kuvittele, että tiedät enemmän kuin me.
  6. Älä kuvittele, että pärjäät meille.
  7. Älä kuvittele, että kelpaat johonkin.
  8. Älä ikinä naura meille.
  9. Älä kuvittele, että joku välittäisi sinusta.
  10. Älä kuvittele, että voisit opettaa meille jotakin.

Et kai unohda, että me tiedämme sinusta jotain MIELENKIINTOISTA, joten…”

Teksti on hiukan mukailtu 30-luvulla ilmestyneestä romaanista ”Pakolainen ylittää jälkensä” (Sandemose). Olen löytänyt nämä samat säännöt mm. korkeimman oikeuden ”lapuista”. Samat säännöt löytyvät upseeriarvosteluista.

Koska tämä Janten laki on niin yleispätevä, sitä ei tavallisesti tarvitse esittää kieltoina. Opettajainkokoukset, luokkakokoukset, 4H-kerhoillat ja vastaavat tapaavat venyä, koska jokainen tietää, että jokaisen poistuja jälkeen keskustellaan asianomaisesta tuon esityslistan mukaan – kai hän kuvittelee olevansa jotain; mikä hän oikein luulee olevansa; mitä hän täältä luulee hyötyvänsä; luulee kai olevansa fiksu; kehtaakin virnuilla; millä lihaksella…?

Jos Helsingin yliopisto hallitsisi hommansa, Donnerista pitäisi tehdä kiireesti kunniatohtori tai vähintään nimiprofessori. Luulen että hän olisi hyvillään siitä. Diktonius-kirja, kirja isästä ja työt Bergmanista ylittävät tasoltaan huimasti tohtoritason. Ja maisteri hän on vanhastaan. Mutta Enbuske saa vielä odottaa, jos minulta kysytte. Jos Niiniluoto ja Wilhelmsson nukkuvat ohi onnensa, niin sitten Petteri asialle ja TaiK / Aalto!

28 kommenttia:

  1. samaa mieltä. jörnistä kunniatohtori oitis. eikä mukana ole yhtään piruilua.

    VastaaPoista
  2. Enbuskesta puheen ollen tuleepas mieleen eräs Tuomaksen radio-ohjelma, jossa Kemppinen oli asiantuntijan roolissa mukana.

    Enbuske-parka oli niin epävarmana ja varpaillaan tietoviisaan vierailijansa edessä, että kuulemani mukaan kaatoi lähetyksessä kahvinsa housuilleen ja pöydälleen.

    Tietenkin vasta sen jälkeen, kun Kemppinen oli pantannut vastausta eka kysymykseen noin parin minuutin verran ja hiljaisuus oli liian suuri haastattelijan kestettäväksi. Työpaikkakiusaamista?

    PROF. (!) Virolainen on teräväkynäinen ja -kielinen mies, mutta on todettava, että pettymykseni oli suuri, kun kuulin miehen olevan virassa Napapiirin tuolla puolen; siinä oikeustieteellisten tiedekuntien kolmosdivisioonassa, Rovaniemellä.

    Luulin miehen opettavan Helsingissä; sen verran kovaäänisesti ja suurella egolla mies kirjoittelee.

    Mutta kaikilla meillä vaeltajilla on ristinsä.

    Lopuksi lohdutusta kaikille Sanasta: "Ihminen, naisesta syntynyt, elää vain hetken ja on täynnä levottomuutta. Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo."

    VastaaPoista
  3. Puhumalla ihmisistä Jörn Donner paljastaa enemmän pikkusieluisesta halustaan esiintyä isojen poikien kioskilla kuin Mannerheimista.

    Kekkosinhossa Vaasassa varttuneen Mikael Jungnerin jälkeen vaasalaisen Lauri Kivisen johtama Yle tarjoaa siihen parasta aikaansa.

    Jos olisi suurisieluisempi, Donner puhuisi ideoista, esim. inhosta (Sartre on kirjoittanut kirjan Inho), tunteesta jonka vapaa ihminen kokee huomatessaan toisen muuttuneen lampaaksi, tyytyvän olemaan numero numeroiden joukossa, vaikkapa Jumalan valtakunnassa, Kekkoslovakiassa Svenskfinlandissa tai Blogistanissa.

    VastaaPoista
  4. Et kai unohda, että me tiedämme sinusta jotain MIELENKIINTOISTA, joten…”

    Tämähän ei ole paljonkaan muuttunut, vaan yhä ns. näkymättömän käden edustajia ja hartaan kansan pyhinä pitämiä henkilörekistereitä käytetään ns. hiljaisen perinnetiedon välittäjinä turvaamassa vanhojen rakenteiden säilymistä. Siis aivan samaan tapaan kuin juutalaisten esiin kaivamisessa 30-luvulla.

    Tosin kaikki virtaa ja siksi muuttuu myös täällä sivistyksen syrjämailla: jokainen yksilö on ainutlaatuisena jossakin hyvä, kunhan oppii varomaan kateutta, suomalaisten perisyntiä.

    Kateus syntyy ihmisten keskinäisestä vertailusta, joten älä vertaile, vaan kehitä omia projekteja! Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Vaikeinta on oppia suhde omaan itseensä; että pitää loppujen lopuksi luottaa itseensä, että täytyy “löytää“ asioita itse, täytyy “katsoa“ asioita itse.

    Ei voi aina odottaa, että toiset tekisivät sen minulle. Mutta jostakin selittämättömästä syystä itäsuomalaisen on aina vaikea menestyä Helsingissä.

    Tällaista eräs viisas mies opetti minulle käydessäni iltakoulua 60-70 lukujen vaihteessa Helsingissä. Hän taisi mainita nimet Camus ja Sartre.

    VastaaPoista
  5. Professori Seppo Knuuttilan suusta kuulin TV:stä jokin aika sitten lausunnon:

    ..."Länsi-suomalainen ihminen voi elää onnellisen elämän nauramatta kertaakaan elämänsä aikana"...

    VastaaPoista
  6. Siis?

    1. Olet jotain.
    2. Olet samaa luokkaa kuin me.
    3. Olet fiksumpi kuin me.
    4. Olet parempi kuin me.
    5. Tiedät enemmän kuin me.
    6. Pärjäät meille.
    7. Kelpaat johonkin.
    8. Naura meille.
    9. Joku välittäisi sinusta.
    10. Voisit opettaa meille jotakin.

    Lainoppia ja metafysiikkaa tutkineena voimme jättää omaan arvoonsa merkkiyhdistelmän "Älä kuvittele, että". Niille ei ole löysettävissä edes teoriassa mitään vastinetta.

    Arvaa harmittiko monen vuoden opintojen ja väikkärin jälkeen ymmärtää ettei imperatiivia ole olemassa. Sillä ei ole totuusarvoa.

    Tuosta janten laista siis jää ymmärrettväksi vain nominatiivinen faktan kirjaus.

    VastaaPoista
  7. Länsimainen ongelma on se, että metodi ohjaa teoriaa eikä päinvastoin.
    Koska opimme rahan mittaamisen metodia paremmin kuin muut siitä tuli koko alueen ihanne. Näin teoria supistuu ja kapenee samalla lailla kuten kynää, jota teroitetaan aina vain terävämmäksi. Ei se teksti siitä parane; vain kirjoitus. Näin on käynyt mielestäni. Tämän ymmärtää lukemalla kotimaista mytologiaa joka on Skandinavian mytologiaa vaikeampi ymmärtää (http://www.rosala-viking-centre.com/historia.htm) siksi, että pienempi ei ymmärrä suurempaa. Suhteet merkitsevät ymmärtämisessä vaikka ei osaamisessa. Ero on se, että tulkitsija on pimeän puolella itse (silmän musta piste) silloin kun on itse kapeampi koska on kaventanut itsestään juuri sen ns. pimeän puolen mutta kun lukee Sartrea ja hänen ei-olemisen etsintää (joka on vaikeasti selostettu) se on tätä kuun mustaa puolta. Kuuhan on täysi, puolikas, siru ja sitten taas toiseen suuntaan. Ihmisen mieli voi silti vapautua kuusta ja nähdä avaruus holistisena eikä ole pakko olla kuuhullu.

    Toisaalta massa määrää mitä on hyväksyttyä ja siksi sanojat käänsivät eli projisoivat omaa oikeassa olemista näkevän vammaksi ja kutsuivat kuuhulluksi.

    VastaaPoista
  8. Päästäkseen tuon Sandemosen kuvaaman dilemman yli tai ohi pitää olla tiedossa ketterämpi kuin konteksti. Nopeampi siirtämään merkitystä uuteen ja jälleen uuteen mutta tiede itse ei saa niin toimia. On väärä kilpa, joka supistaa maapalloa pisteeksi.

    Tästä tajuttiin ja siitä tuli Mafian vetokortti. Olivat valmiina joka paikassa ja jonkun tietyn poliittisen vaiheen tai paradigman aikana päättivät kuten infantti päättää; että nyt on loppu - ja sen he todella meinasivat saada aikaan eli maapallon loppua. Koska ei voi päihittää elämää tai kuolemaa.
    Mutta tiedossa voi tilapäisesti päihittää jotain eli olla merkitysten osalta nopeampi kuin Lucky Luke, joka ampuu varjonsa. Taitaa sarjakuva ollakin mafiasta noin metafoorallisesti.

    Olen varma, että Bengt Holmström tiesi tämän - mutta eivät pojat välittäneet kun muutama vuosi sitten kävivät täällä kertomassa USA:n pankkikriisin ja siitä levinneen yleiskriisin syitä. Katsoivat vain hymyillen kun idioottia (anteeksi, siltä tuntui koska varsinainen palaute jätettiin tahallaan pois koska se tuli väärältä henkilöltä; parjatulta ja pelleksi leimatulta henkilöltä; kuka käski sellaista aiheuttaa? Sitten tulee häpeä ja tekee asian entistä monimutkaisemmaksi. On saatanallisen kurja tapa sille, joka on kannustanut ja tarkoittanut hyvää: joutuu piinanpenkkiin syyttä, koska nyt nousevat opportunistit ja haluavat olla NE, joita tässä asiassa kuullaan eli eivät suostuneet, että heidän äänensä joutuisi takarivin ääneksi. Mutta juuri se ääni, joka ennen johti ei ollut tahdiltaan kykenevä ymmärtämään miten orkesteria johdetaan. Pitivät vain huolta omasta sakista; viis muista. Muut palvelivat heitä voisi sanoa vaikka kapellimestarin pitäisi palvella orkesteria.

    VastaaPoista
  9. Pusikoissa osataan kyllä suhtautua kapsäkkiproffiin kaikin varauksin, mutta onhan huippukykyjäkin, kuten ceeveeltään loistava vaikka änkyrä Virolainen Rovaniemellä tai tähtiin rakettitahdonvoimalla matkaava Villa aiemmin Lappeenrannassa. Kemppisen painoarvoa kuvaa, että vieläkin ex-opiskelijat miettivät kutsuttiinko hänet Lappeenrantaan Suomen ainoaan alansa täsmävirkaan vai räätälöitiinkö ko. virka hänelle.

    PS Katkeruudenilmaukseksi tulkitaan helposti jo ensimmäinen virkaehdotuksesta tehty valitus.

    VastaaPoista
  10. Vaasa-opiston (ent. työväenopisto) entinen rehtori, n. keski-ikäinen nainen, esitteli luentotilaisuuden nimeltä Paikan Henki (siis Vaasassa) siteeraamalla Janten lakia. Hän kuoli vain pari vuotta rehtoriksi tultuaan, en tiedä oliko osasyy ollut juuri tuo Janten laki.

    Genus Loci-luennon pääpuhujana piti olla Henri Broms, tuo mainio ihminen semiootikoksi, mutta hän oli estynyt huonon kunnon vuoksi.

    Kyllä kai, voisin olettaa, ihmiset lähtevät täältä niin pian kuin vain pystyvät, vaikka sitten Nokiaan johtajiksi tai tekemään duunia Wartsilän tai ABB:n etelän yksiköissä tai ulkomailla mieluummin kuin täällä.

    Meillä on lisäristinämme vielä kaksi kieltäkin. Wartsilä käyttää niistä ruotsia ja ABB englantia.

    VastaaPoista
  11. 1.-10. Älä kuvittele... jne

    Juuri näinhän valtamedia ja valtapoliitikot suhtautuvat persuihin.

    - Ai meinaat äänestää persuja... ääliö, eihän en ole kertoneet, miten ne ratkaisevat Suomen ja maailman ongelmat!
    - Mutta eihän ne ole niihin ongelmiin syypäitäkään...
    - Ääliö!

    VastaaPoista
  12. Se Beettiksen viides alkaa muuten kahdeksasosatauolla :)

    VastaaPoista
  13. Ad catulux:
    Onko stadin ulkopuolella älyllistä elämää?

    Frank

    VastaaPoista
  14. Mainio Kansallisbiografia tietää kertoa Donnerin olleen nimiprofessori jo vuodesta 2003. Mutta kyllähän tohtorin arvo honoris causa myös tulisi kyseeseen.

    VastaaPoista
  15. Ei Donnerin "Mannerheim" sentään ihan nappiin mennyt. Kun jäätiin tuijottamaan portaita, eikä pitkään aikaan sanottu mitään, niin ajattelin, että josko tässä näkyy dementia-ikä ? Sanat unohtu ?

    Onpa muuten kumma kun ei vielä ole tohtori tai proffa.

    MrrKAT

    VastaaPoista
  16. "Luulin miehen opettavan Helsingissä; sen verran kovaäänisesti ja suurella egolla mies kirjoittelee."

    Catulux, Kehä III:n ympäröimän geton jantelaisuuden piirissä jalostunut(?) on siis sitä mieltä, että asuin- ja/tai työpaikka määrää ja määrittelee ihmisen egon suuruuden? Ja varmaan sitten ihmisen arvon yleensäkin.

    Satulax

    VastaaPoista
  17. Ad Omnia: - munasin itseni. Kuka Kukin On kertoo, minulle ensi kertaa, että Jörnillä on professorin arvonimi vuodesta 2003, kuten kommentoija oikaisi.

    VastaaPoista
  18. Ad Anonyymi: - Odessan portaista. - Asian voi nähdä eri tavoin. Minusta tuo kohtaus oli miellyttävä ja ajattelin, että Donner jättää itsestään selvyyden korostamatta. Minua miellytti muutenkin tietty vähäsanaisuus.

    VastaaPoista
  19. Ad Omnia: - kun olen itsekin entinen maakuntayliopiston professori, sietänee korostaa, että kyllä kilpailu helsinkiläisten yliopistojen viroista on kovempi.

    Toisaalta tiedän maakunnissa koko joukon professoreita, jotka otettaisiin avosylin Helsinkiin. Pidän viisaina ihmisiä, jotka eivät lähde tavoittelemaan hyvin suhteellista lisäkunniaa isommista kaupungeista saatuaan lapset kouluun, puolison hyvään ja mieluisaan työhön ja väljän asunnon kaupungin keskustasta sekä oman moottoriveneen paikkaan, jossa köyden voi kiinnittää parvekkeen kaiteeseen.

    VastaaPoista
  20. ...älä kuvittele, vaan pidä asiaa totena :)

    VastaaPoista
  21. "kollegani Virolainen, joka on kunniallinen mies"

    Tulee mieleen Marcus Antoniuksen puhe Caesarin hautajaisissa: "He (Caesarin murhaajat) ovat kunniallisia miehiä..." :-)

    "Puhumalla ihmisistä Jörn Donner paljastaa enemmän pikkusieluisesta halustaan esiintyä isojen poikien kioskilla kuin Mannerheimista."

    Ja tämä tarkoittaa aina ja poikkeuksetta sitä, ettei ko. suurmiestä ole kuvauksessa muistettu palvoa tarpeeksi.

    VastaaPoista
  22. Donner on toki jo Ruotsissa palkittu ansioistaan Suomen kulttuurielämän hyväksi (Akatemian Suomipalkinto). Suomalainen taiteen kunniatohtorin arvo sopisi perään hyvin. Jotakin kaikki rintamalinjat ylittävää on siinä, että siviilipalvelusmies tekee kunniaa Mannerheimille julkisin varoin tilatulla ohjelmasarjalla.

    VastaaPoista
  23. Noissa junttikorkeakoulukaupungeissa on sellainen hassu puoli, että jengi tosissaan kuvittelee olevansa jotain erikoista kun on a) päässyt opiskelemaan b) valmistunut maisteriksi. Paskuusjärjestys tässä suhteessa: Jyväskylä, lappeen Ranta, Joensuu

    Jostain kumman syystä sitä oppineisuuttaan pitää korostaa mitä kummallisimmilla tavoilla. Täällä Helsingissä, missä maisterintutkinto taitaa olla kohta joka neljännellä, tuollaista katsotaan vähän säälien.

    Toisaalta jos pääsee junttikaupungin "piireihin", niin elämä alkaa olla helppoa ja ne venepaikatkin löytyvät helposti ohi jonon tai tontti tai rakennuslupa tai-nimeä-itse-mitä-haluat.

    VastaaPoista
  24. - Odessan portaista. - Kun kuva pysähtyi niihin portaisiin, olin varma, että Donner vanhana filmihulluna näyttää pätkän kuuluisaa kohtausta elokuvasta Panssarilaiva Potemkin, vaan ei näyttänyt.

    VastaaPoista
  25. Huh, nyt vasta (klo 22.30) tulin lukeneeksi, mitä huippuhauskaa Kemppisen blogissa ("Mennyt maailma") tänään on kirjoiteltu!

    Lisäsin 2-3 päivää sitten kommentissani Kemppisen nimen häneen hauskaan listaansa numeroksi 101a ja mainitsin siinä joitakin aivan äkkiseltään mieleeni juolahtaneita K:ta mahdollisesti kuvaavia ominaisuuksia.

    Toimin vähän samaan tyylilajiin kuin Kemppinen itse katsoi oikeudekseen kuvata hauskasti monia listassaan olevia henkilöitä: Esimerkiksi Kekkosen hän mainitsi olevan koulu- ja työpaikkakiusaajan ja korkeushyppääjään. Oikein hyviä luonnehdintoja! Kylläpä Jukka osaa!

    Kuka leikkiin ryhtyy, hän leikin kestäköön! Eikös sitä niin sanota. Senpä vuoksi yritin hauskuttaa lukijakuntaa parilla "sinne tänne" -tyylisellä kuvauksella á la Kemppinen luonnehtimalla mestaria itseään! Ei tuossa mitään sen kummallisempaa ollut takana.

    Jollei Kemppinen katkeroitunut hovissa ollessaan, niin sehän on sitten vain hyvä asia! Olen vain ollut hänen omista muisteloistaan huomaavinani, ettei hän oikein olisi viihtynyt sanotussa hommassaan Hgin hovissa, minkä kyllä hyvin ymmärtää.

    Kemppinen on kyllä väärässä, jos hän kuvittelee, että minusta on jotenkin "hienoa" olla professorina jossakin "puskissa" tai jossakin hovissa. Kyse on lähinnä vain siitä, että jotakinhan sitä ihmisen ja juristinkin on elantonsa eteen tehtävä.

    Kun joskus kuulee juttuja kollegojen elosta ja yleensä "oikeustieteestä ja sen tasosta" vaikkapa Hgin "hienossa" yliopistossa, voi vain olla tyytyväinen ja panna kätensä ristiin, ettei ole itse moiseen paikkaan joutunut.

    Lapin yliopistolla on omat hyvät hyvät ja huonot puolensa, niin kuin varmaan kaikilla muillakin yliopistoilla.

    VastaaPoista
  26. Ad Jyrki Virolainen: - olen kaikin kohdin samaa mieltä.

    Helsingin HO:ssa viihdyin hyvin. Pitää kirjoittaa joskus muistelma.

    Ehkä joku selvittää meidän jälkeemme, mikä Helsingin oikeustieteellisessä meni vikaan, mutta työpaikkana se minunkin tietoni mukaan oli viheliäinen. Nyt olen ollut ymmärtävinäni mm. nuorimpien tutkinnon suorittaneiden puheista, että jokin on muuttunut, myönteiseen suuntaan.

    Elämäni parhaan ajan olen, työstä puhuen, viettänyt HIITissä ja Lappeenrannassa. On etuoikeus autella eteviä ja ja kriittisiä nuoria.

    Kun tekee kieroja tenttikysymyksiä, oppii lisäksi vähä vähältä itsekin kurssit.

    Näkemäni ja kokemani perusteella ne USA:n huippuyliopistot, joissa olen ollut eri asioissa, myös luennoimassa, kauhistuttivat, Pahin oli Stanford, toiseksi pahin Cornell. Berkeleyssä on hauska kuljeskella saamassa itse oppia - mutta ajatelkaa nyt, oman alani eli immateriaalioikeuden parhaita opiskelijoita aletaan kuljettaa yksityislentokoneilla katsastamassa miljoonan dollarin työpaikkoja jo perusopintojen loppuvaiheessa!

    Lopetan tmän vuodatuksen rehellisyyden puuskaan: jos olisin hiukan nuorempi, loisisin mielelläni Cambridgessa. Sekä paikka että meininki miellyttävät, kaikkine hupsutuksineen.

    VastaaPoista
  27. Las Palmasin yliopistokaan ei ollut yhtään hullumpi!
    JV

    VastaaPoista
  28. Meidän pikkukylässämme on kaikki, myös ihmiset (tähtitieteilijästä maanviljelijään, lääkäristä puuseppään, muusikosta savenvalajaan,metsurista kirjailijaan, kalastajasta kanankasvattajaan, historioitsijasta arkkitehtiin, murhamiehestä lakimieheen jne.) - kaikki edustettuina. Ihan kuten pääkaupungissammekin tai missä tahansa muualla. Sopulit matkaavat merta edemmäs kalaan.

    VastaaPoista