Sanomalehden vieraskynä ihmetteli, miksi korkeimman oikeuden jäsenet, joiden nimiä hän luetteli malliksi, ovat niin kovin tuntemattomia. Muissa maissa – joilla hän tarkoitti ymmärtääkseni Yhdysvaltoja – nimitykset aiheuttavat näkyvää keskustelua.
Kehottaessaan lukijoita keskustelemaan kirjoittaja mainitsi ihmisoikeussopimuksen. Täsmentäisin että Portugalin sopimuksen jälkeen kansallinen tuomioistuin on velvollinen ottamaan huomioon toisaalta ihmisoikeusnäkökulman, toisaalta EU-tuomioistuimen tähdentämiä periaatteita, kuten kilpailun edistämisen.
Oikeastaan tuo viittaus osoittaakin ajatuksen ongelman. Suomessa perusoikeuksien vaaliminen ei ole korkeimman oikeuden tehtävä. Se koskee yhtäläisesti kaikkia oikeusasteita.
Ajatus korkeimmasta oikeudesta perustuslain lukkona on amerikkalainen. U.S. Supreme Court ei ole edes toimivaltainen käsittelemään muita asioita kuin sellaisia, jotka koskevat osavaltioissa annettujen tuomioiden tai säädettyjen lakien perustuslainmukaisuutta. Tästä on eräitä poikkeuksia (alkuperäiskansojen riidat, Washington D.C. jne.).
Toisin sanoen siellä korkein oikeus ei voi muuttaa ratkaisua siksi, että rangaistus on liian kova tai että vahingonkorvauksia on tuomittu liikaa.
Suomessa KKO:n asemaa saatiin lähes käsittämättömällä tavalla parannetuksi 1980-luvun lopulla. Sen tehtävä on keskittyä lainkäytön ohjaamiseen etenkin ennakkotapauksilla, joka on huono sana, mutta tarkoittaa alempien oikeuksien ohjeeksi annettuja ratkaisuja, prejudikaatteja.
Ehkä nyt on oikea aika ottaa asia jälleen kerran puheeksi. Joku toinen saa todistella, että KKO on enimmäkseen pysytellyt korkeimman kamreerin roolissa ja askarrellut vähäpätöisten kysymysten kimpussa. Olen listannut kaikkien ennakkotapausten asiasanat. Lista on surullinen. On asiamiehen palkkiota, todistelukustannuksia ja vastaavaa. Perusoikeudet tulevat esiin vuoden 2010 ratkaisuissa viisi kertaa. Kolme tapauksista on merkittäviä, kuten tämä talousrikosjuttu, johon liittyi kysymys itseään vastaan todistamisesta, ja Pääministerin morsian.
Tarvitsemmeko kolmea oikeusastetta? Eikö Suomen KKO ole aivan liian suuri? USA:ssa on 9, U.K.:ssa jäsenmäärä on 11 ja Pohjoismaista Suomessa on eniten tuomareita.
Korkein hallinto-oikeus tekee tärkeämpiä ratkaisuja kuin korkein oikeus. Sen ratkaistaviin kuuluvat mm. ympäristöä, rakentamista, sosiaalitointa ja verotusta koskevat asiat.
Kun hovioikeuksien ja hallinto-oikeuksien ammatillinen taso on jatkuvasti noussut, eikö olisi aika lyödä yhteen nämä kaksi elintä, vaikka sitten toimimaan kahtena kamarina? Samalla voitaisiin taas kerran pohtia kysymystä perustuslakivaliokunnan tehtävistä. Eräät sopivat nykyiselle porukalle, kuten Vanhasen syyttäminen. Eräät sopisivat paremmin oikealle tuomioistuimelle.
Edes vaikeat ja merkittävät päätökset eivät parane siitä, että niitä on miettimässä helvetinmoinen porukka. Vastaavasti olen eri mieltä kuin Vieraskynä. Ei tuomareiden pidä esiintyä julkisuudessa eikä ottaa kantaa. Syy on yhtä valitettava kuin tosi: he eivät osaa. Katsokaa P. Koskeloa. Hänkään ei osaa, vaikka poikkeaa taustaltaan rajusti kollegoistaan – kielitaitoinen, maailmaa nähnyt.
Poliisi Paatero osoittaa menettelyllään ongelman. Hän on kuvassa harva se päivä ja usein eri roolissa. Joskus hän on leikkituomari joka kertoo tutkineensa sen tai tämän epäkohdan, eikä virheitä ole jumalauta tehty. Joskus hän on kiltti setä, joka varoittelee kansalaisia vaaran paikoista. Joskus hän on poliisiksi yllättävästi syyttäjä, joka uhkuu lain koko ankaruutta. Ei käy. Hullu yhtälö.
Vieraskynän ehdotukseen on pakko ampua vielä yksi reikä. Jos KKO:n jäsenehdokkaat punnittaisiin julkisuudessa, miksi ei sitten hovioikeuksien – he tekevät kansalaisten oikeusturvan kannalta tärkeämpää työtä, kuten kansalaiset ovat oikein ymmärtäneet. Ja heitä on… mitä lienee, kuudessa hovioikeudessa reippaasti yli sata (valtiokalenterini olen myynyt ja rahat juonut).
Vrt. toisin kuitenkin (eräiltä osin) Virolainen blogissaan 377/25.1.-11.
VastaaPoistaUSA:n korkeimman oikeuden jäsenet eivät todistetusti ole imbesillejä ja debiilejä kuten Suomessa. Pari seniiliä siellä on joukossa, mutta perustelut ja eriävät mielipiteet ovat silti teräviä johtuen osaksi siitä, että alaisena on joukko päteviä avustajia.
VastaaPoistaEikös tuota Paateroa saisi esimerkiksi sisäministeri ministeriön päällikkönä laitettua jotenkin ruotuun ja pitämään päänsä kiinni?
Onnittelen blogistia oivallisen valokuvan valinnasta, joka kertoo enemmän, kuin kaikki yhteensä! Hyvä!!
VastaaPoistaMuutoin kirjoitukseen ei ole mitään lisättävää ja kommentoitavaa. Kantapäät ovat kipeät!
Tuohon eiliseen hieman myöhäinen kommentti?
VastaaPoistaTäkäläisittäin mikä tahansa loppuunsaatettu teos on ooppera, kirja taulu, laulu, huonekalu, talo, sotasuunnitelma..
Joten voisi ajatella että esim. Verdi yhtenä kauniina päivänä kantoi sävellyksensä senaikaiselle "sponsorilleen" sanoen " tässä tämä ooppera nyt on"
Jaottelu mykät tuomarit ja poliisivirkamieheksi muka liian suulas ja aktiivinen Paatero paljastaa jotain suomalaisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta.
VastaaPoistaPaatero on tiedottaa hallinnon alansa kysymyksistä ja tapahtumista nykyajan vaatimusten mukaisesti, esiintyy mediassa, kertoo jopa virassaan miten asioiden tulisi olla ja puuttuu epäkohtiin jne.
Sitten tämä mykkyyden veljeskunta tuomarit ym. kritisoivat Paateroa aisan yli potkijaksi ym.
Ennemmin olen avoimen paateroinnin linjalla kuin puollan mykkyyden veljeskuntaa, jonka ratkaisujen perustelut jäävät julkisuudelta saamatta.
Olenkohan taas ymmärtänyt aivan väärin, tahattomasti tämän kerran, kun olen viimeinkin muka oppinut, ettei korkeimman hallinto-oikeuden tehtävä ei ole ottaa kantaa siihen tapahtuuko oikeus, vaan siihen onko menettelytapa ollut lainmukainen?
VastaaPoistaNehän ovat eri asioita. Kai.
"Suomessa perusoikeuksien vaaliminen ei ole korkeimman oikeuden tehtävä. Se koskee yhtäläisesti kaikkia oikeusasteita."
VastaaPoistaValitettavasti yksikään oikeusaste ei tätä tosissaan tee. Perusoikeuksien lukko olisi hyvä olla olemassa sen vuoksi, etteivät perusoikeudet ole sellaisia yksinkertaisia pikkuasioita, joiksi ne nyt tunnutaan laskettavan, jolloin olisi hyvä olla edes yksi taho, joka ei laista vastuusta ja joka voisi tarvittaessa valuttaa paskaa alaspäin.
"Vastaavasti olen eri mieltä kuin Vieraskynä. Ei tuomareiden pidä esiintyä julkisuudessa eikä ottaa kantaa. Syy on yhtä valitettava kuin tosi: he eivät osaa."
Sama ongelma tuntuu koskevan myös varsinaista tointa eli tapauksien valintaa, tuomitsemista ja sekä valinnan että tuomioiden perustelua.
Paateron ongelmat eivät rajoitu hankalaan hänen omaksumaan moninkertaiseen julkisuusrooliin. Hän ei tunnu käsittävän, mitä kyseisen toimen haltijalta vaaditaan. Samaa mieltä ensimmäisen anonyymin kanssa - mies on saatava kuriin.
Kerropas muuten miten tuomareita (minkä tahansa oikeusasteen) saa vastuuseen mokistaan?
"Tuohon eiliseen hieman myöhäinen kommentti?"
VastaaPoistaMyöhäiset kommentit voi laittaa sinne asiaankuuluvan tekstin alle..
Samaa mieltä. Perustuslakituomioistuimet ovat kuin rantakiviä, joihon politiikan laineet lyövät, pärskeet ovat näyttäviä. Meikäläiset ylimmätkin tuomioistuimet ovat LVI-järjestelmän kiinteitä osia. Ylivuotoventtiili vähän välillä korisee, mutta ei ole mitään nähtävää, vettä ei ole tuhlattavaksi, jotta pienen maan ja yksinkertaisen putkiston paineet pysyvät tallessa.
VastaaPoistaNiin jos kerta pitää valita supliikkilausuntoautomaatti poliisiylijohtoon, niin misksipä ei Matti Vanhanen. Hän osaisi Paateroa paremmin aika-ajoin hoksata yhteiskunnallisia epäkohtia ja omastaleiristä (poliisista) ei uskovaisena miehenä jumalannimeen jöytäisi milloinkaan moitteensijaa!
VastaaPoistaUutispäivä Demarista löytyi nyt palstatilaa äkkiseltään paateroinnille, jossa poliisiylijohtajan mielestä "tutkinnalliset syyt" eivät estä enään tiedottamasta, vaan "kiusalliseksi koetuista" tiedotetaan jatkossa?
Hämmennetään jatkossakin, sanoi poliisi!
Tulipahan muuten ihan piruuttaan mieleeni, että kukakohan oli aikanaan se taho, joka riensi ensimmäisenä julkistamaan Jorma Reinin (ex valtakunnansovittelija) yksityiselämää käsittelevistä ongelmista joissa tutkintaa ei vielä edes oltu käynnistetty?
Kuvasta päätellen hyvin on ehditty toimittaa juttuja KKO:lle päätettäväksi, eikä ole kulkuneuvokaan koville joutunut. Jos vuodessa on viisi (tai kolme) tolkun juttua, niin tarttis tehrä jotakin.
VastaaPoistaJukka,
VastaaPoistaajatus hallintotuomioistuinjärjestelmän lopettamisesta on huono, sillä se heikentäisi tavallisten ihmisten oikeusturvaa. Hallinto-oikeuden prosessisäännöt ovat luonteeltaan inkvisitorisia, ja tuomioistuimen viran puolesta tekemien toimien määrä on ainakin nimellisesti suurempi. Yksilön oikeusturva tulee hallinto-oikeuksissa korostuneemmin esille, sillä hallinto-oikeudessa vastapuolet eivät ole tasa-arvoisia. Hallinto- ja hovioikeuksien työllä ei ole siis kovinkaan paljon yhteistä.
Ne muutamat kerrat, kun KKO on antanut hallinto-oikeuden alaa sivuavia tuomioita, on se samalla osoittanut, että yleisen tuomioistuimen tuomarit ajattelevat asioita ihan toiselta kantilta kuin hallinto-oikeuksien väki.
Olen samaa mieltä kuin Kemppinen sikäli, että Suomessa kannattaisi vakavasti harkita hallinto-oikeuksien yhdistämistä, ei kuitenkaan hovioikeuksiin, vaan käräjäoikeuksiin. Hallintoasioita voisivat käsitellä esim. 10-15 suurinta käräjäoikeutta. Myös hallintoasioissa valitettaisiin hovioikeuksiin. Kuudesta hovioikeudesta esim. 2-3 voisi käsitellä myös hallintoasioista tehtyjä valituksia.
VastaaPoistaLopulta myös KHO voitaisiin sulauttaa KKO:n yhdeksi tai kahdeksi jaostoksi, joissa asioita ratkaisivat mm. kaavoitukseen ja verotukseen yms. hallintoasioihin perehtyneet tuomarit.
Näin saataisiin aikaan todellisia hallinnollisten kulujen säästöä.
Tällaisia kysymyksiä olen pohdiskellut omassa blogissani.
Pekka Hallberg ja kumppanit eivät tietenkään ehdotuksistani yhtään tykkää, mutta väliäkös tuolla; tuomioistuinorganisaatio ei toki ole olemassa Pekka Hallbergia ja hänen lainkäyttövaltaansa varten ja kohtahan Pekkakin on eläköitymässä presidentin virastaan.
Kemppinen epäilee Koskelon ja muiden tuomarien kykyä pystyä esiintymään ja ottamaan kantaa julkisuudessa. En olisi tässä suhteessa yhtä skeptinen. Kyllä he varmaan pystyisivät, mutta eivät vain halua, koska se ei ole ollut tässä maassa tapana.
Minusta tuomareiden ei edes pitäisi esiintyä julkisuudessa suuna ja päänä, ei ainakaan selittämässä ratkaisujaan. Tuomarilla on oma "karsina", missä hän saa sanoa kaiken sanottavansa. Se paikka on tuomion tai päätöksen perusteluosa. Siellä varsinkin KKO:n ja KHO:n tuomarit voivat kaiken tarpeellisen sanottavansa, tietenkin pro et contra -metodia, tasapuolisuutta ja avoimuutta noudattaen.
Näin tapahtuu U.S.Supreme Courtin tuomarien lausumissa. Sen sijaan Suomenkorkeimmissa oikeksissa on tässä suhteessa suuren suuria puutteita. Viittaan kirjaan Virolainen - Martikainen, Tuomion perusteleminen (2010).
Komisario Sisu on periaatteessa Mikki Hiiren puolella. Selvittäessään erinäisiä kimurantteja kuvioita, joihin Sisun oma aivokapasiteetti ei riitä, Mikki voi kuitenkin livetä laillisuuden rajoista. Silloin poliisijohtaja Sisu on kahdenvaiheilla, ristiriitalanteessa, lukeeko lakia, vai antaako Mikin huseerata vapaasti.
VastaaPoista"Kun hovioikeuksien ja hallinto-oikeuksien ammatillinen taso on jatkuvasti noussut, eikö olisi aika lyödä yhteen nämä kaksi elintä, vaikka sitten toimimaan kahtena kamarina?"
VastaaPoistaAivan ehottomasti, paitsi, että kolmena kamarina: rikos, riita ja hallinto. (taikka neljäntenä verokamari). Nykyisen KKO:n ongelma on, että siivilioikeuden tuntijat "sotkevat" vakiintuneen rikosoikeuden järjestelmän.
"Joku toinen saa todistella, että KKO on enimmäkseen pysytellyt korkeimman kamreerin roolissa ja askarrellut vähäpätöisten kysymysten kimpussa. Olen listannut kaikkien ennakkotapausten asiasanat. Lista on surullinen. On asiamiehen palkkiota, todistelukustannuksia ja vastaavaa."
VastaaPoistaKKO:n tuota alennustilaa osoittaa parhaiten se, etei se ole kepilläkään suostunut koskemaan tämän hetken suurimpaan ongelmaa: home- ja kosteusvaurioituneiden asuntojen juttuihin, joissa KO- ja HO-käytäntö on täysin sekaisin, mutta jossa HO:ssa tapahtunut häviö tarkoitaa taloudellista katastrofia omina ja vastapuolen oikeudenkäyntikuluina. Mutta mitä sitä tuollaisia vaikeita ja suuritöisiä juttuja tutkimaan kun sa itse juttunsa valita. On paljon kivempaa käsitellä sitä, saako lääkäri imeskellä 20-kymppisen hoitsupotilaan rintoja. Tämähän se on valtakunnassa yleinen ongelma ja kaipaa ylimmän oikeusasteen ohjausta.
Äsken väitin, että KKO ei ole kovin hyvä seuraamaan hallintolain henkeä. Tästä esimerkkinä on tapaus KKO:2004:47, jossa KKO ratkaisi kysymyksen oman asiakirjansa julkisuudesta.
VastaaPoistaKKO pohti ensin kysymystä, onko kyseessä hallinto- vai lainkäyttöasia. Valittiin, että kyse on hallintoasiasta. Tämän jälkeen pohdittiin valitustietä: Ottaen huomioon Korkeimman oikeuden edellä mainittu asema ja ettei niissäkään julkisuuslain mukaista tiedon saantia koskevissa asioissa, jotka Korkein oikeus käsittelee lainkäyttöasioista säädetyssä järjestyksessä, voida hakea muutosta, on johdonmukaista, että Korkein oikeus toimii ylimpänä tuomioistuimena myös sen ratkaistaviksi tulevissa julkisuuslain 33 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa asioissa.
Tämä ei ole johdonmukaista. Jos KKO toimii hallintoasiassa, se ei ole tuomioistuin vaan viranomainen. Tällöin sen olisi tullut antaa valitusosoitus KHO:een, jossa kollegat voisivat tarkistaa, onko julkisuuskysymyksissä kokematon viranomainen tehnyt virheen. Jos tämä ottaa liikaa itsetunnolle, olisi tullut käsitellä juttu lainkäyttöasiana, jolloin KKO olisi ollut luonnostaan ylin oikeusaste.
Mikko Paateron ongelma, lue: Paatero aiheuttaa ongelmia, on siinä, että suorittaa näitä "ulostulojaan" myös silloin, kun hänellä ei ole siihen toimivaltuuksia.
VastaaPoistaKyse on poliisin tekemiksi epäillyistä rikoksista, joissa tutkinnanjohtajana toimii aina syyttäjä. Lain mukaan tiedottamisoikeus kuuluu esitutkinnassa tutkinnanjohtajalle, poliisirikosasioissa ei siis lainkaan poliisille.
Mutta mitä tekee Paatero? Hän ryntää heti epäillyn poliisirikoksen tultua julkisuuteen ja antaa hengästyneenä lausuntoja, joiden mukaan poliisi ei ole syypää, koska a) hän tuntee ko. poliisin ja b) hän tietää, ettei polisi ole syyllistynyt mihinkään!
Tällä tavalla Paatero sotkeutuu "tiedottamisellaan" itse esitutkintaan ja yrittää omalla arvovallallaan, jos sitä vain on, vaikuttaa esitutkinnan kulkuun ja asian tutkintaan. Suorastaan hävytöntä! Tästä Paateron menettelystä on kanneltu oikeuskanslerille jo reilu vuosi sitten, mutta tämä Jonkka ei vaan saa asiaa ratkaistuksi.
Eikö tämä Paatero todellakaan osaa erottaa eri tilanteita toisistaan?
Täälläkin näyttää olevan useita kommentoijia, jotka evät ymmärrä, mistä tässä P:n esiintymisessä on kyse. Heille riittää, että Paatero tulee telkkariin poliisinsinisessä univormussaan ja puhuu mitä puhuu!
Poliisin suomalaiset luottavat viranomaisista kaikkein eniten. Niitähän, siis pollareita, ne valitsevat kilvan jopa parlamenttiin, nytkin siellä istuu 8 poliisimiestä. ja lisä on tulossa seuraavissa vaaleissa, joissa on ehdolla jo kai 20-30 poliisia.
Onko jokin hätänä, kun 27. päivän blogimerkintä ei ole vielä ilmestynyt?
VastaaPoistaEnkeleitä.
nimim. joka yö puolen yön jälkeen blogiasi seuraava
Näihin nopeatempoisiin keskusteluihin en koskaan ennätä mukaan. Kirjoitin omia ajatuksiani hallintotuomioistuinten ja yleisten tuomioistuinten yhdistämisestä:
VastaaPoistahttp://ymparistoasianajaja.blogspot.com/2011/02/parveketupakointi-ja-montesquieu.html