Kahden kerroksen juristeja

Kannatan periaatteessa rettelöintiä korkeista tuomarinimityksistä. Itse en halua enkä voi osallistua siihen, koska en tunne ehdokkaita. Myönnän että omat henkilöistä havainnot ovat minulle tärkeitä siinä kuin asianomaisen ansioluettelokin.

Joku kysyi kommentissa aiheellisesti, miten Kemppinen muka tekee asianajajista johtopäätöksiä yhden kirjelmän perusteella. En puhu nyt puheena olevista – toimivaa juristia ei saa löylyttää julkisesti siksikään, että hän ei vaitiolovelvollisuuden vuoksi pois puolustautua.

Mutta kysymys on helppo. Esimerkiksi silloin tällöin näkee satasivuisia kirjelmiä, joissa selvitellään ansiokkaasti todistelua ja siis syyksilukemiseen liittyviä asioita, vaikka jutun auki oleva kynnyskysymys on esitetyn lainkohdan soveltuvuus. Esimerkiksi yrityssalaisuuden rikkomisesta voidaan tuomita vain työntekijä tai muu luottamussuhteessa ollut henkilö (rikoslaki 30 luku 5 §), ja kun vastaaja ei ole ollut sellainen henkilö, asianajajan olisi ollut syytä perustella, että syyte on hylättävä heti detaljeihin menemättä.

Eräässä riidassa asianajaja oli kirjoittanut sykähdyttävästi yhtä ja toista ja kolmatta mutta ei ollut huomannut, että tekijänoikeuden suoja-aika 70 vuotta lasketaan tekijän kuolinvuoden päättymisestä eli ei kuolinpäivästä. Tekijänoikeudet raukeavat keskiyöllä, vuoden vaihtuessa.

Archie oli hovioikeuden parhaita tuomareita. Hän sadatteli jonninjoutavaa kirjallisuutta ja kiukutteli tyhjänpäiväisistä kirjelmistä – mutta luki ja ymmärsi kaiken ja sovelsi suvereenisti tietojaan. Muistan kun laki takaisinsaannista konkurssipesään oli juuri annettu ja… Olkoon.

Luokittelen juristit joskus mielessäni kriitikkoihin ja insinööreihin. Tunnen koko joukon kriitikkoja – tai diagnistikkoja – joilla on käsittämätön kyky panna sormensa selailtuaan minuutin, kaksi perheraamatun paksuista asiakirjavihkoa sen paikan päälle, jossa on mätää. ”Eihän tämä näin voi olla.”

”Insinööri” on tyypillisesti asianajaja tai liikejuristi. Hän voi olla aidosti tietämätön siitä, mitä herrat professorit ovat kirjoitelleet.

Sain vihiä tästä lahjakkuudesta jo keskenkasvuisena. Oli henkilöitä, jotka jakoivat riitaisenkin pesän mutkattomasti. Taistelevat perilliset hellittivät otetta toistensa kurkuista ja pudottivat pesäpallomailat lattialle. Myös vihaisimmat ymmärsivät että tässä on ratkaisu, jota parempaa ei saa.

Vertaa näitä ”insinöörijuristeja” rakennusmestareihin. Kriitikoilla on analyyttinen kyky mennä parilla viillolla toisarvoisen kudoksen läpi ytimiin, mutta rakentajilla on puolestaan taito luoda toimivia ratkaisuja, jotka ovat joskus ällistyttävän yksinkertaisia.

Erikoinen hahmottamisen ja jäsentämisen kyky on selvittäjillä. Asianajajakunnassa on aina ollut tuomareidenkin arvostamia henkilöitä, jotka selvittävät sotkuisienkin konkurssipesän tai auttavat kuiskaamalla pahan pakkohuutokaupan toimittajaa myös ulosottokaaren edellyttämän perustellun päätöksen tekemisessä.

Näin paljon tekstiä itsestään selvästä asiasta: tuomarin ja asianajajan taidot ovat hyvin erilaisia. Toinen tutkii, toinen konstruoi.

Vertaus on kaukaa haettu, mutta luonnontieteillä ja ns. insinööritieteillä on ero. Teknillinen fysiikka on lujaan fysikaaliseen ja matemaattiseen koulutukseen perustuva aine, joka antaa edellytykset tietojen monipuoliselle soveltamiselle tekniikassa. Osa-alueita ovat systeemitieteet, mekaniikka, optiikka ja energiateknologiat.

Juristeilla on vain hatarat yleistiedot erinäisistä lainsäädäntöä sivuavista asioista, eikä sellaista koulutusta, joka olisi verrattavissa esimerkiksi teknillisen fysiikan syventäviin opintoihin, ole olemassa.

Sellaiset asianajajat kuin Heikki Haapaniemi ja Mauri Hakapää olivat keksimässä suomalaista yhteiskuntaa 1950-luvulta alkaen, asutuksesta aluerakentamiseen. Joskus ratkaisut tehtiin lain puuttuessa tai jopa lain kirjainta kiertäen – esimerkiksi monet kunnallistekniikkaan liittyvät. Eräin kohdin tuli ylilyöntejä, kuten sinänsä järkevä perustajaurakointi, joka avasi mahdollisuudet myös kaikenkarvaisille puliveivareille.

Mutta silloin oltiin kovan paikan edessä, pitkän säännöstelyn surkastuttaman, kotimaisen rahoitusjärjestelmän varassa, eikä lainsäädäntöä tahtonut olla.