Sivun näyttöjä yhteensä

16. helmikuuta 2010

Kirjoittajan syöttöpaine



Täytyy miettiä paperilla. Yliopistolla opettaessa vallitsee oppikirjan diktatuuri. Kirjoissa kerrottu on osattava tentissä. Lukemastaan saa olla mitä mieltä haluaa.

Kun minä mainitsen pankeista ja 1930-luvun pakkohuutokaupoista, yksi kommentoija kirjoittaa kevyesti 1990-luvun pankkikriisistä. Jotta repliikkiin voisi vastata, olisi oletettava, että näitä ilmiöitä yhdistäisi jokin. Tiedossani ei ole yhdyssidettä.

Toinen kommentoija sekoittaa elinkeinorakenteen muutoksen ja pankkimiesten oletetun pahuuden.

Elinkeinorakennetta voi havainnollistaa monella tavalla. Työpaikkoja ajatellen vuonna 1926 maatalous työllisti 70 prosenttia työvoimasta, nyt 5 prosenttia.

Mielestäni ei ole perusteetonta sanoa, että elinkeinorakenne on muuttunut.

Aikuisten miesten tavallisimmat ammattinimikkeet maatyömies ja metsätyömies ovat kadonneet. Nimike ”työmies” alkaa sekin tuntua erikoiselta.

Historia ei ole pelkkää pelleilyä. Jos joku kirjoittaa, ettei Varsinais-Suomessa ole keskiaikaisia harmaakivikirkkoja, väitän vastaan. Jos joku kysyy, miten keskiaikaiset kirkot jakautuvat maassa, sanon että katsokaa karttaa Suomen historian kartaston (2007) sivulla 68.

Pankkeja ja pakkohuutokauppoja käsiteltäessä olen hiukan neuvoton. Esimerkiksi Kansallispankista on helposti kirjastosta saatavissa kaksi yrityshistoriaa ja Paasikivestä moniosainen, tunnolliseen tutkimukseen perustuva elämäkerta. Pakkohuutokaupoista on viralliset tilastot – noin 15 000 kiinteistöä 1929-1934.

Ei tunnu perustellulta jäljentää blogiin Suomen virallisen tilaston täsmällisiä vuotuisia tietoja. Minulla on nuo niteet 1800-luvun lopulta asti ja toivon, että ne hävitettäisiin kuoltuani. Joku, valtio, Kansalliskirjasto tai Google saisi kernaasti skannata koko roskan, koska yli sataa pölyistä kirjaa on hiukan hankala säilyttää ja käsitellä.

Ehkä tämä verkkoon kirjoittaminen ei lopultakaan ole niin hyvä ajatus. Jotta voisi arvioida tosiasioiden pohjalta esimerkiksi Suomen vaurastumista ja siihen liittyen vaiheita sodassa ja sotien jälkeen, olisi perehdyttävä asiaan. Tarjoaisin vähintään viittä paksua kirjaa tai 24 tunnin, mieluummin kuitenkin 48 tunnin luentosarjaa.

Asetelma on nimittäin aidosti monimutkainen. Vuonna 1918 ja 20-luvun alussa lunastuslainsäädännöllä luotiin kokonaista 100 000 maatalouden yksikköä, joka tarkoittaa maatilaa, mökkiä, pientilaa jne. Maatiloista määrällisesti arvioiden monikaan ei tuottanut riittävää elantoa etenkään idässä ja pohjoisessa. Leivän päälle saatiin silakkaa tyypillisesti metsätöillä. Ja tässä oli taas takana politiikka ja pankit, jotka kiivaitten riitojen jälkeen ja osittain sattumalta tulivat luoneeksi järjestelmän. Metsiä jäi hyvin paljon viljelijöiden, myös pikkutilallisten omaisuuteen. Kun vienti oli melkein pelkkää metsäteollisuutta, puutavaran myyntitulot jakautuivat maakuntiin. Ja tämä on Euroopassa aika poikkeuksellista. Yksinkertainen väite mutta mutkikas todistella tosiasioin: suuri osa Suomea eli puusta.

Puunsa hävittäneet maat, kuten Saksa, heräsivät liian myöhään. Ensimmäinen ulkomaalaisten omistama selluloosatehdas (Waldhoff) syntyi vasta 30-luvun lopulla (Käkisalmeen). Alkujaan norjalaisten omistama Gutzeit oli ostettu valtiolle heti kansalaissodan jälkeen.

Metsäteollisuuden historiasta on viisi hienoa kirjaa, kaikki jopa kirjakaupasta tilattavissa. Mutta en ole aivan niin hupsu, että neuvoisin lukemaan ne kannesta kanteen. Tosin Markku Kuisman ”Kriisi ja kumous” (2008) on mielestäni henkeäsalpaavan jännittävä. Sama mies muuten kirjoitti ylistetyn Kansallispankin historian ”Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi” (2004).

Huomenna tai ainakin tällä viikolla kirjoitan Kuisman uutuudesta ”Rosvoparonien paluu. Raha ja valta Suomen historiassa.”

Olipa kirjoittajan kanssa samaa mieltä tai ei, kirja on erittäin merkittävä ja lisäksi nautittavan hyvin ja kevyesti kirjoitettu – ja saa varmaan moitteita rakenteestaan eli juuri siitä, mikä tekee lukemisen hauskaksi. Tiedot ja väitteet on koottu poleemisesti lyhyiksi kappaleiksi, joissa kerrotaan, mitä Arvo Korsimo (maalaisliitto) ehdotti työnantajaliitoille Kekkosen vaalirahoituksesta. J.O. Söderhjelm kirjoitti muistiinpanoihinsa: ”En ole koskaan kohdannut näin gangsterimaista käytöstä.”

23 kommenttia:

  1. Mukavaa luettavaa. Varsinkin kuin vertaa juttujasi Kari Uotin blogiin. Uotin jutuissa ei ole sinänsä mitään vikaa. Vain uudenlaista näkökulmaa.

    VastaaPoista
  2. Äkkiseltään vilkaistuna Kari Uotin tekstit huokuvat elettyä elämää. Mukava niitä on lukea.

    Esitin avautumista eräässä Facebook-verkostossa myös itselleen Arto Merisalolle, ja päätelleen pikkumelonista minkä hän siinä paikalla vetäisi nenäänsä, jotakin herkullista sen alta varmaan löytyisi.

    Esitin, että hän alkaisi avautua aina siitä lähtien kun pääkaupungin partanallet ja pankkikarhut ohjasivat hänet Iisalmen Osuuspankkiin 80-luvun loppupuolella täyttämään rahareppuaan.

    Miksi pienen ihmisen pitäisi kantaa suurempaa taakkaa kuin on hänen osansa? Näkymättömät kädet näkyviksi.

    Kuisman kirja herätti lukuhalut heti eilen HS.n pikkuarvion perusteella.

    VastaaPoista
  3. Suomen maaseudun asutuspolitiikka onnistui ihmeellisen hyvin. 1920-luvun alussa saatiin tehtyä kaikista torppareista ja kruununtalonpojista itsenäisiä tilallisia. 1940-luvun lopulla jopa mäkituvat saatiin itsenäistettyä omiksi tiloikseen, vaikka tuon ajan asutustiloista harvat olivat aidosti elinkelpoisia pelkästään maanviljelyksen varassa, kuten totesit. Suomessa toteutui maaseutuväestön unelma: jokainen asui omalla tilallaan. Sitten olikin aika rakennemuutoksen tulla.

    VastaaPoista
  4. Ihminen on itseään lähimäpänä. Pieni ihminen ei voi kantaa itseään suurempaa taakkaa, mutta meidän paradigma näkee vain sen, että toteuttaa miten pienen ihmisen olemisen tahansa kunhan vaan osaa heidän kirjansa ulkoa. On siis parempi olla pieni ja ulkoaosaava kuin suuri ja itseajatteleva (lue näkevä; näkee, että ulkona sataa vaikka kirjoissa lukee, että tiettynä ajankohtana ei sada). Tämä sama fenomeeni on valtava, ja se, joka sen näkee ymmärtää myös miksi pessimismi tulee voittamaan ns. valtarakenteissa. En itse aio hyökyttää tätä tajuntaa mutta mietin miten se tulisi nostaa esille. Miten kansaa on hyväksikäytetty kansan sisällä on taustalla vallitseva ajatus. Vallan väärinkäyttö, kuten kirjoitit. Huomaan tämän päivän Hbl:stä että helping hand tulee Ahvenanmaalta omille ruotsinkielisille; no bra, bra, bra. Sieltähän se kompetenssi alunperin lähtikin. Joten, kaikki hyvin valtakunnassa; noustaan tässä suhteessa tasa-arvoisemmin varsinkin jos tämän päivän professorit ja poliitikot saavat olla ohjaamassa asiat takaisin raiteille. Ei ole terveellistä antaa liikaa uskoa kirjoihin. Palokuntalaisten geeneissä on suurempi pumppu; paine riittää silloinkin kun koko maailma polttaa roviolla ja vastaan ei saa sanoa.
    Ja kun asia rupeaa olemaan selvä, ei saa mitään palautetta. Nolo asia, senkin ymmärrän. Samalla oma terveys on mennyt, usko elämään, usko rakkauteen ja usko ihmiseen. Eiköhän se palaudu; oli varmasti silti vaivan väärtti vetää omaa kortea kekoon. Tarkoitus oli hyvä, koko ajan.
    Eikä kaikki ollut tiedossa, ei suinkaan; Siperia opettaa ikävän lailla etenkin miten opportunismi todella toimii ohi kaikkien ohjekirjojen ja uskomusten; nainen on pahempi kuin mies ja raaempikin. Mies on parempi sotimaan ja siinä mielessä myös bisniksessä ja nainen parempi kouluttamaan ja ohjaamaan ja kehittämään mutta jos nainen joutuu tekemään selkä kurotettuna töitä sotaorganisaatiolle, joka on naamioitu bisnikseksi siitä ei tule yhtikäs mitään.

    VastaaPoista
  5. Kyllä, kirjoittaminen, ainakin hyvä sellainen, tarvitsee syötteitä.

    Mutta mikä asia on nähtävä mitäkin vasten? Mikä on oikea konteksti? Sitä on vaikea sanoa. Sen sijaan "väärästä asiayhteydestä" on aina helppo huomauttaa: "ei mitään tekemistä keskenään".

    Mutta 1930-luvulla silti oli lama, ja niin oli 1990-luvulla ja kai nytkin. Elinkeinorakenteetkin ryskyivät toisenlaisiksi. Ja blogistinkin "kylmiksi" luonnehtimilla pankkiireilla - en tiedä olivatko kaikki kylmiä - oli olettavasti tekemistä asian kanssa. Siksi vertauksen kyllä ymmärtää. Ja halun miettiä, oliko aikakausilla mitään yhteistä.

    Tässä on historiankirjoituksen ja sen arvioinnin perusongelma: milloin asioiden joskus jopa täysin odottamaton vertaaminen toisiinsa on "syvällisten yhteyksien yhteyksien oivaltamista", milloin se taas on niiden esittämistä "väärissä asiayhteyksissä"? Joskus tämän voi ratkaista jopa asiaperustein. Useasti vastauksen kallistuminen jompaan kumpaan suuntaan kertoo kuitenkin siitä, missä ojassa vastaajan oma lehmä on.

    VastaaPoista
  6. Maalaisliitto on ollut aina se yhdistävä tekijä, kun kaupunkilaisten ja palkkatyöläisten pussia on kevennetty. Toinen päällepäsmääjä on ollut ns. elinterve metsäteollisuutemme. Näiden molempien puuhastelun jälkeen Wolkkari on maksanut meillä enemmän. Näin on ollut.

    Nyt Maalaisliitto puuhastelee isompien pokien kanssa, kohteena on koko EU:n rahapolitiikka. Välimerenmaiden kulttuuri ja elämä on perustunut valtiovallan kusettamiseen. Samalla valtio on siellä piessyt ja murjonut ahkeria kansalaisiaan. Taskuvarkaus-menttaliteetti on aivan yleistä, niin puolin kuin toisin.

    Nyt minua huolestuttaa miten Euro-säästöjeni käy Suomalaisessa pankissa? Voivatko Välimeriläiset vaivihkaa painaa katteettomia Euro-setaleitä? Miten minun kalliiden säästöjen sitten käy. Pitääkö Maalaisliitto nyt minun puolta ulkomailla?

    VastaaPoista
  7. PANKINJOHTAJIEN PAHUUS TAI KYLMYYS

    Tamahan on kestoteema. Tottakai pankinjohtaja tuntuu kylmalta tai pahalta, jos ei anna minulle luottoa tai varsin pahalta, jos panee pankit saatavat uloshaluun. Nain kuitenkin on menty pitkat tovit.

    Olisipa mielenkiintoista nahda/kuulla, miten Jukka perustelee Rytin ja koppilaisten kylmyytta 1930 luvulla. Oliko se jotenkin erilaista kuin ajan pankkikaytanto Suomessa tai yleensa maailmalla? Jos elinkeinoelaman muutos tuolloin tarkoitti metsien joutumista yhtioitten ja jobbarien haltuun, niin onko olemassa erityinen linkki naihin Helsingin pankkiireihin? Saattaisi olla, joten minua saisi valistaa. Kiitos!

    VastaaPoista
  8. MARKKU KUISMAN TEOKSET

    Odotan mielenkiinnolla Jukan kirjoituksia naista kiinnostavista teemoista!

    VastaaPoista
  9. ESI-ISAT OLI RYYPPYREISSULLA SILLOIN KUN MAITA JAETTIIN

    Mielenkiintoinen tuo 100.000 maatalousyksikon luonti 1918 -1920, josta Jukka mainitsee. Tama kai tarkoittaa naiden erilaisten torpparien itsenaistamista "maatalousyksikoihin"?

    Tyolaispiireissahan on ollut yleinen tuo otsikkoon laittamani sanonta. Tervetta kateutta
    kaiketi paaosin?

    VastaaPoista
  10. Kirjoitin kaunopuheisen vastauksen 1930-luvun lamapuheisiin, siis vähän jatkoa, mutta tämä kommenttiloota äksyilee. Ei ollut eka kerta.

    Nyt se väitti että en ole täyttänyt kaikkia tietoja, mutta mitään tietoja ei edes kysytty! Bloggeri taitaa olla itseään fiksumpi. Jos tämä lähtee, voin ehkä myöhemmin kokeilla uudestaan.

    VastaaPoista
  11. Kuvasta tuli mieleen tämä.

    Jatkakaa!

    VastaaPoista
  12. Ensimmäinen ulkomaisen firman perustama sellutehdas oli Diesen Woodin tehdas Pitkärannassa. Se oli perustettu vuonna 1921. Diesen Woodin perusti Christopher Diesen vuonna 1907

    VastaaPoista
  13. ÄLÄ OTA PAINEITA

    Jukka, tallaisen arvokkaan blogin yksi tarkoitus on ehkä antaa foorumi erilaisille ajatuksille, nakemyksille yms. Lehdet, telkkarit ja kirjat tahtaavat yhteen totuuteen, mutta tallainen blogi voi olla moniarvoinen. Minusta tallainen moniarvoisuus on hieno asia. Nakee mita ihmiset ajattelevat ja fundeerailevat! -- Emme odota bloginpitajalta taydellista tietamysta aivan kaikista maailman asioista. Mutta niita veikeita ja joskus hiukan äkkivääriä kommentteja saa olla vaikka lisää, kiitos!

    VastaaPoista
  14. Mielenkiinnolla olen lukenut tätä blokia.
    Sujuvaa tekstiä. Historia on lähellä minun sydäntä.

    VastaaPoista
  15. Kemppinen oirehtii, aivan kohta esittää kohteliaasti tai muutoin vaatimukseksi asioiden ymmärtämisen. Olo on vähän sama kuin mukavalla risteilyllä, jossa kapteeni kuuluttaisi uimataidosta. Iso ilo tästä blogista tulee juuri mielenkiintoisesti vaihtuvista maisemista, joita voi lepotuolilta tai ravintolapöydöstä kommentoida ilman pintaa syvempää merenkulunharrastusta.

    Minä nostan päivän seisovasra pöydästä tämän herkkupalan:

    "[Maatiloilla] (l)eivän päälle saatiin silakkaa tyypillisesti metsätöillä."

    Olen vasta nyt lukemassa Kuisman edellistä, Suomen poliittinen taloushistoriaa. Aivan em. sitaatin tasolla hänen kiteytyksensä eivät liiku. Kirja on kyllä aarre.

    VastaaPoista
  16. Hei, mä voin kyllä auttaa.
    sehän on tuossa: heitetään kevyesti, jostain, joka on niin tabua edelleen; paitsi silloin vajaat 20v. sitten uutisia tehdessä, yhä ei ole kevyttä. Pienin kirjaimin ja kuiskaten: moraali eliitillä oli kateissa. Ja kun rahaa tuli hanasta, heittäydyttiin
    kuin luolamies sitä ahmimaan.
    Kansan keskuudessa tapahtui sitten taas rehellisten yrittäjien itsemurhia, kun firman lainat sanottiin noin vain kevyesti irti.
    Yhtä kevyesti 30-luvulla meni tiloja vasaran alle. Eliitin moraalista taas puhutaan.
    Nimittää yhteisesti.

    VastaaPoista
  17. Piti kertomani 1930-luvun lamasta asianomaisten anekdootein, siis laman uhrien, katsotaan hyväksyykö bloggeri minut nyt. Hölmöä ettei etukäteen ollenkaan tiedä.

    Kiertelin autolla (Lada) pitkin Järviseutua töikseni 80-luvun alkupuoliskolla. Mukaan mahtuivat vanhainkodit ja siellä oli aikaa istua ja puhua, lukea lehteä, keskustella, lukea kirjaa, tai vain olla.

    Työstä sanoi vanha nainen, että emäntä ei antanut hetkenkään rauhaa vaikka luita kolotti ja sisuksia väänsi. Vanha mies sanoi että ei se niin ollut, ilohan se oli työ. Kun sai tehdyksi päiväisen määrän, oli onnellista nukkua ja nukkuikin hyvin vaikka lutin aitassa.

    Minä kyselin mistä tuollainen ero työn kanssa, ja jutuista ei ollut tulla loppua. Järviseudulla ei ole oikein isoja maatiloja lainkaan, tai ei ollut silloin, vaan tasaisen sinisen köyhää väkeä olivat ihmiset.

    Sinisenköyhyyden jälkeen yksi nainen köpötteli perään ja sanoi että oli oikein pannut paperille mitkä johtokunnan jäsenet olivat kotitalon lohkoneet ja liittäneet omaan tilaansa.

    Seuraavalla kerralla kysyin että millainen sitten oli 30-luvun pankkilaitos. Siitäkään keskustelusta ei ollut tulla loppua. Joku sitten köpötteli taas jälkeeni, toinen vanha nainen, sanoi että kun tulet vanhaksi niin näin hyviin oloihin et pääse. Sanoin muistavani ennustuksen.

    Tässä on 1990-luvun lamaan verrattuna se ero, että maalla ei enää viime laman asunut juuri kukaan, saati että pienviljelys ja mökkiläisen elämä olisi enää pitänyt leivässä.

    Ei olisi saanut lapsia kouluun edes. Tai kirkolle kyllä, mutta takaisin niiden olisi ollut tultava elleivät menisi Helsinkiin.

    VastaaPoista
  18. Ad Omnia: - huomatkaa, otsikoin "syöttöpaine". Itse koen vain syöttöpainetta. Paineiston ottaminen on putkiston eli verkoston eli lukijoiden ongelma, ja kun katselen toisia blogeja, tuo kymmenen bar tuntuu sopivalta.

    VastaaPoista
  19. Kryptinen logiikka se on tuokin, ei vain aina ihan vakuuta. Että näin päin se (ainoastaan) kulkee.

    VastaaPoista
  20. 1930-lukua muistellessa olisi varmaan hyvä lukea Pentti Haanpäätä; "Isäntiä ja isäntien varjoja", "Noitaympyrää" jne...

    VastaaPoista
  21. Pääsin nyt vasta lukemaan eilisen kommenttisi Kauhavan nuorisoseurasta.Hahhaa...kerro heti kaikki Kauhavan rautatieasemasta!

    VastaaPoista
  22. Kaipa leivän päälle voita saatiin, koska voin vienti ylitti vuonna 1925 vuoden 1913 tason. Ulkomaankaupan osalta sama juttu. Sahatun puutavaran osalta sama juttu.
    8 tunnin työpäivä lisäsi teollisuustyöläisten lukua niin, että vuosina 1913-1918 olivat keskimäärin 100.000 vuodessaj ja vuonna 1925 teollisuuden käyttövoima oli jo 425.000 henkilötyövuotta.
    Ja nousukausi alkoi 1925 rahalain jälkeen, kestäen 1928 alkuun. Jee.

    VastaaPoista
  23. Silakasta sen verran, että nykynuorisolla ei näytä olevan mitään käsitystä sen arvosta. Ravintona tai muuten. Sodan jälkeen eräässä rannikkopitäjässä silakan säilöntä antoi leipää tuhansille ja NL:n markkina veti kaiken mitä pystyttiin toimittamaan. Taisi tuokin alkaa sotakorvauksista, kun eivät ne slobot mitään tyhmiä ole vaikka niin halutaan ymmärtää Suomessa. Slobo katsoi mitä tsuhna pystyi toimitamaan ja teki listan sen mukaan.

    Kersana muistan juttua kun starat näistä kertoivat. Avopaateilla rysille ja suurin piirtein ympäri vuorokauden. Akat ja lapset pakkasivat ja suolasivat. Välillä loppui suola, välillä nelikot, joihin kalaa tönköttiin. Kalan tulo ei loppunut. Moni sotaleski ja mökinakka siinä tienasi palstansa hinnan.

    VastaaPoista